lauantai 21. lokakuuta 2017

Jyväskylä KV

Viikonloppuna käytiin pyörähtämässä näyttelykehässä Jyväskylän KV-näyttelyssä sekä lauantaina että sunnuntaina. Collieita oli ilmoitettu yllättävän paljon, molempina päivinä noin 70, joten lähtökohtaisestikin lähdin näyttelyihin aika tyhjin odotuksin. Koda kun paitsi edelleen kantaa häntäänsä korkealla, nykyään myös runsaan toko- ja tottistreenauksen seurauksena seuraa mua kehässä. Liike, joka on siis todellisuudessa tuon koiran vahvuus, näyttää kehässä kamalalta, koska seuruussa toki etuliike lyhenee ja taipuu, ja takapäässä häntä ei ole selkälinjan jatkeena ja tuomassa kauniimpaa vaikutelmaa liikkeeseen.

Qwidog


No mutta, takaisin viikonloppuun. Lauantaina tuomarina oli Davor Javor Kroatiasta. Tuomari ei sanonut minulle mitään etukäteen, enkä siis yhtään tiennyt mitä odottaa. Avoimen luokan uroksia oli 12 ja valitettavasti tuomari halusi juoksuttaa kaikki yhdessä, eikä oikeestaan kukaan päässyt kolmea askelta enempää ravia, kun oli jo edellä olevan persuksissa kiinni. Tää on meille aina hyvin epäedullinen tilanne, koska häntä tietysti tollaisesti urosten välisestä läheisyydestä kohoaa entistäkin korkeammalle ja Kodan mielentila kiihtyy. Yksilöarvostelussa Koda oli jo enemmän edukseen, ravissa kyllä voimakkaasti hakeutui katsekontaktiin ja sinnikkäästi pysyi siinä, vaikka kuinka kiihdytin vauhtia. Lopulta Koda sai Erittäin Hyvän seuraavanlaisella arvostelulla:

"Isompi koira. Hyvä pää, silmät ja korvat. Tarpeeksi kaulaa. Hyvä ylälinja ja vatsalinja. Rungoltaan hieman pitkä. Tarvitsee lisää kulmauksia eteen ja taakse. Hyvä karva ja kunto. Hännän tulisi olla pidempi. Kantaa häntää korkealla. Hyvä sivuliike. "

Lauantai loppui siis valitettavan lyhyeen ja jäin vähän pohtimaan, kannattaisiko sunnuntaina tulla ollenkaan. Urhoollisesti silti sunnuntaina herättiin ennen viittä ja lähdettiin kuuden aikaan ajamaan kohti Jyväskylää, jotta Kodalla olisi hieman lauantaita enemmän aikaa rauhoittua ennen kehää. Sunnuntaina tuomarina oli niin ikään kroatialainen Tino Pehar, joka ei kuulemani mukaan hirveästi korkeasta hännänkannosta välitä. Sunnuntaina avoimia uroksia oli kymmenen ja taas kaikki juostiin ahtaassa kehässä yhdessä ja joku koira sattui vielä olemaan kehän laidalla penkin alla ja silloin tällöin haukahteli sieltä, mikä kiihdytti Kodaa ja se alkoi itsekin haukkua juostessaan. Yksilökehässä tuomari juoksutti paljon ja yritti saada Kodan hännän alas ja liikkeen eteenpäin. Sitkeästi Koda kuitenkin seurasi ja häntä pysyi ylhäällä, mikä vaikutti kyllä harmittavan tuomaria. Vielä muutama kierros juoksua, Erinomainen ja arvosteluna:

"2-vuotias, vahva, iso uros. Pitkä, maskuliininen pää. Hyvä silmien muoto ja ilme. Kaula voisi olla hieman parempi. Joskus korkealla kannettu häntä. Hyvät etukulmaukset. Takakulmauksia voisi olla enemmän. Liikkeiden pitäisi olla oikeanlaisia. (peitsaaminen ja seuruu?)

Kaikki avoimen luokan urokset saivat ERI:n, joten kilpailuluokassakin oli tiiviit tunnelmat ja Koda tipahti toisena tai kolmantena kehästä. Kilpailuluokassa Koda vain peitsasi, ei saatu vauhtia kiihdytettyä raviin asti, kun tilaa oli niin vähän ja Koda kiihtyi ahtaudesta, selvää siis, että liiketuomari tiputti koiran nopeasti.

Kotiin päin ajellessa vähän ketutti Kodan huonontunut kehäkäytös ja turha kiihtyminen, mutta hetken kirottuani ja masenneltuani tajusin, että Koda käyttäytyi aiemmin keväällä näyttelytreeneissä aivan samalla tavalla, kunnes käytin sen hierojalla ja seuraavan viikon treeneissä olikin jo ihan eri koira mukana. Nyt on Kodalle siis tulossa paljon palauttavaa liikuntaa, hierontakäynti ja parit näyttelytreenit ennen seuraavia näyttelyitä, josko se sillä rauhottuisi.


Kiira & Koda

Kuvat © Tea Lemmetyinen

torstai 19. lokakuuta 2017

BH-koe

Nyt on sitten meidän ensimmäinen, ihka oikea koe takana! Keskiviikkona käytiin hyväksytysti suorittamassa siis BH-koe. Kokeeseen ilmottauduin osin hetken mielijohteesta, vaikka olihan tämä jo tammikuussa mietitty yhdeksi tämän vuoden tavoitteeksi (oisko toistaiseksi ainoa, jonka saanut toteutettua :D). Katselin alkusyksystä kokeita ja kalenteri näytti siltä, ettei mikään lähiympäristön koe sovi aikatauluihin, mutta pari viikkoa sitten selailtuani Virkkua uudelleen, pistin ilmottautumisen menemään iltakokeeseen. Koe järjestettiin Rottweiler yhdistyksen Pirkanmaan alaosaston toimesta Niihamassa, meidän omalla kotikentällä, tuomarina Outi Hermiö.

Meidän arvottiin heti ensimmäiseen pariin ja aloitettiin paikkamakuulla. Melkoisen paljon mua jännitti, mutta tuomari oli aivan mahtavan ihana, kannustava ja neuvoi kyllä jokaisessa käänteessä. Paikkamakuuta ei oltu oikeesti kunnolla treenattu niin, että mulla on selkä koiraan. Helposti sitä treenatessa kääntyy vilkuilemaan koiraa ja siitä Koda on selvästi saanut vahvistusta, että tekee oikein.  Kokeessa Koda nousi ylös ymmärtääkseni toisen koiran ollessa toisen seuruukaavion lopussa, hiipi kaksi askelta mua kohti ja tajusi, että eei hitto, tässähän piti olla paikallaan. Siihen se sitten jähmettyi paikoilleen ja istui alas toisen koirakon aloittaessa liikkeestä istumista. Istumassa se pysyi siihen asti, että palasin sen luokse ja vapautin. Lisää treeniä siis niin, että oikeesti oon ja pysyn selkä koiraa kohti.


Kaavion Koda suoritti hieman keskitasoaan huonommin, hihnassa seuraamista ei ole kovinkaan treenattu, vaan hihnassa Kodalla on enemmän ajatus lenkkeilystä. Jouduin antamaan muutamia lisäkäskyjä, että koira pysyi vireessä, mutta hyvällä fiiliksellä suoriuduttiin kaavioista loppuun asti. Yhdessä pysähdyksessä vaati käskyn istumiseen, jäi vissiin kuuntelemaan tuomarin puhetta liiaksi, enemmän siis myös jatkossa liikkuroituna seuraamista! Luoksetulossa Koda sitten prinsessana kiersi kaaauheella kaarteella lätäkön ja tuli ihan vinoon... Luoksetulojen loppuasennot meillä kyllä ollut muutenkin heikko kohta. Kirkkaasti hyväksytty A-osa kuitenkin ja jatkettiin kaupunkiosioon.

Kaupunkiosuus sujuikin sitten ongelmitta. Kaikista vaikeinta toki tolle ihmisrakkaalle hölmölle oli se ihmisryhmän läpi käveleminen, mutta hyvin suoriutui siitäkin. Juoksijaa ja pyöräilijää ei ollut huomaavinaankaan ja häiriökoiraa ohittaessa Koda katseli vaan maahan. Autosta huudellut nainen ei saanut Kodan päätä edes kääntymään. Tolppaankin jäi kuin vanha tekijä, kävi maahan ja möllötti siinä. Häiriökoirana toiminut veteraanirotikka oli kuulemma jäänyt vähän tuijottelemaan, että mikäs hiton karvakasa toi tossa tolpassa oikeen on, mutta Koda ei tästä välittänyt.

Alla vielä videolla seuruukaavio. Kommentoida saa! :)



Kiira & Koda

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Varmuutta ja vauhtia paimeneen

Ollaan Kodan kanssa käyty vaihtelun vuoksi aivan uudella tilalla paimentamassa. Vaikka PSF pysyy ykköspaikkana, tekee vaihtelu ja erilaiset lampaat aina hyvää. Lisäksi paikka on huomattavasti lähempänä, Orivedellä, 45 minuutin ajomatkan päässä. Tilan lampaat ovat olleet itsellään kesällä treenilampaina useammalle kisaavalle bordercolliella ja ne on haluttu pitää melkoisen villeinä ja vapaina, jotta koirat saavat todenmukaista treeniä ihan kotipihalla. Muutama lammas on kuitenkin kesän aikana enemmän kesytetty ihmiselle ja koirallekin, jotta saisivat aloittelevimmille koirakoille treenejä järjestettyä. Nämä muutamakin lammas ovat kuitenkin huomattavasti herkempiä ja liikkuvaisempia kuin mitä yksikään Seutulan lammas on.

Itseasiassa juuri tätä liikkuvaisuutta mä lähdin hakemaan, kun ilmottauduin tilan paimennuskurssille. Kodalla kun on nyt ollut ilmassa jo pidemmän aikaa tietynlaista epävarmuutta paimenessa. Kuten olen monesti sanonut, edellisenä kesänä sitä aivan liikaa kiellettiin lampailla ja koska se ei aluksi näyttänyt kovistakaan kielloista yhtään hätkähtävän, ei ajateltu kieltämisen vaikuttavan sen viettiin. Kuitenkin siirryttäessä rauhallisemmille lampaille huomattiin, että se on itseasiassa vaikuttanut melko paljonkin. Oltiin, ja ollaan osin edelleenkin, tilanteessa, jossa Kodaa saa aivan hirveästi kehua kiinnostuksesta lampaisiin, jotta saataisiin sitä intoa ja varmuutta tekemiseen.



Kodahan tekee kaikki vaikeat paikat hyvin, se hoitaa aivan upeasti kaikki sille isottelevat lampaat, tekee häkitykset ja häkistä ulosotot rauhassa ja maltilla ja irrottaa aidan viereen kiinni porautuneet lampaat itsevarmasti, välittämättä liiasta läheisyydestä tunkiessaan itsensä aidan ja lampaiden väliin. Se, missä nuo aiemmat kiellot näkyvät, on loogisesti paikat, missä sitä aiemmin on kielletty, eli vauhdikkaat tilanteet. Paimennuksessa ei toki ole ajatuksena, että koira juoksee pää viidentenä jalkana lampaiden perässä ja lampaat pakenee, minkä kintuistaan pääsee, mutta kun yksi lammas laumasta lähtee huitelemaan omille reiteilleen, täytyy koiran reagoida nopeasti. Jos koiran reagoinnissa on viivettä, ehtii liikkuvainen lammas saada jo melkoisesti etumatkaa. Ja tämä on se kohta, jossa Koda himmailee ja varmistelee multa katsekontaktilla, että "sainko mä nyt siis oikeesti mennä". Tässä tilanteessahan se saalisvietti, joka syttyessään saa koiran reagoimaan salamannopeasti karkaavaan lampaaseen, on jo simahtanut aikalailla, kun "saalis" on jo kauempana ja hidastanut vauhtiaan. Vaikka siis kauheasti kannustan koiraa ja kehotan sitä lähtemään karkulaisen perään, on meno melkoisen kankeaa.

Selitin tilanteen Oriveden kouluttajalle, joka ehdotti, että annetaan Kodan olla hieman possu. Annetaan sen kiihdyttää hieman liikaa ja tehdä vähän hölmöyksiäkin, kunhan kiinnostus on lampaissa. Ja nyt kolmen treenikerran jälkeen täytyy sanoa, että vaikka Kodasta on kuoriutunut aikamoinen rallatteleva porsas lampailla, niin intoa, vauhtia ja reaktionopeutta on ainakin tullut huimasti lisää. Nyt viimeisimmällä kerralla alkoi meno näyttää jo sen verran lupaavalta, että alettiin hieman jo rajoittaa porsaan touhua. Hölmöilyistä nopea ja oikea-aikainen kielto, jota seuraa vuolas kehuminen, kun hölmöily loppuu. Kouluttaja totesi viimeisen kierroksen jälkeen, että eihän se mene kielloista yhtään rikki. Eikä menekään, eikä mennyt edellisenä kesänäkään, mutta kieltäminen näkyi vasta parin kuukauden päästä niillä tahmeammilla lampailla. Mutta josko nyt osaisin kieltää oikea-aikaisemmin, kun lajista, omasta koirasta ja lampaista enemmän ymmärrän, ja palata kiellon jälkeen nopeasti takaisin iloiseen fiilikseen, enkä jäädä itse kiinni ajatukseen huonosta ja possuilevasta koirasta.



Pidemmällä aikavälillähän tämän tuloksen vasta oikeasti näkee, mutta mielestäni Kodaan on tullut huomattavasti enemmän intoa ja vauhtia, sijaistoiminnot ovat vähentyneet ja lupaavalta siis näyttää. Ei auta kuin toivoa parasta!

Postauksen kuvat © Nina Piipponen. 

Kiira & Koda

torstai 5. lokakuuta 2017

Jalostustarkastus ja Pirkanmaan alaosaston colliepäivä

Reilu viikko sitten, lauantaina 23.9, vietettiin Pirkanmaalla colliepäivää. Olin itse alaosaston hallituksen jäsenenä järjestämässä tapahtumaa. Tapahtuma järjestettiin jalostustarkastuksen ympärille, mikä osoittautuikin oikein toimivaksi järjestelyksi. Jalostustarkastuksen lisäksi colliepäivässä oli tarjolla mukavaa seuraa, uusia tuttavuuksia ja lajikokeiluja, doboa, agilitya ja rallytokoa, sekä mahdollisuus myös koiran valokuvaamiseen.

Kodan kanssa me osallistuttiin jalostustarkastukseen, tarkastajana Mari Palgi. Eipä siinä tarkastuksessa mitään hirveän ihmeellistä uutta tullut omasta koirasta esille, mutta ehdottomasti kannatti osallistua. Saa paljon kattavamman arvion koirastaan kuin missään näyttelyissä, pitkään kestävä tarkastus on hyvää treeniä kehässä olosta ja jalostustarkastus on vielä täysin ilmainen.  

Tarkastus alkoi mittauksella, tätä odotin oikeastaan suurimmalla mielenkiinnolla, Kodaa kun ei ole koskaan virallisesti mitattu ja isohan se on. Korkeudeksi saatiin 62,5 cm, eli hieman yli ihannerajan. Pituudeksi tasan 70 cm, joten mittasuhteeksi tuli reilu 0,89. Collien ihanne ymmärtääkseni on 0,9 ja Koda siis melkoisen lähellä tätä ihannetta. Jännää sinänsä, moni tuomari nimittäin kommentoinut sen olevan aavistuksen pitkä ja näin lukee kyllä jostain kumman syystä myös jalostustarkastuspaperissa. Muut Kodan saamat arviot voitte katsoa kuvasta.


Jalostustarkin jälkeen jatkettiin kokeilemalla rallytokoa, johon oli rakennettu avo-kylteistä rata. Suoritusta katsellut ja lajikokeilua ohjaava harrastaja totesi mulle, että olisi helposti mennyt tästä radasta läpi hyvillä pisteillä, eli kannattais ehkä se sinne alokasluokan kokeeseen joskus ilmoittaa. Jos nyt vaan saisi aikaiseksi. Ollaan siis rallytokoa treenailtu lähinnä vaihtelun ja takapään käytön takia, mutta siinähän nyt melko hyvin pärjää jo tokopohjalla.

Seuraavana muistaakseni kokeiltiin muutamia aksaesteitä, lähinnä putkea ja hyppyjä, mutta myös keinua ja puomia. Aksaahan me ei olla yhtään tehty, kerran on Koda tainnut aiemmin putkesta juosta. Putket osoittautuivat parhaaksi jutuksi ikinä ja nopeasti Koda oppi, mitä sana "putkeen" tarkoittaa. Puomilla ei meinannut maltti riittää ja ekalla kerralla hyppäsi sieltä alaskin, mutta hauskaa näytti olevan. Alaosastolla on talven ajan oma agilityvuoro joka toinen viikko, joten täytyy sinne mennä Kodan kanssa silloin tällöin humpuuttelemaan, kun näytti tästäkin hommasta tykkäävän.

Doboa myös kokeiltiin, mutta sitähän me ollaan jo treenailtu ja kotonakin tuo pallo on, joten ei siitä sen enempää. Kentällä oli myös pk-esteet, joten käytettiin tilaisuus hyväksi ja treenailtiin pari hyppyä, noutoa, seuruupätkiä ja hälinässä sai myös erittäin hyvää paikkamakuutreeniä. Tehtiin paikkamakuuta esimerkiksi niin, että jätin Kodan ihmisjoukon keskelle makaamaan, ympärillä pyöri pari tyttökoiraa ja lähdin itse sisälle lämmittämään ruokaa. Siinä se makoili vielä, kun tulin takaisin, pätevä jätkä!




Kovin mukava päivä oli, ihmiset vaikuttivat tyytyväisiltä ja sääkin suosi!

Kiira & Koda