sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Kolin huipuilla

Meillä alkaa Joensuu -kesä uhkaavasti lähenemään loppuaan ja viimeisen viikonlopun kunniaksi piti tietysti lähteä ihailemaan Pohjois-Karjalan upeimpia maisemia Kolin kansallispuistoon. Seuraksi lähti tällä kertaa mun oma äiti ja reitiksi valittiin reilu seitsemän kilometrin Mäkrän polku, joka kulki korkeimpien huippujen, hienoimpien näköalapaikkojen yli.

Aloitettiin reitti Ukon Yläpihalta ja käytiin ensin ihailemassa maisemia Ukko- ja Akka-Kolilla. Sää oli ihanan kirkas ja aurinkoinen, vaikka paria päivää aiemmin oli sääennuste lupaillut sadetta. Ukko- ja Akka-Koleilla oli ihmisiä miltei ruuhkaksi asti ihailemassa maisemia, myös muutamia koiria tuli alkureitistä vastaan, mutta taisivat aika monet käydä kiertämässä vain nämä korkeimmat huiput ja lopun kierroksen aikana tuli vastaan vain muutamia kulkijoita. Upeat maisemat Kolien huipuilta kyllä avautui, enkä yhtään ihmettele, että tuollaisille maisemille riittää ihailijoita.

Glenoak Enlightened
Koli National Park


Huippujen lisäksi ihailun kohteeksi pääsi sekä Mäkränaho että Ikolanaho, joiden ahomaisemaa niitetään, jotta aikoinaan torppien ympärille metsän kaskeamisen ja karjan laidunnuksen tuloksena muodostuneet perinnemaisemat säilytettäisiin. Samalla turvataan monien kasvi- ja esimerkiksi perhoslajien säilyminen Kolin luonnossa. Niiton lisäksi perinnemaisemia pidetään avoimina edelleenkin lampaiden laidunnuksen avulla.

Reitti oli luokiteltu vaativaksi ja melko rankkoja nousuja reitillä oli, etenkin nousu Mäkrävaaralle otti koville lähestulkoon helteisessä säässä. Reitin varrelta ei myöskään löytynyt vesipisteitä, joista olisi meille kaksijalkaisille kelvollista juomavettä löytynyt, mutta Ikolanahon vuokratuvan vieressä olevasta lähteestä sai Kodalle raikasta ja kylmää vettä. Mäkrän polun toisessa päässä valittiin vahingossa risteyksessä väärä polku ja lähdettiin Pikku Mäkrän suuntaan. Virheen huomasimme noin kilometrin kuljettuamme ja takaisin kulkiessa matka tuntui kyllä ainakin tuplasti pidemmältä.

Aurinkoinen ja helteinen sää oli osin hieman liikaa Kodalle, eikä reitin varrella ollut vesistöjä, joissa Kodaa olisi voinut uittaa tai kahluuttaa. Ikolanahon lähteestä otin hieman vettä, jota kaadoin Kodan päälle viilennykseksi. Pidettiin pari pidempää taukoa, joiden aikana ohjasin Kodan varjoon makoilemaan siksi aikaa, kun äidin kanssa syötiin eväitä. Taukojen aikana Koda kyllä ammensi itseensä oikein kunnolla virtaa ja tauon jälkeen nousi taas jalka reippaammin ja häntäkin oli hetken aikaa pystyssä. Taukojen lisäksi etenimme hitaasti, osin tosin maaston vaativuuden ja omankin väsähtämisen takia.

Taukoineen reitin kulkemiseen kului jopa neljä tuntia, keskinopeutemme reitillä oli sykemittarini mukaan vain reilu kaksi kilometriä tunnissa (tästä siis taukoihin kulunut aika laskettu pois) ja ei jäänyt epäselväksi, miksi reitti oli vaativaksi merkitty. Osin reitti kulki kyllä myös tasaisia, helppokulkuisia polkuja, mutta muutama jyrkkä, pitkä nousu sai sykkeen tosissaan nousemaan ja hien virtaamaan.

Maitohorsma
Koli


Hieno viimeinen viikonloppu Pohjois-Karjalassa. Ehkäpä me vielä palataan tänne, saattaisi täällä nimittäin viihtyä pidempäänkin. Iso kiitos kaikille teille, jotka olitte osa meidän Joensuu -kesää <3

Kiira & Koda

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Ollaan me tokoiltukin

Treenitekstit ovat kesän aikana painottuneet oikeastaan vain paimennukseen, mutta ollaan me oikeasti suht ahkerasti muutakin treenailtu. Kevät me Kodan kanssa lähinnä pidettiin treenikentällä hauskaa ja nyt kesällä treenit ovat olleet vähän suunnittelemattomia ja päämäärättömiä, osin senkin takia, että työpäivät ovat tehokkaasti imeneet multa kaikki mehut. Lisäksi me ollaan treenattu kolmea eri "tottelevaisuutta", tokoa, pk-tottista ja rallytokoa, ja sekin on tehnyt treenaamisesta vähän sekavaa.

Tokossa edelleen hinkataan niitä alokasluokan liikkeitä ja paikkamakuutakin nyt jonkin verran jaksettu treenata. Edelleen se vaatii kovasti treeniä, mutta muuten alokasluokan liikkeet alkavat olla melkolailla mallillaan. Toki pientä hienosäätöä löytyy, seuruussa pientä edistämistä, hieman vinot eteentulot, vähän väljät käännökset, kaukokäskyissä epäröintiä ja innostuessaan Koda oikaisee esimerkiksi hypyn jälkeen ja syöksyy suoraan sivulle pompun kera, vaikka olen yrittänyt pk-tottista ajatellen opettaa eteentulon ja siitä vasta perusasentoon siirtymisen. Nyt viimeisten viikkojen aikana Koda on myös seuruussa hieman taantunut, se ei nimittäin enää mun pysähtyessä istu automaattisesti. Tähän täytyy kiinnittää huomiota ja palkata myös suorista pysähdyksistä, olen ehkä nyt palkannut suoraan hyvästä seuruusta ja unohtanut kokonaan tuo pysähdyspalkat.





Nyt olen kuitenkin yrittänyt skarpata treenien suhteen, etukäteen suunnitellut, mitä treenataan ja miten, ottanut treenikavereitten neuvoista opiksi ja yrittänyt kirjoitella vinkkejä ja ajatuksia hieman ylös, ettei kaikki pyyhkiydy mielestä seuraaviin treeneihin mennessä. Tässä hieman viimeisimpien treenien ajatuksia:

Paikkamakuu: Itseasiassa yllättävän hyvä. Kolme koirakkoa, kaksi istui, Koda makasi. Suht lyhyt etäisyys, kävin palkkaamassa välissä, koska tosiaan paikkistreenit olleet tooosi vähäisiä koko kevään ajan. Treenien lopuksi tehtiin vielä Kodalle oma paikkis. Alkuun treenikaverit huutelivat häiriökäskyjä ensin maahanmenolle ja sitten nousemiselle, vaikka tätä ei olla juurikaan treenattu, Koda malttoi odottaa mun käskyä. Itse paikkiksessa seisoin itse heti koiran edessä ja palkkailin tiheästi. Treenikaverit heittelivät palloja, juoksivat karkuun, liikkuivat vieressä, kehuivat, kutsuivat luokse. Hienosti Koda pysyi. Liian paha paikka oli puolen metrin päähän tuotu nakki ja treenikaverin lässytys, mutta uudelleen otettuna pidemmältä etäisyydeltä tästäkin luopui.

Seuruu: Ihan mukava kontakti ja vire. Suht ok käännökset, niihin vielä itselle terävyyttä lisää ja palkka heti hyvästä ja tiiviistä käännöksestä. Etenkin käännös oikealle hieman väljä. Palkkaus myös pysähdyksistä, palkka maahan kello kymmeneen, jotta Koda ei hakeudu mun eteen. Ollaan nyt treenattu sitä rallytokon eteenmenoa ja se näkyy tokon pysähdyksissä. Ja vaikka palkkailee pysähdyksistä, täytyy edelleen muistaa palkata myös kesken liikkeen!! Plus sitä takapalkkaa edistämiseen! Mulla on paha tapa jäädä junnaamaan yhteen palkkaustapaan ja sitten ollaan siinä, että kun yhden ongelman saa ratkaistua, repsahtaa liikkeen joku muu osio.

Liikkeestä maahanmeno: Palkka heti maahanmenosta, takapalkkaa, pitäisi saada vauhtia siihen maahanmenoon. Liikkeen loppuosa sujuu hienosti, harvoin ennakoi nousemalla ennen käskyä.

Luoksetulo: Koda tykkää luoksetulosta, joten siihen täytyy treenata paljon häiriökäskyjä. Viime treeneissä lähti liikkurin "käsky" -sanalla. Teki kyllä liikkeen erittäin oikeaoppisesti ja hienosti loppuun asti. Lisäksi sitä palkkaa eteentulosta ja liikkeen lopetusta myös siihen. Koda osaa siirtyä hienosti edestä perusasentoon, joten nyt voi keskittyä treenaamaan sitä suoraa eteentuloa.

Kaukot: Hmm. Mitähän tästä sanoisi. Joskus oikein hyvä, joskus ärsyttävän huono. Varmasti heikoin liike meille tällä hetkellä. Läheltä sujuu hyvin, etäisyyden kasvaessa Koda helposti pomppaa eteenpäin tai maahan mennessä ujosti haukahtaa. Treeniä treeniä ja tähänkin takapalkkaa, jotta se eteenpäin pomppaaminen loppuisi.

Hyppy: Tähän luoksetulon tapaan vahvistusta sille eteentulolle, liikkeen lopettaminen eteen.

Kapulan pito: Hyvä. Hieman malttia vielä luovutukseen, ensin itselle ja sitä kautta myös koiralle. Irrottamiseen häiriökäskyjä ja multa kapulaan koskemista ilman irrotuskäskyä, jotta Koda ei ala ennakoida irrottamista.




Parit treenit olen yrittänyt videoidakin, mutta olen muistanut videoinnin vasta treenien lopuksi Kodan ollessa jo väsynyt, eikä niitä videopätkistä ole oikein julkaisukelpoisia tullut. Ehkä myös omat kriteerit ovat tässä hieman nousseet... Mutta eteenpäin on menty, ja niinhän se on, että mitä enemmän oppii niin sitä paremmin ymmärtää, miten paljon opeteltavaa vielä onkaan! Yritän seuraavista treeneistä kuitenkin saada julkaisukelpoista videomateriaalia teille arvioitavaksi ;)

Kiira & Koda
Postauksen kuvat © Anni Rask


lauantai 22. heinäkuuta 2017

Luustokuvaus ja silmätarkastus

Ollaan vietetty blogin puolella hetki vähän hiljaisempaa aikaa, mä olen jännittänyt Kodan luustokuvauksia ja jotenkin tulevia kuvauksia jännittäessä ja tuloksia odotellessa ei ole ajatustoiminta riittänyt kirjoittamaan meidän muista kuulumisista mitään. Ajattelin, että kuvaukset vaikuttavat niin moneen asiaan, jaksanko käyttää Kodaa enää näyttelyissä, jos siltä löytyisikin vaikka paha lonkkavika, tai sallisiko terveys pk-lajien jatkamisen, pystyisikö Koda koskaan ylittämään A-estettä tai hyppäämään metrin pk-esteen yli?



Maanantaina kuvauspäivä koitti. Aika oli varattu Jari Aholle, Joensuun Eläinklinikalle. Olin kuullut Ahosta monenlaista ja noh sanotaanko, että hän tosiaan jakaa mielipiteitä lähinnä ilmeisesti suorapuheisuutensa takia. Kuitenkin Aho on kuulemani mukaan erityisen hyvä silmätarkastuksissa, mikä tässä oli ratkaiseva tekijä. Luustokuvat kun kuitenkin menisivät Kennelliittoon kuulemaan viimeisen tuomionsa, kunhan kuvat olisi otettu oikein.

Ensin tarkastettiin silmät ja niissä kaikki oli kunnossa. Tätä osasin odottaakin, pentutarkastuksessa kun silmät olivat olleet terveet ja collieille yleinen CEA näkyy sairailla pentuna, mutta voi iän myötä muutokset voivat peittyä pigmentin alle. Tutkimuspöydällä Aho piikitti Kodaan rauhoittavat ja siirryttiin odotusaulaan odottelemaan. Koda tipahti lääkkeen voimasta todella nopeasti ja otti tehokkaat unet odotusaulassa.

Aho kertoi kyllä ajatuksensa luustokuvista ja melko hyvinhän ne paikkansa pitivät. Keskiviikkona ilmestyi Omakoiraan tulokset lonkista ja kyynäristä, A/A ja 0/0. Selkää eniten Kodalla jännitin, sieltä kun Aho löysi pienen pientä moitittavaa. Päivitin Omakoiraa koko viikon ja perjantaina, kun lausunnot eivät vieläkään olleet näkyvissä, ajattelin, että saan odottaa seuraavankin viikon. Lauantaina kuitenkin satuin onneksi tarkistamaan sähköpostini ja jes! Tulokset lausuttu! Syke nousi varmaan sataanviiteenkymppiin, kun kirjaudun Omakoiraan ja maksoin lausuntomaksun. Tulos pamahti ruudulle. LTV1, VA0 ja SP0!



Aho oli pienen pienen spondyloosin alun nähnyt siis T4-T5 -nikamissa ja tarkempaan lausuntoon spondyloosi onkin kirjattu rajatapauksena. Itse ajattelen, että tuohon rintarangan alueelle Koda on helposti voinut saada nuorena jonkun iskun, minkä seurausta muutos on. Yhdessä nikamassa tässä vaiheessa oleva lievä muutos, kun ei oikein perinnölliseksi sovi. Veikkaampa, että näitä puhtaaksi lausuttuja rajatapauksia löytyy useita, mutta Kennelliitollakin on joku järki päässä sen suhteen, mihin kaikkeen kannattaa puuttua, ettei terveistä koirista pilkunviilauksella tehdä sairaita. Ja monihan tuota selän kuvaamista kritisoi ylipäänsä.

Joka tapauksessa erittäin hienot tulokset mun pikkumiehellä ja tää antaa vähän suuntaa tulevaisuudelle ja lajivalinnoille! Tästä pian lisää ;)

Helpottuneet,


Kiira & Koda

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Patvinkierto 8.-9.7.

Heti, kun tiesin pääseväni kesäksi töihin tänne Joensuuhun, haaveilin viikonloppuvaelluksesta Kolin maisemissa. Kolin reittejä katseltuani totesin kuitenkin, että yhden yön vaellukseen sieltä olisi vaikea löytää järkevää reittiä. Reitit olivat joko lyhyitä, päiväretkeilyyn sopivia tai liian pitkiä ja vaikeakulkuisia kulkea kahdessa päivässä. Aloin siis kartoittaa lähiseudun muita retkipaikkoja ja paikaksi valikoitui lopulta Patvinsuon kansallispuisto Lieksan ja Ilomantsin välimaastossa. Retkiseuraksemme sain houkuteltua Iipun ja Halti -collien ja reitiksi suunnittelimme Patvinkiertoa.

Auto starttasi Joensuusta lauantaina aamupäivästä ja ajeltiin reilun tunnin verran Patvinsuolle Lahnalammen pysäköintipaikalle. Lahnalammelta lähdettiin kulkemaan Patvinkiertoa myötäpäivään ja ensimmäiselle päivälle matkaa oli suunnitteilla noin 15 kilometriä. Ensimmäinen päivä kuljettiin aika täydellisessä vaellussäässä, lämpöä oli noin 16 astetta ja aurinko oli pilvessä. Koirat jaksoivat hyvin, tulivat mainiosti toimeen keskenään ja kulkivat tottuneesti pitkospuita. Kuljimme rauhallista vauhtia, maisemia ihaillen ja koiria kuvaillen. Ensimmäisen päivän maasto oli lähinnä suota, pitkospuut olivat hyvässä kunnossa ja reitti helppokulkuista. Suolla oli myös aivan ihanan hiljaista, todellinen irtiotto arjen kiireistä!



Ensimmäinen taukopaikkamme oli Nälmänjoen pysähdyspaikka, jossa nuotiopaikalla istuskeli kanssaretkeilijöitä kahden koiran kanssa. Seurue teki kuitenkin lähtöä meidän saapuessa paikalle ja päästiin hyvin heidän nuotiolleen. Trangialla keiteltiin Jalostamon lohikeitot (iso suositus tälle), nautittiin ruisleipää Koskenlaskija -juustolla ja paistoin nuotiolla vielä makkarankin. Nälmänjoki virtasi kapeana parin sadan metrin päässä tulentekopaikasta, joten vettä sai helposti virtaavasta vedestä.

Nälmänjoelta jatkettiin kohti Olkkosta ja Teretinniemeä. Reitille olisi saanut joitakin kilometrejä lisäpituutta suuntaamalla Nälmänjoelta vielä Surkanpuron ja Kurkilahden retkeilyalueille ja suuntaamalla sieltä Teretinniemelle, mutta päätettiin, että meille tuo 15 kilometriä riittäisi mainiosti yhden päivän matkaksi. Teretinniemellä kavuttiin lintutorniin, josta avautui upea näkymä suolle. Myös koirat yrittivät päästä jyrkkiä rappusia torniin, mutta todettiin ensimmäisellä tasanteella sen olevan liian vaarallisen näköistä ja autettiin koirat alas.

Teretin jälkeen seuraava pysähdyspaikkamme olikin jo yöpaikkamme, Majaniemi. Ja täytyy kyllä sanoa, ettei parempaa yöpaikkaa olisi ehkä voinut löytääkään. Majaniemestä avautui aivan upea näkymä Koitereen järvelle. Koitereen vesi oli kirkasta ja pohja hienoa hiekkaa. Ranta oli todella pitkälle matala ja koirat saivat kahlata vedessä kauaskin ilman, että edes mahat kastuivat. Kaksi nuorukaista nautti selvästi vedessä juoksemisesta ja Koda nuorempana sai tietty rannassa kunnon hepulitkin.



Nopean hengähdyksen jälkeen pystytimme teltan ja rupesimme iltaruoan tekoon. Hyttysen kiusasivat sekä meitä ihmisiä että koiria aivan liikaa ja iltaruoka syötiinkin huppu todella tiukasti nyöritettynä päähän. Hyvä, että näki mitä söi. Koirat alkoivat näyttää pikkuhiljaa väsymyksen merkkejä ja todistaakseen väsymyksensä, saivat ne pienen resurssikiistan aikaiseksi kepistä. Riita oli osin vahinkokin, Koda kun Haltin keppiä tavoitellessaan hieman kompuroi rinteessä ja aika voimalla putosi Haltin päälle. Hienosti kuitenkin molemmat palautuivat hölmöilystä.

Yö oli ensimmäinen, jonka Koda ikinä vietti teltassa. En ollut yhtään sitä totuttanut telttaan, mutta eipä tuo ole ennenkään mihinkään totuttamista kaivannut. Telttaankin se oli itse hakeutumassa, kun tarpeeksi kovasti rupesi väsyttämään ja hyttyset alkoivat käymään hermoille. Halti nukkui absidissa ja Koda pääsi mun ja Iipun väliin teltan puolelle. Edellisestä reissusta viisastuneena olin myös pakannut Kodalle Back on Track -loimen mukaan, joka päällä se sai nukkua. Siltikin Koda vaikutti hieman viluiselta ja koska uusi makuupussini (♥) on kesäilmoille vähän liioiteltu, levitin sen melkein kokonaan peitoksi ja nappasin karvakasan peiton alle lämpimään. Koda nukkui koko yön tosi levollisesti, pari kertaa vaihtoi paikkaa ja nukkui pää milloin mun ja milloin Iipun jalkojen päällä.

Aamu valkeni melko lämpimänä, mulla oli yöllä osin jopa kuuma uudessa untuvaisessa makuupussissani. Heti aamusta aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja syötiin aamupala kaikessa rauhassa. Toinen telttaseurue, joka Majaniemessä yönsä vietti, oli jatkanut matkaa aikaisin aamulla ja me saatiin nauttia rauhassa upeasta rannasta. Koirat juoksivat onnessaan rantaa edestakaisin ja leikkivät kepeillä. Edellisillan pienen kinan jälkeen oltiin hieman varovaisempia niiden vetoleikkien kanssa, mutta hienosti pojat leikkivät. Kerran Koda oli liian tuttavallisesti ottamassa Haltin kepistä kiinni, aivan Haltin kuonon vierestä ja siitä Halti hieman murahti. Koda kunnioitti tosi upeesti Haltin murahdusta ja poistui takavasemmalle.



Aamupalan ja rantaleikkien jälkeen purettiin teltta, pakattiin rinkat ja jatkettiin matkaa. Seuraavana pysäkkinä olisi Pirskanlampi, jonne matkaa Majaniemestä oli seitsemän kilometriä. Matka taittui ehkä hieman lauantaina hitaammin. Lämpötila nousi nopeasti yli kahdenkymmenen asteen, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja oltiin tietysti liikkeellä juuri keskipäivän kuumimpaan aikaan. Koirien vauhdista loisti väsymys ja kuumuus, paarmat osoittautuivat todelliseksi riesaksi ja juomataukoa pidettäessä kumpikaan koira ei oikein pystynyt rauhoittua juomaan paarmojen pörrätessä ympärillä.
Puolessa välissä matkaa Nälmänjoen ylitse pääsi lossilla, joka toimi käsivoimin. Kodahan oli tietysti heti ensimmäisenä ponttoonien varassa kelluvan lossin kyydissä ja pääsimme kätevästi joen yli.

Viimeinen taukopaikka oli siis Pirskanlampi, johon saavuimme kahden aikoihin ja tässä vaiheessa alkoi kyllä väsymys painaa jo meitä ihmisiäkin. Keittelimme taas rauhassa lounasta ja koirat kävivät juomassa lammesta. Pieni tuulenvire piti paarmat edes jotenkuten loitolla ja koirat saivat hetkittäin jopa levätä. Koda kävi myös viilentymässä lammessa ja teki pari pientä uintikierrosta viileässä vedessä.

Pirskanlammen jälkeen matka jatkui kohti autoa. Pari kilometriä kuljettuamme polku päättyi hiekkatielle. Emme sen tarkemmin katselleen ympärillemme vaan jatkoimme hiekkatietä eteenpäin. Ehkä noin kilometrin käveltyämme pysähdyimme ihmettelemään, eikö se polku muka enää jatkuisikaan metsän puolella. Vähän tympeää oli kävellä polttavan kuumassa auringossa pöllyävää hiekkatietä. Yksi kyykin luikerteli tien yli ja juuri Iipu ehti huomata sen, ennen kuin oltiin Kodan kanssa vaarallisella etäisyydellä. Katselimme tulostamaamme karttaa, mutta siitä ei löytynyt vastausta. Jatkoimme hiekkatietä eteenpäin ja ehkä puolen kilometrin jälkeen huomasimme, että tien toiselta puolelta tuli tielle polku, joka jatkoi tien toisella puolella kulkuaan metsässä. Jatkoimme siis sitä pitkin ja noin kilometrin käveltyämme olimme takaisin lähtöpaikalla. Viimeinen pätkä oli raskas ja molemmat koirat, etenkin Halti mustassa turkissaan, alkoivat väsähtää helteestä ja paahteesta.

Kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut retki, sopivan pituinen ja helppokulkuinen reitti, hyvin hoidetut taukopaikat ja upealla maisemalla varustettu yöpymispaikka. Nuoret urokset tulivat hienosti toimeen keskenään ja Kodan ensimmäinen yö teltassa sujui aivan ongelmitta!



Kiira & Koda

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Paimennus suuressa häiriössä

Maanantaina oli taas paimennusilta. Ajeltiin aivan ihanassa auringonpaisteessa ja miltei hellelukemissa Kuttukuulle mun töitten jälkeen. Ennen meidän vuoroa käytin Kodan läheisessä lammikossa uimassa, jotta se jaksaisi paahteessa hieman paremmin. Meitä ennen kentällä oli juuri ollut juoksuinen narttu, jolla vielä kaiken lisäksi oli tärppipäivät juuri silloin! Koda vinkui ja ulisi meidän odottaessa omaa vuoroa, ja ajattelin, ettei tästä ainakaan nyt tule yhtään mitään.

Kentälle päästyään Koda tuntui kuitenkin täysin unohtaneen ihanan leidin ja keskittyi hommiin. Tai sitten se halusi esitellä osaamisensa ihastukselleen. Joka tapauksessa Koda teki erittäin hyvin! Sain olla melko hiljaa, kerran jouduin ensimmäisen pätkän aikana käskemään pois pidempikestoisesta haahuilusta, mutta muuten Koda tajusi hetken haahuilun jälkeen itse palata lampaille. Kodaa ei myöskään tarvinnut kehua, vaan se palkkautui hienosti tekemisellä. Koda liikkui sopivalla etäisyydellä, lampaat olivat ekan kierroksen aika jähmeitä, joten Koda sai kulkeakin melko lähellä. Pidettiin ensimmäinen kierros lyhyenä, sillä Koda teki tosi hyvin. Kouluttajan mukaan paras kierros, mitä hän on meiltä tähän mennessä nähnyt.



Ennen toista kierrosta käytin taas Kodan pikaisella uintikierroksella. Toisella kierroksella Koda alkuun hieman säntäili ja sai lampaisiin loppu pätkän ajaksi ekaa kierrosta enemmän vauhtia. Myös aidan toisella puolella toisessa aitauksessa paimennettavana olevat lampaat vetivät meidän laumaa puoleensa ja lampaat pariin otteeseen yrittivät syöksyä kavereidensa luokse. Lampailla oli sen verran enemmän vauhtia ja menohaluja, että Koda joutui oikeasti olemaan aika flegmaattinen, jotta lampaat pysyivät mulla.

Kouluttaja edelleen korosti, että Kodalla on mieletön voima lampaisiin. Jos se ottaa yhdenkin innokkaamman askeleen, lampaat lähtevät karkuun. Eli se joutuu oikeasti olemaan lähestulkoon apaattinen meidän perässä kulkiessaan. Toisaalta lampaat, jotka muille koirille pistävät vastaan ja uhittelevat, eivät uskalla Kodaa haastaa ollenkaan. Kouluttaja totesikin, että Kodalle joutuu olemaan erityisen tiukka, koska sen pienetkin hölmöilyt, jotka menevät täysin nuoruuden piikkiin, heijastuvat lampaisiin todella vahvasti.

Treeneistä jäi todella hyvä mieli, Koda teki enemmän mulle kuin itselleen, sain olla pitkiä pätkiä hiljaa ja vain talsia eteenpäin lammaslauma perässäni. Koda ei ottanut häiriötä juoksuisesta tytöstä, joka vielä omalla vuorollaan ehti pissata kentälle. Koda löysi kyllä tuoksut, mutta jätti asian sikseen nopeasti. Aika mahtava jätkä! <3



Kiira & Koda

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Vepekauden startti

Tämän kauden ensimmäiset vepetreenit olivat jo muutama viikko sitten, mutta jotenkin niistä jäi kirjoittamatta. Vasta eilen päästiin toisiin treeneihin, välissä oli tulehtunutta mäkäräisen puremaa, juhannusta ja muuta. Heinäkuun loppuun treenaillaan siis JoVessa ja oman ryhmän treenit ovat aina sunnuntaisin. Ryhmässämme on toistaiseksi näkynyt noutajia ja Koda, mutta kyllä sinne huhujen mukaan toinenkin collien omistaja kuuluu.

Tavoitteenahan meillä tälle kaudelle oli se soveltuvuuskoe, mutta katsotaan nyt, riittääkö meillä rahkeet siihen vieläkään. Vaikka ollaan talven ajan uimassa käyty, on liikkeet olleet viime kesän jälkeen sen verran hataralla pohjalla vielä, että ovat päässeet nyt täysin unohtumaan. Vientiä ei olla harjoiteltu vielä oikeastaan ollenkaan, edes kuivalla maalla. Yksinasuvana sen treenaaminen ei ole ihan niin yksinkertaista. Kesä alkoi tänä vuonna myöhään, kesäkuun aikana päästiin treenaamaan vain kerran ja nopeastihan tämä kesä on jo ohikin... Toivotaan, että treenikelit jatkuu pitkälle syksyyn niin sove olisi edes teoriassa jotenkin mahdollinen.


Veneestä Koda hyppää jo ihan ok, treenien ensimmäinen hyppy sitä aina jännittää, mutta kerran kastuttuaan alkaa jo sujua. Muutama virhepiste siitä tulisi ylimääräisistä käskyistä. Lisäksi Koda on ainakin tämänhetkisessä treenirannassa keksinyt ohittaa maaliportit aina metrin päästä, joten yksi virhepiste lisää tulisi tästä.

Veneenhaussa Koda lähtee nyt jo aika innoissaan köyden perään. Kyllä se miettii, mistä kohden parhaiten veteen pääsee, mutta etenee kuitenkin määrätietoisesti. Köyteen se tarttuu ihan hyvin ja lähtee tuomaan rantaan. Veneen vastus on kuitenkin vielä vähän turhan kova ja Koda ei ihan koko matkaa saa pidettyä köydestä kiinni, sillä kun uidessa on tollanen prinsessaote edelleen. Ajateltiin treenata tätä pelastusrenkaalla, johon kiinnitetään tuo samanlainen köysi ja Koda saisi harjoitella vetämään ensin tuon pelastusrenkaan rantaan. Aloitetaan pienellä vastuksella ja kasvatetaan pikkuhiljaa!


Hukkuvaa Koda lähtee vauhdilla pelastamaan. Tarttuu dummyyn ja lähtee rantaan päin, mutta sitten! Alkaa pyöriä ympyrää hukkuvan ympärillä. Heti kun dummyn toisesta päästä tuleekin vastustusta, sillä menee pasmat sekaisin. Se tosiaan pyörii hukkuvan ympäri, pitää kyllä samalla dummysta kiinni. Kutsuttuna se lähtee uimaan rantaa kohden, mutta on jo sen verran solmussa dummynsa kanssa, että päästää siitä irti. Kokeiltiin lyhyeltä matkalta Kodan omalla dummylla ja sen kanssa meni paremmin, ote oli varmempi ja homma sujui paremmin. Koda päästää rannassa dummysta kuitenkin heti irti, kun tassut ottavat maahan, mikä on vähän turhan aikaisin. Hukkuvan pelastusta lähdetään nyt treenaamaan lyhyeltä matkalta, että Koda saisi varmuuden siihen, mitä siltä halutaan. Yritän päästä Kodan kanssa mökille, että pääsisi omaan rantaan treenaamaan tätä useita kertoja.

Mietin hetkittäin, että onko tässä vepessä meille oikein järkeä ja mitkä meidän tavoitteet on, mutta kyllä mä Kodalle sen soven haluan. Ja jos soven saa, niin ei pitäisi alokasluokan koulari olla mikään mahdoton ajatus sekään. Suomen kesä on vain aika lyhyt ja kun Kodan kanssa kaikkiin pieniin juttuihin menee vepessä paljon aikaa, niin voi loppua aika kesken. Toisaalta aika vähän me ollaan treenattu, jos miettii, että viime kesänä käytiin varmaan noin 12 treenit ja tänä kesänä takana kahdet. Eipä taitaisi koira missään muussakaan lajissa olla viidentoista treenikerran jälkeen kisakunnossa? Eli ehkä ei vielä lyödä hanskoja tiskiin, ja tykätäänhän me haasteista!




Kiira & Koda

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Viilennysvinkit

Kesä on vihdoin täällä ja lämpenevät ilmat tuovat paksukarvaisen koiran omistajalle uuden haasteen, miten pitää paras ystävä mahdollisimman hyvävointisena ja virkeänä kuumillakin ilmoilla? Kodan turkki ei ole pahimmasta päästä ja melko hyvin se on pohjavillansa pudottanut, mutta kyllä sillä silti selvästi kuuma on.

Meidän vinkit kuumalle ilmalle:

1. Aktiivisen ajan siirtäminen


Normaali päivärytmi sisältää meillä lyhyet lenkit aamulla ja illalla sekä iltapäivästä pidemmän lenkin. Helteillä pitkät lenkit kuitenkin siirtyvät viileämpään aikaan, eli aikaiseen aamuun tai myöhäiseen iltaan.  Lisäksi pyrin lähtemään lenkeille viileisiin paikkoihin, metsään tai vesistöjen lähistöille. Myös treenit pyrin siirtämään myöhempään iltaan ja pidän enemmän taukoja tai sitten odotan viileämpiä ilmoja.


2. Vettä, vettä ja vettä


Kuumalla ilmalla nesteytys on sekä koiralle että omistajalle todella tärkeää. Koda on onneksi erittäin innokas vedenjuoja eikä veden kanssa kikkailuja juurikaan tarvita. Raikasta vettä Koda kuitenkin juo erittäin paljon paremmin kuin seissyttä, joten pyrin vaihtamaan veden useita kertoja päivässä ja toki myös pidemmillä lenkeillä tai treenatessa on vettä matkassa mukana. Jos koira kuitenkin juo huonosti, voi sitä yrittää huijata. Jos koirasi syö nappulaa, voit kuumilla ilmoilla liottaa nappulat, tai jos jo liotat, voit liottaa ne tavallista suuremmassa nestemäärässä. Koiran vesikuppiin voi myös pudottaa herkkuja, joita metsästäessään se helposti juo vähän ylimääräistä. Lisäksi esimerkiksi FitDog valmistaa koirille tarkoitettuja, veteen sekoitettavia nesteytysjauheita, joiden mausta toiset koirat pitävät ja juovat sitä paremmin kuin puhdasta vettä.

Vesi on hyvä viilennyskeino paitsi juotuna myös ulkoisesti. Tehokkainta tietysti on, jos koira tykkää uida. Polskiessaan se viilentymisen lisäksi saa samalla päivän liikunta-annoksen, joka voisi helteillä muuten jäädä tavallista pienemmäksi. Koda ui kesäisin arkena noin yhtenä päivänä viikossa, mökkeillessä toki päivittäin. Vettä voi käyttää viilennykseen, vaikka koira ei uisi tai mahdollisuutta koiran uittamiseen ei olisi. Koiralla kulkee mahassa muutama iso verisuoni, joten mahan viilennys viilentää nopeasti koko koiran ja helpottaa oloa. Olen useamman kerran suihkutellut viileällä vedellä Kodan mahakarvat, paksulla turkilla kestää muutamia tunteja kuivua kokonaan, joten kerran kasteltu maha pitää Kodan olon viileänä pitkään.



3. Välineurheilu


Viilentämiseenhän on tietysti keksitty monenlaisia välineitä, on viilennysloimea, -huivia ja -alustaa. Meillä näistä on käytössä viilennysalusta. Meidän versio on Prismasta ostettu geelialusta, jonka sisältämän geelin pitäisi jo itsessään olla hieman viileä. Mä kuitenkin pidän alustaa aina muutamia kymmeniä minuutteja jääkaapissa ennen käyttöä. Alusta on kätevä etenkin öisin, Koda osaa rauhassa nukkua vasta viilennyttyään ja alustalle se rauhoittuu kyllä hienosti nukkumaan. Alustan voi myös ottaa mukaan autoon ja vaikkapa kevythäkin pohjalle viilentämään koiraa treenitauoilla. Aluksi Koda oli hieman varautunut geelistä ja alustan päällä makoilusta, ensimmäiset kerrat opastin Kodan alustan päälle ja pian se tajusikin, että siinä onkin aika mukava makoilla. Viilennyshuivi meillä on myös jossain kaapin perällä, mutta eihän se tuon kaulakarvan läpi viilennä yhtään. Paljon tehokkaampi viilennys on osin kastella Koda.

4. Sisäistä viilennystä


Ulkoisen viilennyksen lisäksi kannattaa kokeilla sisäistä virkistystä. Tiedäthän itsekin, miten ihanasti jäätelö tai kylmä juoma virkistää oloa kuumana kesäpäivänä. Kodalle jäätelönä toimii jäiset lihapullat, samat kana- tai kalkkunapullat, joita Koda saa ruoan seassa sulatettuna. Myös jäisiä rustoluita kannattaa kokeilla! Koda ei oikein osaa luita syödä, mutta nuo jäiset lihapullat ovat kuumalla ilmalla sille oikein mieluista pureskeltavaa. Pentuna se oppi hampaiden irtoamisen aikaan myös narskuttamaan jääpaloja ja nekin sille edelleen kelpaavat paremman puutteessa!


Mitä keinoja teillä on helpottaa koiran oloa kuumilla ilmoilla? Löytyykö samoja kuin meidän listasta vai jotain ihan muuta?


Kiira & Koda


ps. huomasitteko jo blogin hieman uudistuneen ulkoasun? Käy ruksimassa sivupalkissa (näkyy internetversiossa) olevaan kyselyyn mielipiteesi tai kommentoi vaikkapa alle! :) 

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Tuusniemen RN 1.7.

Meidän kesän ensimmäinen näyttely oli tänään Tuusniemellä, tunnin ajomatkan päässä Joensuusta. Näyttelypaikkana oli kauniin Juojärven rannalla sijaitsena Tuusniemen satama-alue. Tuomarina oli Tomas Rohlin, jolla on itsellään joitakin Kodan sukulaiskoiria ja ainakin siis hänen pitäisi Kodan tyypistä, vahvasta luustosta ja maskuliinisuudesta, tykätä. Collieita oli ilmoitettu todella vähän, vain 17 koiraa ja näistäkin laskujeni mukaan kolme tai neljä oli jättänyt tulematta. Koda korkkasi näillä näyttelyillä avoimen luokan ja teki sen kyllä ihan hienosti.

Oltiin näyttelypaikalla jo kaksi tuntia ennen kehän alkua, jotta saisin Kodaa vähän väsytettyä ja häntä ehkä laskisi edes hieman.  Juoksutin sitä niin, että itseltä loppui kunto ja Kodakin näytti lämpenevässä, aurinkoisessa ilmassa jo vähän läkähtyneeltä, häntä edelleen ylpeänä pystyssä heti, kun joku koira haukahti tai käveli läheltä ohi. 

Glenoak Enlightened

Avoimessa luokassa kilpaili neljä urosta. Ryhmäarvostelussa Koda ravasi ihan hienosti, hieman kurkkaili olkansa yli perässä juoksevaa, mutta ravasi kuitenkin sujuvasti eteenpäin. Häntä oli kuitenkin, "yllättävää" kyllä, pystyssä. Kodan vuoro yksilöarvostelussa oli kolmantena. Mua jännitti vähemmän kuin aiemmin, jalat eivät tärisseet yhtään kehässä seistessä! Varmasti tähän liittyen Koda seisoi paljon aiempaa rauhallisemmin paikallaan ja antoi tosi hienosti kopeloida itsensä. Edes-takaisin liikkeessä joku oli mennyt koiransa kanssa seisomaan hyvin lähelle meidän kehän takanurkkaa ja koira tuijotteli kehän ulkopuolelta sitä kohti ravaavia koirakoita. Tästä Koda vähän innostui, häntä nousi pystyyn ja takaisin päin kääntyminen oli vähän hankalaa. Arvosteluksi Koda sai erinomaisen.

Avoimesta luokasta kolme sai erinomaisen ja yksi erittäin hyvän eli kaikki koirat kisasivat kilpailuluokassa. Lopulta Koda sijoittui toiseksi. Yhtäkään SA:ta ei avoimeen luokkaan saatu. Hieman harmitti, olin odottanut tämän tuomarin tykkäävän Kodasta ja siten pääsyä paras uros -kehään. Vielä enemmän harmitti, kun hain arvostelun. Sen perusteella jäi vain tuosta iloisesta hännästä kiinni...

Arvostelu kuului siis näin:

"2 vuotta. Vahva uros. Erittäin maskuliininen. Hyvä pään pituus. Hyvä litteä kallo. Hieman syvä takakallo. Erinomainen kuono. Tummat silmät. Hieman isot, leveäasentoiset korvat. Hiukan pitkä rungoltaan, muutoin hyvät mittasuhteet. Erittäin hyvä kaula. Erinomainen luusto ja rintakehä. Erittäin ylpeä hännästään. Riittävät kulmaukset edessä ja takana. Kaunis kesäkarva. Erittäin hyvin esitetty. Liikkuu erittäin hyvin sivulta ja takaa. Edestä hieman epävakaa. Häntää lukuunottamatta erinomainen."

Arvostelu oli aivan ihanan pitkä, kaunis ja hyvin Kodan näköinen. Etuliikkeen epävakaus luultavasti johtui tänään siitä, että Koda eilen leikkiessään luultavasti venäytti lievästi toisen etutassunsa lihaksen, ainakin se hetkellisesti sen leikin lomassa ilmaan nosti ja Koda näytti hetken vähän surkealta. 

Koillis-Sawo show

© Mallu Heimonen

Mua alkaa todella hermostuttamaan tuo häntä. Ainakin itselle tuli tästä arvostelusta sellainen olo, että nimenomaan häntä oli se ratkaiseva tekijä, että SA:ta ei tullut. Kodan häntä on ihan hitusen korkealle kiinnittynyt, mutta ei mitenkään merkittävästi ja se osaa häntää kantaa myös kauniisti. Useimmiten häntä saadaan alas koiraa kovistelemalla, mutta mä en halua Kodalle tällaista asiaa negatiivisen kautta opettaa. Lisäksi Koda on niin kovapäinen, että saisin oikeesti olla sille inhottava, että se häntä pysyisi kehässäkin alhaalla. Enkä sellaiseen aio lähteä. Näyttelyiden takia en meidän suhdetta todellakaan lähde pilaamaan. Ainoa vaihtoehto on siis yrittää lähteä naksuttelemaan se häntä alas. Koda osaa pysähtyessään käskystä laskea hännän, mutta kesken liikkeen ei vielä ajatus riitä. Se kuitenkin selvästi hahmottaa häntänsä ja ymmärtää osittain ainakin käskyn, joten ihan toivoton tilanne ei ole!

Vaikka tuo häntä rupeaa sapettamaan, olen tosi tyytyväinen Kodan saamaan arvosteluun ja kiitollinen noin perusteellisesta arvostelusta. Lisäksi meillä oli kiva päivä aurinkoisessa Tuusniemessä, josta muistona ainakin auringossa palanut selkä.


Kiira & Koda