sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Tokon ALO1

Huh, vielä ehti vuodelle 2017 saada tokon alokasluokasta hyvänkin tuloksen, kun käytiin eilen Porvoossa tokoilemassa Kodan kanssa. Koe järjestettiin rehellisesti sanoen aika kamalassa hallissa. Koiraa ei saanut ennen koetta halliin tottumaan hälinään, kehä rajautui aivan yleisöön kiinni, luoksetulo jouduttiin suorittamaan hallissa poikittain, jotta saatiin tarpeeksi pitkä luoksetulo, ja luoksetulo päättyi aivan kehän kulmaan, jolloin koiralla oli aika suuri riski käydä kehän ulkopuolella. Lisäksi keskellä kehää oli kolme tolppaa ja hallin nurkkiin ahdettu tavaraa säilytettäväksi, joka herättivät monessa koirassa kiinnostusta.

Kokeessa oli kymmenen koirakkoa ja paikkamakuu suoritettiin kolmessa osassa. Me oltiin Kodan kanssa ekassa erässä ja jännitti jotenkin todella paljon, paljon enemmän kuin ekassa kokeessa. Koko paikkamakuun ajan mun pohkeet tärisi niin, että varmaan näkyi jo ulospäinkin. Koda hieman ajautui maatessaan haistelemaan mattoa, mutta muuten malttoi hyvin paikallaan ja kuunteli omat käskyt. Paikkamakuusta 9.

Paikkamakuun jälkeen laitoin Kodan hetkeksi autoon odottamaan. Me oltiin vuorossa neljäntenä, joten vajaan tunnin verran odoteltiin. Ennen omaa vuoroa otin Kodaa lämmittelemään ja leikkimään. Lämmitellessä Koda ei oikein meinannut mennä maahan, ainakaan suoraan seisomasta, vaikka liikkeestä maahanmeno on Kodalle kuitenkin ollut melko varma liike, tai siis se menee aina maahan, vaikkei kovin kauniisti. Ajattelin kuitenkin, että kyse oli lähinnä vaan loskaisesta maasta.



Yksilöliikkeet alkoivat seuruulla. Pienestä hallista oli tässä hyötyä, ei voinut ohjaaja mennä suunnissa sekaisin, kun toisessa suunnassa oli aina seinä vastassa. Hieman Koda on seuruussa liian tiivis, mutta vaikka seuruu oli heti ensimmäisenä liikkeenä, se pysyi oikeessa kohdassa, ei edistänyt ja pysähtyikin nätisti. Yleensä ensimmäiset metrit mennään reippaasti edistäen ja siten eka pysähdys ollaan ihan vinkurassa. Seuraamisesta 9.

Toisena oli liikkeestä maahanmeno, Koda lähti kauniisti seuruuseen ja käskyn jälkeen en tullut vilkaisseeksi, menikö se maahan vai ei. Siellähän se kauniisti seisoi paikallaan. Tosi upea liikkeestä seisominen kuitenkin... siinä se paikallaan seisoi hienosti ja odotti, että palaan viereen ja annan käskyn. Tässä vaiheessa tajusin, että todennäköisesti sillä on joku jumi selässä tai takareisissä, kun tää maahanmeno ei nyt ollut kivaa. Ei auttanut kaunis liikkeestä seisominen, pisteitä liikkeestä maahanmenosta 0.

Sain yllättävän helposti pettymyksen nollasta jätettyä mielestä ja keskityin loppuihin liikkeisiin sen enempää tuota epäonnistumista pohtimatta. Seuraavana vuorossa oli luoksetulo, joka tosiaan päättyi ihan kehän nurkkaan, yleisön viereen. Itse liikettä en jännittänyt, mutta mietin, miten päästään siitä siirtymään seuraavaan liikkeeseen niin, ettei Koda käy palkkaamassa itseään moikkaamalla yleisöä. Tällä kertaa Koda tuli luoksetulosta varmoin elkein oikeeseen paikkaan mun eteen (hieman vinoon tosin), eikä oikonut puoliksi perusasentoon. Lisäksi perusasentokin hitusen vino. Vinouden takia luoksetulosta 9.



Siirtyminen luoksetulosta kapulan pitämiseen sujui oletettua mukavammin, Koda keskittyi vain muhun, eikä vilkaissutkaan yleisöä. Oltiin edellisellä viikolla treenailtu kapulanpitoa, mulla on ollut ongelmana se, että tyrkkään kapulan Kodan suuhun, enkä odota, että Koda nappaisi sen itse, jolloin kapula menee helposti liian syvälle suuhun ja Koda joutuu kielellä työntää sen hieman edemmäs. Nyt maltoin kuitenkin hienosti odottaa, että Koda kuulee käskyn ja nappaa kapulan itse hillitysti suuhun. Liike oli tosi kaunis ja ansaitusti Koda sai kapulan pitämisestä 10.

Siirryttiin kaukokäskyihin ja Kodasta alkoi ehkä hieman tässä vaiheessa palkkaamattomuus näkyä, kuitenkin oli vielä iloisesti mukana ja hyvin kuulolla. Mä käytän kaukoissa voimakkaasti erilaisia äänenpainoja ja koetilanteessa jännityksen takia äänenpainot ei tietenkään ihan niin kauniisti vaihtele kuin rentona ollessa, joten Koda on kaukoissa epävarma. Se teki oikeat liikkeet kyllä, mutta hitaasti, katseli mua kysyvästi ja istumaan nousun jätti hieman puolitiehen. Kaukokäskyistä 8,5.

Jäljellä oli siis enää hyppy. Koda hyppäsi hienosti, tuli oikeaoppisesti mun eteen (taas vähän vinoon) ja siirtyi hyvin perusasentoon, tosin vinoon siihenkin. Estehypystä 9.



Huokaisin helpotuksesta, viime kokeen haistelufiaskosta ei ollut tietoakaan, Kodan nenä ei käynyt kokeen aikana kertaakaan matossa, se ei vilkaissutkaan lähellä istuvaa yleisöä, eikä nurkkiin sullotut tavaratkaan aiheuttaneet siinä liiemmin hämmennystä. Harmillinen nollaus liikkeestä maahanmenosta (hieroja varattu), mutta muuten onnistunut koe. Tuomari kehui erityisesti seuraamista, missä Koda tosin on hetkittäin hieman turhan tiivis, mutta upeesti kontaktissa. Hienon seuraamisen ansiosta kokonaisvaikutelmasta 9,5.

Vein koiran autoon ja palasin mahdollisimman nopeasti katsomaan meidän kokonaispisteet. Olin melko varma, että oltiin jääty muutama piste ykköstuloksesta, mutta lopulta kuitenkin pisteitä kertyi 164 ja alokasluokan ensimmäinen ykköstulos kirjattiin Kodan kisakirjaan.

Nyt pitäisi vielä päättää, kisaako alokasluokassa koulariin asti, vai siirtyykö avoimeen. Yhteen alokasluokan kokeeseen nyt ainakin vielä mennään, kun tammikuussa niin lähellä koe järjestetään, eikä kuukaudessa avoimen liikkeitä mitenkään koekuntoon saada. Toisaalta alokasluokassa junnaaminen tuntuu typerältä, kun avoimen liikkeet alkaa olla enemmän tai vähemmän hallussa, mutta oma jännitys vaatisi kisakokemusta ja eipä se pahitteeksi olisi tuolle koirallekaan.


Kiira & Koda

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Luukku 24: Ihanaa Joulua

Toivotamme teille kaikille mielettömän ihanaa ja rentouttavaa joulunaikaa! 

Iso kiitos kuluneesta vuodesta kaikille lukijoille/blogia satunnaisestikin seuranneille! Kiitos myös joulukalenterin höpinöitä seuranneille ja kommentoineille!


IdaPhotos


Kiira & Koda

lauantai 23. joulukuuta 2017

Luukku 23: vuoristorataa lampailla

Alkaa kyllä tuntua, että nää mun paimennuspostaukset noudattaa samaa kaavaa koko ajan. Toisaalta niin noudattaa meidän paimennustreenitkin, että ihan loogista. Mutta kyllä nyt on taas ohjaajan mielenterveys ollut koetuksella joulukuun paimennustreeneissä. Mulla oli siis alkusyksyllä ostamastani paimennuskortista vielä kuusi treenikertaa käyttämättä ja ajattelin, että nyt joululoman aikana käydään lampailla ahkerammin ja niiden kuuden kerran jälkeen päätän, miten me paimennuksen kanssa jatketaan, vai jatketaanko ollenkaan. Nyt on käytyny neljä kertaa kuudesta ja aika vauhdikasta vuoristorataa on taas menty.

Joulukuun ekat paimennustreenit veti Mervi. Oltiin käyty Kodan kanssa siis syksymmällä hakemassa vauhtia Oriveden herkemmiltä ja vauhdikkaammilta lampailta ja se oli kyllä selvästi tuottanut tulosta. Koda lähti lampaille heti innolla ja Seutulan aika tahmaiset lampaatkin pysyivät hyvin liikkeessä. No, vauhtia kun koiralla oli, niin sitä oli sitten tietysti liikaa ja jarrupoljin pahasti hukassa. Toisella kierroksella hermostuin, kun ei mikään käsky mennyt perille ja heitin paimennuskepin Kodaa kohti. Arvioin kuitenkin suunnan ja vauhdin hieman väärin, ja keppi kolahti melko kovaakin Kodaa kulmahampaan kohdalle. Tän kolauksen jälkeen Koda teki lähes täydellistä (!!) työtä, se keskittyi, kuunteli, otti käskyt hyvin vastaan, oli sopivalla etäisyydellä ja pysyi hommissa. Tehtiin pari tosi hyvää ja tarkkaa häkitystä sekä rauhallista ja hallittua peruskuljetusta. Ihan mieletön fiilis jäi tämän treenin vikasta puoliskosta.



Toiset treenit tehtiin Miian ohjauksessa ja Koda oli aivan vastakkaisella mielialalla. Se laahusti, haahuili, haisteli ja vaikutti, kuin ei olisi lampaille koskaan syttynytkään. Se paineistui mun käskyistä yllättävän paljon ja siirtyi sijaistoiminnoille lähes kaikista käskyistä. Myös lampaat olivat hankalalla tuulella, yksi kiimainen mamma pysähteli heiluttamaan Kodalle häntää ja nuolemaan sitä suupielestä (kyllä, todellista saaliseläimen käytöstä!). Kodan erehdyttyä kerran kaveeraamaan tän mamman kanssa, oli uskottavuus mennyt, osin myös muun lauman silmissä ja koko lauma tahmaili ja laahusti hitaasti eteenpäin, mikä ei toki parantanut tilannetta yhtään. Yritettiin sitten opettaa Kodalle malttamista tällaisissa hankalissa tilanteissa. Sehän ei siis turhaudu, ei pure, hauku tai paineistu niin, että lähtisi karkuun, se vaan alkaa liian herkästi kaveeraamaan lampaiden kanssa, jolloin ne eivät ainakaan liiku. Opetettiin Kodaa siis pysähtymään laumasta jälkeen jäävän lampaan viereen ja luomaan lampaalle painetta vain olemalla paikallaan. Hämmästyttävää kyllä, jokaisella kerralla tää hankalakin mamma luovutti ja kipitti muun lauman luokse, kun Koda vaan jaksoi tarpeeksi kauan seistä paikallaan.

Seuraavat kahdet treenit olivat taas Mervin ohjauksessa. Kolmannet treenit aloitettiin aikalailla samalla asenteella kuin toiset, Koda jäi haistelemaan, söi kakkaa, paineistui mun käskyistä ja vähän jopa pakeni mua, mitä ei kyllä aiemmin ole lampailla (tai oikeestaan missään muuallakaan) tapahtunut. Keskityttiin siis innostamaan Kodaa, ei paineistusta, ei käskytystä, vain kehua ja vauhdin lisäystä. Tokalla kierroksella Koda alkoi jo olemaan enemmän oma itsensä ja vauhtia sai paikoin ottaa jo varovasti poiskin.



Neljänsiä treenejä varten Mervi valitsi meille mahdollisimmat liikkuvaiset lampaat ja jätti kaikki kiimapeput pois laumasta, jotta saataisiin taas hieman lisää intoa ja itsevarmuutta Kodalle. Koda lähtikin jo ihan eri fiiliksellä aitaukseen, liekö syynä ollut laitumen reunalla Kodan touhua seuraava ihana valkoinen paimentyttö, jolle piti esittää taitavaa, vai kolmansien treenien tokalla kierroksella rakennettu into. Ihana oli kuitenkin nähdä taas Koda omana itsenään lampailla, vähän säntäili ja sikaili, mutta pääosin kuunteli kohtuullisen hyvin ja keskittyi suurimman osan ajasta. Yritin pitää käskyt mahdollisimman pehmeinä ja kehua aina, kun mahdollista. Lopuksi saatiin tehtyä ihan hyvääkin pätkää peruskuljetusta ja kahdet surkeammat treenit olivat menneen talven lumia.

Vielä kahdet treenit jäljellä ja niiden jälkeen tulisi vakavasti pohtia, mitä me tän hermoja raastavan ja tiliä tyhjentävän, mutta niin älyttömän mielenkiintoisen ja palkitsevan lajin kanssa tehdään.


Kiira & Koda

perjantai 22. joulukuuta 2017

Luukku 22: koirakulut 2017

Hyi ja yök ja kamalaa, mielenterveys koetuksella, kun tämän vuoden kirjanpitoa kävin läpi. Tiesinhän minä, että paljon tuohon koiraan, tai oikeammin sen kanssa harrastamiseen, on rahaa vuoden aikana kulunut, mutta kaikki kulut taulukoituna ja summat yhteenlaskettuna järkytys on silti suuri. Hieman jopa nolottaa. Tajusin, että about vuoden opintolainat on mennyt tuohon koiraan, sillä summalla opiskelukaverit on tällä hetkellä sukeltamassa Thaimaassa, reppureissaamassa maailmaa ympäri tai risteilemässä Karibialla, mutta eipä siinä, hauskaa ja opettavaista on ollut.




Ensi vuodelle asetan tylyn tavoitteen - selvitä ainakin puolet pienemmällä summalla. Pitäisi olla ihan realistista, kun suurimmista rahasyöpöistä ainakin näyttelyt (ja näillä näkymin paimennuskin) jäävät paljon vähemmälle. Lisäksi vuoden aikana on tullut hankittua paljon arvokkaita tarvikkeita, joita ei (toivottavasti) heti tarvitse ostaa uusia, esimerkiksi tehokas turkinkuivain, toppatakki, koirareppu ja treeniliivi. Näyttelyiden ja tarvikkeiden lisäksi esimerkiksi viralliset terveystarkastukset jäävät ensi vuoden kuluista pois.


Köyhin terveisin,

Kiira & Koda

torstai 21. joulukuuta 2017

Luukku 21: Qorento -pannan voittaja

Luukun 6 arvonnan voittaja päästiin valitsemaan tänään upeassa jouluarvonnassa, jossa onnettarena toimi Koda -tonttu, kukapa muukaan. Kurkkaa arvonnan suorittaminen videolta!



Pahoittelut kameran tarkennusongelmista ja hieman huonosta kuvakulmasta, mutta eiköhän tuo voittaja tullut selville! Upea Qorento -panta lähtee Emilialle ja Viima -koiralle! Onnittelut! Sulle Emilia lähtee tässä illan aikana sähköpostia palkintoon liittyen!


Kiira & Koda

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Luukku 20: hömppäjouluvideo

Joulun kunniaksi ei-niin-vakavaa treenailua, tonttulakki päässä ja lumihangessa tottakai!





Kiira & Koda

tiistai 19. joulukuuta 2017

Luukku 19: treenien suunnittelemisen tuska

Me ollaan syksyn aikana treenattu Kodan kanssa paljon, mutta koska mä olen rehellisesti sanottuna ollut aika väsynyt, treenien suunnittelu on jäänyt todella pahasti heitteille. Treeneihin olen jaksanut lähteä, osin muita hommia pakoillakseni, mutta valitettavan tehotontahan tuo treenaaminen ilman kunnollista suunnitelmaa on. Etenkin tällaiselle keltanokka-kouluttajalle suunnittelu olisi todellakin avainasemassa, jos kehitystä tahtoo.

Treenien suunnittelemattomuus on aiheuttanut sitä, että tehdään liikaa toistoja, treenataan samaa liikettä uudelleen ja uudelleen, enkä osaa lopettaa siihen kohtaan, kun koira oikeesti omalla tasollaan loistaa ja tekee hyvässä vireessä.  Väkisinkin tää turhauttaa sitten sekä mut että koiran, tehdään liikaa samaa, jolloin Koda saattaa kyllästyä, suoritusten taso heikkenee ja siten mua turhauttaa, kun en lopettanut onnistuneeseen suoritukseen.



Lisäksi huomaan, että mun on todella vaikea pitää kriteeriä yllä. Mä palkkaan välillä vaan nappisuorituksesta, välillä siitä, että tehdään vähän sinnepäin ja välillä rehellisesti jopa huonosta suorituksesta. Eikä oma taso riitä vielä tarpeeksi siihen, että muistaisin aina suunnata palkkaa, vaikka pyrin kyllä nopeista, terävistä ja hyvin tehdyistä suorituksista palkkaamaan Kodalle mieluisemmalla palkalla. Samoin mun pitäisi skarpata palkkasanojen kanssa, keväällä otin käyttöön omat palkkasanat namille ja lelulle, mutta nolona myönnän, että sekaisin ne nykyään jo meinaa mennä. Lisäksi takapalkalle pitäisi keksiä oma sana ja alkaa käyttää sitä paljon monipuolisemmin ja luovemmin palkkaustapana muiden joukossa.

Lupaankin siis parantaa ensi vuoden treenejä ajatellen tapani, treenata mielummin ajallisesti aiempaa vähemmän ja sen sijaan käyttää aikaa suunnitteluun, jolloin se vähäisempi treeniin käytetty aika on kuitenkin tehokkaampaa. Päätän treenattavat liikkeet etukäteen, treenaan muutamaa liikettä per treenikerta, lopetan treenit ajoissa, muistan, ettei aika ei korvaa laatua, päätän kriteerit, kirjoitan ne ylös ja pysyn niissä, suuntaan palkkaa suorituksen tason mukaan, rimaa hipoen kriteerin ylittävästä suorituksesta koiran huonommin arvottamaa palkkaa kuin loistavasta suorituksesta.

Tämä on virallinen lupaus. Rangaistakoon minua sen rikkomisesta.


Kiira & Koda

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Luukku 18: katsaus vuoden 2017 tavoitteisiin

Vuoden alussa asetin muutamia tavoitteita tälle vuodelle ja nyt olisi tullut tilinteon hetki, onko kaikki asetetut tavoitteet täytetty vai jäikö jotain uupumaan?

Yleisesti ottaen vuosi on mennyt aikalailla kuten toivoinkin. Kesää vietettiin Joensuussa, paimentamassa käytiin Kuttukuussa ja retkeiltiin sekä Kolilla että Patvinsuolla, tutustuttiin uusiin ihmisiin ja saatiin uusia ystäviä. Pk-lajien saloihin päästiin myös tutustumaan, ensin toukokuun hakuleirillä, sitten collieiden omassa hakuporukassa Joensuussa ja collieiden pk-leirillä ja nyt syksyllä Tampereellakin on startattu treenit hakuryhmässä. Päästiin osallistumaan myös OnniDogiin. Tavoitteisiin kuului myös fiksumpi rahankäyttö, ja tää tavoite on kyllä jäänyt todella pahasti saavuttamatta... ehkä ensi vuonna sitten. Tästä tulossa oma postauksensa.



Lisäksi toivoin Kodalle terveyttä ja terveenähän tuo on pysynyt, tapaturmilta on vältytty ja virallisissa luustokuvissa ja silmätarkissakin melko terve poika. Näyttelypuolella Suomen loput kaksi sertiä odotuttavat itseään, mutta kehäkokemusta on kartutettu (ja tiliä tyhjennetty) lähes kahdessakymmenessä näyttelyssä Suomessa ja Baltiassa ja kerätty odottamaan kaikkien Baltian maiden sertit, yksi cacib ja kasa vara-cacibeja. Luonnetestistä saatiin syyskuussa hyväksytty tulos (131 pistettä ja laukausvarma).

Vuoden alussa pidin epärealistisena BH-kokeen suorittamista, mutta niin vain BH-koe lokakuussa hyväksytyksi suoritettiin ja saatiin Kodalle ensimmäinen koulutustunnus. Tokokokeet oli tarkoitus vuoden aikana myös käydä korkkaamassa, mutta alkuvuodesta into tokopuolen kokeisiin ollut vielä niin suuri. Into kuitenkin kesää kohti kasvoi ja ensimmäinen tokokoe saatiin viime viikolla suoritettua. Vuoden lopussa tulossa vielä toinen alokasluokan koe, josta toivottavasti selvitään paremmalla menestyksellä.

© Anni Rask

Vesipelastustreenit meillä jäi tänä vuonna pariin kertaan ja siten tuo vuoden alussa suunnittelemani soveltuvuuskoe suorittamatta. Todennäköisesti vesipelastus aktiivisena harrastuksena meiltä jää, ainakin toistaiseksi, mutta uinti säilytetään ehdottomasti yhtenä liikuntamuotona ja harkitaan vepeä uudelleen, jos harrastustilanne tästä muuttuu.

Paimennuksen suhteen on menty edelleen samanlaista vuoristorataa, Koda väläyttelee välillä todella hienoa paimenkoiran käytöstä, välillä sikailee minkä ehtii ja toisinaan taas lahnailee niin, että meinaa usko loppua. Esikoetta ei päästy tänä vuonna suorittamaan, enkä rehellisesti siihen vuoden alussa uskonutkaan. Kuitenkin vuoden aikana paljon hyvääkin tapahtunut laitumella, vaikka edistyminen näillä treenimäärillä on todella hidasta ja epävarmaa.

Nose Workissa piti jatkaa viime vuonna tehokkaammin, mutta tammikuun Nose Work -koulutuksessa into lajiin mureni aika pahasti. Jumituttiin Kodan kanssa laatikkotreenissä, eikä oikein intoa meinannut olla muuhunkaan. Käytiin muutamia ulkotreenejä, missä Koda väläytteli upeeta osaamistaan ja hienoa nenänkäyttöä, mutta nyt laji on taas jäänyt. Syksyn aikana ei muistaakseni kuin kerran kotona aktivointimielessä eukalyptusta etsitty.

© Nina Piipponen

Moni asetetuista tavoitteista kuitenkin on vuoden aikana päästy saavuttamaan. Meillä on ollut hieno harrastus- ja treenivuosi, alkuvuodesta täysin testaamaton rally-tokokin on päässyt mukaan harrastettavien lajien listalle ja siinä vuoden aikana saavutettu ensimmäinen koulutustunnuskin. Olen saanut paljon uusia, ihania treenikavereita, tutustunuy moniin uusiin koiraharrastajiin, mun ja Kodan välinen yhteistyö on kehittynyt huimasti ja mikä tärkeintä, suurimman osan ajasta meillä on yhdessä kivaa.

Kiitos tuhannesti upeasta vuodesta kaikille treenikavereille, vertaistuelle, kaikille kouluttajille ja valmentajille, loistavalle seuralle näyttelyreissuilla, upeille yhteistyökumppaneille, sekä mun kaikille kavereille ja vanhemmille, jotka on jaksanut mun koiramouhausta kuunnella! <3


Kiira & Koda

Luukku 17: RTK1

Tänään aamulla suunnattiin Porvooseen kohti meidän kolmatta alokasluokan rally-tokokoetta. Tuomarina kokeessa oli Anna Pekkala. Alokasluokan rataan tutustuminen alkoi kymmeneltä. Koska halli oli meille vieras ja infoviestissä sanottiin vain muutaman häkin mahtuvan halliin, mentiin kisapaikalle jo yhdeksältä. Koda rauhottui halliin tosi nopeasti, ja vaikka halli nopeasti täyttyi ja tunnelma oli melko tiiviskin, Koda malttoi hienosti.



Oltiin lähtövuorossa toisina. Rata oli meille aika haastava, pari eteen siirtymistä ja peruutukset, joissa Koda tuppaa innostumaan. Lisäksi halli oli leveyssuunnassa aika pieni ja kyltit keskivaiheilla aika tiiviisti, joten ison koiran kanssa joutui aika sumpussa pyörimään. Koda oli koko radan hyvin kontaktissa, mutta vähän turhan innokas ja edisti seuruussa alkuun reippaastikin. Ensimmäinen eteen siirtyminen meni heikosti, Koda siirtyi eteen, mutta siirtyi takaisin mun viereen istumaan. Jouduin ohjaamaan kädellä uudelleen eteen, toisella käskyllä kuitenkin toimi hienosti. Peruutuksissa vähän hyppi ja astui pari kertaa kevyesti mun varpaille. Muu rata tuntui sujuneen hyvin, mutta maaliin tullessa tajusin hätäilleeni taas kauheesti.

Onneksi olin lykännyt kanssakisaajalle puhelimen videointia varten ja pääsin tarkistamaan meidän suorituksen heti. Ja mun pitäisi ihan tosissaan oppia laskemaan kolmeen, tai ehkä jopa kymmeneen. Kummassakin maahanmenoliikkeessä jätin pysähtymättä koiran viereen, näistä molemmista kymmenen virhepistettä, lisäksi kolmen pisteen menetys ensimmäisestä eteen siirtymisestä ja muutama ykkönen vinosta eteen istumisesta ja varpaille astumisesta. Lopulta tuloksena siis 74 pistettä, joka onneksi riitti hyväksyttyyn tulokseen ja RTK1 -koulutustunnukseen!




Seuraavana kohti avointa luokkaa ja sitä ennen paljon ratatreenejä, joissa ohjaaja opetetaan rauhoittumaan. Koira osaa ja malttaa, jos vain ohjaaja lopettaa hätiköinnin.


Kiira & Koda

lauantai 16. joulukuuta 2017

Luukku 16: suosikkiblogit

Tämän päivän (juu kevyesti vielä 16. pvän puolella klo 23:47) luukusta paljastuu listaus mun koira-aiheisista suosikkiblogeista, sekä pari lukulistan uutta tulokasta. Arvostan koirablogeissa siistiä, selkeää ulkoasua, helppolukuista, mutta monipuolista ja vivahteikasta tekstiä, hyvälaatuisia kuvia ja treeniblogeissa videot ovat tosi iso plussa. Toki seuraan paljon sellaisia blogeja, joiden aiheet juuri itseä kiinnostavat, eli listalta löytyy koiran kanssa retkeilyä/vaeltamista käsitteleviä blogeja sekä lähinnä tokoon ja/tai paimennukseen keskittyviä treeniblogeja, myös yleistä koira-aiheista höpinää ja mielipidepostauksia on mukava lueskella. Lisäksi arvostan edes joten kuten säännöllistä postaustahtia ja sitä, että bloggaaja vastailee postauksiinsa jätettyihin kommenteihin. Toivon kovasti blogeilta myös mahdollisuutta liittyä Bloggerin kautta lukijaksi, Bloggerin kautta noteeraan uudet postaukset, kun en lahopäänä muista muuten tarkistaa, onko blogia päivitetty.

Life Is How You Make It

Yksi uusimmista lemppareistani. Vaikka monen monta postausta vielä lukematta, olen ihastunut. Käsittelee monipuolisesti koira-arkea ja harrastamista kahden bordercollien kanssa. Erityistä iloa itselle tuottaa vaellusta käsittelevät postaukset, vaikka myönnän niiden lukemisen herättävän hieman liikaa retkikuumetta. 

Amazing Australian 

Ehdottomasti aktiivisimmin seuraamani ja tiheään tahtiin päivittyvä blogi, jonka postaukset käsittelee lähinnä nuoren australianpaimenkoira Cavan kanssa harrastamista. Ihailen Joannan taitoa kirjoittaa koulutuksista niin selkeästi ja jäsennellysti, ja onhan toki meillä täysin samat harrastuksetkin. Blogi on tarjonnut vertaistukea etenkin paimennuksen suhteen! Ja sytyttänyt pienen pienen ihastuksen ausseihin...

Toiveesta todeksi

Kahden australianpaimenkoiran elämää ja harrastamista käsittelevä blogi. Paljon harrastamista, lähinnä tokoa, mutta ihanan monipuolisesti myös arkihöpinöitä ihailtavan positiivisella asenteella kirjoitettuna. Iloisia koiria, treenivideoita ja treenipäiväkirjan tyylisiä postauksia. Vahvistaa aussie -ihastusta... 

Almost Impossible

Nykyään englanninkielellä päivittyvä blogi, joka kertoo Skotlannissa asuvan omistajan, pentukoira Lexan ja vanhemman landseerin Patchesin seikkailuista Skotlannissa. Mielettömän kauniita kuvia, ihan maailman veikein briadmix -pentukoira ja paljon retkeilyä ja vaellusta. Herättää väkisinkin suurta tarvetta päästä Skotlantiin. Jos englanti ei taivu, Alicia kirjoittaa myös Sporttirakkiin Suomeksi retkistään Skotlannissa!

Paimenpojat Jeriko, Ukko ja Jupiter

Aktiivinen ja monipuolinen harrastusblogi. Nimensä mukaisesti blogissa seikkailee kolme paimenpoikaa, tarkemmin bordercollieita, jotka paimennuksen lisäksi tokoilevat, hakuilevat, jäljestävät ja aksailevat, huh. Ai niin, ja harrastavat vielä vetolajejakin. Erityisesti itseä nuo paimennuspostaukset kiinnostaa, paimennuksesta kun niin harva kirjoittelee. 

Hullerombullerpack

Myös yksi vastikään löytämistäni blogeista, Annan Instagram -tiliä olen tosin seurannut jo hyvän aikaa. Blogi käsittelee lähinnä tokon parissa harrastamista ja kisaamista kahden bordercollien kanssa. Paljon hyvälaatuisia treeni- ja kisavideoita, vinkkejä tokotreeneihin ja ihania kuvia. 



Ensimmäisen luukun alle pyysin teitä kommentoimaan omia koirablogejanne tai omia suosikkejanne ja linkatuista blogeista valitsin kaksi omasta mielestäni kiinnostavinta tähän yhteyteen linkattavaksi: 

Valonnäyttäjä

Hollanninpaimenkoiran kanssa harrastamista, tokoa ja pk-lajeja, treenipostauksia, ihania hyvälaatuisia kuvia ja treenivideoita! Herää vain kysymys, miten tää ei ole aiemmin mun lukulistalle päätynyt? 

Lenni + Vilppu

Itseasiassa törmättiin Vilppuun omistajineen syyskuun OnniDogissa, oltiin ainakin samoissa hakutreeneissä ja ehkäpä jossain muussakin samassa koulutuksessa. Lenni ja Vilppu ovat novascotiannoutaja ja australianpaimenkoira, joiden harrastuksiin kuuluu tokoa, agilitya, rally-tokoa ja hakua.


Toivottavasti löysit tulevalle jouluviikolle uutta luettavaa! 

Kiira & Koda

perjantai 15. joulukuuta 2017

Luukku 15: kuuluuko (harrastus)koiran olla helppo?

Mulla on ollut tilaisuus elämässäni tutustua varmasti yhteen maailman helpoimpaan koiraan, meidän Jeppeen. Jeppe oli pennusta asti maailman kiltein. Se sai niskaansa milloin viereisen kadun sakemannin, milloin tuttujen kultaisen noutajan, puolusti itseään, mutta ikinä se ei provosoitunut, ei ollut epävarma, ei ärissyt tai rähjännyt. Se oli älyttömän ahne ja vielä fiksukin. Se rakasti lapsia, mutta osasi olla välinpitämätön niiden hösellystä kohtaan. Pienenä 8-vuotiaana mä sitä jo tyytyväisenä käytin pitkilläkin lenkeillä yksin, joskus jopa potkulaudalla rullaillen, siihen pystyi luottaa yli sadan prosentin varmuudella. Mutta mahtavaksi harrastuskoiraksi siitä tuskin olisi ollut, vaikka ruokahalu sillä oli pohjaton, ei sillä olisi todellisuudessa varmaankaan paukut riittäneet.

© Anni Rask

Monesti colliepalstoja selaillessa huomaa, että collieissa arvostetaan paljon niiden helppoutta, sitä että ne oppii asiat ihan itsestään eikä niitä tartte kouluttaa. Mut onko se just se, mikä niissä "mättää"? Onko niistä yritetty jalostaa liian joka käteen sopivia perhekoiria? Onko helppo ja hyvä koira se, jota ei tarvitse ollenkaan kouluttaa? Voiko sellaisella koiralla, joka ei ikinä haasta omistajaansa, riittää paukut esimerkiksi hakumetsällä?

Edellisen luukun rotupohdinta -postausta kirjoitellessani tulin pohtineeksi, millainen oikeesti olisi hyvä harrastuskoira. Bortsuja arvostetaan niiden työmotivaation, nopean reagoinnin, miellyttämisen halun, pehmeyden ja vietin takia, mutta toisaalta niissä on paljon epävarmoja ahdistujia, remmirähjääjiä, stressaajia, liian pehmeäpäisiä koiria, joilla menee kuppi nurin milloin mistäkin. Eivät varmasti siis helppoja arjessa. Entäpä sitten malinoisit tai käyttölinjaiset saksanpaimenkoirat? Bortsuja tasapainoisempia ainakin tulisivat olla hermorakenteeltaan, taistelutahto ja kiihkeys jalostettuna pilviin, mutta toisaalta toisinaan todella kovapäisiä, vaativat erittäin johdonmukaista koulutusta ja usein se kiihkeys sitten keittääkin yli. Eivät siis todellakaan helppoja arjessa nekään.

Löytyykö siis koiraa, joka olisi oikeasti ongelmaton, mutta harrastusten parissa tykki? Ja kuuluuko harrastuskoiran, tai ylipäänsä koiran, olla kouluttamattomanakin helppo? Tätä jään pohtimaan.


Kiira & Koda

torstai 14. joulukuuta 2017

Luukku 14: rotupohdintaa

Multa on muutamaan otteeseen kysytty, että jos mulla ei olisi collieta, mikä koira mulla olisi, tai toisaalta jos ottaisin toisen koiran, minkä rotuinen se mahdollisesti olisi? Ehkä joskus se toisen koiran ottaminen onkin ajankohtaista ja olen kyllä miettinyt jo paljon, pysynkö rodussa vai kokeilenko jotain muuta. Vaikka toista koiraa tähän talouteen ei vielä muutamaan vuoteen ole tulossa, kannattaa tällaisia asioita pohtia hyvissä ajoin. Sitä paitsi ajatusleikithän ovat aina virkistäviä.



Muutamia kriteereitä mulla olisi koiralle. Ensin koiran täytyy olla keskikokoinen/iso, sellainen 50-60cm ja 20-30 kiloa on mun mielestä koiralle sopiva koko, toki tässä nyt joustovaraa on suuntaan ja toiseen. Lisäksi olen vakaasti sitä mieltä, että mä olen paimenkoiraihminen, eli seuraavakin koira tulisi ehdottomasti olemaan ykkösryhmän koira. Palveluskoiralajeihin hurahtaneena rodulla täytyisi olla pk-oikeudet ja olisi koiran kanssa mukava paimennustakin kokeilla. Koska koira tulisi mahdollisesti toiseksi koiraksi elelemään Kodan seurana, sen pitäisi ainakin lähtökohtaisesti tulla muiden koirien kanssa toimeen. Toki myös rodun tulisi olla suhteellisen terve. Niin ja mun mielestä koiralla tulee olla sen verran karvaa, että se lähtökohtaisesti pärjää pikkupakkasilla ja vesisateella ilman pukemista.

Näiden kriteerien sisään jää vielä melkoisen monta paimenkoirarotua, mutta muutamia suosikkeja tietysti itsellä on. Mä olen aina ollut jotenkin bortsuja vastaan, tai siis ajatellut, ettei bordercollie ole mun rotu. Ne on ihan mielettömän kauniita, ilmeikkäitä, sulavia liikkeissään, ykköstykkejä paimennuksessa ja noh, aikalailla kaikissa muissakin lajeissa nykypäivänä. Mut joku niissä itseä ärsyttää, ehkä juuri se niiden ylivertaisuus tai ainakin sen esille tuominen. Se, miten koiralehdistä löytyy juttua, miten "toko sopii kaikille" ja lopulta kuitenkin kuvia on vain bordercollieista. Mua myös kovasti harmittaa rodut, joissa on selkeä linjajako käyttö- ja näyttelylinjaisten välillä, eikä usein tunnu näiden rotujen harrastajatkaan arvostavan tätä jakoa. Itse kun kuitenkin tykkäisin muun harrastamisen lisäksi käydä silloin tällöin myös näyttelyissä.

Vaikka bortsut on aiheuttanut aina vähän ristiriitaisia ajatuksia mun päässä, olen pikkuhiljaa alkanut lämmetä ajatukselle, että seuraava koira voisi olla bordercollie. Olisi kiva päästä kokeilemaan esimerkiksi paimennusta koiran kanssa, jolla se paimennusvietti on aivan eri tavalla jalostettuna pääkopassa ja joka myös paimentaa aivan eri tavalla kuin nämä "traditional style herding" -rodut. Kuitenkin monta muttaa löytyy bortsuista, ainakin tuo todella selkeä linjajako, epäilyttää löytyykö niiltä näyttelylinjaisilta varmasti mainittavassa määrin enempää paimennusviettiä kuin muista paimenkoirista, työlinjaiset taas ovat välillä todella hankalia ja musta tuntuisi osin myös väärältä ottaa täyteen työhön kykynevä bortsu vain harrastuskaveriksi.




Seuraavana pohdinnassa on ollut australianpaimenkoira, niitähän näkee bortsujen lisäksi paljon harrastus- ja kisakentillä. Mutta bortsujen tapaan niilläkin on todella selkeä näyttely- ja käyttölinjaisiin jakautuminen. Olen myös ymmärtänyt, että ausseilla on paljon vahtiviettiä, etenkin uroksilla ja sitä en itse koirassa kaipaa. Osin koen niissä myös olevan luonteen kanssa samoja haasteita kuin bortsuissa, esimerkiksi ylivilkkautta ja epävarmuutta, mutta monelta osin täyttävät koiralle asettamani kriteerit, ovat sopivan kokoisia, turkki on suojaava, mutta sitä ei ole liikaa, palveluskoiraoikeudet löytyy ja useat yksilöt ovat työ- ja harrastuskäyttöön sopivia.

Vielä yhtenä vaihtoehtona mulla on mielessä pyörinyt belgianpaimenkoira. Tiedän sen tosin olevan eri sarjaa näiden mun muiden paimenkoirien kanssa ja vaativan vähän erilaista osaamista koulutuksessa. Lisäksi belgianpaimenkoirien paimennusvietistä ei hirveästi näyttöä ole, vaikka kyllä mä muutaman paimentavan belgin tiedän. Niiden luonteissa on paljon hyvää, niillä ei moottori lopu kesken, mutta kiihkeys toisi kyllä ehdottomasti haastetta. Todennäköisesti belgeistä mun vaihtoehto olisi tervu, malinois kiehtoo, mutta tiedän, ettei mulla riitä osaaminen sen kouluttamiseen. Tosin pidän kahta ensimmäistä ensisijaisempina vaihtoehtoina tuon collien kaveriksi.



Yhtenä vaihtoehtonahan tietysti on myös toisen collien ottaminen. Mä tykkään Kodasta ihan mielettömästi ja saan jatkuvasti kuulla, miten mahtava collie se oikeasti on, ja allekirjoitan sen täysin. Siinä on omat haasteensa, mutta en ole koskaan ajatellutkaan, että harrastuskoiran pitäisi jokaisella osa-alueella olla "helppo". Toisaalta mä tiedän, miten paljon ihmisillä on ongelmia collieiden kanssa harrastamisessa, miten ei koira palkkaudu tai motivoidu juuri mistään, tai sitten jos kohdalle on sattunut luonteeltaan toimiva yksilö, niin tietty juuri tällä on lonkkavikaa tai kyynärissä nivelrikkoa. Ongelmia toki on rodussa kuin rodussa, ongelmat vain tuppaavat olemaan eri suuntiin. Mun päässä kuitenkin väistämättä pyörii ajatus, että kun olen sattunut saamaan aktiivisen, innokkaan, saalisviettisen, rohkean, avoimen ja vieläpä terveen collien, niin sattuisiko mun kohdalle toista?


Kiira & Koda

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Luukku 13: tokon alokasluokan korkkaus

Vihdoin ja viimein päästiin Kodan kanssa korkkaamaan tokokokeet ja ajeltiin tänään Muuramessa järjestettävään iltakokeeseen, jossa tuomarina toimi Marjo Halmiala. Koe järjestettiin ulkona ja viime päivien mielenkiintoisen sään takia jännättiin viime metreille asti, perutaanko koe vai ei. Lopulta kenttä oli kuitenkin saatu aurattua, eikä pohja ollut juuri ollenkaan jäässä tai liukas.

Koe aloitettiin paikkamakuulla, alokasluokan koirakoita oli seitsemän ja paikkamakuu suoritettiin kahdessa osassa. Me oltiin Kodan kanssa kolmas koirakko, joten oltiin ekassa erässä makoilemassa. Paikkamakuuta jännitin eniten ja sitä, ennakoiko Koda muiden käskyjä. Koda oli kuitenkin hyvin kuulolla ja meni omalla käskyllä vasta maahan. Varmaan mun jännitykseen kuitenkin reagoi ja kippasi heti lonkalle vinoon makaamaan. Paikalla ollessaan se piippasi todella paljon ollakseen Koda ja oli nenä pitkälle viereisen nartun suuntaan. Oli kuitenkin loppuun asti maassa ja käskyllä nousi ylös. Koska kisataan vasta alokasluokassa, tuomari antoi meille paikkiksesta 9.

Yksilösuoritus alkoi seuruulla ja Koda oli heti perusasennossa jotenkin haahuileva, katseli muualle ja ehkä vähän nuuskuttikin. Ensimmäisen vasemmalle käännöksen jälkeen kuitenkin tsemppasi ja seurasi upeesti loppuun. Tuomari sanoi, ettei ole collielta noin upeeta seuraamista nähnyt koskaan ja että ihan mielettömän hieno koira. Alun haahuilun takia kuitenkin vain .



Seuruun jälkeen liikkeestä maahanmeno, seuraamiseen lähti hyvällä draivilla, mutta maahan mennessä se on nyt alkanut kerimään, eli ottaa muutaman askelen ja hiljalleen menee matalammaksi. Luultavasti oon itse ottanut siihen katsekontaktia varmistaakseni, että se menee maahan ja se on tähän mun katsekontaktiin jäänyt kiinni. Loppu liike sujui ongelmitta. Tästä 8.

Luoksetulossa jäi nätisti paikalleen, juoksi kovalla laukalla luokse, mutta ei osannut oikeen päättää tulisko eteen vai sivulle ja tuli sivulle vinoon. Ollaan treenattu paljon vaan sitä eteen tulemista, mutta silti se koetilanteessa oikoo. Nojoo, kuitenkin pisteiksi .

Kapulanpidossa Koda hieman valitettavasti mälväsi kapulaa, alkoi tehdä tätä pitkästä aikaa pari viikkoa sitten, kun hankin uudet kapulat. Mälväämisen takia pisteitä vain 8.

Toisiksi viimeisenä liikkeenä oli vuorossa kapulanpidon paikalta alkavat kaukokäskyt ja tästä alkoi sitten meidän vaikeudet. Koda meni maahan ekalla käskyllä, mutta jäi taas hieman vinoon ja kuono ajautui lähelle maata. Ilmeisesti jommalla kummalla meitä edellä olleella nartulla oli juoksut juuri tuloillaan, koska tästä yhdestä nuuhkaisusta Koda oli aivan myyty. (lisäksi tuomari kertoi, että tokan erän paikkamakoilijoista urokset olivat suoriutuneet huonosti). Koda ei kykenyt tekemään enää mitään, siis oikeesti ei mitään. Kaukot nollille.

Yritettiin jatkaa hypylle, mutta Koda ei liikkunut mihinkään. Se oli kuono kiinni maassa, leuka väpätti ja kuola valui. Ei mitään toivoa saada kontaktia. Kutsuin, houkuttelin, ärähdin, laitoin kengän sen kuonon ja maan väliin, eikä mitään reaktiota. Lopulta sain sen nostamaan päänsä maasta, mutta ei pyörinyt pienen miehen päässä enää yhtään mitään. Sen silmät seisoi päässä ja leuka väpätti edelleen. Kutsuin sen sivulle, mutta ainoa mihin se kykeni, oli asettumaan istumaan kaksi metriä mun eteen. Ei hitto nää miehet, sanonpahan vaan. Odotin vaan, että milloin tuomari keskeyttää kokeen, mutta antoi mun yrittää yllättävän kauan. Viimein sain Kodan jotenkin houkuteltua istumaan niin, että sillä oli rintamasuunta about esteelle päin ja jätin istumaan. Se istui paikallaan kyllä, mutta kutsuessa otti yhden askeleen ja jäi taas hajuun kiinni. Nollille siis viimeinenkin liike.

Voin sanoa, että harmitti ihan mielettömästi. Koda suoriutui alusta tosi hyvin, oli kivasti kuulolla ja meillä oli kivaa. Loppu menikin sitten ihan penkin alle ja purskahdin kyllä itkuun, kun pääsin koiran kanssa autoon. Tuomari kuitenkin tykkäsi Kodasta ja meidän tekemisestä siihen asti, että nuoren jätkän pää meni ihan pyörälle, ja saatiin kokonaisvaikutelmasta jollain ihmeen kaupalla 9. Lopulta pisteitä siis 137 ja 3. tulos.



Harmitti palkintojen jaossakin vielä aika isosti, tuomarikin vaikutti harmistuneelta meidän puolesta ja sanoi, että mulla on ihan törkeen magee koira, etten vaan unohda sitä. Onhan se upee, mutta silti ketuttaa ja paljon. Jatkossa ollaan tosi tarkkoja ja tiukkoja, että hommia tehdessä ei haistella yhtään, eikä mihinkään suuntaan. Kohti uusia haasteita!


Kiira & Koda

tiistai 12. joulukuuta 2017

Luukku 12: Messaritunnelmia

Viikonloppua vietettiin Kodan kanssa Koiramessuilla, kun Koda oli ilmoitettu näyttelyihin sekä lauantaille että sunnuntaille. Varmaan olisin perjantaillekin ilmoittanut, jos olisi opintojen aikataulut antaneet periksi. Jälkeenpäin ajateltuna ei olisi ehkä kannattanut ilmoittaa ollenkaan tai ilmoittaa juurikin vain sille perjantaille. Noh, hyvää harjoitusta hälinästä ja erittäin häiriörikkaasta ympäristöstä.

Lauantaina tuomarina oli Jadranka Mijatovic Kroatiasta, joka oli myös collieiden erkkarissa tuomarina helmikuussa. Tällöin Koda sai nuorten luokassa erinomaisen ja arvostelukin oli aika mukava tuolloin. Tällä kertaa kisattiin avoimessa luokassa ja uroksia luokassa oli vain viisi, muutenkin messarissa colliet olivat melko pienilukuisesti edustettuina. Koda taas hieman kiihtyi yhdessä liikkuessa, mutta yksin kehässä esiintyi omalle tasolleen ihan kivasti. Sen liikkuminen kuitenkin vaatii vielä paljon harjoitusta. Kehässä ravaaminen innostaa sitä, eikä se venytä askeltaan tarpeeksi pyrkiessään innostuksissaan myös hieman ylöspäin, lisäksi mun on vaikea sisänäyttelyiden suht pienissä kehissä kiihdyttää omaa vauhtia niin, että Koda oikeesti joutuisi askeltaan venyttämään. Nojoo, joka tapauksessa tällä kertaa laatuarvosteluksi Erittäin Hyvä. Vain yksi sai avoimesta luokasta erinomaisen, joten pyörähdettiin vielä kilpailuluokassa sijoittuen luokan kolmansiksi. Tuomarilla vaikutti olevan huono päivä ja arvostelut olivat kaikilla koirilla sen mukaiset.

Kodan arvostelu kuulosti tältä: "2-vuotias. Hyvä koko ja luusto. Tarpeeksi pitkä pää. Liian syvä kallo. Pitkä stoppi. Liian syvälle asettuneet silmät. Tarvitsee lisää alaleukaa. Erinomaiset korvat. Hyvin kaareutuva kaula, voisi olla pidempi. Voisi olla enemmän kulmautunut. Hyvä ylälinja. Tarvitsee liikkeeseen lisää ulottuvuutta ja draivia."

Olin lauantaina näyttelyn jälkeen aivan loppu ja mietin, jaksaisinko sunnuntaina lähteä pelipaikoille ollenkaan. Lisäksi kurainen ilma pakotti pukemaan koiran lenkeille, jotta se ei sotkisi itseään ja äh, jotenkin raskasta. Tsemppasin kuitenkin ja heräsin sunnuntainakin viideltä, jotta ehdittäisiin paikalle ennen ryysistä, saataisiin parkkipaikka mahdollisimman läheltä ja saataisiin kehän laidalta hyvä paikka häkille. Collieiden kehä alkoi poikkeuksellisen myöhään, puoli kahdeltatoista, joten odottelua tuli enemmän kuin tarpeeksi. Sunnuntaina serkkuni oli perheineen paikalla, ja aamupäivä kului rattoisasti serkun tytön kanssa messualuetta kierrellessä. Mitään ei tällä kertaa tosin huonon rahatilanteen vuoksi tarttunut myyntikojuista matkaan.

Sunnuntaina tuomarina oli siis Natalja Skalin, jonka tiesin pitävän aivan erityyppisestä colliesta, mitä Koda edustaa. Onpa jopa saanut aiemmin jenkkilinjaisia collieita arvostavan miehensäkin ajattelemaan toisin. Eli siis tuhoon tuomittu ajatus jo alun alkaenkin, enkä tosiaan tiedä, mikä päähänpisto oli kesällä ilmoittaa Koda tälle päivälle näyttelyyn. Moni taisi ajatella samoin ja useita luettelosta löytyviä koiria puuttui paikalta. Ajattelin, että jos Koda edes erittäin hyvän saa, olen äärimmäisen tyytyväinen.

Heti alkuun tuomari mittasi Kodan ja pyöritteli päätään tulokselle (vajaa sentin liian korkea). Tuomari ei näyttänyt tyytyväiseltä sanellessaan arvostelua, joten oletin, että saadaan hyvä. Lopputulos kyllä järkytti, kun kehäsihteeri nosti vihreän lapun ilmaan, tyydyttävä! Siis ihan tosissaan, tyydyttävä! Tuomari tuli kertomaan mulle, että Koda on aivan liian iso ja raskasrakenteinen, vaikkakin colliella kuuluu olla vankka luusto, mutta Kodalla on aivan liikaa ja se ei pystyisi tuon rakenteen kanssa mihinkään töihin. Olin melkoisen tyrmistynyt.

Arvostelu kuuluin näin: "Melkein 62 cm, mikä on liian iso (rotumääritelmä siis 56-61 cm). Aivan liian iso ja pitkärunkoinen. Liian syvä kallo ja pitkä otsa. Hyvänmuotoiset silmät, mutta liian kaukana toisistaan. Leveäasentoiset korvat. Melko alas asettunut kaula. Pitkä selkä ja lanne. Liian korkea hännänkanto. Erittäin vahva rintakehä. Lyhyet olkavarret. Riittävän kulmautunut takaa. Hieman raskas liikkuessaan. Hyvä karvanlaatu ja luonne." 

Mä odotin, ettei Skalin tykkää Kodasta, mutta en mä nyt sentään näin tylyä tuomiota odottanut. Enkä myöskään tuon arvostelun perusteella olisi tyydyttävää odottanut. Olisi siis kannattanut jäädä kotiin nukkumaan. Sunnuntaina urosten voittaja oli tuomarin kasvatin jälkeläinen...

Viikonloppuna ei tuloksilla paistateltu, mutta oli tosi kiva nähdä tuttuja ja tutustua myös muutamaan uuteen collieharrastajaan, kiitos kaikille! Koda käyttäytyi pääsääntöisesti messualueella hyvin ja liikkuminen tungoksessa sujui oikeesti yllättävänkin hyvin, erittäin tyytyväinen olen Kodeiiniin. Nyt on kuitenkin hyvä hetki jäädä tauolle näyttelytouhusta, keskittyä muihin harrastuksiin ja palata kehiin sitten uudella asenteella, tästä T:stä on suunta (toivottavasti :D) vain ylöspäin!

Hurtan myyntipisteellä otettu kuva on valitettavasti ainoa Messarista napattu kuva. Tarkoitus oli ottaa Kodasta kuva reessä lampaantaljalla, mutta muut messuilijat olivat päästäneet koiransa merkkaamaan lampaantaljan, eikä Koda arvostanut tätä. 

Kiira & Koda

maanantai 11. joulukuuta 2017

Luukku 11: kymmenen faktaa Kodasta

  1. Koda makaisi sängyllä oikeastaan vaan märkänä ja kurasena, mahtavaa.
  2. Koda on epäileväinen kaikkea uutta ruokaa (myös herkkuja) kohtaan ja uudet maut täytyy käyttää lattian kautta ennen syömistä. Koemaistatuksen jälkeen ne kyllä uppoaa. 
  3. Koda vaatii raikasta vettä. Mun istuessa keittiön pöydän ääressä, se käy juomakupilla haistamassa vettä, peruuttaa pari askelta ja jää tuijottamaan kuppia. Jos en ymmärrä vinkkiä, se saattaa kipittää makuuhuoneeseen ja juoda mun yöpöydällä olevasta lasista. 
  4. Koda on aamu-uninen, se ei ikinä herätä mua ja mun herätessä se siirtyy olohuoneen perimmäiseen nurkkaan jatkamaan unia. Vanhempien luona vieraillessa se kyllä aamuyöstä käy vuorotellen tuijottamassa lähietäisyydeltä kaikkia muita, mut mä saan nukkua sielläkin rauhassa. 
  5. Koda juoksee aina keittiöön, kun avaan mikron oven, enkä todellakaan tiedä, mistä tää tapa on sille tullut ja miten mä olen tätä käytöstä muka vahvistanut. Eipä tuo haittaa, mutta outoa.
  6. Huomaan useimmiten puhelimeni soimisen siitä, että Koda juoksee täysiä mun puhelimen luokse. Tämänkään opitun tavan syntymekanismista mulla ei ole pienintäkään käsitystä. 
  7. Koda tykkää uida, mutta hyppää lenkillä kaikkien vesilätäköiden yli ja treenatessa perusasentoon istuminen lätäkön kohdalla on aika vastenmielistä.
  8. Koda ei tuhonnut pentuna oikeastaan mitään yksin ollessaan. Kerran oli erehdyksissään pureskellut yhdestä lattialle jättämästäni kirjekuoresta kulman pois, mutta kyseessä oli Kennelliiton jäsenmaksu, joten tämä sallittakoon. 
  9. Koda nyrpistää usein puikkonokkaansa ruokakupilla, jos ruoka tulee ilmaiseksi, mutta pyydäpä tekemään temppu tai kaksi, niin ruoka syödään vauhdilla ja kuppi nuollaan kiiltävän puhtaaksi.
  10. Koda fanittaa Antti Tuiskua, erityisesti Keinutaan on sen mieleen. Aivan sama kuinka syvässä unessa se on, kun pistetään Tuiskua soimaan, niin kyllä muuten herää. Eikä autossa voi käydä maahan niin kauan kuin Antti Tuisku soi. 


Mitä hassuja tai outoja tapoja sun koiralla on? :) 

Kiira ja Koda

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Luukku 10: vuoden parhaat kuvat


Vuoden aikana kamera on kulkenut tiiviisti mukana niin harrastuksissa, retkeillessä kuin lomaillessakin ja kuvia on kertynyt useampi tuhat täyttämään koneen kovalevyä. Kävin vuoden ikimuistoisimpia kuvia läpi ja valitsin teille kymmenen viisitoista omaa suosikkiani. Tosiaan tarkoitus oli oli valita top kymppi, mutta hyviä, tunnelmallisia, hauskoja ja rakkaita kuvia oli vain liikaa, joten otin oikeuden kasvattaa määrää viiteentoista. Valinta oli silti erittäin vaikea, mutta lopulta viidentoista lempparin joukkoon tiensä raivasi seuraavat kuvat:

1. Vuoden rennoin 




2. Vuoden retkikuva




3. Vuoden nassu




4. Vuoden harrastuskuva





5. Vuoden kaverikuva




6. Vuoden tunnelmallisin




7. Vuoden yhteiskuva (© Jenny Piittinen)




8. Vuoden leikkisin




9. Vuoden söpöin




10. Vuoden pönötys




11. Vuoden onnellisin




12. Vuoden tilannekuva




13. Vuoden rauhoittavin




14. Vuoden pose




15. Vuoden upein





Yritin valita monipuolisesti tunnelmaltaan mahdollisimman erilaisia kuvia. Mikä kuvista oli sun suosikki? :) 


Kiira & Koda

lauantai 9. joulukuuta 2017

Luukku 9: (utopistista) haaveilua

Joskus tekee hyvää haaveilla vähän epärealistisista ja ei-vielä-yhtään-ajankohtaisista asioista. Etenkin näin vuoden loppuessa ja uuden pian alkaessa on hyvää aikaa miettiä, mitä kaikkea sitä haluaisi koiran kanssa tai koiraharrastuksen suhteen saavuttaa ja kokea. Jos jotain näistä edes pääsisi joskus toteuttamaan ja saavuttamaan, niin saa olla onnellinen!

Eräilyä käsivarren Lapissa ja kolmen valtakunnan vaellus

Ensimmäinen haave ei ole niinkään epärealistinen, enemmän vain järjestely-, aika- ja rahakysymys. Koiran kanssa olen innostunut retkeilystä ja vaeltamisesta ja muutamia upeita paikkoja Suomesta on tullut retkeilyn kautta jo nähtyäkin, mutta Lapin erämaat kiehtoo ylivoimaisesti eniten. Maasto on Lapissa paikoin aika vaikeakulkuista ja rakkakivikko luo omat haasteensa vaellukseen. Eli kylmiltään tälle vaellukselle ei voi lähteä, treeniä ja kokemusta vaatii niin omistaja kuin koirakin. Mutta vielä joskus <3 



kuvat © Ilona Karjalainen

Kodasta käyttövalio

Nyt jonkin aikaa lajia treenattuamme, olen hurahtanut pk-hakuun täysin, eikä se Kodankaan mielestä vaikuta yhtään hullumpaa hommaa olevan. Pitkäkarvaisissa collieissa on saatu käyttövalioita yleensä tahtiin yksi valio joka toinen vuosi, viimeisimmästä KVA:sta näyttäisi olevan tällä hetkellä yhdeksän vuotta, tosin viime aikoina sitäkin harvemmin, joten korkealle asetettu tavoite tai haave tämä olisi. Kodalla vaikuttaisi, ainakin mun kokemattomalla ja puolueellisella silmällä, olevan rahkeita kyllä palveluskoirapuolelle, mutta paljon on vielä töitä tehtävänä ennen sitä ensimmäistäkään koetta. Lisäksi käyttövalion saaminen tietty vaatii, että koira pysyisi terveenä pitkään ja itsellä riittäisi jatkossakin aikaa treenata koiraa ahkerasti. 

Tulos vesipelastuksesta

Taisin tämän vuoden tavoitteisiin kirjoittaa vesipelastuksen soveltuvuuskokeen läpäisyn, mutta treenikesä jäi vepen osalta niin säälittävän lyhyeksi ja laiskaksi, että mitään mahdollisuutta tähän ei ollut. Tulevina kesinä muut lajit (paimennus, toko ja haku) tulevat menemään vesipelastuksen edelle, mutta haaveilen silti saavani Kodalle joskus edes sen soven vesipelastuksesta. Viime kesänä ensimmäinen pitkäkarvainen collie osallistui soveltuvuuskokeeseen, tosin hylätyllä tuloksella. Tämä tietty sitten herätti tällasessa kilpailuhenkisessä ihmisessä hirveän voitontahdon ja haaveen, että Koda olisi ensimmäinen vesipelastuksesta tuloksen saava pitkäkarvainen collie. Noh, aina voi haaveilla. 

Pikkuisia Kodia 

Mun (taas hieman puolueellinen) mielipide on, että Kodalla olisi oikeesti annettavaa tälle rodulle. Sillä on ulkomuodollisia virheitä kyllä, mutta etenkin luonteen ja terveyden puolesta sillä on paljon sellaista, mitä collieisiin tarvittaisiin lisää. Sillä on taistelutahtoa ja saalisviettiä, se on erittäin avoin ja sosiaalinen, eikä tippaakaan alusta- tai ääniarka. Se on nopea oppimaan ja sillä on työintoa. Lisäksi se on tuontikoira ja vielä linjoista, joita ei juurikaan Suomessa ole, joten se hieman edes laajentaisi geenipoolia. Ja haaveilen myös siitä, että Kodaa kysyttäisiin jalostukseen jollekin hyväluonteiselle, reippaalle ja terveelle nartulle, ja voisin tästä yhdistelmästä ottaa toisen harrastuskoiran sitten, kun Koda tuosta on aikuistunut.


Mistä koiraan tai koiraharrastuksiin liittyvistä asioista sä unelmoit? Saa olla epärealistinenkin!


Kiira & Koda 

perjantai 8. joulukuuta 2017

Luukku 8: jalostusuroksen omistajan vastuu?

Olen viime aikoina pyöritelly tätä asiaa pienessä päässäni, ihan yleiselläkin tasolla, tai jos joku vaikka sattuisi kysäisemään Kodaa jalostuskäyttöön. Olen törmännyt uroksiin, joita on käytetty kymmenille nartuille, joiden "laatu" vaihtelee huomattavasti, ja olen miettinyt, miksi uroksen omistaja antaa urostaan selvästi "huonommille" nartuille. Toisaalta on myös niitä upeita uroksia, joita ei koskaan käytetä yhdellekään nartulle, koska uroksen omistaja ei kelpuuta ainuttakaan narttua. Miten löytää joku kultainen keskitie?

Ajattelen niin, että uroksen omistaja tuntee koiransa varmasti parhaiten, tietää sen vahvuudet ja heikkoudet paremmin kuin kukaan muu, paremmin kuin asioista selvää ottanut nartun omistaja voi koskaan KoiraNettiä tai muutakaan nettiä tutkimalla selvittää. Mielestäni on selvää, että uroksen omistajan velvollisuutena on rehellisesti kertoa oman koiransa heikkoudet ja vahvuudet siinä mittakaavassa kuin hän ne tietää ja kokee. Kuitenkin silloin tällöin kuulee, että urosta on kyselty astutukseen ilman, että on oltu näistä asioista tai uroksen omistajan ajatuksista yhtään kiinnostuneita, ja kun uroksen omistaja kyseleekin lisätietoja nartusta, ei "kasvattaja" enää vastaakaan viesteihin. 

Toisaalta kuulin äskettäin, että jotkut uroksen omistajat perustelevat asian niin, että kasvatustyö on täysin kasvattajan vastuulla, jos hän on huolella ja ajatuksella valinnut, että haluaisi käyttää juuri sinun urosta, onko sulla "oikeutta" päättää kasvattajan jalostusvalinnoista? Jos kokenut/rotuunsa sua paremmin perehtynyt kasvattaja on miettinyt yhdistelmän huolellisesti ja kerrottuasi uroksesi vahvuudet ja heikkoudet, hän silti päättää käyttää urostasi, onko sun tehtävä enää miettiä nartun heikkouksia?

Tietysti mulla uroksen omistajana on ajatus, että haluaisin Kodalle vain ja ainoastaan hyviä ja mahtavia jälkeläisiä. Vain terveitä, vain harrastavia, vain hyvällä työmoottorilla varustettuja, vain Kodaa "parempia". Mutta koska periytyminen, erityisesti luonteen osalta, on sattuman kauppaa ja jälkeläisten luonteisiin vaikuttaa niiin tuhat muutakin asiaa kuin geenit, voi keskivertokoiria yhdistämällä saada aivan mahtavia ja toimivia jälkeläisiä, ja toisaalta kaksi huippukoiraa yhdistämällä voi saada keskivertoa huonompia jälkeläisiä. Voinko siis "evätä" Kodalta tiettyjä narttuja niiden heikkouksien perusteella? Ja mitkä sellaiset heikkoudet olisi, jotka estäisivät Kodan käytön näille nartuille, etenkin luonteen osalta? Toisaalta uskon, että jokaisessa yhdistelmässä joudutaan jonkin ominaisuuden suhteen tekemään kompromissi, joten jokin heikkous niin nartussa, uroksessa kuin yhdistelmässäkin joudutaan katsomaan läpi sormien.

kuvat © IDA photos

Oletko sä miettinyt asiaa? Onko sun urosta käytetty jalostukseen? Oletko valmis antamaan huolella mietittyyn yhdistelmään uroksesi, vaikka narttu ei 100 %:sti säväyttäisi? 


Kiira & Koda

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Luukku 7: joulukuvailua osa I

Eilen vihdoin sattui päivä, kun oli lunta maassa, pari astetta pakkasta ja mulla oli vapaata aikaa valoisaan aikaan, joten pitihän se käyttää hyödyksi. Lähdettiin aamupäivästä Kodan kanssa Halimasjärven luontopolulle lenkille ja otettiin samalla joulukuvia, kun ei tiedä milloin tämäkin lumi sulaa ja tuleeko ennen joulua uutta. Nämä muutama ihan kelvollinen otos oli muistikortille tallentunut:






Kiira & Koda