tiistai 28. maaliskuuta 2017

Projekti paikkamakuu ja pari muuta

Käytiin viikonloppuna kahdissa ohjatuissa tokotreeneissä ja tehtiin useampaan otteeseen paikkamakuuta. Tässä huomasin, ja itseasiassa Jirka Vierimaan impulssikontrolli -kurssillakin kävi ilmi, että paikallaan makaaminen on Kodalle tehtävän sijaan ns. epätehtävä. Se siis makoilee, koska muutakaan ei ole. Se saattaa makoillessa haistella ja pälyillä ympärilleen, koska en ole tehnyt sille tarpeeksi selviä kriteerejä. Olen liian nopeasti kasvattanut sekä etäisyyttä että aikaa. Olen epähuomiossa palkannut erilaisia asentoja enkä vahvistanut mitään tiettyä asentoa kuten olisi pitänyt.


Nyt onkin siis käynnistetty projekti paikkamakuu. Yritän hirveän kovasti palkkailla vain suorasta asennosta ja katsekontaktista, palkata, kun Koda on hiljaa, palkata, kun se ei osoita merkkejä levottomuudesta. Jotenkin on ollut vaikea löytää Kodalle luonnollista asentoa, jota vahvistaa. Jirka sanoi, että paimenkoirille luonnollinen asento olisi makoilla pää maassa ja sitä mä olen yrittänyt tähän asti Kodalle opettaa, mutta nyt jälkikäteen asiaa mietittyäni tajusin, ettei Koda ikinä makaa niin. Noh, jälkiviisaus on tietysti aina helppoa. Koda myös tykkää käännähtää helposti lonkka-asentoon, mutta koen sen tosi hölmöksi asennoksi paikkamakuuseen.

Paikkamakuu -projektin lisäksi yritän oppia, taas kerran, monipuolisemmaksi ja luovemmaksi palkkaajaksi. Mä olen tosi helposti kaavoihin kangistuva, palkkaan tavalla, joka edellisellä kerralla toimi ja Koda kyllästyy. Nyt olen yrittänyt opetella tuota takapalkkausta, jota olen kyllä aiemmin yrittänyt, mutta jostain syystä jättänyt sen hautumaan jonnekin takaraivoon aivan liian pitkäksi aikaa. Haen takapalkalla nyt helpostusta satunnaiseen seuruussa edistämiseen ja siihen, että Koda innoissaan haluaisi kaukokäskyjen aikana hypätä eteenpäin.

Selvästi, kun olen itse täysillä mukana ja luovempi palkkaamisen suhteen, Kodakin tekee (ylläri ylläri) tosi paljon paremmassa vireessä, hyvässä kontaktissa ja oppii nopeemmin.

Tarkoitus oli kuvata hallivuorolla videolle kaikki alokasluokan liikkeet paikkamakuuta lukuunottamatta, koska en halua tehdä siinä tällä hetkellä niin pitkiä pätkiä. Hallilta kotiin päin ajaessani tajusin kuitenkin, että unohdin luoksetulon kokonaan. Videolla kuitenkin pari pätkää seuruuta, kapulanpito, liikkeestä maahanmeno, kaukokäskyt ja hyppy.

Kertokaahan taas hei mielipiteitä! Niistä saa aina paljon hyviä vinkkejä ja uusia näkökulmia!



Kiira & Koda

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Lemmenlaakson luontopolku

Olin alkuviikosta pitkät päivät koulussa, jotta saisin itselleni sumplittua pidennetyn viikonlopun vapaata. Vapaiden kunniaksi lähdettiin Kodan kanssa vanhempieni luokse, vanhoille kotiseuduilleni Tuusulaan. Torstaina ja perjantaina aurinko muistutteli keväästä ja keväisestä säästä innostuneena startattiin heti perjantaiaamuna auto ja suunnattiin Järvenpäähän, Lemmenlaakson luontopolulle. Vaikka kaksikymmentä vuotta elämästäni olen Tuusulassa asunut, en ole koskaan ymmärtänyt, miten paljon luontoa ympärillä onkaan aina ollut. Tietysti lähimetsät ja -pellot ovat jo Jepen kanssa lenkkeillessä tulleet tutuiksi, mutta hävettää myöntää, että sen kauemmaksi en ole oikeastaan koskaan lähtenyt luontoa katselemaan.

Lemmenlaakson luonnonsuojelualue sijaitsee ihan Vanhan Lahdentien vieressä, Järvenpään ja Sipoon rajalla, ja se kuuluu Natura 2000 -ohjelmaan. Luontopolkua rajaa Keravanjoki, joka on vuosisatojen kuluessa virtauksellaan muovannut aluetta ja edelleen muokkaa maisemaa syövyttämällä joen pengertä. Paikoin joen penger oli jopa kymmenen metriä korkea rinne ja jyrkimpiin kohtiin oli rakennettu portaat kulkua helpottamaan.





Ajatuksena oli kiertää koko luontopolku ympäri, mutta iltapäivän suunniteltu meno ja aivan jäinen polku muuttivat suunnitelmaa ja jouduttiin kääntymään jossain kohtaa ympäri. Luonnonsuojelualueella Koda tuli pitää kytkettynä, mutta jouduin välillä valitettavasti rikkomaan tätä sääntöä. Polut olivat osin niin jäässä, että jouduin miltein kaksin käsin tukeutumaan puihin ja oksiin, jotta pysyin pystyssä (silti kaaduin kolmesti) ja hihnan päässä liukasteleva innokas koira vaikeutti jo ennestään vaikeaa pystyssä pysymistä. Koda onneksi pysyy lähellä, ei omista riistaviettiä eikä häiritse luonnonrauhaa yhtään enempää vapaana kuin hihnassa. Ja mun liukastelu sai sen pysymään vielä tavallistakin lähempänä.

Upein näkymä reitin varrella oli ehdottomasti Pelkohauta, jossa pudotus alas laaksoon oli varmasti reilun kymmenen metrin verran ja rinteeseen rakennetut portaat johtivat joelle. Nimi Pelkohauta sopi kyllä maisemaan paremmin kuin hyvin, mä ainakin pelkäsin jatkuvasti, että Koda menee liian lähelle reunaa ja putoaa alas kylmään virtaan. Muutamat kuvat upeasta maisemasta oli kuitenkin pakko napata, kunnes mun rohkeusvarastot kuluivat loppuun ja oli pakko saada Koda kauemmas jäiseltä reunalta.




Luontopolun alkupätkä seurasi melko tiiviisti joen reunaa, vaikkakin poikkesimme polulta parissa kohtaa, jotta selviäisimme vähemmällä liukastelulla ja saisin napattua muutamia aurinkoisia ja keväisiä kuvia Kodasta. Reitti oli harvinaisenkin hyvin merkattu ja opastekylttejä oli melko tiiviisti, ajatuksena varmasti, ettei luonnonsuojelualueen ydinalueella poikettaisi merkatulta reitiltä häiritsemään luonnonrauhaa.

Reitin aikana näkyi useaan otteeseen kevään ja talven käynnissä olevat valtataistelu. Paikoin maa oli vielä täysin valkea lumesta ja paikoin ympärillä oli pelkkää vihreää sammalikkoa. Linnut alkoivat heräillä lauluun ja osin sulassa joessa virtaava vesi rutisutti jääkerrosta välillä niin kovaa, että Kodakin pysähtyi kuuntelemaan ihmeissään. Mun pysähtyessä ottamaan kuvaa joesta, Koda keksi rauhallisena ja fiksuna colliena hilpaista seitinohuelle jäälle hyppimään. Huomatessani tietysti säikähdin ja karjaisin sille, että nyt takasin sieltä, niin tyyppi vaan katteli ihan ihmeissään, että mitä sä siellä oikeen kiljut...








Alueella oli paljon kaatuneita puita, jotka oli jätetty lahoamaan paikalleen monipuolistamaan luontoa ja tarjoamaan erilaisia elinympäristöjä. Toki pääpoluille kaatuneita puita oli pätkitty ja nostettu sivumpaan. Kaatuneet puunrungot ja lahoavat oksat olivat ihan unelma kehittämään Kodan tasapainoa ja kehonhallintaa, se tapansa mukaan tasapainoili kaatuneiden puiden runkoilla, ryömi matalampien runkojen ali ja väisteli taitavasti teräviä oksia. Tottakai, keppihullu kun on, Koda myös poimi matkaansa parhaimmat oksat. Luontopolun varressa on myös kartan mukaan laavu, minne asti emme kyllä tällä kertaa ehtineet. 

Laakson alueella on alueen oppaan mukaan paljon lehtokasvillisuutta, jonka vuoksi se kuuluukin Natura -ohjelmaan. Näin alkukeväästä en valitettavasti päässyt vielä nauttimaan upeasta kasvillisuudesta tai näkemään joessa eleleviä saukkoja, mutta paikka jäi kyllä ehdottomasti mieleen ja aion lähempänä kesää lähteä uudestaan, paremmalla ajalla kiertämään koko luontopolun. 






Vaikka retki jäikin tällä kertaa melko lyhyeksi, teki se meille molemmille hyvää. Kodalla on toisen etutassun anturassa ollut viikon ajan pieni haava, joka ilmeisesti on saanut alkunsa katusorasta ja pahentunut hieman Kodan "hoitaessa" sitä. Koda on varmaankin sen takia ollut vähän tavallista laiskempi lenkeillä ja ehdin jo miettiä, olisiko jokin muukin vialla. Mua siten helpotti kovasti nähdä, miten paljon reippaammin Koda metsässä liikkui, eikä yhtään aristellut tassuaan. Itse pääsin treenailemaan taas hieman kuvaamista, nauttimaan keväisestä säästä ja ihailemaan kaunista luontoa. Tuliaisena tosin liukastumisten jäljiltä entistäkin kipeämpi niska, mutta oli se sen arvoista!


Kiira & Koda

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Koirauimala ja bortsu -ihastus!

Koda on ihastunut. Ihastus on kolmevuotias bordercollie-neiti nimeltänsä Pai. Kodan epäonneksi tunteet eivät kuitenkaan ole molemminpuoleiset. Suurimmaksi osaksi bortsutyttö kohtelee Kodaa kuin ilmaa, paitsi Kodan rikkoessa Pain asettamaa lähestymiskieltoa, jolloin hellyyttävä ja rakastettava Pai muuttuu nopeasti tiukkasanaiseksi ja terävähampaiseksi muijaksi. Koda onkin oppinut pysymään turvallisen etäisyyden päässä Paista ja yrittää epätoivoisesti kauempaa ja varovasti kutsua tyttöä leikkiin. Ehkä se vielä joskus innostuu. Toivossa on nuoren pojan hyvä elää.

Saatiin Pai eilen Kodan seuraksi uintivuorolle ja vähän jännitin alkuun, miten noiden kemiat altaassa kohtaa. Koda kun yleensä haluaa pelastaa ja Pai ei kovinkaan suuressa määrin arvosta Kodan läheisyyttä. Käytiin alkuun kävelyllä koirien kanssa ja koska oltiin tosi hyvissä ajoin paikalla, tehtiin vähän tottelevaisuusharjoittelua ja lämmittelyä uimalan pihalla.

koirauimala

bordercollie


Oltiin varattu vuorolle uittaja, Pai oli uinut uimalassa vain kerran aiemmin ja Koda ei ole juuri uinut muiden koirien seurassa. Altaaseen molemmat koirat menivät melko reippaasti. Pai pohdiskeli hieman Kodaa kauemmin, mutta rohkaistui selvästi, kun näki, miten sujuvasti Koda rampilta pomppasi altaaseen. Alkuun Kodalla oli selvästi tarve pelastaa ihana neiti hädästä, mutta muutaman multa ja uittajalta tulleen käskyn jälkeen se lähinnä ui Pain perässä. Bortsu -neidillä oli täysi työ keskittyä itse uimiseen ja lelujen noutamiseen, joten Koda oli sille altaassa täysin ilmaa.

Koda oli miltei koko puolituntisen vedessä, ja jaksoi hyvin, sillä siitä on kuoriutunut melkoinen kuviokelluja. Se vaan nautiskelee lämpimästä vedestä, tekee itsekseen kieppejä, lilluttelee paikallaan, tiputtelee lelua ja noukkii hetken kuluttua uudelleen suuhunsa. Kyllä siihen aina lelua vaihtamalla hetkellisesti saa taas virtaa ja vauhtia, mutta se tykkää ottaa rauhallisesti. Kuitenkin aina Pain ollessa vedessä Kodan vauhti aivan selvästi kiihtyi ja nuori pari ui usein kilpaa leluille. Vaikka Kodan uiminen onkin hidastempoista, selvästi se siitä tykkää, eikä malttaisi vielä puolen tunnin uinninkaan jälkeen nousta altaasta ja kääntyy vielä vedestä noustessaan rampilla ympäri, josko joku vielä heittäisi yhden lelun noudettavaksi.

Pai oli selvästi Kodaa vauhdikkaampi uimari. Se otti oikein juoksuaskelia ennen altaaseen ponnistusta, nouti kiireesti lelunsa ennen kuin Koda ehti väliin ja ui äkkiä takaisin rampille. Pain hätäisempi uintityyli vaati enemmän taukoja, mutta hienosti se jaksoi vuoron loppuun asti uida. Uinnin, pesun ja kuivauksen jälkeen molempien koirien energiavarastot alkoivat olla aika loppuun kulutettuja ja nuorukaiset nukahtivat kotimatkalla mun auton takapenkille selät vastakkain.

split face bordercollie

Glenoak Enlightened


Koda oli koko illan kotona ihan väsynyt, heti BOT:n päälle saatuaan se teki pesän mun sänkyyn ja nukkui siinä tyytyväisenä iltaruokaan ja -lenkkiin asti. Muutamaan otteeseen se haukahti unissaan ja kerran heräsi myös omaan ärhäkkään murinaansa vähän pöllähtänyt ilme naamallaan.


Kiira & Koda

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Energiset möllitokokisat

Mun eilisen iltavuoron ja viime yön unien seurauksena Kodan energiavarastot olivat täyttyneet oikein ryminällä. Aamulla se hyppäsi sänkyyn herättämään, mitä se ei siis ole tehnyt oikeastaan ikinä kotioloissa. Yleensä se mun herätessä siirtyy olohuoneen nurkkaan torkuttamaan ja heräilee vasta puolen tunnin päästä. Käytiin pitkähköllä aamulenkillä ja törmättiin pariin koirakaveriin, joiden kanssa Koda pääsi leikkimään.

Aamulenkin ja -leikkien jälkeen lähdettiin kiireellä Nekalan Wuffin järjestämään möllitokokisaan ja oltiin kyllä ihan liian myöhään paikalla. Koda ei ehtinyt ollenkaan rauhoittua ennen omaa suoritusta ja suoritus oli sitten sen mukainen. Kisaltiin siis nakkiluokassa ja liikkeet olivat alokasluokan tasoa, mutta palkkailu liikkeiden välissä sallittu. Koda ei tajunnut yhtään, että oltiin tultu jotain fiksuakin tekemään ja meidän vuoron tullessa se kävi ensin moikkaamassa kaikkia kehässä ja sen laidalla seisoskelevia ihmisiä ja oli ihan valmis maailman parhaaseen leikkituokioon. 


Mua taas vähän jännitti, Koda höselsi ja mä annoin käskyjä ennen lupaa. Noh, treenaamaanhan sinne mentiin! Yksilöliikkeet alkoivat hypyllä, mikä menikin aika kivasti. Hieno hyppy ja pienellä loikalla perusasentoon. Pisteitä 9. Tämän jälkeen taisi olla kapulanpito, mikä sekin sujui kivasti, kerran Koda taisi pyöräyttää kapulaa suussaan. Pisteitä pidosta 9,5. Kaukokäskyissä Koda "istu" -käskyllä syöksyi eteenpäin, istui siis kyllä, mutta liikkui reippaasti mua kohti. Maahanmeno hieno ja malttoi olla maassa "sivu" -käskyyn asti. Kaukokäskyistä pisteitä 6,5. Liikkeestä maahanmeno hidas, kuten on ollut treeneissäkin, Koda kuitenkin jäi paikalleen ja nousi vasta käskyllä, mikä vallitsevassa mielentilassa oli hienoa. Pisteitä tästä myös 6,5.

Seuraavana liikkeenä oli seuruu, missä parhaiten näki meidän huonot alkuvalmistelut. Koda aloitti ihan ok kontaktissa, mutta kontakti hävisi nopeasti. Kuljeskeli kyllä mukana ja juoksussa palasi kontaktiin. Huomasi kyllä, että se olisi tarvinnut joka väliin kehua tai lisäkäskyn pysyäkseen mukana. Liikkeen pysähtyessä tyyppi vaan jatkoi matkaa... Pisteitä ansaitusti vain 5. Viimeisenä luoksetulo, mikä oli kyllä oikein vauhdikas ja varma. Huomaa, että ollaan viime aikoina tässä käytetty lelupalkkaa. Hetken kyllä ehdin pelätä, ettei jarrut pelaa ja Koda vetää täysillä päin. Kuitenkin hyvä pysähdys, ihan aavistuksen vinoon, käskyllä hienosti sivulle. Pisteitä luoksetulosta täysi 10.


Viimeisenä otettiin paikkamakuu, jossa Koda meni jo edellisen koirakon käskyllä maahan. Käskyttäjänä oli matala- ja kovaääninen mies, oli vissiin liian kova auktoriteetti Kodalle. Hyvin Koda pysyi maassa sen vaadittavan minuutin ja oli maassa "sivu" -käskyyn asti, kuitenkin aika paljon levottomuutta ilmassa. Pisteitä tästä 6. Edellisissä möllitokoissa paikkamakuu meni nollille, joten iso parannus kuitenkin! Kokonaisvaikutelmasta pisteitä tällä kertaa 7, tuomarin mukaan kivannäköistä yhdessä tekemistä, vaikka Kodalla olikin hösöpäivä käynnissä. 

Yhteensä pisteitä kertyi tänään kertoimineen 146/200. Viimeksi, tammikuun möllitokoissa pisteitä tuli 134, eli parannusta kuitenkin yli kymmenen pistettä. Seuruun reilu pudotus toki harmittaa kovasti, mutta tää olo suurimmaksi osaksi huonon valmistautumisen syytä.  

Vasta paikkamakuun jälkeen Koda alkoi tarjoilemaan mulle kontaktia ja aivan selvästi rauhottui. Harmi, että oma aikataulujen mokailu nyt huononsi koiran suoritusta näin paljon, mutta tietääpähän ainakin, että Koda oikeasti vaatii sen oman aikansa oikean mielentilan löytymiseen. Lisää kokeenomaista treeniä ja erityisesti tota oikeen mielentilan hakemista! 


Kiira & Koda

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Väsynyttä treenailua

Kävin sunnuntaina hakemassa Kodan takaisin kotiin hoitopaikastaan. Koda oli siis viikkoa aiemmin tullut Liettuasta serkkuni kyydillä takaisin Suomeen ja viety suoraan tädilleni viikoksi hoitoon. Tätini kertoi Kodan olleen oikein reipas ja iloinen, nukkuneen yöt hyvin ollen heti aamulla täysillä liikenteessä ja paimentaneen tätiä ja hänen miestään kaiket päivät. Eli rankkaa oli ollut, vaikka Koda osasi esittää todella reipasta. Innokkaana poitsu tuli tietty moikkaamaan mua, mutta mun istahdettua tätini pöydän ääreen se nukahti mun jalkojen juureen sekunneissa.

Väsyneellä meiningillä ollaan menty myös alkuviikko. Koda on nukkunut paljon, ollut tavallista tympeämpi ilme naamallaan ja esimerkiksi heti lenkiltä tultua hakeutunut olohuoneeseen puoliksi nojatuolin alle nukkumaan. Hyvä, että edes nyt osaa levätä!


Keskiviikkona käytiin kuitenkin treenailemassa hallilla. Vähän turhan aikaisin intoilin, olisi pitänyt antaa pojalle vielä aikaa palautua. Ja täytyy kyllä myöntää, ettei itselläkään ollut mielentila optimaalisin Kodan lievälle apaattisuudelle. Väsymyksen lisäksi hallilla oli tainnut treenailla joku ihana, tuoksuva tyttö ennen meitä ja tyttöpöpöt häiritsivät pahasti Kodan keskittymistä. Paikoin Kodan leuka ihan kunnolla väpättikin tuoksujen käydessä sopivasti pitkään nokkaan. Harmi sinänsä, kun olisi ollut hyvä tilaisuus tällaiseen häiriötreeniin, mutta väsymykseen yhdistettynä se oli Kodalle vähän liikaa.

Saatiin kuitenkin muutamia ihan kivoja, pitkiäkin seuruupätkiä, vaikka jouduin puheella paljon muistuttelemaan Kodaa meneillään olevasta tehtävästä ja Koda käännöksissä on vielä aika paljon jäljessä. Harjoiteltiin myös alustalle rauhoittumista ja taukoasennon opettelua. Taukoasennoksi yritän opettaa makuun pää maassa. Tehtiin lisäksi kapuloilla kahden "lelun" noutoa ja vähän huonolla menestyksellä tasapainoiltiin tasapainotyynyllä. Pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ton tasapainotyynyilyn ja muun takapäätreenin kanssa. Yritin myös hallilla vahvistaa Kodan perusasentoon tuloa, mutta tää "sivu" -käsky oli Kodalle yhtäkkiä täyttä hepreaa. Koda vain tuijotti mua hölmistyneenä ja vähän kyllästynyt ilme naamallaan. Hölmö. Tehtiinkin sitten loppuaika vaan kaikkee kivaa ja Kodalle helppoa.


Keskiviikosta viisastuneena jätettiin eilisen päivän tottistreenit väliin ja käytiin sen sijaan juoksemassa aurinkoisessa säässä. Olipa ihana kevät! Tänään vielä lepäillään ja huomenna sitten möllitokokisoihin, mikäli Koda aamusta on jo paremmalla fiiliksellä.


Kiira & Koda

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Kodaton viikko

Liettuan reissun jälkeen Koda meni suoraan hoitoon tädilleni Keravan maaseudulle, hevostallin naapuriin, peltojen keskelle, isoon omakotitaloon ja olen siis viettänyt viikon yksin kotona. Seitsemän päivää Kodattomana. Olen ollut kyllä ilman Kodaa parilla lomamatkalla, mutta tämä kotona ilman Kodaa oli tottakai ihan erilainen kokemus. Huomenna ajelen takaisin hakemaan nuorta miestä, mutta sitä ennen ajattelin kertoa, miten viikko ilman karvakasaa on sujunut. Muutamia selkeitä pointteja huomasin viikossa:

© Sofia Kovalainen

- Aamuisin on ihan liikaa aikaa! Herranjestas! Ehtii nautiskella suihkussa ja juoda monta kupillista kahvia. Sitten unohtuu siihen kahvikupin ääreen ja meinaa myöhästyä joka tapauksessa... Hups.

- Olen nauttinut hyvällä omatunnolla lämpimästä asunnosta. Olen oikea vilukissa ja Koda taas turkkinsa kanssa varsinainen kuumakalle, yleensä sen hyvinvointia ajatellen käännän patterit viileämmälle ja itse mielummin palelen.

- Jos ei lasketa päivittäistä kymmenen minuutin kävelymatkaa kouluun, en ole ollut ulkona viikon aikana ollenkaan.

- Torstaina menin sanomaan, että Koda voi lähteä lauantaiaamuna yhden narttukoiran leikkiseuraksi ja perjantaina aamulla heti herättyäni havahduin, että eihän Koda edes ole lauantaina täällä! Vähän nolotti perua leikkitreffit :D

- Viikkoon ei ainuttakaan karvaa sieraimessa tai sotkeutuneena ripsiin.

- Olen selvästi jo hyvin tottunut Kodan tiettyihin tapoihin. Koda esimerkiksi aina mun avatessa mikron oven säntää täysillä keittiöön. En todellakaan tiedä, mistä tämä tapa juontaa juurensa, mutta huomasin viikon aikana tuntevani jonkinlaista tyhjyyden tunnetta, kun mikron avaaminen ei johtanutkaan siihen, että utelias Koda ryntää keittiön oviaukkoon.

- Iski flunssa! Voitteko uskoa, etten ole ollut flunssassa sen jälkeen, kun Koda mulle noin puolitoista vuotta sitten saapui ja tämän viikon tiistaina alkoi nenä vuotaa kuin hana?

- Todella outoa tulla kotiin ilman, että karvanen puikkonenä tulee venytellen vastaan eteisessä.

- Mihin ihmeeseen sitä purkaa stressin ja huonon fiiliksen, kun ei ole koiraa, jota silitellä?

- Tiistaina löysin itseni treenihallilta, vaikka mulla ei edes ollut koiraa jonka kanssa treenata. Kai sitä täytyy myöntää olevansa vähän hullu.

- Siivosin maanantaina ja täällä on edelleen siistiä! Ei hiekkaa sohvalla tai karvakasoja huoneiden nurkissa. Vau!


Soitin tädilleni keskiviikkona kyselläkseni Kodan kuulumisia. Olisin varmaan soitellut joka päivä, jos olisin kehdannut. En kuitenkaan halunnut tuoda heille sellaista oloa, että epäilen heidän kykyjään huolehtia kakarasta. Ja ehkä mullekin teki ihan hyvää katkaista vähän napanuoraa. Koda oli ollut oikein reipas ja iloinen, tyypillinen Koda siis. Energiaa oli heti maanantai-illasta lähtien, eikä Liettuan reissu tuntunut paljon poikaa painavan. Ruoka maistui, päivät riehuttiin ja yöt nukuttiin. Eikä naapurin hevosiakaan käyty kiusaamassa.

Perjantaina tätini sitten soitti mulle ja koska he harvoin ihan muuten vain soittelevat, maalasin jo kauhukuvia mielessäni - nyt se kakara on vähintään karannut tallin pihaan ja saanut sähköiskun aidasta tai joltain kiukkuiselta ponilta kaviosta päähän. Tädin asia oli kuitenkin aikalailla aurinkoisempi, hän soitti vain kertoakseen, että Kodan kanssa menee aivan mahtavasti, voin olla aivan rauhassa sunnuntaihin asti ja nauttia viikonlopun menoistani. Koda oli edelleen oma reipas ja innokas itsensä, nautti täysin rinnoin pelloilla ja metsissä vapaana juoksemisesta, totteli kuulemma tosi hyvin molempia sekä tätiäni että hänen miestään, leikki kaikilla mahdollisilla risuilla ja oli tätini kertoman mukaan aivan mahtava. Olivat he myös puhuneet, että jos olisivat nuorempia ja jaksaisivat jatkuvasti näin energistä koiraa, haluaisivat juuri sellaisen koiran kuin Koda. Ja tämä on paljon sanottu aiemmin täysin henkeen ja vereen kultsu -ihmisiltä! Voitte uskoa, millainen ylpeä hymy mun huulille nousi tän puhelun jälkeen! Ja ehkä se hymy on vähän huulilla edelleen...♥


Napanuoraa katkaisten,

Kiira (& etä-Koda)

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Liettuan Voittaja & Vilna Cup '17

Ensimmäinen ulkomaan näyttelyreissu takana, reissu suuntautui Liettuan Voittajaan ja Vilna Cupiin. Reissuun lähdettiin serkkuni asuntoautolla. Kyydissä oli Kodan lisäksi serkkuni kaksi koiraa, skotlanninhirvikoira ja greyhound, narttu ja uros. Nää urokset ei niin hyvin tulleet toimeen keskenään kuin toivottiin, grey puolusti tietty laumaansa ja Koda menetti hermonsa, jos sen pienet alistumisyritykset eivät saaneet toisen pörinää loppumaan. Saatiin asuntoauto kuitenkin mukavasti rajattua kahteen osaan Kodan häkillä, ja näin automatkoista selvittiin hienosti ilman ärinöitä ja kyllä lopulta Koda ja Laki oppivat myös kunnioittamaan etäältä toisiaan.

Automatka Viron ja Latvian läpi Liettuaan sujui mun osalta rattoisasti nukkuen, toki ruokatauon aikaan olin pirteänä Hesburgerin jonossa, mutta ruuan jälkeen taas uni maistui, oli jäänyt edellisenä yönä unet vähän vähiin. Pysähdyttiin toki myös useamman kerran lenkittämään koiria ja Koda olisi halunnut tietysti skottineidin kanssa päästä hippasille Latvian hiekkarannoilla. Hotellille päästiin seitsemän jälkeen perjantai-iltana, koirien lenkitys, hotellin ravintolaan syömään, koirien harjausoperaatio viinilasillisen äärellä ja suihkun kautta nukkumaan. 

Niin tyytyväisenä, kun on tyttöseuraa samalla penkillä


Lauantaina collieiden kehä alkoi puoli kahdentoista aikaan ja skotit ja greyt olivat vasta iltapäivästä. Mentiin kaikki kuitenkin heti aamusta näyttelypaikalle, jotta Koda ehtisi hieman rauhoittua, tottuisi hälinään ja Kari ehtisi treenailla sen kanssa vähän ennen kehän alkua. Mä en ollut yhtään niin jännittynyt kuin aiemmin, ehkä pitkä ajomatka ja muu häslinki oli pitänyt ajatukset muualla. 

Kehässä Koda oli nätisti, se esittää itsensä oikein ylpeästi, itseluottamusta ja intoa uhkuen. Hyvä niin. Mitä nyt sen häntä harjoittelusta, pitkästä ajomatkasta, hotellissa nukutusta yöstä ja huolellisista valmisteluista huolimatta tuppaa nousemaan. Ei ymmärretty tuomaria ja Kodan poistuessa kehästä oli hieman epäselvää, mikä oli lopputulos. Kodahan oli tosiaan nuorten luokassa ainoa uros, mutta jäi epäselväksi, että mitä se sai laatuarvosteluksi ja saiko SA:n vaiko ei. Koda pyydettiin kuitenkin uudelleen kehään valiourosta vastaan, joten oli se sitten erinomaisen saanut. Valiourokselle Koda kuitenkin joutui taipumaan ja tuloksena oli ERI1, CAC ja varaCACIB. Tuomarina lauantaina oli Kim Leblanc Kanadasta.


Glenoak Enlightened

Lauantai jatkui serkun koirien kehän laidalla valokuvaten ja jännittäen. Molemmat olivat rotunsa parhaita ja etenivät ryhmäkilpailuun. Ryhmäkilpailussa greyhound Laki voitti ryhmänsä ja siten jäätiin vielä jännittämään Best in Show -kilpailua. Ja kappas, saksalainen tuomari valitsi greyhoundin voittajaksi! Taustalla soi We Are the Champions ja mua harmitti jälkikäteen niin pirusti, etten ottanut BIS-kehää videolle! Laki nousi ykköspallille ja Kari näytti hyvin hämmentyneeltä, heidän ensimmäinen BIS -voitto. Huikeeta oli päästä todistamaan tätä! Joku paikallisesta lehdestä tuli kuvaamaan ja haastattelemaan ja sunnuntaina monet pysähtyivät osoittelemaan edellispäivän BIS-voittajaa.  

Chic Choix Dhulert Cordelia

Karkati Constantinos
BIS-voittaja Laki (Karkati Constantinos)

Sunnuntaina oltiin toivuttu Kodan lauantain tappiosta ja lähdettiin hyvillä mielin uuteen näyttelypäivään. Olin kuitenkin jo varautunut, että Koda jää sunnuntainakin toiseksi, mulla ei ollut suuria odotuksia enkä toisaalta siksi myöskään oikeestaan jännittänyt etukäteen. Kehän aikana olin kuitenkin sitten jo sen verran jännissä tunnelmissa, että unohdin kokonaan kuvata Kodan suorituksen. Tuomari Cristian Stefanescu Romaniasta antoi Kodalle erinomaisen ja päästiin taas kisaamaan CACIB:sta. Mun manailuista huolimatta tuomari kätteli Karin ensimmäisenä ja siten Koda oli rotunsa paras uros ja sai ensimmäisen kansainvälisen sertinsä. Ja me serkun kanssa hurrattiin kehän laidalla! Upee Koda! Kauniille trikkitytölle Koda joutui kuitenkin myöntämään tappionsa ja lopulta tuloksena oli siis ERI1, VSP, CAC ja CACIB

Saatiin siis oikeestaan kaikki, mitä Kodalle Liettuasta lähdettiin hakemaan. Erinomaiset arvostelut, hyvä kokemus ulkomaan reissusta, kaksi Liettuan sertiä ja ensimmäinen kansainvälinen serti. Olen niin ylpeä tosta nuoresta jätkästä, se oli pitkän automatkan niin nätisti, ei vaikuttanut koko viikonlopun aikana yhtään stressaantuneelta, nautti näyttelyissä saamastaan huomiosta ja osasi hienosti rauhoittua myös hotellihuoneeseen ja näyttelypaikalla häkkiinsä. Koda käyttäytyi serkkunikin mielestä niin mallikelpoisesti, että ollaan kuulemma tervetulleita mukaan näyttelyreissuille milloin vain! Ja sen verran positiivinen kokemus oli kaikinpuolin, että lähdetään kyllä mukaan uudestaankin, kunhan vain mun opiskelijan tili toipuu tästä reissusta :D

Glenoak Enlightened

Glenoak Enlightened
Lopulta saldona 2 x LT CAC, 1 x varaCACIB ja 1 x CACIB

Sunnuntaina rotukehien jälkeen sain autokyydin lentokentälle ja jäin odottelemaan lentoa kotia kohti, jotta ehdin maanantaiseminaariin. Koda jäi siis vielä serkkuni kanssa Liettuaan ja tuli tänään auto- ja laivakyydillä turvallisesti takaisin Suomeen. Koda jäi kuitenkin vielä loppuviikoksi tädilleni pääkaupunkiseudulle hoitoon ja haen jätkän sunnuntaina vasta takaisin kotiin. Katsotaan miten selviän viikon ilman tota karvakasaa! Nyt jo ikävä... 


Kiira (& etä-Koda)

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Kaksin hallilla ja ihan varovaisia koesuunnitelmia

Eilen oltiin hallivuorolla keskenään treenailemassa ja se itseasiassa teki oikein hyvää. Vaikka Koda kaipaa paljon häiriötreeniä, on ihana päästä joskus treenaamaan ihan kunnolla myös ilman häiriötä. Toki kotona ja ulkonakin jonkun verran treenaillaan, mutta pätkät jäävät aika pieniksi, unohdan helposti rauhoittumis- ja taukoharjoittelut ja toki hallilta löytyy eri tavalla kaikki tarvittava tokoliikkeiden treenailuun. Ja onpa nyt ollut ilmatkin sellaiset, ettei esimerkiksi mitään vauhdikkaita luoksetuloja uskalla tällaisilla pääkallokeleillä ulkona edes treenata... 

Eilen aloitettiin alustalle rauhoittumisella. Koda tarjoaa mukavasti alustalla maahanmenoa, mutta se itse rauhoittuminen on vielä työnalla. Olen yrittänyt palkkailla silloin, kun Koda edes vähän painaisi päätä maata kohti, mutta nyt ollaan menty tässä sitten reilusti teknisen suorituksen puolelle. Tän teknisen suorittamisen takia Kodalle pitää toistaiseksi vielä heittää nameja alustalle jatkuvalla syötöllä, ettei se ehdi äännellä välissä turhautumistaan. Kiihtyneemmässä tilassa se tarjoaa alkuun alustalla milloin mitäkin temppua sen rauhoittumisen sijaan. 


Työnalla on nyt uudella tavalla myös kaukokäskyt. Tähän asti Koda on tehnyt liikkeet takajalat paikallaan, mutta haluaisin niiin kovasti opettaa sille liikkeet uusilla käskyillä niin, että etujalat pysyisivät paikallaan, näyttäis niin paljon hienommalta! Ollaan varovasti nyt lähestytty tätä tasapainotyynyillä ja muilla alustoilla, joiden päällä Koda pitäisi etutassujaan liikkeiden aikana. Seisomasta istumaan ja istumasta seisomaan -liikkeet alkavat pikkuhiljaa muodostumaan painonsiirtojen kautta, mutta istumasta maahanmenoa Koda ei ymmärrä vielä yhtään. Se yrittää kyllä kovasti pitää etutassut paikallaan, mutta ei ymmärrä siirtää samalla takapäätä ja lopputulos on maahanmeno jotenkin kummallisesti mutkalle rojahtamalla :D ehkä sillä vielä lamppu syttyy...

Lisäksi olen paljon vahvistanut seuruuta, tehnyt pieniä pätkiä, muunnellut vauhtia ja vaihtanut suuntaa usein, yrittänyt pitää homman mielenkiintoisena, palkannut leikillä ja pidemmissä pätkissä kehunut Kodaa useasti matkan varrella ennen varsinaista palkkasanaa. Katsekontakti on parantunut selvästi, Koda jaksaa keskittyä pidempään, eikä samalla tavalla edistä ja poikita mun eteen seuruussa kuin vielä reilu kuukausi sitten. Vielä se ajoittain seuraa turhan kohteliaalla etäisyydellä, mutta eiköhän se oikee seuruupaikka pikkuhiljaa sieltä löydy, kun alkaa muut palikat olla kasassa. Ja mikä parasta, Koda selvästi nauttii tekemisestä. 

Muita liikkeitäkin ollaan toki treenailtu, kiertämistä, noutamista, hyppyä, liikkeestä maahanmenoa. Kaikki alokasluokan yksilöliikkeet alkaa olla aika kivasti hallinnassa, vauhtia ja intoa riittää, vielä pitäisi tarkkuutta saada hiottua ja miettiä pikkuhiljaa virallisiin kokeisiin ilmoittautumista. Paikkamakuuseen tarvitaan vielä reilusti lisätreeniä erilaisilla häiriöillä, mutta uskon tuon alustalle rauhoittumisen palvelevan sitäkin jossain määrin. Ehkä tässä loppukeväästä uskaltaa jo kisauran korkata, katsellaan! 

Vielä videotulva eilisistä treenailuista:






Kiira & Koda