torstai 31. elokuuta 2017

Pirkanmaa hoi! Mätsäriä tarjolla.

Sunnuntaina kannattaa suunnata Tampereelle, Hakametsän hiekkakentälle! Collieyhdistyksen Pirkanmaan alaosasto järjestää nimittäin Match Show:n, jossa aivan mahtavan monipuoliset sponsorit ja upeita palkintoja!



Tarjolla muun muassa Luonnollisen Kamun tuotepaketteja, Qwidogin näyttelyhihna ja palkintokuponkeja, hierontalahjakortti Koirakuntosalille, kolme Riikan Hauskan Koirakoulun pentu- /arkitottiskurssia, lahjakortteja mittatilauksena tehtyihin viilennysmantteleihin, ja tietysti super paljon herkkuja, leluja ja muuta mukavaa! Näiden lisäksi kolme täyden palvelun kuvauslahjakorttia BIS-kehään lahjoittaa valokuvaaja Pilvi Vähämäki ja lahjakortin A4-kokoiseen puuväreillä tehtyyn muotokuvapiirustukseen lahjoittaa Mari Juuti Art.

Ilmoittautuminen alkaa klo 10, kehät klo 11! Tapahtuman tarkemmat tiedot löydät täältäNähdään sunnuntaina!



maanantai 21. elokuuta 2017

Askel kerrallaan paimenessa

Viikonloppuna käytiin molempina päivinä paimenessa, lauantaina tavallisilla treeneillä Seutulassa ja sunnuntaina Collieyhdistyksen Pirkanmaan alaosaston paimennuspäivässä Pukkilassa. Viimeksi, kun oltiin lampailla, Koda oli hyvin rauhallinen ja sijaistoiminnot alkoivat selvästi vähenemään. Välillä meno oli kuitenkin liiankin leppoisaa ja lampaita pääsi helposti Kodalta karkuun, kun sillä ei ole rohkeutta lähteä yksin karkureiden perään. Myös kaaret ovat ottaneet takapakkia. Näiden paimennusten jälkeen kuitenkin huomasin, että Kodalla on vatsa kipeä matolääkkeestä, kipu meni ajoittain sen verran pahaksi, ettei Koda suostunut pahimman krampin aikana kävelemään. Vatsaa hellästi silittäessäkin Koda veti selän kaarelle ja väisti kosketusta. Luultavasti vatsakipu häiritsi paimennusta ja meno oli suurilta osin kivun takia niin tahmeaa.


Viikonloppuna Koda oli selvästi jo pirteämpi ja iloinen oma itsensä, kun vatsakipu ei enää vaivannut. Lauantaina alotettiin pienellä laumalla kentällä. Koda teki hyvin, mutta yksi lammasmammoista tajusi, ettei Koda ole täysin hereillä, tai siis ettei Kodalla riitä rohkeus lähteä yhden yksittäisen karkurin perään, kun tästä on sitä aiemmin virheellisen tiukasti kielletty. Mamma käytti tätä kyllä törkeästi hyväkseen ja ampaisi heti tilaisuuden tullen eroon muusta laumasta, paraskin laumaeläin... Pari kertaa Koda kävi jälkikäteen korjaamassa tilanteen ja haki karkurin kannustuksen jälkeen takaisin muun lauman luokse. Pari häkitystäkin kokeiltiin tehdä ja pari jopa onnistuneesti, kun vain itse osasin ohjata koiraa oikein ja liikkua itse oikea-aikaisesti.

Toisella kierroksella Mervi ehdotti, että mennään treenaamaan toiseen aitaukseen eri lampaille, kun tämä yksi mamma nyt keksi karkailla. Toinen lauma olikin omassa kotiaitauksessaan helpompi paimennettava ja pääsin kehumaan Kodaa reilusti. Se on nyt jo selvästi paremmin kiinnittynyt laumaan, ei haahuile tai nappaile kakkaa jatkuvasti suuhunsa. Tehtiin tässäkin aitauksessa häkityksiä ja Koda hoiti homman tosi onnistuneesti, hieno jätkä!


Sunnuntaina paimennuspäivään kuului tiivis teoriaosuus, joka oli itselle hyvää kertausta lajin periaatteista ja taas uusi herätys siihen, miten vaikea laji tää paimennus oikeesti on, kun koiraa ei voi tähän varsinaisesti opettaa. Mervi kuvailee paimennusta myös agilityna, jossa esteet juoksevat karkuun, mutta ne on silti suoritettava tietyssä järjestyksessä. Lisäksi pitää huomioida se, että myös lampaat ovat eläimiä ja että niiden hyvinvointi tulee ensin, eipä tartte aksassa välittää, että esteeseen sattuisi tai että putki ahdistuisi.

Teoriaosuuden lisäksi sunnuntaina jokainen koirakko pääsi kolmesti lampaille. Koda oli ainoa, jolla oli hieman enemmän kokemusta paimennuksesta ja me saatiin siten tehdä hieman pidempiä pätkiä. Koda teki hyvällä maltilla, kuunteli ohjeita ja sijaistoimintoja oli todella vähän kahdella ekalla kierroksella. Kolmannella kierroksella alkoi väsymys selvästi painaa ja haahuilua oli paljon enemmän. Mitään varsinaisen hölmöähän Koda ei tee ja on kauheen kiltti lampaille, mutta se ajautuu todella lähelle lampaiden perää, mikä aiheuttaa sen, ettei se voi mitenkään hahmottaa koko laumaa ja helposti joku reunimmainen lammas lähtee silloin karkuteille.

Muutamia kertoja Koda kuitenkin osoitti sunnuntain aikana, että kyllä se osaa ne karkuritkin kotiin hoitaa, kunhan vain on sillä sopivalla etäisyydellä, että näkee laumasta irtautuvan lampaan. Se huomasi esimerkiksi pari kertaa laumasta jälkeen jääneen lampaan ilman, että mä tajusin mitään. Käskin sitä takaisin hommiin haahuilemasta, kunnes tajusin, että sehän oli ihan oikein hoitamassa yhtä yksinäistä takaisin laumaan. Kovasti kehuja näistä hetkistä!


Paimennuksen suhteen ei meille nyt sitten taukoa tulekaan, vaan uusi treenikortti on taskussa ja myös kovasti hinkua ratakursseille opettelemaan enemmän kokeenomaista treeniä. Itselle tämä paimennus kun on vielä niin uutta ja ihmeellistä, eikä ole oikeen käsitystä, mitä niissä kokeissa sitten koiralta vaaditaankaan. Ensisijaisesti nyt oma ohjaaminen vaatii keskittymistä ja parannusta, sanon käskyjä miten sattuu ja sekoitan koiraa... Mutta pikkuhiljaa, askel kerrallaan kohti pätevää paimenkoiraa ja paimenkoiran ohjaajaa.


Kiira & Koda

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Collieiden pk-leiri 12.-13.8.

Viikonloppu vierähti Keski-Suomessa Surkeenjärvellä collieiden palveluskoiraleirillä. Olin ilmottautunut Kodan kanssa molempina päivinä hakukoulutukseen. Ilmottautuminen alkoi toukokuussa ja silloin ei ollut vielä tietoa, että päästään kesän aikana hyvin hakua treenaamaan. Ilmottautumalla siis varmistin, että edes muutamia maastotreenejä kesän aikana tulee. Leirillä aloin miettimään, että tottiskoulutus olisi ollut toiselle päivälle myös mainio vaihtoehto, kouluttajana kun oli erittäin pätevä Susanna Korri.

hakukoira


Pitäydyttiin kuitenkin alkuperäisessä suunnitelmassa ja hakuiltiin molempina päivinä. Kouluttajana hakumetsässä oli Anni Rytkönen. Lauantaina kartoitettiin ensin juttelemalla koirakoiden taso ja toiveet päivän treeneistä. Kerroin, että ollaan aloitettu näkö- ja ääniavuin, Koda palkattu riehakkaalla leikillä ja erikseen ollaan treenattu haukkuilmaisua. Koda on kesän aikana hyvin tajunnut lähteä haukkumaan tilanteessa, jossa maalimies seisoo hieman jännittyneenä paikallaan, mielellään lelu kainalossa. Kodan haukku on yllättävän voimakas ja miehekäs, yleensä tuon ääntely kuulostaa hieman neitimäisemmältä. Kodalla on hyvä maalimiesmotivaatio, lähtö maalimiehelle on vauhdikas ja vaikka Koda arjessa on vähän neiti, hakumetsässä se hyppää sujuvasti risukasojen läpi ja menee yleensä suorinta reittiä maalimiehelle. Toistaiseksi Koda kuitenkin vielä etsii ensisijaisesti silmillään, joten siihen halusin parannusta leirillä, toki myös treeniä uudessa maastossa ja uusilla maalimiehillä.

Tallattiin rata melko vaikeaan maastoon, kaatuneita puita, isoja kiviä, risukkoja, jyrkkiä nousuja ja hyviä kuoppia piiloille. Kodalle aloitettiin pari ensimmäistä maalimiestä ääniavuin, jotta se saisi kiinni, että mitä ollaan tekemässä. Hyvin Koda ampaisi maalimiehille ja hetken puolivälissä pohdittuaan lähti nenällään etsimään ja löysi kaikki maalimiehet. Korkealle jyrkänteelle nousevalle piilolle Kodan joutui lähettää pari kertaa. Ensimmäisellä lähetyksellä Koda kääntyi määrätietoisesti hieman väärään suuntaan ja mun kutsuessa sitä takaisin mulkaisi mua ihmeissään, että mitäs siellä häiritset mun hommia. Kuitenkin palasi takaisin ja lähti toisellakin lähetyksellä aavistuksen samaan suuntaan vinoon, mutta kaarsi kuitenkin hyvin takaisin oikealle linjalle ja kapusi hyvin jyrkänteen reunalle.

Lauantaina oli melkein hellettä, 24 astetta ja aurinko paistoi, lisäksi kaikki piilot olivat aivan hakuradan rajalla ja juoksua tuli siten aika paljon. Lämmin ilma kävi nopeasti Kodan kunnolle ja se ei meinannut jaksaa maalimiehen löytäessään enää leikkiä. Osin kyllä luulen syynä olleen myös maalimiehet, joilla ei kaikilla ollut kokemusta maalimiehenä toimimisesta, eikä kaikilla edes koiran kanssa leikkimisestä. Koda kun on tottunut riehakkaisiin vetoleikkeihin, eikä oikein ymmärrä, jos sille vaan lelun viskaisee maahan. Vaikea maasto ja kuuma ilma olisivat vaatineet erityisen hyvän palkkaamisen.

Ennen lauantain toista kierrosta käytiin lounaalla ja Koda kävi järvessä viilentymässä. Uimisesta huolimatta toinen kierros meni aika väsyneissä tunnelmissa ja otettiin vain pari pistoa samoihin piiloihin kuin edellisellä kierroksella ja pari ilmaisuharjoitusta aivan keskilinjan vieressä.

Glenoak Enlightened


Sunnuntaina jatkettiin siitä, mihin lauantaina jäätiin. Kodan kanssa tehtiin hajun hakuja, jotta se lähtisi maalimiehelle alusta asti nenä auki. Samoin kuin Nose Workissa myös hakumetsässä Koda aika näkymättömästi haistelee eikä se hirveän selkeästi merkkaa, missä vaiheessa vainun saa.  Ensimmäisellä kierroksella maalimiehet eivät olleet tarpeeksi hyvin piilossa ja Koda ehtikin nähdä maalimiehet ennen kuin se selvästi merkkasi hajun. Myös turnausväsymys alkoi selvästi painaa. Lauantain ja sunnuntain välisen yön Koda joutui nukkumaan häkissä, kun samassa huoneessa oli kaksi muutakin koiraa. Huoneessa ilma lämpeni ja aamuyöstä lähtien Koda läähätti häkissä melko äänekkäästi, eikä varmastikaan saanut levättyä kunnolla.

Toisella kierroksella painotin, että maalimiesten pitää oikeasti olla piilossa. Vaikka käytäisiin metrin päässä hakemassa haju, Koda ei saisi nähdä heitä. Tokalla kierroksella Koda selvästi paremmin tajusi, mitä siltä haluttiin ja lähti innolla hakemaan hajua ja merkkasi selvemmin, milloin vainun sai. Näitä hajun hakuja jatketaan nyt sitten ja toivotaan, että pian Koda käyttää nenäänsä heti keskilinjalta lähtiessään. Ilmaisuharjoituksia jatketaan vielä erikseen tottiskentällä ja hakutreeneissä keskilinjan lähellä ilman varsinaista hakua, jotta saadaan Kodalle varmuutta ja kestoa haukkuun ennen kuin lisätään sitä itse etsimiseen. Lisäksi aion jatkossa harjoitella haukkua myös pyörälenkkien yhteydessä, jotta Koda jaksaa hakumetsässäkin haukkua vielä juoksemisenkin jälkeen.

collieiden palveluskoiraleiri


Kaiken kaikkiaan oikein mukava ja inspiroiva leiri, paljon tuli opittua, hyviä vinkkejä, uusia tuttavuuksia ja kivoja koiria. Ja mikä tärkeintä, luotto oman koiran taitoihin kasvoi ja sitä myötä myös treenimotivaatiota tuli rutkasti lisää. On toi Koda vaan niin ♥♥♥

Kiitos kaikille kanssaleireilijöille hyvästä fiiliksestä ja järjestäjille onnistuneesta leiristä, eikä edes oma nimikkomyrsky tullut riehumaan Keski-Suomeen asti...


Kiira & Koda

maanantai 7. elokuuta 2017

Esittelyssä QwiDog + tutustumistarjous lukijoille!

postaus sisältää yhteistyökumppanin tuotteita

Oletko jo kuullut QwiDogista? QwiDog on suomalainen, avainlippu -merkin ansainnut, käsityönä näyttelyhihnoja sekä paracordhihnoja ja -pantoja valmistava yksityisyrittäjä. Pirteän värikkäät paracordtuotteet ilahduttavat arkisia lenkkejä, kestävät kulutusta ja paracord on materiaalina myös konepestävää. Ja mikä parasta, värit saa tilaustuotteisiin tietysti valita itse! Halutessasi voit valita joukkoon myös heijastavia paracordeja pitämään huolen siitä, että koiraystäväsi varmasti näkyy myös pimeällä. Ongelmaksi muodostuu ainoastaan valinnan vaikeus ihania värivaihtoehtoja selaillessa...


Me saatiin Kodan kanssa QwiDogilta testiin kaksi tuotetta. Ensinnä paracord -monitoimitalutin ihan meidän (tai siis mun) lemppariväreissä, turkoosia, ruskeaa ja beigeä. Monitoimitalutin on jopa kolmen metrin pituinen, mutta kahden lukon ja hihnaan punottujen metallirinkuloiden avulla taluttimen saa helposti lyhennettyä puolentoista metrin pituiseksi. Koko pituudessaan hihnaa olen käyttänyt juoksuvyöhön kiinnitettynä rauhallisilla metsälenkeillä (metallirinkuloiden avulla juoksuvyöhön kiinnitettynäkin taluttimen pituuden säätely onnistuu helposti), kaupunkioloissa lenkkeillessä tuo puolitoista metriä taas on juuri sopiva pituus. Hihnasta saa tukevan ja pitävän otteen tarvittaessa ja paracord kestää toki myös kastumista. Täytyy myöntää, että meidän nahkahihna on kyllä lähes kokonaan saanut väistyä tämän monipuolisen kaunottaren tieltä!

Toiseksi tuotteeksi saatiin mielettömän kaunis loop -näyttelyhihna, kuin karkki, joka ei tosin vielä toistaiseksi ole tositoimiin päässyt. Näyttelyhihnamme on valkoinen, turkooseilla ja hopeisilla helmillä koristeltu lukollinen hihna. Lukko-osa ei ole kiinteästi taluttimessa, joten hihnaa voi käyttää vaihdellen joko ketjun tai pannan kanssa. Ihanan uuden näyttelyhihnan inspiroimana innostuin ilmoittamaan Kodan loppu vuoden Suomen kaikkiin kansainvälisiin näyttelyihin ja on meillä yksi lyhyt Latvian reissukin edessä... hupsis. Mutta kannattaahan nyt näin kaunista näyttelyhihnaa vähä ulkoiluttaakin ;)



Tänään mä palailen koulun penkille ja tällä viikolla meillä alkaa myös syksyn tokovalmennus, joten myönnettävä se kai on, että meidän syksy on virallisesti alkanut. Syksyn piristykseksi QwiDog tarjoaa blogin lukijoille ainutlaatuisena tutustumistarjouksena 25% alennusta kaikista verkkokaupan tuotteista koodilla KODANKAMUT17. Käy siis valitsemassa omat suosikkisi verkkokaupasta ja tilaa alennettuun hintaan piristystä pimenevän syksyn varalle tai kauneutta loppu vuoden isoihin näyttelykehiin, samalla tuet suomalaista pienyrittäjyyttä! Tarjous on voimassa vain tämän viikon ajan, eli aikaa tilauksen tekemiseen on sunnuntaihin klo 23:59 asti.

QwiDogin löydät myös Facebookista ja Instagramista (@qwidog)! Suosittelen selailemaan QwiDogin instagram -tiliä erityisesti, mikäli runsaiden värivaihtoehtojen kanssa iskee valinnan vaikeus tai oma värisilmä ei osaa valita yhteen sointuvia sävyjä.

Bongasitko jo tuotteista omat suosikkisi? Alla mun kaksi suosikkipantaa ♥




Kiira & Koda

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Lajipohdintaa

Nyt kun Kodan terveystulokset ovat selvillä ja mitään radikaalia, harrastamista rajoittavaa ei toistaiseksi ainakaan Kodan luustossa ole, olen alkanut miettiä, mitä me todella halutaan harrastaa. Kaikkeahan tietty on kiva höntsäillä ja kokeilla, mutta että mitkä olisi ne meidän todelliset ykköslajit. Tavoite on Kodan kanssa kuitenkin harrastaa tavoitteellisesti, eikä tyytyä kokeilemaan kaikkea. JA kaikkeahan ei voi tavoitteellisesti harrastaa, joten on tullut päätöksien aika.

Kuvassa Kodan rintarankaa, nuolella merkittynä spondyloosin minimaalinen alku, ja lonkat.

Alusta asti mulla on ollut kiinnostusta pk-puolelle ja nimenomaan hakuun. En rehellisesti sanottuna edes tiedä, mistä tämä mun into ja kiinnostus on alunperin lähtenyt liikkeelle, mutta jostain syystä haku tuntui heti siitä luettuani omalta jutulta. Ja niinhän se on ollutkin. Huhtikuussa päästiin vihdoin starttaamaan laji, kun osallistuttiin TPKH:n hakuleirille. Vaikka leirillä rämmittiin pitkät päivät lumisessa maastossa, ei into laantunut, päinvastoin. Joensuussa päästiin kesän alusta heti mukaan collieporukan hakutreeneihin ja into on kasvanut treeni treeniltä. Koda tykkää ihan älyttömästi, sillä on kova maalimiesmotivaatio - ihmisrakas kun on, ilmaisuakin erikseen treenattu ja haukkua alkaa hieman jo löytyä. Myös esineruutua parilla viimeisellä kerralla treenattu ja siinä Koda ottaa upeasti pitkän nenänsä käyttöön. Haku tulee siis näillä näkymin olemaan meidän ykköslaji.

Pk-lajeissa kuitenkin mietityttää se tottispuoli, erityisesti se hyppy ja A-este. Vaikka Kodan selkä lausuttiinkin spondyloosin suhteen puhtaana, mietityttää mua lausunnon loppuun kirjoitettu "rajatapaus". Itsekin kuvissa pientä muutosta rintarangan nikamassa kyllä näen. Jos se spondyloosia on, saattaa se oireilla kivulla joskus pahastikin, jäykistää selkää ja kova kuormitus pahentaa tilannetta. Toisaalta muutoksen luuduttua sillaksi, ei sen enää koiraa pitäisi vaivata, ja toisilla spondyloosi ei oireile mitenkään. Muut nikamat kuitenkin olivat siistit, joten sinänsä yhtä nikamaväliä pahemmasta asiasta ei pitäisi olla kyse. Suunnitelmissa on kuitenkin kuvauttaa Kodan selkä uudelleen parin vuoden kuluttua, jotta näkee, onko tilanne johonkin suuntaan edennyt. Siihen asti treenataan syvät lihakset parhaaseen mahdolliseen kuntoon, harjoitellaan hyppytekniikkaa, liikutaan monipuolisesti, huolletaan lihaksistoa ja treenataan tottista muilta osin.


Kakkoslajina tulee todennäköisesti olemaan paimennus. Se tosin vaatii multa pitkää pinnaa, kehitys on toistaiseksi ainakin hidasta eikä kokeisiin heti olla menossa. Paimennus myös maksaa melko paljon ja matkat paimennustiloille ovat pitkiä, joten realistista varmastikin vain pari kertaa kuukaudessa päästä lampaille, joten mitään nopeaa kehitystä ei senkään puolesta voi odottaa. Paimennus kuitenkin kiehtoo mua ja olisi kyllä niin hienoa, jos Kodasta kunnollinen, jopa työhön kelpaava paimenkoira joskus kuoriutuisi. Ensimmäisellä ratakurssillamme käytiin ja niille aiotaan jatkossakin mennä, pidempiä, kokeenomaisia tehtäviä suorittaessa koira joutuu ajattelemaan paljon enemmän ja Koda oli kyllä ratakurssin jälkeen aivan loppu.

Näiden lisäksi harjoitellaan koetilanteita tokossa ja rallytokossa. Tavoitteena tokossa ehkä realistisesti TK2 -koulariin asti, sen pidemmälle ei varmaankaan aika riitä pk-lajeilta ja paimennukselta. Rallytokoa lähinnä höntsäillään omaksi iloksi, tasapainottamaan kroppaa ja helpottamaan omaa koejännitystä. RTK1 -koularin ajattelin tässä Kodalle hankkia ja mahdollisesti lajia jatkaa pidemmälle Kodan vanhetessa.

Vesipelastus meiltä jää todennäköisesti pois harrastuslistalta. Tämä kesä on mennyt treenien osalta aika kehnosti, kahdet treenit ollaan ehditty käydä, motivaatio on huono, laji ei tunnu oikein omalta, eikä Kodakaan siitä nauti kuten vaikkapa hausta tai tokoilusta. Luultavasti kuitenkin ensi kesänä yritetään oman ryhmän treeneihin silloin tällöin päästä höntsäilemään, uimaan ja pitämään jo opittuja asioita mielessä. Tällä treenitahdilla ei meillä kuitenkaan ole mitään asiaa kokeisiin, joten pidetään uinti nyt toistaiseksi vain hyvänä, erilaisena urheilumuotona.



Nose Workia ollaan myös kotona treenailtu ja joillakin yksittäisillä tunneilla ja kursseilla käyty, nyt tosin olen sen suhteen taas kovasti laiskistunut, eikä muutamaan kuukauteen olla mitään treenattu. Nose Work on mukavaa aivojumppaa Kodalle ja esimerkiksi joskus mun tai koiran sairastaessa hyvää, väsyttävää työskentelyä, joka ei vaadi koiralta liikkumista juurikaan. Pidetään Nose Work siis jatkossakin lähinnä aivojumppana ja nenänkäyttöharjoitteluna hakua varten, ja mietitään sitten seniori-iässä ehkä kokeita.

Myös näyttelykehissä meitä nähdään myös jatkossa, ainakin toistaiseksi. Ainakin siihen asti, että Kodasta tulee Suomen ja parin muun maan muotovalio, tai kunnes mulla menee hermo sertien metsästykseen... kumpi lie vastassa ensin.

Tälläistä pohdintaa tähän päivään, miltäs kuulostaa?


Kiira & Koda

torstai 3. elokuuta 2017

Taukoa vaiko eikö?

Palattiin takaisin Etelä-Suomeen ja sitä myötä myös tutulle ja turvalliselle Primal Sense Farmille paimennustreeneihin. Parit viimeiset treenit Kuttukuussa menivät niin penkin alle, että suunnittelin Kodalle piiitkää taukoa koko paimennushommasta ja energian keskittämistä hetkeksi täysin muihin harrastuksiin. Koda oli siis viimeisissä treeneissä aivan lukossa, se seisoskeli lampaiden seassa ja tuijotti mua. Kun sitä yritti paimensauvalla ohjata, ei se väistänyt sauvaa yhtään, ei reagoinut käskyihin, ei kehuihin. Se ei tehnyt edes sijaistoimintoja, se ei tehnyt mitään.

Yllättävää kyllä, ihan hyvillä mielin lähdin kuitenkin torstaina treenaamaan PSF:lle. Liekö syynä ollut aurinkoinen ilma, vai se, että tykkään Mervistä kouluttajana tosi paljon ja Mervi on tässä vuoden aikana oppinut hyvin Kodan metkuja tuntemaan. Aloitettiin treenit peruskuljetuksilla laitumella noin kymmenpäisen lammaslauman kanssa. Ja Koda teki hirmuisen hyvin! Siis varmaan parasta Kodaa tähän mennessä. Se pysyi laumalla, teki aika oikeassa vireessä, eikä juurikaan hairahtunut haistelemaan tai maistelemaan kakkoja. Se reagoi hyvin mun käskyihin, kulki rauhassa lampaiden perässä, mutta reagoi silti melko nopeasti, jos joku meinasi lähteä karkuun.

Tehtiin yksi häkityskin, kun Koda oli niin hienosti. Häkityskin sujui yllättävän hyvin, eipä niitä olla juurikaan aiemmin tehty, Primal Sense Farmilla ei ehkä kertaakaan, ainakaan onnistuneesti. Yksi lammas karkasi pyöröaitauksen taakse häkitystilanteessa ja Kodalla oli vaikeuksia ymmärtää, että joku sinne muka karkasi. Muutamalla käskyllä se kuitenkin lähti kiertämään pyöröä ja sai viimeisenkin lampaan aitaukseen. Koda sai myös hakea lampaat takaisin aitauksesta ja hoiti homman lopulta ihan hienosti, vaikka alkuun meinasikin sännätä lauman keskelle.



Koda aloitti toisenkin kierroksen hyvin. Tehtiin jopa vahingossa pienen pieni pätkä poispäin ajoa ja Koda kuunteli hienosti ohjeita. Siirryttiin kuitenkin nopeasti takaisin peruskuljetukseen, ettei mene liian vaikeaksi ja koira taas vedä päätään lukkoon. Tehtiin paljon käännöksiä ja Koda sai useamman kerran itsenäisesti käydä hakemassa lampaat mulle lyhyen etäisyyden päästä. Kiertäminen myötäpäivään sujuu jo suht hyvin, mutta jostain syystä vastapäivään kiertämistä Kodan on vaikea hahmottaa ja helposti eksyy lammaslauman keskelle.

Olen hieman säikkynyt aina, kun Koda kiihdyttää vauhtia, koska viime kesänä liian herkillä lampailla se johti nopeasti jahtaamiseen. Kuttukuussa oltiin myös osin tilanteessa, ettei Koda uskalla kiihdyttää vauhtia ollenkaan, edes tilanteen sitä vaatiessa, koska olen siitä liian nopeasti kieltänyt. Nyt olikin ihana huomata, että Koda tarvittaessa taas kiihdyttää, mutta joko ymmärtää hidastaa itse tai reagoi mun rauhalliseen "rauha" -käskyyn, kun lauma on taas hallinnassa. Koda ei myöskään lamaantunut treeneissä kielloista tai pysäytyskäskyistä, vaan näistä tylsemmistä jutuista huolimatta sen mielenkiinto pysyi lampailla, eikä se juurikaan siirtynyt sijaistoiminnoille. Luulen, että tutumpi treeniympäristö toi itselle jonkinlaista rentoutta ja varmuutta ohjaamiseen sekä luottoa koiraan, jolloin Kodakin vapautui ja avasi vähän paimennuslukkojaan.


Täytyy nyt vakavasti pohtia, malttaako sitä taukoa sittenkään pitää...

Kiira & Koda