maanantai 24. huhtikuuta 2017

Outokummun RN ja mökkikauden varovainen korkkaus

Kylläpä yhteen viikonloppuun saa mahdutettua kaikenlaista. Näyttelyt, mökkireissu, kesäkämpän tsekkaus, uusia tuttavuuksia sekä noin 1000 kilometriä autoilua Suomen vaihtelevassa säässä... Lauantaina lähdettiin heti aamusta ajamaan pääkaupunkiseudulta kohti Joensuuta. Matkan tavoitteena oli alunperin lähteä tarkastamaan meidän tuleva kesäkämppä, mutta ajattelin, että tuollaista matkaa on hölmö ajaa vain vuokrasopimusten takia, joten ilmoitin Kodan samalla Outokummun ryhmänäyttelyihin.

Mun isä lähti reissuun mukaan ja jätin sen matkalla meidän mökille Savonrannalle. Jäät vielä kantoivat sen verran, että saareen pääsi kävelemään. Kodan kanssa jatkettiin nopeasti matkaa kohti Joensuuta ja tulevaa kesäkotia. Meidän tuleva kesäkämppä on tilava, parvekkeellinen kaksio, ihan mun kesätyöpaikan vieressä. Koda oli oma innokas itsensä, mutta hurmasi koirarakkaat vuokranantajat. Turhaan jännitin, että löydänkö asuntoa, johon koiran saa ottaa mukaan.

Tästä jatkettiin matkaa erään joensuulaisen collieharrastajan luokse. Olin aiemmin keväällä kysellyt yöpaikkaa Joensuun collieharrastajien facebook -ryhmässä ja sellainen löytyikin helposti. Koda oli innoissaan uudesta paikasta ja uusista ihmisistä, mutta rauhoittui yöksi tosi hienosti nukkumaan vieraaseen paikkaan ja nukkui aika rauhassa aamuun asti, mitä nyt piti kertaalleen käydä varmistamassa, ettei ruokakuppiin vaan jäänyt mitään yöpalaa. Kiitos Sarille yöpaikasta ja seurasta! 


Sunnuntaina herättiin sitten kukonlaulun aikaan ja lähdettiin Outokumpuun kohti näyttelypaikkaa. Kehät alkoivat jo yhdeksältä, mikä oli toisaalta meille oikein hyvä, että päästiin ajoissa lähtemään takaisin Tamperetta kohti. Tuomarina oli ruotsalainen Carl-Gunnar Stafberg, josta en hirveästi etukäteen tiennyt. Koda kisasi nuorten luokassa ja oli kehässä oma innokas ja ylpeä itsensä kantaen hännän iloisesti ylhäällä. Tuomari piti Kodaa hännästä huolimatta erinomaisena, sijoitti Kodan toiseksi nuorten luokassa, mutta ei antanut SA:ta. Arvostelu kuului suomennettuna about näin:

miellyttävä kokonaisuus, erinomainen pää, hyvä ilme, hieman lyhyt kaula, tiukka selkä, hyvä rintakehä, 
hieman suora takaa, iloinen häntä, hyvä turkinlaatu, isomman puoleinen

Oman vuoron jälkeen liuettiin nopeasti paikalta, vaikka olisikin ollut mukava seurailla collieiden kehä loppuun ja jutella uusien tuttujen kanssa. Kuitenkin ajatus pitkästä ajomatkasta painoi takaraivossa ja päästiin starttaamaan auto jo vähän kymmenen jälkeen.


Koukattiin taas mökin kautta nappaamaan iskä kyytiin. Tällä kertaa Koda pääsi autosta pihalle, kun ei tarvinnut enää varoa turkin likaantumista. Parin päivän autoilulle jäällä ja mökin ympäri juokseminen olivatkin hyvää vastapainoa ja jätkä nautti joka hetkestä. Itsesuojeluvaistoa sillä ei kyllä ole ja lopulta jäällä säntäily päättyikin jääkylmään kylpyyn. Saaren eteläpuolelta jää oli jo auringonpaisteesta sulanut ja Koda halusi jään reunalta kurkottautua juomaan raikasta ja kylmää järvivettä. Olin itse sisällä syömässä, kun iskä huusi mulle, että Koda putosi jäihin. Siellä jätkä roikkui etutassut jäälautalla, mutta tajusi nopeasti mun huudosta lähteä uimaan rantaan. Kylmän kylvyn jälkeen pikaiset spurtit mökin pihalla ja luupää kun on, Koda hyppäsi takaisin jäälle ja meni jään reunalle uudestaan juomaan...

Toista kertaa se ei enää järveen tipahtanut, mutta keksi lähteä jahtaamaan mökin vierestä, matalalla lentänyttä joutsenta. En reagoinut asiaan tarpeeksi nopeasti, ja Koda oli jo täydessä vauhdissa ja saalisvietissä, kun aloin huutaa sille stoppia. Eihän se mihinkään pysähtynyt vaan pinkoi joutsenen perässä, minkä kintuistaan pääsi (toisaalta hyvä keino lämmittää itsensä avantouinnin jälkeen). Joutsen pysähtyi jäälle seisten hieman uhkaavana kohti Kodaa ja ehdin jo ajatella, että nyt tulee itsetuhoiselle koiralle turpiin, mutta viime hetkellä joutsen pyrähti takaisin lentoon ja Koda kääntyi pettyneenä takaisin mökkiä kohti. Ei tullut joutsenpaistia päivälliseksi hälle.


Näiden tempausten jälkeen nuori ukko pääsikin autoon ja matka jatkui kotia kohti. Kotona oltiin lopulta puoli kahdeksan aikaan illalla ja Koda sammui olohuoneen matolle heti ruuan saatuaan. Monipuolinen reissu, jossa tuli korkattua tosi varovaisesti mökkikausi, heitettyä Kodan talviturkki, saatua uusia tuttavuuksia ja Kodalle yksi hieno näyttelyarvostelu lisää. 


Kiira & Koda

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Kolme kertaa paimennus

Huhtikuun alussa päätin, että nyt pistetään tilin saldo nollille ja ostetaan Kodalle uusi kymppikortti paimennustreeneihin. Pääsiäisenä oli hyvin aikaa käydä useamman kerran lampailla ja ajattelin, että tällainen kolmen päivän paimennusputki voisi tehdä Kodalle hyvää. Viimeksi käytiin lampailla kaksi kuukautta sitten ja jännitti kieltämättä, mitä Koda tuumaa päästessään taas hommiin.

Perjantaina alotettiin aika "nollilta". Alotettiin liinassa ja Koda vähän haahuili, kovasti yritin kannustaa aina, kun kiinnostus oli lampaissa, mutta vähän hukassa se oli. Nopeesti muistettiin Mervin kanssa, että mehän oltiinkin viime kerralla pyöröaitauksessa ja siellä Koda sai älynväläyksiä. Siirryttiin siis sinne ja saatiin Kodan kanssa jopa lampaat laitumelta aitaukseen, Mervin avustuksella tosin.

Pyörössä Kodaa joutui hieman herättelemään töihin ja jouduin aika voimakkaasti sitä kieltämään haaveilemasta ja palaamaan töihin. Samoin joutui silloin tällöin vähän jarruttelemaan, ettei mennyt liian läheiseksi lampaiden kanssa. Kaksijakoinen persoona tuo kyllä koira. Joko ei mitään tai liikaa. Eikä ota kyllä pienestä tai oikeastaan kovin suurestakaan itseensä. Saatiin kuitenkin niitä tasapainoisiakin suorituksia lopulta ja positiivisena juttuna Koda hienosti reagoi mun suuntakäskyihin, kunhan vain itse muistin sanoa ne oikeinpäin...



Lauantaina jatkettiin molemmat treenipätkät pyörössä. Koda oli selvästi nähnyt koko yön unia paimennuksesta ja nukkunut paimennuskirja tyynyn alla, kun oppi oli mennyt upeesti vajaassa vuorokaudessa perille. Koda oli heti alusta asti paljon perjantain treeniä aktiivisempi, ei nostanut koipea kertaakaan eikä treenien jälkeen hengityskään tuoksahtanut yhtään lampaankakalta. Edelleen sitä sai kovasti kieltää, kun meinasi vire pudota, mutta tosi nopeasti se reagoi ärähdyksiin ja palasi hommiin. Todettiin tää parhaaksi tavaksi toimia, eli ei mitää hommiin houkuttelua tai maanittelua, vaan jyrkkä kielto. Tehtiin käännöksiä ja mutkia ja useimmiten Koda sai kaikki lampaat mukaan ja ohjattua sinne, minne oli tarkoituskin, vaikka itse olin välillä päästäni pyörällä ja hukassa suuntien kanssa. Paljon pääsin Kodaa kehumaan ja se pysyi molemmilla treenipätkillä tosi aktiivisena ja työskenteli iloisesti. Aina välillä ajautui liian läheisiin tunnelmiin lampaiden kanssa ja vissiin huvikseen pari kertaa hajotti lauman kahtia, mutta näissäkin mun ärähdys rauhoitti tilanteen ja Koda palautui työskentelymoodiin.

Sunnuntaina ajeltiin taas Seutulaan ja Koda autossa jo selvästi tajusi, mihin ollaan matkalla ja itselleen epätyypillisesti istui koko matkan. Jatkettiin harjoituksia jälleen pyöröaitauksessa ja samalla tyylillä kuin lauantaina. Koda oli ekalla pätkällä aktiivinen ja teki osin taas melko hienostikin. Auringon vähän lämmittäessä alkoi maa houkuttelevasti tuoksua ja kuono hieman lauantaita enemmän hakeutui maahan. Harjoiteltiin kaarteita niin, että yritin lampaiden kanssa pysytellä aitauksen keskellä ja Koda sai kiertää lampaita ympäri molempiin suuntiin. Vastapäivään kiertäminen oli sille jostain syystä tosi paljon vaikeempaa ja siihen suuntaan mentäessä kuono ajautui helpommin maahan.

Toisella pätkällä jatkettiin hieman lampaiden ympäri pyörimistä ja loppuun otettiin vielä kuljetusta. Pyöriminen ja suuntien hinkkaaminen näkyi heti kuljetuksessa, kaarteet sujuivat helpommin ja Koda hakeutui paremmalle etäisyydelle lampaista. Tokalla osiolla alkoi kuitenkin jo pikkaisen näkyä turnausväsymystä ja aika kovasti jouduin hetkittäin komentamaan poikaa hommiin. Kuitenkin ne pätkät mitä Koda teki aktiivisesti, se teki tosi kiltisti ja pysyi lauantaita paremmin hyvällä etäisyydellä lampaista. Lisäksi Koda selkeästi aiempaa enemmän "kysyi" multa, mitä tehdään. Se otti kontaktia ja seurasi paremmin mun liikkeitä ja ohjeita. Niin ja pysäytyskäskyt toimivat jo aika hyvin, Koda malttaa odottaa lupaa liikkua, eikä enää samalla tavalla karkaile lampaille, kun ollaan jo lopetettu hommat.



Hienoa kehitystä havaittavissa kolmen päivän putken jälkeen, eikä Koda kovasti vaikuttanut rasittuneensa näin tiiviistä treenitahdista. Kodan kanssa kaikesta täytyy vaan tehdä tosi mustavalkoista ja katkaista haahuilut ja pelleilyt tiukasti heti alkuunsa. Mervi totesi, että Kodassa on jotain lappalaista - jos se huomaa, ettei sen tartte tehä, se ei tee ja käyttää kyllä tilaisuutensa taitavasti hyväkseen.


Näissä tunnelmissa jatketaan treenejä!

Kiira & Koda

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Koiraharrastus ja opiskelu

Silloin pari vuotta sitten kun aloin koiran hankkimisesta puhua opiskelukavereilleni ja perheelleni, oli reaktiot aika yksipuolisia - eihän opiskelijalla ole aikaa, eihän opiskelijalla ole varaa, millä sä sen maksat, miten sä sen hoidat, voit sanoa hyvästit sun sosiaaliselle elämälle. Ja vaikken aivan kaikkeen tähän voikaan sanoa, että höpöhöpö, en ole Kodan ostamista katunut päivääkään.

Ensinnäkin kyllä opiskelijalla on aikaa, aivan varmasti enemmän kuin esimerkiksi uraa tekevällä perheenäidillä, kunhan vain ajankäytön priorisoi. Ei mulla toki ole aikaa ravata kauheasti (ts. juuri ollenkaan) opiskelijatapahtumissa, olen fyysisesti läsnä koulussa vain ja ainoastaan pakollisissa opetuksissa enkä ole mikään aktiiviopiskelija muutenkaan. Kouluhommat toki hoidan ja luen, mutta kaiken sen opiskelun, minkä pystyn keskittämään kotiin, keskitän. Mulle tää on sopiva tapa, olen aina ollut parempi oppimaan itsenäisesti kuin esimerkiksi luennoilla. Myönnän, että välillä harmittaa, ettei aikaa tai energiaa ole osallistua hauskoihin tai hyödyllisiin tapahtumiin, mutta itse olen päätökseni koiran hankkimisesta ja sen kanssa harrastamisesta tehnyt. Ja kyllä siellä treenikentällä treenatessa, Kodan kanssa leikkiessä tai metsässä lenkkeillessä muistaa, miksi mä näin olen ajankäyttöni priorisoinut.

Sosiaalinen elämäni on muuttunut, myönnettäköön. Mutta millään tavalla en tätä pidä huonona muutoksena. Aiempaa vähemmän vietän aikaa opiskelukavereiden kanssa tai käyn vaikkapa baareissa, mutta tilalle on tullut pitkät metsälenkit muiden koiraihmisten kanssa, treenikentällä höpöttelyt, kahvittelut vepetreenien yhteydessä, koirien valokuvaaminen, tapahtumien järjestäminen ja jopa koiraporukalla yön nukkuminen laavulla. Olen koiraharrastusten kautta löytänyt monta uutta kaveria, joista varmasti monet ovat tulleet pysyäkseen. Ja esimerkiksi koiranäyttelyiden ansiosta olen serkkuni kanssa löytänyt yhteisen harrastuksen.

Mitä siihen rahankäyttöön sitten tulee, niin siinä olen melko holtiton. Holtiton, kun kyse on koirasta, muuten mietin tarkasti, mihin euroni laitan, enkä mä kyllä muuten rahallisesti selviäisikään. Mä olen se, joka kauhistelee maksaessaan luentotauolla kahvista reilun euron ja heti perään tilaa koiralle 300 eurolla paimennuskortin. Olen se, joka käyttää kuukausittain varmasti tuplasti enemmän rahaa koiraan kuin itseensä. Vaikka toki koiraharrastuksien maksaminen tuottaa iloa myös itselle ja omasta tahdosta ja kiinnostuksestahan sitä koiran kanssa harrastetaan. Mutta onhan se myönnettävä, että tosi monessa asiassa se koira tulee nykyään ensin. Jos meistä molemmat tarttee hierontaa ja vaan toiseen on varaa, menee Koda hierottavaksi. Koda on se, joka ei osaa kertoa jumeistaan ja toisaalta meistä myös se, joka yhteen hierontakertaan jo reagoi positiivisesti. Ja toisaalta Kodan hyvinvointi ja reippaus heijastuu myös mun oloon ja fiilikseen tosi voimakkaasti.

Tässä muutama viikko sitten tajusin kaupassa, että tililläni on seitsemän euroa rahaa. Ensimmäinen ajatus tämän jälkeen oli: Kodan lihat maksaa 5€, mitähän mä itselleni saan maitotölkin lisäksi? Nuudelihommiksi meni. Mä teen hienosti kuukausittain budjetin, minkä verran rahaa saa kulua ja yritän laskeskella kaikki suurimmat menot tähän mukaan. Mutta ah, heräteostoksena tulee sitten kuitenkin osteltua milloin dobopalloja, milloin hakuleirejä ja milloin uusia leluja.

Valehtelisin kyllä, jos väittäisin, ettei rahalla ole väliä, eikä se ikinä mua stressaa. Stressaa useinkin. Mä olen onneksi ollut nuoruudessa fiksu ja vielä vanhemmilla asuessani säästänyt melko hyvin. Vanhempani tukevat kyllä jonkun verran elämistäni ja siinä mielessä olen erittäin onnekas. Käyn opiskelujen ohessa aina silloin tällöin myös töissä, opintojen alussa, ennen Kodaa, kävin töissä melko paljonkin ja tein viikonloppuisin yövuoroa, jolloin palkkakin oli sen mukainen. Lisäksi olen nostanut kaikki opintolainat, mitä olen saanut. Valmistun ammattiin, jossa työllistyminen on varmaa, enkä ole nähnyt mitään syytä olla nostamatta elämäni halvinta lainaa.


Mutta kantapään kautta on tullut opittua myös koirakuluista! Tässä muutama säästövinkki, joita yritän silloin tällöin itsekin noudattaa:

1. Raakalihat kannattaa ehdottomasti mielummin ostaa esimerkiksi Kennelrehulta kuin eläinkaupoista, kilohinnoissa on ihan järjetön ero! Itsekin olen nyt joutunut ostelemaan annospullia, kun en ole Kennelrehun autolle aikoihin ehtinyt ja se näkyy kyllä tilin saldossa...

2. Koiran mielestä parhaat lelut eivät ole aina ne kalleimmat. Kodan lempileluihin kuuluu esimerkiksi Kodin Terrasta ostettu köyden pätkä, maksoi muistaakseni vitosen ja ei muuten mene rikki! Lisäksi uutena suosikkina on lenkin varrelta matkaan poimittu hanska...

3. Opiskelijana usein aikataulut on aika joustavat ja siten voi säästää rahaa, monilla treenihalleilla on halvempaa treenata arkisin virka-aikaan ja jotkut koirakoulut tarjoavat aamupäivisin halvempia kurssejakin.

4. Vaikka koirakoulujen järjestämistä kursseista on ollut meillekin hyötyä, suosittelen ehdottomasti tarkistamaan kotikunnan koirakerhot/-seurat, niiden jäsenmaksut ja järjestämät koulutukset. Usein koiraseurojen vuosimaksut ovat 20-30€ luokkaa ja sillä summalla pääsee esimerkiksi viikottain kentälle treenailemaan kokeneempien seurassa, pienellä summalla hallitreeneihin talvikaudella ja rahaa jää muuhunkin. Monet seurat järjestävät myös erilaisia kursseja ja leirejä, joille jäsenet pääsevät halvempaan hintaan ja kouluttajat ovat usein huippuja!

5. Kun sitten menet koulutukseen/kurssille, selvitä oikeesti hyvä paikka. Kysele, kysele ja tee vähän salapoliisin työtä. Suosittelen ehdottomasti maksamaan muutaman kympin enemmän hyvästä ja kokeneesta kouluttajasta, tulee loppupeleissä paljon halvemmaksi.

6. Varaudu yllätyksiin! Mulla on yleensä säästötilillä sen verran rahaa, ettei elämä pääse yllättämään. Jos postista tipahtaakin se odottamaton vakuutusmaksu tai Koda sattuisi loukkaamaan itsensä eläinlääkärikuntoon, ei tarvitse seuraavaa neljää viikkoa syödä näkkäriä ja pieniä kiviä.


Pistäkääs kaikki omat säästövinkkinne kommentilla tulemaan!


Kiira & Koda

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Sisua nenähommiin

Pitkästä aikaa olen saanut hieman intoa ja inspiraatiota takaisin Nose Work -treeneihin. Turun Nose Work -päivän jälkeen ei olla kovin innokkaasti treenailtu ja olen turhautunut tosi nopeesti, jos Koda ei ole ymmärtänyt, mitä tehdä. Edelleen sille on ongelma ne prkl:n laatikot/purkit, mikä onkin mun suurin turhautumisen aihe. Miten koira, joka sisätilassa etsii useimmiten erittäin hyvin, välillä jopa erinomaisesti, voi niitten purkkien kanssa olla samalla käskyllä ja samoilla rutiineilla täysin hukassa?

Olen nyt yrittänyt pitää oman mielialani innokkaana ja rauhallisena, vaikka se välillä vaikeaa onkin. Ollaan palailtu helpompiin juttuihin, vahvistettu hajua yksinkertaisella erottelulla, eli mulla on kaksi purkkia käsissä, joista toisessa haju ja toisessa ei. Ollaan tehny pitkin päivää lyhyitä pätkiä kotona, lenkkien aikana myös ulkoetsintää ja hallilla, kun oltiin kahdestaan treenailemassa. Ollaan käyty muutamilla NW -tunneillakin. Mitään hyvää tai toimivaa vinkkiä en ole vieläkään purkkeihin saanut tai keksinyt ja sekös nyt rupee pikkuhiljaa kiukuttaa. Selvästi kuitenkin Koda ottaa häiriöhajuista herkästi nenäänsä ja suorittaminen huononee heti, kun purkkien paikkoja vaihtaa, minkä takia treenit tulis pitää tosi lyhyinä. Jälkimmäisen videon viimeisessä pätkässä tämä näkyy hyvin.

Olen yrittänyt vähän häivyttää maahanmenoa ilmaisuna, jotta tulisi se itse hajun löytäminen vahvemmaksi eikä Kodan mielessä olisi vain se maahanmeno. Olen palkannut jo hajulle jäämisestä ja siitä, että Koda pitkään jää haistelemaan oikeaa purkkia ja tällä on ihan hitusen päästy eteenpäin. Yritys on siis kova ja kyllä niitä onnistumisiakin tulee, mutta Kodan mielialan pitää olla just eikä melkein oikee.

Kyllä me vielä niihin hajutesteihin mennään hitto vie! Vaikka sitten veteraani-iässä!





Jos jollakin on tähän meijän purkkiongelmaan vinkkiä, niin kommenttia tulemaan please!


Kiira & Koda

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Staffitytöt hiekkakuopalla

Perjantaina Koda pääsi pitkästä aikaa tekemään tuttavuutta uusien kavereiden kanssa. Leikkikavereiksi meille lähti kaksi staffityttöä, äippä ja tytär. Pitkään meillä oli staffityttöjen omistajan kanssa puhetta, että viedään koirat leikkimään keskenään. Aloitettiin suunnittelu varmaan jo helmikuun puolella, mutta saatiin päivä sovittua vasta nyt ja päätettiin viedä koirat juoksemaan Kangasalan hiekkakuopille. Ajankohta oli toisaalta varmasti riehumiselle huomattavasti parempi kuin ne älyttömän liukkaat alkukevään ilmat.

Täytyy myöntää, että olen vähän ennakkoluuloinen tällaisten rotujen suhteen, monistahan sanotaan, etteivät ne välttämättä tule muiden koirien kanssa toimeen, vaikka muuten lempeitä ovatkin. Suurimmaksi osaksi ennakkoluulot varmasti johtuvat siitä, ettei rotu ole mulle henkilökohtaisesti oikeastaan ollenkaan tuttu ja onhan se kehitetty alunperin koiratappeluihin. Ennakkoluulot saivat kuitenkin ainakin näiden tyttöjen osalta nopeasti kyytiä!

Alkuun koirat vähän haukahtelivat toisilleen hihnassa ja Koda oli ainakin hieman ihmeissään uusista tyypeistä ja täysin vieraasta paikasta. Otettiin parit ohitukset ja rauhoitettiin koirat ennen kuin päästettiin ne irti. Heti hihnasta päästyään Koda ampaisi täysillä uusien tuttavuuksien luokse ja riehuminen alkoi. Äippä-staffi oli vähän ärtsy ja hetkittäin liian päällekäyvä Kodan mielestä, mistä Koda sitten joutuikin kaksi kertaa sanomaan. Alun selvittelyjen jälkeen leikit sujuivat kuitenkin tosi kivasti, etenkin nuoremman staffin kanssa Koda sai mainiot jahtaamisleikit aikaiseksi. Riemu repesi kuitenkin kunnolla vasta, kun joku koirista bongasi maasta rikkinäisen tennispallon.

Kodalle teki hyvää paitsi päästä kunnolla juoksemaan vapaana, myös leikkimään itseään selvästi pienempien koirien kanssa. Ihana oli saada Kodalle pitkästä aikaa positiivisia kokemuksia pienemmistä koiria, vaikka tuskinpa Koda näitä osaa vain koon vuoksi yhdistää naapurin räkyttäviin, valkoisiin palleroihin. Ja mä nautin, kun pääsin kuvaamaan vaihteeksi aivan erilaisia koiria kuin tuo oma karvakasa! Sen ehkä huomaa kuvien määrästä...


koira-arki

arkea koiran kanssa







koirablogi











Kiira & Koda

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Pieni edistysaskel, suuri ilo

Tänään oli se päivä, jota olen odottanut tammikuun alusta asti! Tänään oli se päivä, jota olen odottanut siitä asti, kun naapurin koira juoksi vapaana ärisemään Kodan jalkojen juureen.

En voinut uskoa, eikä varmasti voinut naapurikaan, miten suuri riesa meille koitui siitä, että hän jätti pihansa portin auki koirien ollessa ulkona. Tapahtuman jälkeen ensimmäisen kuukauden ajan Koda reagoi jokaiseen pieneen koiraan. Se alkoi murista ja haukkua jo sadan metrin päästä koirille, joita ei ollut aiemmin tavannutkaan, koirille, jotka olivat täysin hiljaa. Ja miten mä meinasinkaan monta kertaa vaipua epätoivoon sen kanssa. Helmikuun puolella Koda alkoi jo käyttäytyä pieniä narttukoiria ohittaessa ja pikkuhiljaa myös hiljaiset, pienet urokset kelpasivat. Ja ollaan me nyt kolmessa kuukaudessa päästy hiljaa ja nätisti myös räksyttävien koirien ohi, kunhan eivät ole olleet juuri tuon naapuritalon kohdalla. Koda kuuntelee nykyään ohitustilanteissa jo hyvin jätä -käskyn, ottaa muhun kontaktin ja palkkautuu niin lelulla, namilla kuin kehullakin, paitsi tuon naapuritalon kohdalla.


Viimeiset kolme kuukautta Koda on nostanut naapuritalon kohdalla karvat pystyyn, röyhistänyt rintaansa,  kohottanut häntänsä kohti taivasta ja aloittanut jo kaukaa vaimean murinan. Kotona ollessa se kuulee, kun naapurin koirat pääsevät pihalle, hyppää mun sängylle ja murisee. Jos naapuritalon kohdalla kävellessämme tien yli on juossut orava, Koda on purkanut vihansa siihen. Ja voitte varmaan kuvitella reaktion silloin, kun naapuritalon koirat ovat oikeasti olleet aidan takana haukkumassa. Mulla on oikeesti ollut Kodassa pitelemistä. Siihen ei ole saanut mitään kontaktia, se on haukkunut, murissut ja kiskonut hihnassa.

Kun naapurin koirat eivät ole olleet pihalla, ollaan jääty talon kohdalle ja olen palkkaillut Kodaa kontaktista ja rauhallisesta olemuksesta. Pelkkä näiden koirien haju on saanut Kodan moneen otteeseen hermostumaan. Toistaiseksi ei olla oikeen päästy treenaamaan koirien ollessa pihalla, sillä omistaja kantaa koiransa aina sisälle, kun ne alkavat Kodan kanssa haukkua ja rähistä kilpaa. Harmi, sillä Koda tottakai palkkautuu tästä: pikkuiset viholliskoirat ulkona -> haukun ja ärisen -> pääsen niistä eroon (=ne kannetaan sisään). 


Olen jo harkinnut kirjoittavani naapurille kirjeen, jossa kehotan pitämään koirat ulkona, vaikka kuinka Kodalle haukkuisivat. Näin pääsisin palkkaamaan Kodan heti, kun sen haukkuminen hetkeksikin herpaantuu ja heti, kun se vähänkin olisi ottamassa kontaktia. Tiedän, että ennen pitkään se näin tekisi, mutta pienten koirien kadotessa pihalta parin kymmenen sekunnin sisällä rähinän käynnistymisestä, ei olla vielä tähän asti päästy.

Ennen kuin tänään. Tänään näin jo heti alaoveltamme, että naapuri on pihalla koirien kanssa. Tänään tajusin jo ennen Kodaa, että koirat ovat ulkona. Sain siis hyvän etulyöntiaseman. Kiersin talon vähän kauempaa, hain Kodan kontaktiin ja palkkailin jo ennen kuin koirat huomasivat toisensa. Nopeasti naapurikoirat päästivätkin ekat räksynsä, Kodan vire singahti pilvistä läpi ja rähinäkonsertti alkoi. Yllättävän nopeesti Koda kuitenkin hiljeni hetkeksi ja pääsin palkkaamaan, ja se jopa söi saamansa namin! Ensimmäisen namin jälkeen Koda vielä rähisi hetkittäin, mutta välissä otti kontaktia ja söi kaikki mun tarjoamat namit. Kierrokset olivat vielä älyttömän korkeat, mutta kerrankin pääsin palkkaamaan niin, että koirat vielä räkyttivät ja Koda palkkautui nameista ja palkka tuli siitä, että oli hiljaa, eikä siitä että se haukkui.


Pieni edistysaskel, mutta kolmen kuukauden syvässä suossa rämpimisen jälkeen tuntui vaan aivan mahtavalta. Ja Koda sai kyllä kuullakin, miten super se olikaan! Mahtava jätkä! Vielä me päästään kävelemään hiljaa aidan vierestä naapuripihan ohi koirien räksyttäessä aidan takana.


Kiira & Koda