tiistai 31. tammikuuta 2017

Nose Work -päivä Turussa

SCY:n Turun alaosasto järjesti viime viikonloppuna Nose Work -työpajan Turussa, Koirakoulu Vainuvoiman tiloissa. Kouluttajana toimi Vainuvoiman Anna Loimaranta. Oltiin Kodan kanssa paikalla vain lauantaina, jolloin ohjelmassa oli laatikkoetsintää. Tarkoituksella ilmoittauduin vain laatikkoetsintäpäiväksi, sillä se on meille haaste. Koda osaa hienosti käyttää nenäänsä sisäetsinnässä, mutta purkkiradalla/laatikkoetsinnässä se innostuu niin purkeista, että menee maahan ihan mihin sattuu, eikä kyllä paljoakaan haistele. Hassua tässä on se, että sisäetsinnässä olen välillä hämäykseksi laitellut tyhjiä purkkeja lattialle lojumaan ja silloin Koda ei kiinnitä näihin huomiota... Lähdin Nose Work -päivään sillä ajatuksella, että saisin kouluttajalta jotain vinkkiä tämän ongelman ratkomiseksi.

Ajeltiin lauantaina aamupäivällä siis pari tuntia Turkuun. Koda oli ollut edellisen yön jostain syystä hieman levoton, eikä meinannut autoonkaan rauhoittua, vaikka yleensä nukkuu tai vähintään makoilee paikallaan kaikki matkat. Päästiin kuitenkin hyvin perille ja Koda rauhoittui hienosti omaan häkkiinsä odotustilassa, vähän harvinaisenkin hyvin ollakseen Koda. Ilmeisesti huonosti nukuttu yö painoi, ja ties vaikka olisi tiiviistä viikosta ollut jotain stressiäkin jäljellä, vaikka pari päivää oltiin otettukin rennommin.



Aloitettiin treenit purkkiradalla ja Koda ei tajunnut yhtään, mistä oli kyse. Se säntäsi heti ensimmäisen purkin luo ja heittäytyi maahan. Ei yllättänyt, koska se tekee tätä kotonakin. Muutamia kertoja mentiin heti oikean purkin luo, mutta veikkaan sen olleen enemmän tuuria kuin taitoa. Laatikkoetsinnässä Koda tarjosi kyllä kaikkea mahdollista, se kasasi koreja päällekkäin, laittoi tassut pahvilaatikkoon ja toi yhden laatikoista mulle, mutta itse haistelu jäi kyllä monessa kohdassa täysin toissijaiseksi. Muut kurssilaiset kyllä lohduttivat, että oikean purkin kohdalla maahan mennessään Kodan ilme ja olemus on ihan erilainen kuin tyhjää purkkia ilmaistessaan, mutta eipä tuo nyt paljon auttanut.

Viimeisellä kierroksella jätin namit pois taskuista ja haju oli piilotettu reppuun. Lattialla oli ehkä noin kahdeksan reppua/laukkua, joista yhdessä siis haju, enkä itsekään tiennyt, missä se on. Kouluttajalla oli naksutin kädessä ja Kodan namit odotteli sohvalla. Annoin Kodalle alkuhajun ja lähetin etsimään, ja tämän se tietysti löysi ja ilmaisi aivan oikein... Vaikee ymmärtää. Toki huoneessa siis leijaili varmasti eukalyptuksen tuoksua jo ennen kuin edes päästiin aloittamaan, olihan samassa tilassa treenaillut jo kolmen tunnin ajan toinen ryhmä. Mutta tämä ei silti selitä, miksi Koda löytää viimeisellä kierroksella repussa olevan tuoksun, muttei tajua purkkiradan kohdalla samalla käskyllä käyttää nenäänsä.




Valitettavasti ei lopulta saatu koulutuspäivästä irti hirveästi muuta kuin pieni turhautuminen ja onneksi se yksi tosi onnistunut suoritus loppuun. Kouluttaja ei osannut oikeen auttaa meidän ongelmassa, mikä oli kyllä suuri pettymys, juuri sen takiahan me tuonne Turkuun asti ajeltiin ja käytettiin tähän mun kolmen viikon sisään ainoa vapaapäivä. Kouluttajan vinkkinä oli vain "vahvistaa hajua", mutta eikös se haju ole kuitenkin jo ihan hyvin vahvistettu, jos Koda löytää loppuhajun helposti 150 neliön omakotitalosta? Miten mä saan sen käyttämään sitä saakelin nokkaansa myös noissa purkkiradoissa?

Nojoo, ehkä olin turhan pessimistinen, tulihan siellä tavattua uusia mukavia ihmisiä ja koiria, opittua muiden koirien työskentelytavoista ja ehkä Kodallakin jossain vaiheessa se lamppu syttyy. Tietäisipä vain, mitä on tehnyt väärin, että tähän on päädytty?

Turusta ajeltiinkin sitten yöksi Hauholle, Ilorantaan, missä mä pääsin rentoutumaan hyvän ruoan ja muutaman viinilasillisen äärelle, ja Koda sai sunnuntaiaamuna rentoutua juoksemalla vapaana jäällä ja leikkimällä ihanien tytsyjen kanssa.


Kiira & Koda

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Ihanassa tyttöseurassa

Tehtiin Kodan kanssa yhden yön pikavisiitti Ilorannan maatilalle lauantaista sunnuntaihin. Koda sai treenailla hieman vieraassa ympäristössä nukkumista ja rauhoittumista, mikä menikin kyllä tosi hyvin. Viereisessä huoneessa välillä haukkuvat koiratkaan eivät tuntuneet juurikaan häiritsevän Kodan olemista. Kodaa ainoastaan aamulla hieman turhautti, että mä halusin nukkua tavallista pidempään enkä lähteä heti sen kanssa leikkimään pihalle.

Sunnuntaina ennen kotiin lähtöä käytiin Iso-Roineen jäällä vähän kävelemässä ja Koda pääsi rannassa leikkimään kolmen tyttökoiran kanssa. Tytöt kaikki vuorotellen komensivat nuorta miestä, joka kyllä kunnioitti jo pienintäkin ärähdystä. Ihana oli nähdä, miten onnellisena Koda pinkoi tyttöjä karkuun ja leikki reilusti hyppäämättä kertaakaan tyttöjen selkään. Aurinko ei sunnuntaina hellinyt ja kuvistakin tuli enemmän tai vähemmän harmaansävyisiä, mutta koirien riemu värittää onneksi harmaitakin kuvia. 






"Nyt jätkä pois mun reviiriltä!"







Siis kattokaa nyt miten urpolta tää jätkä näyttää :'D

Toivottavasti tekin ehditte rentoutua edes hetkisen viikonloppuna! 

Kiira & Koda

tiistai 24. tammikuuta 2017

Kohti vesipelastuksen sovea

Tämän vuoden tavoitteita ylös kirjatessa totesin, että tarkoitus olisi saada Kodan vepen soveltuvuuskoe tänä vuonna läpi. Koska Koda ei ole labbiksen kaltainen vesipeto, täytyy sen kanssa säännöllisesti käydä uimassa, ettei rimakauhu pääse yllättämään. Kodalla on sellainen kuivan turkin syndrooma, eli se ensimmäinen hyppäys rampilta tai eka kunnollinen pulahtaminen järveen on suuren kynnyksen takana, mutta kun turkki on kerran kunnolla kasteltu, homma sujuu jo huomattavasti paremmissa tunnelmissa. Mitä pidempi tauko uintien välillä on, sitä pahempia nää syndrooman oireet on.

Oltiin nyt toista kertaa ilman uittajaa altaalla ja ensimmäistä kertaa ilman uittajaa Taidoggaan uimalalla. Alkuun Koda kyllä selvästi pälyili ympärilleen etsien seuraneitiä kanssaan altaaseen. Vinkulelun avulla se säntäsi kuitenkin nopeasti rampille. Muutamat epäluuloiset vilaukset ja sen oikean hyppyasennon etsimiset, mutta kun turkki saatiin kunnolla märäksi, muistettiin taas, että uintihan onkin ihan jees.


Kodahan alkaa näyttää jo pikkuhiljaa ihan tyytyväiseltä

Saatiin treenailtua altaassa tällä kertaa myös kiertämistä, kieppejä ja voltteja. Kodan on maalla ollut helpompi oppia kaikki liikkeet, esimerkiksi juuri merkin kiertäminen ja kieppi, myötäpäivään, mutta vedessä kaikki onkin yllättäen helpompaa vastapäivään. Erikoista. Näitä täytyy treenailla lisää, ettei uiminen mene vain lelujen noutamiseksi vedestä rampille, vaikka hyödyllistähän sekin toki on. Samalla Koda oppii kuuntelemaan ja noudattamaan käskyjä uidessaankin.

Ensi kesän vepeilyjä ajatellen treenattiin myös dummyn ja köyden noutamista, sekä "vientiä" siten että annoin rampilla Kodalle dummyn suuhun, kävelin altaan toiseen päähän ja pyysin tuomaan. Eihän tämä sitä varsinaista vienti liikettä täysin vastaa, mutta pohjustusta kuitenkin sille, että rannalta lähdetään dummy suussa, siitä luovutaan vedessä ja rannalle palataan ilman. Viennin treenaamista varten täytyy ottaa vielä uittajaa mukaan altaaseen, että on joku, kenelle Koda lähtee dummya viemään.


Mitäköhän tässä tapahtuu? Jano yllätti kesken noutoleikin?

Koda väsyi alkuun vähän tavallista nopeammin, mutta sai taas uutta virtaa, kun tajusin kiristää uintiliivejä. Vaikka Kodan suihkuttaa ennen altaaseen menoa, sen turkki kastuu ihan kunnolla vasta muutaman minuutin uinnin jälkeen, joten liivejä täytyisi muistaa aina kiristää ensimmäisten pulahdusten jälkeen. Vaikka alkuun olikin vähän rankempi treeni, saatiin lopulta melkein koko puolituntinen käytettyä. Uidessaan Koda on tavallisesta poiketen hyvin rauhallinen, se ei hätiköi tai hötkyile, ja joskus voi aivan hyvin jäädä uintiliivien varaan hetkeksi vain kelluttelemaan. Uinnin jälkeen Kodasta kuoriutuu nopeasti kyllä taas oma itsensä, hirveä meteli kun seuraava uimari kehtaa mennä Kodan altaaseen ja vielä ilman, että Koda on vahtimassa, jo on törkeetä. Onneksi kuivaaja sentään pitää sen verran kovaa hurinaa, että Koda nopeasti unohtaa kuivaamisen ajaksi jonkun olevan uimassa ilman hänen valvovaa silmäänsä...


Treenillä kohti tavoitteita,

Kiira & Koda

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Nuoret kuumakallet

Eilen päästiin nauttimaan aivan ihanasta ulkoilusäästä Marikan ja Pyryn kanssa, aurinko paistoi, lumi kimmelsi ja lämpötila oli juuri sopivasti pari astetta pakkasella. Käytiin pyörähtämässä Makkara- ja Hervantajärvien ympäri ja oltiin me ihan pikkasen eksyksissäkin. Siinä höpistessä aika kului ja matka taittui yllättävänkin nopeasti, ja oltiinkin lopulta aika paljon kauempana autolta kuin kuviteltiin. Nuoret pojat pääsivät painimaan ja tunteet pariin otteeseen kuumenivat vähän turhankin paljon. Ja myönnettäköön, näitä kuvia katsellessa moni osaisi varmasti ennustaakin, että ylihän tämän tason paini kahdella teini-ikäisellä pojalla menee. Pyry kun tykkää provosoida ja kaivaa verta omasta nenästään, ja Koda sitten taas jaksaa rajujakin leikkejä tiettyyn pisteeseen asti, mutta sitten kun hermo menee, se menee kunnolla. Eivät pojat onneksi mitään vahinkoa saaneet aikaan, mitä nyt Koda rytäkässä taisi puraista itseään kieleen ja sai ihan pienen naarmun kuonoon. Teinit myös palautuivat erimielisyydestä nopeasti ja hetken hihnassa rauhoittumisen jälkeen tulivat taas hyvin juttuun.

Koska ilma oli vain kertakaikkisen upea, tuli kuvia napsittua reippaasti ja karsiminen oli tällä kertaa tosi vaikeeta, joten tässä eilisen kuvatulva:






collie






Makkarajärvi


Hervantajärven luontopolku



Hervantajärvi


Hervantajärvi


sileäkarvainen collie





Hervantajärvi


Lisää tällaisia ilmoja toivoen,

Kiira & Koda

torstai 19. tammikuuta 2017

Kotitreeniä ja hallilla häiriötä

Joulukuussa pidettiin vähän taukoa tokoilusta, tai hiottiin pieniä juttuja silloin tällöin kotona, mutta varsinaisia treenejä ei tehty. Viime viikolla jatkettiin sitten treenejä viikottaisella hallivuorolla. Tällä kertaa koottiin Facebookissa pieni treeniryhmä, ettei tarvitse ihan itsekseen treenailla, ja Koda todella kaipaa paljon häiriötreeniä. Lisäksi tarkoituksena on treenailla pitkin viikkoa kotona pieniä juttuja, kuten takapään käyttöä, kapulanpitoa, kiertoa ja muuta. Myös TPKH:n viikottaiset ulkotreenit jatkuivat meidän osalta tänään.

Tällä viikolla meitä oli hallivuorolla treenaamassa neljä koirakkoa ja täytyy sanoa, että se oli Kodalle aika kova paikka. Pätkittäin Koda oli kuitenkin hyvin kontaktissa ja osasi keskittyä muhun, välillä sitten taas meinattiin täysin yhtäkkiä sännätä treenikavereitten luokse leikkimään... Ihan älyttömästi nykyistä enemmän pitäis malttaa tehdä häiriössä helppoja kontaktiharjoituksia, luopumista ja rauhoittumista, ja pitää treenien aikana tosi paljon enemmän taukoja kuin mitä nyt teen.


Häiriöherkkyyden sekä liian vähäisen kontaktiharjoittelun ja rauhoittumisen lisäksi meillä on muutamia selkeitä liikeongelmia, mihin pitäisi myös pureutua hieman syvemmin. Yksi näistä on seuruussa edistäminen eli Koda mielellään karkaisi vähän mua edelle ja sitten hivuttautuu pikkasen poikittain mun vasemman jalan eteen niin, ettei kääntyminen vasemmalle ole kovin helppoa. Lisäksi tämä edistäminen johtaa sitten pysähtyessä vinoon perusasentoon ja siihen. että liikkeestä maahanmenossa tyyppi syöksyy maahan poikittain mun eteen. Yritän muistaa palkkailla oikeeseen suuntaan, eli seuruussa nyt vähän taaksepäin ja maahanmenossa sitten taas koiran vasemmalle puolelle, mutta se ei ole toistaiseksi tuottanut tulosta. Olen myös tosi huono palkkaamaan seuruun aikana, vaikka selvästi Koda vielä tarvitsisi tiheämpää palkkaustahtia. Tarkoituksena on mennä pari askelta seuruutreenissä taaksepäin, enemmän treenailla vain perusasentoa ja perusasennon siirtoa kontaktissa ja selvästi lyhentää seuruupätkiä niin, ettei kontaktista irtoamista ehtisi tapahtua.

Toinen ongelma on maahanmeno. Korkeassa vireessä, eli esimerkiksi juuri häiriössä treenatessa tai silloin jos mulla on lelu kädessä, Koda helposti haukahtaa maahan mennessään, niin liikkeestä maahanmenossa kuin kaukokäskyissäkin. Tähän yritin tänään sellaista, että maahanmenossa lisäsin hetkeksi käsivahvisteen mukaan ja ohjasin Kodan käden avulla maahan, jolloin se kyllä osasi olla hiljaa. Huomaan myös, että treenaan samaa liikettä usein liian monta toistoa peräkkäin, jolloin turhautuminenkin, etenkin tuossa maahanmenossa, purkautuu haukkumisena.

Kolmantena ongelmana nyt sanoisin ehkä tuon noudon, jossa Kodan viretila on helposti liian matala. Tällä viikolla tähän yritettiin kahden "lelun" noutoa, eli heitän kapulan ja Kodan napatessa sen suuhunsa näytänkin lelua ja heitän lelun toiseen suuntaan. Tässä tulikin sitten ongelmaksi se, että se lelu on vaan liian ihana kapulaan verrattuna, eli kotitreeneihin tulee lelusta luopumista.

Tänään sitten vielä jatkettiin tokoilun merkeissä TPKH:n kenttävuorolla. Harjoiteltiin lähinnä kontaktia, lyhyitä seuruupätkiä, käännöksiä, muutamia luoksetuloja ja pidettiin hauskaa esimerkiksi kahden lelun leikillä. Tilanne on aina ulkokentällä erilainen kuin hallissa, etenkin luminen maasto imaisee hajuja itseensä ja suurin häiriö onkin tuo tuoksuva maa, treenipätkät pitäis osata pitää lyhyempinä kuin hallissa. Pientä edistystäkin oli havaittavissa, esimerkiksi seuruussa edistämiseen pientä apua saatiin siitä, että hidastin vauhtia ja tein paljon käännöksiä.

Videota kotitreenailusta ja tämän viikon hallivuorolta.


Videolta näkyykin hyvin muutama mainitsemani ongelma, kuten mun huono palkkaaminen seuruussa, vino maahanmeno ja seuruussa edistäminen. Saa (ja pitääkin) kertoa, jos joku muukin pisti silmään ja jos johonkin mainitsemaani (tai itse videolta bongaamaasi) ongelmaan löytyisi sulta hyvä vinkki!


Kiira & Koda

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Nose Work -arvonnan voittaja

Nose Work -postaukseen ilmottautui ihanan paljon lajista kiinnostuneita ja aloituspaketin arvontaan osallistuvia lukijoita. Arvonta on nyt suoritettu ja arpaonni suosi tällä kertaa lukijaa nimimerkillä Mira (arvontaan osallistui kaksi Miraa, voittajan sähköposti miraliisa90...).

Onnittelut! Olen suhun yhteydessä sähköpostitse niin saadaan paketti eteenpäin ja pääsette treenailemaan koirien kanssa nenän käyttöä.



Kiira & Koda