lauantai 31. joulukuuta 2016

Tekemällä oppii ja tekevälle sattuu

Kun näillä joulukuun lopun paimennuksilla opin itse hieman käyttämään paimennuskeppiä ohjaamiseen, on Koda alkanut näyttää merkkejä jopa ihan kivoista suorituksista. Eilen, vuoden viimeisessä paimennuksessa se enää kerran hajotti lammaslauman palasiksi juoksemalla suoraan lampaiden keskelle, mutta muuten piti lauman hienosti kasassa ja eikä enää kulkenut naama lampaiden persuksissa kiinni. Haahuilu ja papanoidenkin syöminen on vähentynyt, vaikkakin sitä edelleen tapahtuu ja kovasti saa poikaa kannustaa hommiin. Selvästi siis harjoitus tuottanut tulosta, eikä edellisessä postauksessa mainitsemani edistys ollut vain sattumaa.

Tekevällehän myös tunnetusti sattuu ja eilen vahingossa mäjäytinkin Kodaa paimennuskepillä kuonolle ja ajattelin, että nyt se protestina siirtyy kakansyömisen puolelle, mutta yllättäen jätkä tekikin sen jälkeen tosi hyvin! En tiedä, mitkä palaset sillä on väärinpäin pääkopassa, mutta tahaton isku kuonolle sai sen vain innostumaan paimennushommasta. Todella ihme tyyppi. Keksispä vielä jonkun yhtä tehokkaan ja koiraa satuttamattoman keinon ton oikeen vireen löytämiseen... 


Edelleen ollaan harjoiteltu vain kuljettamista ja sitä, että Koda pysyisi lampailla. Paljon mutkia ja välillä kävelen itse lampaiden läpi, jotta Koda saa hakea ne mulle. Viimeisenä juttuna saatiin erittäin onnistunut haku, kun lähetin Kodan hieman kauempaa, siis ehkä viiden metrin päästä hakemaan lampaat ja se kaarsi oikeen kauniisti koko lauman taakse. Saatiin oikeesti siis kivoja suorituksia, vaikka Koda tuntuu saavan joka kerta jonkun lampaan temppuilemaan. Eilen temppuilemaan alkoi Hemuli -niminen söpöliini, se jäi seistä möllöttämään muusta laumasta erilleen, eikä liikkunut, vaikka Koda kuinka pyöri ympärillä. Hemuli jatkoi samaa rataa vielä meidän tauon aikana treenaavan aussinkin kanssa, kunnes Mervi sitten siirsi sen lepäilemään. 

Koda on paimentaessa tooosi paljon rauhallisempi kuin esimerkiksi bortsut ja aussit, joiden paimennuksia oon välillä seuraillu PSF:llä. Toisaaltahan eri rotuisilla koirilla on erilainen tyyli paimentaa, joten en tiedä, tuleeko meidän edes tavoitella sellaista vauhtia, mitä bortsuilla on. Niin paljon itsellä vielä opittavaa ihan lajin perusteistakin, että joku luentopäivä voisi tehdä hyvää.


Kiira & Koda

perjantai 30. joulukuuta 2016

Uutta raikkaampaa ulkoasua

Meidän osalta alkaa ainakin jouluhössötykset olla hössötetty, huomenna palaillaan Kodan kanssa Tampereelle ja sunnuntaina menenkin jo töihin. Arkeen palailun takia sai myös jouluinen ulkoasu väistyä keväisemmän tieltä. Ehkä tämä uusi raikkaampi ulkoasu piristää omaakin päivää ja muistuttaa, että päivät pitenevät ja kevättä kohti mennään.

Kertokaahan vapaasti mielipiteitä uudesta ilmeestä!


Oikein ihanaa ja hauskaa uutta vuotta!


Kiira & Koda

torstai 29. joulukuuta 2016

Koiranpennun lailla kun leikkii, ei vain ehdi nukkua

Saatiin eilen leikki- ja peltolenkkiseuraksi Daniela ja Ludo. Danielan kanssa ollaan itseasiassa tunnettu jostain yläasteikäisistä asti ja nyt syksyllä nää kaksi collieta ovat sitten saaneet meidät taas uudelleen yhteyksiin. Täällä vanhempien luona majaillessani ehdittiin sitten järkätä valosaan aikaan leikkitreffit, ja Koda ja Ludo tulivat mainiosti toimeen.

Ludo on nyt seitsemän kuukauden ikäinen, joten oli loistava aika tutustuttaa pojat toisiinsa. Ja olivat kyllä samantien samalla aaltopituudella, kirmasivat täysiä pellolla, painivat meidän jaloissa (ja sylissä), hajottivat ojista jäät saadakseen juomavettä ja kävivät Kodan johdattamina lyhyillä tutkimusmatkoillaan metsiköissä. Ludo onnessaan kiskoi Kodaa niskakarvoista ja meinasi silloin tällöin tukehtua karvakasoihin. Koda etsi epätoivoisesti keppejä, yritti saada Ludon jahtaamaan itseään ja Ludon kiskoessa karvoista heittäytyi selälleen valmiina painiin. Puolentoista tunnin peltoriehumisen jälkeen piti pihassa vielä pienet spurtit vetäistä ja leikkiä jalkapallolla. Tyytyväisenä Ludo kuitenkin hyppäsi heti autoon, kun ovi aukesi, taisi olla rankkaa.

Sattui meille myös ihana, aurinkoinen pakkasilma, joten pääsi kamerakin ulkoilemaan. Tässä muutamia otoksia poikien treffeistä:

koirablogi


pitkäkarvainen collie


sileäkarvainen collie

koirapaini


koiraleikki

leikkivät koirat

koirakaverit









Leikkikaverin lähdön jälkeen malttoi Kodakin sitten nukkua ja kuten kuvitella saattaa, uni tuli nopeasti teinillekin tällaisen riehumisen jälkeen.

Kiira & Koda

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Mestaripiirros

Vihdoin saan tästäkin aiheesta kirjoitettua teille. Elikkäs tilasin tuossa syksymmällä Katkopiirron Eijalta pastellityön Kodasta. Laitoin alkuun sähköpostilla kuvan, jonka perusteella muotokuvan voisi piirtää ja yhdessä lähdimme ideoimaan taustaa. Mielessä pyöri ensin joku syksyinen, ruskan värinen maisema, mutta toisaalta myös mietin, että paimenkoiran muotokuvan taustaksi kävisi hyvin myös lampaat. Eija innostui lampaista ja kesäisestä maisemasta. Tästä inspiroituneena mä keksin, että tahdon tutun maalaismaiseman, Ilorannan maatilan, jonka olen täällä blogin puolella useampaankin otteeseen maininnut, taustaksi työhön. 

Eija tarttui ajatukseen lampaista ja suomalaisesta pelto-/maalaismaisemasta ja toteutti vaikean työn aivan mielettömän hyvin! Itse piirroksen sain kotiin muistaakseni jo lokakuun lopulla, mutta vasta joululomalla ehdin viedä sen haluamaani kehystämöön, Järvenpään Henrikaan. Jouluviikolla piirros oli kehystetty ja nyt on aika esitellä se kaikessa upeudessaan teille. Postauksen kuvista suurin osa Eijan blogissaan julkaisemia välivaihekuvia. Eijan kirjoittamat postaukset työn vaiheista löytyvät täältä ja täältä.

Tältä näyttää mestaripiirros välivaiheineen, ja täytyy myöntää, että livenä piirros näyttää vielä paremmalta kuin kuvissa: 

katkopiirto

katkopiirto

katkopiirto

katkopiirto

kehystämö Henrika

kehystämö Henrika

Hauskana sattumana PSF:n Mervi kysäisi sitten eilisten paimennustreenien jälkeen, oliko Katkopiirron Facebook -sivulla olleessa piirroksessa Koda. Kuulemma oli helposti tunnistettavissa piirroksesta! Pyysi välittämään Eijallekin terveiset, että ihan oli näköinen, vaikkei Kodaa nyt kovin montaa kertaa ole ehtinyt näkemään :)


Kiira & Koda

tiistai 27. joulukuuta 2016

Joulukuun paimennukset

Hupsista, viimeksi olen paimennustreeneistä kirjottanut itsenäisyyspäivänä, mutta ollaan tosiaan käyty joulukuun aikana joka viikko lampailla. Tässä olisi vähän pientä koontia joulukuun kolmesta viimeisimmästä kerrasta.

13. ja 20. päivä menivät aikalailla samalla kaavalla kuin tuo itsenäisyyspäivän paimennus. Eli Koda maisteli kakkaa, sitä sai jatkuvasti kutsua hommiin ja silti kuono ohjautui aivan liian usein kiinni maahan. Naurettiin, että meno on ihan jakomielitautista, ensin huudetaan ei:tä, kun koira syö kakkaa ja seuraavalla sekunnilla kehutaan oikeen vuolaasti, kun kiinnittää huomionsa lampaisiin, ja sitten taas karjutaan...

20. päivä Mervi keksi tokalla kierroksella kokeilla sellaista, että mä meen ensin yksin lampaille ja Koda joutuu hihnasta katselemaan, kun mulla on niiden kanssa niiin kivaa. Ja Kodahan reagoi, se kiskoi ja haukkui hihnassa ja vapaaksi päästyään tuli kyllä vauhdilla lampaille. Alkuun tämän innostamisen jälkeen meni aivan liian lujaa ja touhu hyppäsi vähän leikin puolelle, mutta pian meno rauhottui ja muutama pätkä saatiinkin oikein kivassa vireessä tehtyä, kunnes iski väsy ja lampaan papanat alkoivat taas houkuttelevasti tuoksua nenään. Kuitenkin selvästi toimi tuo heitsaaminen ja Kodaa oikeesti kiinnostaa lampaat ja mun kanssa tekeminen.


Tänään käytiin sitten joulukuun neljäs kerta PSF:llä ja aloitettiin tuolla edellisellä kerralla hyväksi todetulla heitsaamisella. Koda veti ja haukkui ja lähti reippaasti laukalla lampaille, kun pääsi irti. Mun "malta" -käsky meni hyvin perille ja Koda ravasi loppumatkan ja teki ensimmäisen pätkän alun aika hyvin. Edelleen mentiin vähän joko "täysiä tai ei ollenkaan" -meiningillä, mutta selvästi aiempaa enemmän Koda kiinnitti huomiota lampaisiin ja vähemmän niiden papanoihin.

Tokalla pätkällä meni enemmän säntäilyn puolelle ja Koda hajotti lauman muutamaan otteeseen, tässä vaiheessa Mervi tuli hätiin ja huitoi ilmaa kepillä aina, kun Koda meinasi tulla liian lähelle lampaita. Aika lujaa sai huitoa, että Koda alkoi keppiä kunnioittamaan, eli mun täytyy olla vaan entistä tiukempi. Toisen pätkän loppupuoliskon Koda tekikin tosi hyvin, papanat ei enää kiinnostanut ja se pysyi tosi nätisti sopivalla etäisyydellä lampaista.

paimentava koira

Mervi totesi lopetettuamme, että mun täytyy olla tosi paljon tiukempi ja ettei hän ole aiemmin ymmärtänyt, ettei Koda ole luonteeltaan yhtään collie. Muut hänen tapaamansa colliet olisivat tollasella kepin heiluttamisella kavahtaneet jo reippaasti taaksepäin, mutta Koda vain räpytti silmiään fiiliksellä "huido vaan mut älä nyt silmiin lyö" ja jatkoi reippaasti hommia. Luultavasti siis edellisessä paimennuspostauksessa, kun sanoin, että Koda olisi ottanut itseensä liiasta komentamisesta, ei pidä paikkaansa, vaan päinvastoin. Sille ei ole oltu tarpeeksi tiukkoja kakan syömisestä ja haahuilusta, joten se pitää omia taukoja silloin kun sitä huvittaa.

Tosi tyytyväinen olen tähän viimeisimpään kertaa, edistystä on tapahtunut, kun on ehtinyt käymään enemmän. Lisäksi oivallus siitä, että Kodaa oikeesti saa komentaa kovemmin, ilman että se ottaa itseensä, auttaa jatkossa treenien kanssa. Sain vielä mahdutettua kaksi paimennuskertaa mun lopulle joululomalle, joten eiköhän tää tästä!

Kiira & Koda

maanantai 26. joulukuuta 2016

Vuoden 2016 parhaat kuvat

Vuosi 2016 lähenee väistämättä loppuaan. Vuoteen on mahtunut paljon upeita hetkiä, onnistumisia, epäonnistumisia, hölmöilyä ja totistakin tekemistä. Se on sisältänyt paljon oppimista, leikkiä, iloa ja välillä, kuten elämään kuuluu, myös huolta ja surua. Valitsin vuoden aikana otettujen tuhansien koirakuvien joukosta omat kymmenen suosikkiani, joko kuvauksellisesti mielestäni hienoja tai tunnelmaltaan korvaamattomia. Osa kuvista on blogin puolella jo vilahtanut, mutta ehkä hieman eri muodossa. Nauttikaahan!

Glenoak Enlightened

märkä koira

Iloranta

Muroleen kanava

Glenoak Enlightened

Kaupin urheilupuisto

koiratappelu

Savonranta

koiravalokuvaus
© Pilvi Vähämäki

koirakaverit

Tältä näytti meidän vuosi 2016. Mikä kuvista oli sun suosikki? Miksi? :)


Kiira & Koda

perjantai 23. joulukuuta 2016

Joulusiivooja ja orjapiiskuri

Nyt hei kaverit mun oli pakko tulla avautuu teille. Koda täällä siis kirjottelee. Mamma on aivan kamala orjapiiskuri!! Siis mä luulin, et tää jouluhomma olis niinku kivaa ja lomalla olis tarkotus rentoutuu, mut tääl meikä vaa niskalimassa painanu hommia koko päivän! Ei ees oo ollu mitää lakisääteisii leikkitaukoja, vaik oon mä kyl aina mammalta salaa vähä leikkiny...

Ja mitäs kaikkee mä oon sit oikee tehny?? Mä oon nimittäin paistanu vessan, imuroinu kinkun, koristellu pyykit, paistanu kuusen, pessy joulutortut, paketoinu pöytäliinan, laittanu piparit kuivumaan, kuurannu lahjat ja silittäny saunanlauteet! Eiku ootas, ei nyt kuulosta oikeelta... Mä yritän uusiks, eli paistanu lattiat, koristellu kinkun, silittäny lahjat. Ei, ei sekään kuulosta hyvältä. Imuroinu joulutortut, pessy kinkun, lakassu kuusen... Äh, no kattokaa noista kuvista, tää suomenkieli on vielä vähä hakusessa mulla.










Toivottavasti huomenna ei oo tällästä tiedossa, muuten mä kyllä karkaan naapuriin. Nii ja tätä ette usko! Joulukuusen juurella ei kuulemma saa käydä nostamas koipee... Mikähän idea sillä sitte muka on? Nojoo, toivottavasti teijän ihmiset ei oo pistäny teitä näin koville. Pitäkäähän oikeen ihana ja rauhallinen joulu 

Koda aka Jouluorja  + Kiira aka Orjapiiskuri


torstai 22. joulukuuta 2016

Jepen tarina

Helmikuun 25. päivä vuonna 2001 syntyi Ilorannan maatilalla pentue sekarotuisia koiria. Pentueen emä oli nimeltään Iines, melko paljon ulkonäöllisesti tricolour -collieta muistuttava, rauhallinen, ihmisläheinen ja rautahermoinen koira. Pentueen isästä ei ollut tietoa, mutta pentujen ulkonäön perusteella isä oli suurimmalti osin lapinporokoira tai suomenlapinkoira. Pentuja syntyi neljä, yksi narttu ja kolme urosta. Yksi näistä uroksista, se ruskea tassuinen, tulisi myöhemmin saamaan nimekseen Jeppe (televisiossa tuolloin pyörineen Olvi -koira Jepen mukaan) ja muuttamaan meidän perheen ensimmäiseksi koiraksi.

Emä ja neljä pentua

sekarotuinen koiranpentu

Jeppe oli pitkäaikaisen haaveen lopputulos. Pitkään me lapset yritettiin suostutella vanhempia ottamaan koira, vakuutettiin, että hoidetaan sitä hyvin ja autetaan lenkityksessä. Ja pitkään vastaus oli ei. Vuonna 2000 telkkarista tuli ohjelma nimeltä Mahdoton Tehtävä, jonka eräässä jaksossa kilpailijan tehtävänä oli viikossa opettaa lainakoiralle tietyt temput. Koko perheen voimin katseltiin tätä ohjelmaa ja ohjelman päätyttyä vanhempani totesivat, että eiköhän harkita uudelleen sitä koiran ottamista. Näin ainakin itse tapahtuman muistan...

Jeppe saapui kotiin kesäkuun alussa, kun me lapset oltiin lomalla koulusta ja vanhemmillakin oli mahdollisuus olla enemmän kotona. Pienestä mustasta tuli nopeesti perheemme täysivaltainen jäsen, joka sopeutui hyvin lapsiperheeseen, oli kiltti aivan kaikille, niin ihmisille kuin koirillekin. Pennusta asti se hurmasi kaikki, järjesti kunnon vinkuna-show:n aina, kun perheenjäsen tuli koulusta/töistä kotiin, ja oppi nopeasti arkitottelevaiseksi.

Muuten hyväkäytöksinen pentu oli kuitenkin yksinään täysituho. Parhaan kaverini kanssa arvailtiin aina koulusta kotiin kävellessämme, että mitäköhän se Jeppe on tällä kertaa tuhonnut. Palasina oli milloin sohvan verhoilu, kaappien vetimet, sälekaihtimet ja milloin jopa VHS-kasetin filmi oli kelattu ulos ja pureskeltu palasiksi.

Jeppe ei koskaan ollut leikkisä, ehkä sitä ei pentuna opetettu leikkimään, ehkä se vain oli tosikko. Pallon se nouti ehkä kerran, mutta vain ruokapalkan toivossa, toisen kerran kun heitit saman pallon, sait kyllä ihan itse hakea sen. Parhaan, ja oikeastaan ainoan koirakaverinsa, tätini kultaisennoutajan Pepen kanssa Jeppe kyllä paini ja riehui, mutta Pepen jälkeen sille ei ole kukaan muu koira kelvannut leikkiseuraksi.

äiti ja poika
Jeppe emänsä Iineksen kanssa

koirakaverit
Jeppe ja Pepe


Jeppe oli hyvin sopeutuvainen, se matkusti aina tyytyväisenä perheen mukana, mökille, isovanhempien mökille saareen, yöjunalla Leville joulun viettoon ja toki suurella ilolla lähti joka kesä uudelleen synnyinpaikalleen Ilorannan maatilalle. Ilorannassa Jeppe olikin kaikkien koira, kaikki lapset silittelivät sitä, veivät sitä lenkille, opettivat sille temppuja ja aikuiset nauroivat sen suurelle intohimolle kanniskella kaljatölkkejä ympäriinsä.

Jeppeä ei oltu mitenkään hyvin sosialistettu muihin koiriin, mutta ihmiset olivat sille aina helppo juttu. Suuressakin ihmislaumassa se oli kuin kotonaan, rauhallinen, eikä stressaantunut, vaikka kaikki kävivät vuorotellen silittelemässä ja lapset eivät aina niin kovin hellästikään. Toisilta uroksilta se sai usein turpaan, jostain syystä se pelkällä olemisellaan kävi monen uroksen hermoille ja sai monet "tää on ollut aina muille kiltti" -koirat raivostumaan ja käymään kiinni. Jeppe olisi varmasti ollut hyvä laumanjohtaja, itsevarma, ei turhaan uhoile, mutta osaa pitää kyllä tarvittaessa puolensa.

sekarotuinen koira

sekarotuinen koira

sekarotuinen koira

Nuorena poikana Jeppe karkaili silloin tällöin. Useimmiten se pysyi oikein kiltisti omassa pihassa ja juuri kun ajatteli, ettei se nyt enää mihinkään karkaa, kun ei ole aikoihin pihalta mihinkään lähtenyt, se yllätti ja katosi. Yleensä sen omat reissut olivat sellaisia puolen tunnin hairahduksia, lähti varmaan hyvän hajun perässä vaeltamaan ja tajusi pian olevansa kaukana kotoa. Oven taakse ilmestyttyään se aina läähätti reippaasti, eli kotiin oli tultu juosten. Pisimmillään Jeppe oli koko yön reissullaan, se päästettiin iltapissalle takaovesta ja yhtäkkiä koiraa ei ollutkaan missään. Unettoman yön jälkeen ei koiraa näkynyt vielä aamullakaan. Itkuisena olin lähdössä ala-asteikäisenä kouluun, kun kuulin säälittävää vinkunaa autotallimme suunnasta. Siellä Jeppe makasi lopen uupuneena hiekalla, ja myöhemmin selvisi, että naapurin rouva oli nähnyt sen kuudelta aamulla muutaman kilometrin päässä kotoa jolkottelemassa jalkakäytävää pitkin. Tämän reissun jälkeen sitä ei kyllä hetkeen pidetty yksinään ulkona vapaana...

Vanhemmiten Jeppe kyllä jatkoi näitä karkureissujaan, karkaamisen kohde vain tuppasi olemaan aina sama, naapurin piha. Jeppe sulatti heti naapurien sydämet ja nopeasti se alkoi saamaan naapurissa aina herkkuja. Tämän jälkeen, kun edes hetkeksi sille ulkona käänsi selkänsä, näkyi vain musta hännänpää livahtamassa kuusiaidan vierestä naapurin tontille. Etenkin jos naapurit sattuivat grillaamaan... Mikäli naapurit eivät nopeasti ymmärtäneet Jepen istuvan toiveikkaana etuoven takana odottamassa herkkuja, se kiersi talon toiselle puolelle ja kurkkasi olohuoneen ikkunasta sisään, ja kuulemma muutamaan otteeseen pelästytti vieraitakin.


sekarotuinen koira

sekarotuinen koira


Kesän 2013 rajun sisäkorvantulehduksen jälkeen Jepen kunto heikentyi. Tasapaino oli pitkään korvatulehduksen jälkeen hakusessa ja tulehdus vei lähes kokonaan Jepen kuulon. Tasapaino kuitenkin hiljalleen parani taas ja Jepestä löytyi vielä iso annos elämäniloa. Se edelleen kantoi joka lenkin jälkeen hihnansa kotiin, halusi jokaisen mahdollisen tölkin suuhunsa namin toivossa ja vinkui häntä onnellisena heiluen jokaiselle tutulle ja vieraalle, joka kodissamme vieraili. Lenkille se lähti aina innoissaan ja käveli reippaasti vielä reilu vuosi sitten yli viiden kilometrin lenkkejäkin.

Kodalle Jeppe toimi hienona esimerkkinä yli vuoden ajan. Jeppe ei hirveästi Kodasta, kuten ei Pepen jälkeen enää muistakaan koirista, välittänyt, mutta oli aina kiltti. Se tuntui hyväksyvän Kodan laumaansa ja antoi Kodan makoilla sylissäänkin. Vaikka Koda testosteronihöyryissään pari kertaa Jepelle suuttuikin ruokansa varastamisesta, Koda selvästi kunnioitti vanhusta ja ymmärsi nopeasti, ettei sitä härnätä.

Viime kesänä takajalat alkoivat heiketä, mökillä veneeseen hyppääminen ei meinannut enää onnistua ja liukkaalla alustalla tassut liukuivat alta. Lihakset olivat selvästi surkastuneet ja koiran koko olemus alkoi muuttua, Jeppe oli selvästi vanhus. Kesästä loppusyksyyn tilanne säilyi oikeastaan ennallaan, mutta marraskuun aikana kunto meni nopeasti huonompaan suuntaan, etenkin liukkaat tiet olivat haastavia ja kävelylenkit alkoivat olla todella hitaita. Vaikka päätös ei koskaan ole helppo, oli se Jepen kohdalla selvä, tällainen ei ole enää sen arvoista elämää.

Nuku rauhassa, maailman rakkain. 25.2.2001-22.12.2016.

vaikka joskus syliin mustan maan mä sua joudun kantamaan, niin minä sinua vaan ♥


koirakaverit