torstai 29. kesäkuuta 2017

Koda 2v

Mun pieni jätkä, mamman muru, Kopedi kops, Puikkonokka, Tupsukorva, Muurahaiskarhu, Kopsu, Possu, Poseidon eli tutummin Koda täyttää tänään 29.6. jo kokonaiset kaksi vuotta. Paljon on vuodessa tullut nuorelle miehelle järkeä päähän ja kyllä se vaan on maailman rakkain ♥ Onnea Koda!



maanantai 26. kesäkuuta 2017

Meidän juhannus

Serkkuni kutsui meidät juhannuksen viettoon heidän mökilleen saareen, meren rantaan. Saari, missä heillä on mökki, on samainen saari, missä äitini on lapsena asunut ja missä olen itse lapsena muutaman juhannuksen viettänyt. Erittäin iloisena otettiin siis Kodan kanssa kutsu vastaan ja torstaina mun töiden jälkeen hypättiin Kodan kanssa autoon suuntana Pyhtää. Keskikesän juhlaa vietettiin syöden, juoden, saunoen, uiden (vain Koda), kahden joutsenkoiraan tappelua katsellen, yhden (tai oikeasti kahden) onnettoman greyhoundin jalkaa paikkaillen, koirakavereiden kanssa riehuen ja rentoutuen. Koda todella nautti täysin siemauksin muutaman päivän lomasta, tyttökavereista ja siitä, että sai olla lähes koko ajan vapaana ulkona.

Tässä kuvien muodossa meidän juhannus:




















Kiira & Koda

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Paimenkoira paikallaan

Tämän ja viime viikon paimennustreenit Kuttukuussa ovat herättäneet erittäin positiivisia fiiliksiä ja toivoa siitä, että vielä me joskus ihan kelvollinen paimenkoira Kodasta koulitaan. Etenkin viime viikon treeneissä se vilautteli sellaista osaamista, että hymyilytti koko puolentoista tunnin ajomatkan takaisin tilalta kotiin.

Viime viikolla tehtiin aika itsenäistä treeniä. Alkuun haettiin lampaat aitauksesta parinkin portin ohi ja Koda heti näytti, että on paimenkoira paikallaan silloin, kun sitä todella tarvitsee. Itsevarmasti se livahti portin raosta aitaukseen, kiersi kaikki lampaat ja ajoi ne ulos aitauksesta. Jatkettiin kentällä peruskuljetusta, Koda seurasi hienosti paimennuskepillä antamaani ohjausta ja piti kaikki lampaat matkassa mukana. Edelleen se hakeutuu liian likelle laumaa, mutta silloin kun lampaat eivät siitä lähde karkuun tai kiirehdi mun edelle, se saakin toki olla lähellä. Tehtiin myös kuljetuksia aitauksen kulmissa, joissa Koda joutui pähkäilemään ja hidastamaan vauhtiaan, jotta lampaat ehtivät kääntyä kulmassa. Näistä Koda suoriutui upeasti ja varmasti.

Tehtiin myös laidunnusta, eli pysäytin Kodan muutaman metrin päähän lampaista ja pyysin istumaan, hiljakseen siirryin koiran taakse ja tutkailtiin, miten lampaat koiraan suhtautuvat. Ja hienosti ne Kodaa kunnioittivat ja rauhoittuivat maistelemaan nurmikkoa paikallaan seisten. Ja Koda piti katseensa pääasiassa laumassa. Lopuksi siirrettiin vielä lampaat parin portin läpi toiseen aitaukseen muun lauman sekaan ja haettiin vielä viereisestä aitauksesta pari lammasta matkaan mukaan. Viimeisenä päästettiin koko lauma laitumen portista pihalle ja Kodan vahvuus pääsi todelliseen testiin. Lampailla oli aitauksesta veto yöksi navettaan ja ilman koiraa ne juoksevat pää viidentenä jalkana navetan oville, eli meidän tehtävä oli kävellä lauman edessä ja jarruttaa niiden päätöntä menoa. Selvästi lampaat pitivät Kodaa suurena auktoriteettina ja kävelivät sen perässä melko rauhassa navetalle, kunnes Kodan keskittyminen herpaantui reilu kymmenen metriä ennen navetan ovea ja se poikkesi tieltä pusikon puolelle, jolloin lampaat kiihdyttivät ohi ja kipittivät navetalle.


Tällä viikolla jatkettiin kentällä ja alkuun haettiin pienemmän aitauksen puolelle karanneet lampaat mukaan laumaan. Koda pääsi heti todelliseen tulikokeeseen, kun toinen karkureista kääntyi Kodaa kohti, puski ja polki jalkaa. Koda hoiti kuitenkin muina miehinä homman kotiin ja liikkeellään näytti lampaalle, että hälle on turha ruveta isottelemaan. Kouluttaja totesi, että nää ei tosiaan ole koiralle mitään helppoja paikkoja! Kentällä peruskuljetuksen aikana Koda kuitenkin harhautui jatkuvasti haahuilemaan ja oli laiskasti kuljetuksessa mukana. Silloin kun sitä tarvitsi, se kuitenkin oli mukana, näytti siltä kuin sillä olisi ollut tylsää.

Ennen toista kierrosta käytin Kodan läheisessä lammessa uimassa ja toisella kierroksella olikin sitten aivan eri ääni kellossa. Koda oli aktiivinen, hakeutui hyvin tasapainopisteeseen ja lähti vähän turhankin vauhdilla lampaiden perään silloin, kun ne karkasivat meiltä. Näissä tilanteissa se teki osin vähän omaksi huvikseen, mutta kuljetuksissa työskenteli selvästi mulle. Siirryttiin lopuksi kentän toiseen päähän, mahdollisimman kauas lampaiden vetopisteestä, jolloin ne pysyivät paremmin mulla hanskassa ja päästiin treenailemaan pidempää kuljetuspätkää. Tehtiin täyskäännöksiä ja Koda pysyi upeasti mukana ja oli jopa aika sopivalla etäisyydellä lampaista.

Hienoja onnistumisia ja upeita, vahvoja suorituksia Kodalta erityisesti kiperissä tilanteissa. Selvästi se tekee mieluiten juuri noissa vaikeissa tilanteissa ja tilanteissa, joissa sitä todella tarvitaan, eikä se ota lampaiden isottelusta ja uhittelusta itseensä ollenkaan. Toki tavoitteena on, että Koda tekisi mulle ja tekisi aktiivisesti myös niitä peruskuljetuksia eikä siirtyisi sijaistoiminnolle heti, kun on hieman tylsempi hetki. Ihana kuitenkin kuulla eri kouluttajilta, että Kodalla selvästi on se, mitä tähän hommaan tarvitaan!




Kiira & Koda

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Suomi nousuun koira kerrallaan

Viime päivät ollaan elelty poliittisesti mielenkiintoista aikaa ja ajateltiin Kodan kanssa kantaa kortemme tähän poliittiseen kekoon. Meidän mielestä Suomi saataisiin parhaiten nousuun, kun hallitus budjetoisi rahat siihen, että jokaiselle suomalaiselle, tai ainakin jokaiseen suomalaisperheeseen kustannettaisiin koira! Aivan, loistava ajatus, tiedetään! Näinhän ei tietenkään voi väittää ilman perusteita, joten tässä tulee:

1. Terveysvaikutukset. Suuri osa valtion/kuntien menoista menee terveydenhuollon kustannuksiin ja suomalaisille tyypillisiä ongelmiahan ovat esimerkiksi sydän- ja verisuonisairaudet, ylipaino, kakkostyypin diabetes, lapsilla astma ja allergiat... No mikäpä näihin sen parempi ratkaisu olisi kuin koira! Koiraa on pakko ulkoiluttaa, omistaja saa liikuntaa, pysyy poissa jääkaapin ja telkkarin äärestä, raitis ilma auttaa univaikeuksissa, koira laskee omistajansa stressihormonitasoja ja verenpainetta, koira myös joidenkin tutkimusten mukaan jossain määrin ehkäisee lapsen sairastumista astmaan ja allergiaan... Tarviiko tähän nyt enempää sanoa?

2. Lisää töitä suomalaisille. Muistatte varmaan kampanjan, jossa kerrottiin, että jos jokainen suomalainen ostaisi kuukaudessa kymmenellä eurolla aiempaa enemmän suomalaisia tuotteita, saataisiin hurjasti työpaikkoja lisää. No mitenkäs me koiraharrastajat, jotka laitamme kuukaudessa useita satoja euroja suomalaisiin tuotteisiin, pienyrittäjille koirakouluissa, eläinlääkäreihin, suomalaiseen raakalihaan... Aika paljon tulisi lisää työpaikkoja, sanonpahan vaan.

3.  Fiksuja ja empaattisia lapsia. Koira opettaa lapselle sekä maalaisjärjellä ajateltuna että myös tutkimusten mukaan empatiaa, vastuuta ja huolenpitoa. Koira pitää myös lapselle seuraa, koiralle voi kertoa murheet ja surut, joita ei muille kerro. Koiran läsnäolon esimerkiksi luokkahuoneessa on myös tutkittu parantavan lapsien oppimista ja keskittymiskykyä. Tutkimusten mukaan koira myös vähentää lapsen aggressiivisuutta, lisää kärsivällisyyttä ja kehittää lapsen sosiaalisia taitoja.

4.  Ehkäisee masennusta, työuupumusta ja syrjäytymistä. Koira pakottaa joka aamu ylös sängystä, sitä rapsutellessa stressihormonipitoisuudet laskevat ja oksitosiinipitoisuudet nousevat, sen kanssa ulkoillessa tapaa melkein väkisinkin ihmisiä, koiraharrastuksista löytää monenlaista seuraa ja koiran kanssa löytää itsensä luonnonhelmasta, kauniista maisemista, joissa unohtaa täysin arkiset murheet ja työpäivän stressit.




Oisko sulla lisättävää tähän listaan?

Kiira & Koda

torstai 8. kesäkuuta 2017

Kuttukuun paimennusten korkkaus

Vihdoin ollaan suunnilleen kotiuduttu Joensuuhun, mä olen aloittanut työt, lenkkimaastoja on hieman kartoitettu ja mikä tietty tärkeintä, kesän paimennukset on aloitettu Kuttukuulla. Hieman järkyttynyt olin, että Joensuusta tilalle ajaa lähes puolitoista tuntia, mutta mitäs sitä ei hullu tekis koiraharrastusten eteen. Vähän jännitin uutta paikkaa ja uusia lampaita, mutta innostus uudesta kouluttajasta ja kehutusta paikasta ylitti jännityksen ja harmituksen pitkästä ajomatkasta.

Tilan omistaja ja kouluttaja Sinikka kyseli alkuun toki Kodasta, meidän paimennustaustasta ja -tasosta. Lähdettiin mun järkytykseksi muiden iltakurssilaisten saavuttua porukalla metsään mukanamme paljon isompi lammaslauma, mihin Koda on tottunut, uudenlainen maasto, uudet lampaat ja useampi paimenkoira vapaana kulkemassa. Uroksia taisi porukassa olla Kodan lisäksi kolme ja sitä tässä eniten jännitin. Koda heti alkuun pörhisteli rintaansa ja paukutteli henkseleitään muille jätkille ja taisi se nuorelle beussille kerran pöristäkin. Sinikka puuttui tähän tiukasti, paimenessa ollaan töissä eikä mittailemassa egoja. Koda reagoi, mutta palautui välittömästi. Olin Sinikalle aiemmin sanonutkin, että Koda on collieksi kovapäinen, ja Sinikka kyllä tämän jälkeen allekirjoitti kertomani. Perkeleen hyvä kuulemma, tuollaisia pitäisi collieiden olla, sanoi hän. Olin pakahtua ylpeydestä 



Nojoo, sitten siihen paimennukseen. Sinikka huomautteli mulle siitä, että pitäisin turpani kiinni ja antaisin Kodan oppia, olen oppinut laitumella kutsumaan sitä jatkuvasti hommiin. Ison lauman kanssa koira joutuu eri tavalla tutkailemaan ja hahmottamaan lauman rajoja, tarkkailemaan ympäristöä jatkuvasti. Sinikan ideologiana on se, että koira oppisi alkuun itse ja sille syntyisi isolla laumalla tarve pitää kaikki koossa, ja lopulta tavoitteena olisi itsenäisesti työskentelevä koira. Eikä kyseessä olisi mikään näyttävä show -suoritus, missä ohjaaja huutelee käskyjä jatkuvasti ja koira tottelee, vaan koira, josta on oikeasti tilan töissä apua, koira, joka työskentelee itsenäisesti, joka lukee laumaa. On Mervikin Primal Sense Farmilla todennut, että kyllä sen rotikankin voi opettaa kulkemaan lampaiden perässä käskystä, mutta silloin on kyse tottiksesta eikä paimennuksesta. Tärkeää on, että koira itse oppii hahmottamaan, miten se lauma toimii.

Metsälenkin puolivälissä Koda keksi yrittää alistaa toista, samanikäistä uros collieta, joka ei tilannetta toki hirveästi arvostanut. Rähinähän siitä tuli ja lopputuloksena Kodalle tuli reilu parin sentin vekki kuonoon. Toinen koira säilyi koskemattomana, Kodahan osaa vain pitää hirveetä ääntä ja näyttää hurjalta, mutta tosiasiassa vain sylki lentää. Harmillinen arpi naamaan tästä välikohtauksesta todennäköisesti jää, mutta ehkäpä tuo luupää jotain oppi, nololta se ainakin loppuajan näytti ja keskittyi tutkailemaan lampaita isottelun sijaan.



Vaikka paljon Koda heittäytyi sijaistoiminnoille, myös hienoja älynväläyksiä siltä tuli. Se esimerkiksi monta kertaa pysähtyi, pälyili ympärilleen ja kun huomasi jonkun lampaan jääneen jälkeen, odotti sitä kiltisti ja jatkoi matkaa vasta, kun tämäkin oli mukana menossa. Koda selvästi nautti oppimisesta, se oli rohkea ja itsevarma, kipitti lampaiden seassa yksinään, välillä jakoi lauman kahtia itsekseen ja tutkaili, mitä tapahtuu. Metsälenkin jälkeisessä häkitystilanteessa se myös hienosti ymmärsi ihan itse, ilman kenenkään ohjeita, käydä kiertämässä kaikki portin toiselle puolelle jääneet määkijät.

Paljon jäi käteen jo tästä ensimmäisestä paimennuskerrasta uudessa paikassa ja toivon, ja vähän luulenkin, että edistystä kesän aikana tapahtuu. En malttaisi odottaa ensi maanantaita ja seuraavaa paimennusta!


Kiira & Koda