sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Tokon ALO1

Huh, vielä ehti vuodelle 2017 saada tokon alokasluokasta hyvänkin tuloksen, kun käytiin eilen Porvoossa tokoilemassa Kodan kanssa. Koe järjestettiin rehellisesti sanoen aika kamalassa hallissa. Koiraa ei saanut ennen koetta halliin tottumaan hälinään, kehä rajautui aivan yleisöön kiinni, luoksetulo jouduttiin suorittamaan hallissa poikittain, jotta saatiin tarpeeksi pitkä luoksetulo, ja luoksetulo päättyi aivan kehän kulmaan, jolloin koiralla oli aika suuri riski käydä kehän ulkopuolella. Lisäksi keskellä kehää oli kolme tolppaa ja hallin nurkkiin ahdettu tavaraa säilytettäväksi, joka herättivät monessa koirassa kiinnostusta.

Kokeessa oli kymmenen koirakkoa ja paikkamakuu suoritettiin kolmessa osassa. Me oltiin Kodan kanssa ekassa erässä ja jännitti jotenkin todella paljon, paljon enemmän kuin ekassa kokeessa. Koko paikkamakuun ajan mun pohkeet tärisi niin, että varmaan näkyi jo ulospäinkin. Koda hieman ajautui maatessaan haistelemaan mattoa, mutta muuten malttoi hyvin paikallaan ja kuunteli omat käskyt. Paikkamakuusta 9.

Paikkamakuun jälkeen laitoin Kodan hetkeksi autoon odottamaan. Me oltiin vuorossa neljäntenä, joten vajaan tunnin verran odoteltiin. Ennen omaa vuoroa otin Kodaa lämmittelemään ja leikkimään. Lämmitellessä Koda ei oikein meinannut mennä maahan, ainakaan suoraan seisomasta, vaikka liikkeestä maahanmeno on Kodalle kuitenkin ollut melko varma liike, tai siis se menee aina maahan, vaikkei kovin kauniisti. Ajattelin kuitenkin, että kyse oli lähinnä vaan loskaisesta maasta.



Yksilöliikkeet alkoivat seuruulla. Pienestä hallista oli tässä hyötyä, ei voinut ohjaaja mennä suunnissa sekaisin, kun toisessa suunnassa oli aina seinä vastassa. Hieman Koda on seuruussa liian tiivis, mutta vaikka seuruu oli heti ensimmäisenä liikkeenä, se pysyi oikeessa kohdassa, ei edistänyt ja pysähtyikin nätisti. Yleensä ensimmäiset metrit mennään reippaasti edistäen ja siten eka pysähdys ollaan ihan vinkurassa. Seuraamisesta 9.

Toisena oli liikkeestä maahanmeno, Koda lähti kauniisti seuruuseen ja käskyn jälkeen en tullut vilkaisseeksi, menikö se maahan vai ei. Siellähän se kauniisti seisoi paikallaan. Tosi upea liikkeestä seisominen kuitenkin... siinä se paikallaan seisoi hienosti ja odotti, että palaan viereen ja annan käskyn. Tässä vaiheessa tajusin, että todennäköisesti sillä on joku jumi selässä tai takareisissä, kun tää maahanmeno ei nyt ollut kivaa. Ei auttanut kaunis liikkeestä seisominen, pisteitä liikkeestä maahanmenosta 0.

Sain yllättävän helposti pettymyksen nollasta jätettyä mielestä ja keskityin loppuihin liikkeisiin sen enempää tuota epäonnistumista pohtimatta. Seuraavana vuorossa oli luoksetulo, joka tosiaan päättyi ihan kehän nurkkaan, yleisön viereen. Itse liikettä en jännittänyt, mutta mietin, miten päästään siitä siirtymään seuraavaan liikkeeseen niin, ettei Koda käy palkkaamassa itseään moikkaamalla yleisöä. Tällä kertaa Koda tuli luoksetulosta varmoin elkein oikeeseen paikkaan mun eteen (hieman vinoon tosin), eikä oikonut puoliksi perusasentoon. Lisäksi perusasentokin hitusen vino. Vinouden takia luoksetulosta 9.



Siirtyminen luoksetulosta kapulan pitämiseen sujui oletettua mukavammin, Koda keskittyi vain muhun, eikä vilkaissutkaan yleisöä. Oltiin edellisellä viikolla treenailtu kapulanpitoa, mulla on ollut ongelmana se, että tyrkkään kapulan Kodan suuhun, enkä odota, että Koda nappaisi sen itse, jolloin kapula menee helposti liian syvälle suuhun ja Koda joutuu kielellä työntää sen hieman edemmäs. Nyt maltoin kuitenkin hienosti odottaa, että Koda kuulee käskyn ja nappaa kapulan itse hillitysti suuhun. Liike oli tosi kaunis ja ansaitusti Koda sai kapulan pitämisestä 10.

Siirryttiin kaukokäskyihin ja Kodasta alkoi ehkä hieman tässä vaiheessa palkkaamattomuus näkyä, kuitenkin oli vielä iloisesti mukana ja hyvin kuulolla. Mä käytän kaukoissa voimakkaasti erilaisia äänenpainoja ja koetilanteessa jännityksen takia äänenpainot ei tietenkään ihan niin kauniisti vaihtele kuin rentona ollessa, joten Koda on kaukoissa epävarma. Se teki oikeat liikkeet kyllä, mutta hitaasti, katseli mua kysyvästi ja istumaan nousun jätti hieman puolitiehen. Kaukokäskyistä 8,5.

Jäljellä oli siis enää hyppy. Koda hyppäsi hienosti, tuli oikeaoppisesti mun eteen (taas vähän vinoon) ja siirtyi hyvin perusasentoon, tosin vinoon siihenkin. Estehypystä 9.



Huokaisin helpotuksesta, viime kokeen haistelufiaskosta ei ollut tietoakaan, Kodan nenä ei käynyt kokeen aikana kertaakaan matossa, se ei vilkaissutkaan lähellä istuvaa yleisöä, eikä nurkkiin sullotut tavaratkaan aiheuttaneet siinä liiemmin hämmennystä. Harmillinen nollaus liikkeestä maahanmenosta (hieroja varattu), mutta muuten onnistunut koe. Tuomari kehui erityisesti seuraamista, missä Koda tosin on hetkittäin hieman turhan tiivis, mutta upeesti kontaktissa. Hienon seuraamisen ansiosta kokonaisvaikutelmasta 9,5.

Vein koiran autoon ja palasin mahdollisimman nopeasti katsomaan meidän kokonaispisteet. Olin melko varma, että oltiin jääty muutama piste ykköstuloksesta, mutta lopulta kuitenkin pisteitä kertyi 164 ja alokasluokan ensimmäinen ykköstulos kirjattiin Kodan kisakirjaan.

Nyt pitäisi vielä päättää, kisaako alokasluokassa koulariin asti, vai siirtyykö avoimeen. Yhteen alokasluokan kokeeseen nyt ainakin vielä mennään, kun tammikuussa niin lähellä koe järjestetään, eikä kuukaudessa avoimen liikkeitä mitenkään koekuntoon saada. Toisaalta alokasluokassa junnaaminen tuntuu typerältä, kun avoimen liikkeet alkaa olla enemmän tai vähemmän hallussa, mutta oma jännitys vaatisi kisakokemusta ja eipä se pahitteeksi olisi tuolle koirallekaan.


Kiira & Koda

1 kommentti:

Kiitos kommentista! :)