torstai 29. syyskuuta 2016

Leiki, treenaa, lepää, toista.

Saatiin lauantaina toista kertaa treeni-, metsälenkki- ja leikkiseuraksi sileäkarvainen collie Pyry omistajansa Marikan kanssa. Ihanaa on ollut saada Kodalle suunnilleen samanikäinen colliekaveri, noilla kun tuntuu olevan ihan samat jutut, vaikkakin Pyry on aika paljon villimpi tapaus kuin Koda. Koda on kuitenkin samankokoisten kaverien kanssa leikkiessä erittäin pitkäpinnainen ja kestää kyllä kovaakin höykytystä, ja jopa tykkää siitä. Pyryn kanssa Koda saa myös tärkeää siedätystä muiden urosten läsnäololle ja koska pojat ovat pitkälti samalla aaltopituudella leikkien suhteen, saadaan erimielisyydetkin setvittyä vain pienellä ärähdyksellä. Kodan ollessa nuorempi käytiin paljon koirapuistoissa, mutta teini-iän tultua emme ole oikeestaan enää puistoilleet. Koda hermostuu helposti pienemmille, sen alistamista yrittäville uroksille, kun taas isommat ja vanhemmat urokset taas tuntuvat helposti yrittävän pelkästään alistaa teini-Kodaa, ainakin jos paikalla on narttuja. Varmempaa siis tavata tuttuja koiria kahden kesken niin saa helpommin positiivisia kokemuksia ja saa oikeasti leikkiä ja riehua.




Lisäksi Marika ja Pyry ovat olleet meille hyvää häiriötreeniseuraa ja ollaan saatu treenailtua vierellä kulkemista, ohituksia, paikkaistumista ja -makuuta sekä luoksetuloa. Lisäksi olen parhaillaan käynnissä olevan tokon verkkokurssin innostamana harjotellut paljon katsekontaktia ja keskittynyt sen parantamiseen. Täytyy myöntää, että olen tehnyt Kodan kanssa sen virheen, että pentuna sen käyttäytyessä kiltisti ja oppiessa nopeasti, jätin perustaidot liian vähälle harjoittelulle. Sen takia ollaan nyt teini-iän tullen jouduttu pitkälti palailemaan ihan perusteisiin. Kontaktia ollaan harjoiteltu esimerkiksi niin, että kun vierellä kävellessä Koda katsoo mua silmiin, naksautan ja annan namin. Tätä ollaan treenailtu itsenäisten tokotreenien lisäksi ihan lenkeilläkin, saa ainakin paljon toistoja. Lisäksi jos tokoillessa Koda vilkuilee muualle, istun Kodan eteen ja kun Koda kohdistaa katseensa muhun, naks ja palkka. Ja tätä toistetaan niin kauan, että Kodaa kiinnostaa enemmän minä kuin se, mitä aiemmin haluttiin tuijottaa. Kotona treenatessa häiriönä on ollut YouTubesta pyörimään laitettu video, jossa vuorotellen eri rotuiset koirat haukkuu. Koda on herkkä reagoimaan juurikin muiden koirien haukkuun, siksi ollaan alotettu ihan kotona tämä haukkumiseen siedättäminen. Kätevää myös, kun voi lisätä pikkuhiljaa äänenvoimakkuutta.

Olen nyt tokoillessa siirtynyt aika paljolti lihapullista leikkipalkkaan, joka on toiminut erittäin tehokkaasti sen jälkeen, kun olen kotoa kerännyt kaikki Kodan lelut pois lattioilta lojumasta ja ne kaivetaan esiin vain silloin, kun treenataan jotain. Koda on näin oppinut paremmin siihen, että leikkiminen on palkka ja että mun kanssa on mahtava leikkiä. Lelun avulla saa myös paremmin nostettua viretilan oikealle tasolle ja hieman herkkä masukaan ei rajoita treenien määrää (ja koira jaksaa syödä paremmin myös oikeeta ruokaa). Edelleen ihan uusien asioiden opettelussa käytän namipalkkaa, koska leikkiminen saa välillä viretilan niin korkealle, että Koda vain höseltää. 



Kodan murrosikä on tuonut haasteita kaikkiin keskittymiskykyä vaativiin treeneihin, etenkin tuo häiriönsieto on ottanut takapakkia parin viime kuukauden aikana. Myös siksi, että paimennuksen ja vesipelastuksen ohella olen jättänyt häiriötreenaamisen aivan liian vähälle huomiolle. Joka tapauksessa tällä hetkellä pienetkin edistysaskeleet ovat meille tosi iso juttu, erittäin tyytyväinen olen esimerkiksi Kodan toimintaan Pyryn ollessa häiritsemässä. Olen pitänyt nyt treenipätkämme lyhyinä ja paljon leikkiä sisältävinä, jotta innostus ja kiinnostus pysyy yllä molemmilla. En myöskään vaadi Kodalta puhtaita tai kovinkaan siistejä suorituksia tällä hetkellä, tarkoituksena on lähinnä pitää hauskaa, opetella häiriönsietoa ja samalla harjoitella tokon liikkeitä edes hieman. Kehun tietysti kovasti enemmän silloin, kun esimerkiksi perusasento on suora ja sopivalla etäisyydellä, mutta myös vähän sinnepäin kelpaa tällä hetkellä. Katsotaan sitä tarkkuutta sitten, kun Kodan keskittymiskyky on taas kohdillaan.

Ensi viikolla meillä alkaakin jo varsinainen tokon alkeiskurssi, nyt kun ollaan vaan itsenäisesti treenailtu verkkokurssin ohjeiden mukaan. Yritän tällä viikolla vielä ehtiä melkein joka päivä edes vähän treenaamaan kontaktia ja seuruuta, jotta päästäisiin ensi viikolla alkeiskurssilla oikeesti kunnolla keskittymään treeniin, eikä epätoivoisiin rauhoittumisyrityksiin menisi liikaa aikaa. Pitää myös alkaa ahkerammin kysellä syksyn aikana häiriötä treeneihin. Tilasin myös Adlibriksestä yhden tokoaiheisen kirjan, joka odottaisi postissa noutamista. Toivotaan, että sieltä saa hyviä vinkkejä! Suurin haaste taitaa tosin välillä olla tää oma malttamattomuus :D


Viikonlopun tunnelmissa,

Kiira & Koda

tiistai 27. syyskuuta 2016

Sisäisen vesipedon metsästys

Maanantain uintivuorolla Kodasta kuoriutui todellinen vesipeto, jokainen lelu kelpasi hakea altaasta. Ja omistaja oli tietenkin super ilonen, että tästä kesän alussa lähinnä leluja ympäri uineesta, suunsa kastelemista pelkäävästä paimenesta on kuoriutunut ihan kelvollinen noutaja! Lisäksi kaikki lelut, dummyt ja köydet tuotiin hienosti rampille asti, eikä pudotettu matkan varrella altaaseen, jes! Edelleen Koda päästää herkästi irti, jos esimerkiksi uittaja pitää hieman köydestä vastaan, eli tätä treenaillaan vielä. Huomaa kyllä, että Kodaa itseäkin ärsyttää, kun köysi karkaa suusta ja ottaa heti seuraavalla yrityksellä paremman otteen. Vaikka Koda pärjäisi altaassa hyvin ilman uittajaa, aion jokaiselle uintikerralle uittajan ottaa. Hänen avulla saadaan enemmän irti uintivuorosta ja voidaan harjotella juuri tota tavaroiden noutamista niin, että siellä on hieman vastusta mukana. Auttaa sitten ens vepekaudella veneen haussa ja hukkuvan pelastamisessa.





Kesällä treenailtiin vain tästä astetta pienemmän dummyn noutoa vedestä, nyt sujuu jo isommallakin

Päänvaivaa Kodalle tuotti noutaessa vain ihan altaan reunaan kiinni menneet lelut. Kuinka saada lelu suuhun, ilman että iskee kuononsa altaan reunaan? Siinä sitten uitiin muutama kieppi ja ooteltiin, että josko se lelu kulkeutuisi hieman keskemmälle. On se hölmöläinen. Eniten Koda innostui pienestä vinkuvasta porsaasta ja olisi hakenut sitä varmaan vielä kymmenen kertaa lisää, ellen olisi päättänyt että nyt riittää, ja tulihan se puolen tunnin uintivuorokin jo päätökseen.

Lelujen hakemisen lisäksi onnellisuutta omistajalle tuotti Kodan hyppääminen altaaseen! En tiedä mainitsinko vepe-postauksissani teille, mutta Kodahan aina rannasta järveen mentäessä kävelee oikeen hitaasti ja epäröiden veteen ja veneestä hypyssä pitkän pohdinnan ja hyörinnän jälkeen ei vieläkään hyppää, vaan ikäänkuin luisuu veneestä järveen. Siksi tämä rampista altaaseen hyppääminen on mun mielestä niin siistiä. Pentu-uintikurssilla se kyllä teki samaa, kun oli ensimmäisellä uintikerralla kävellyt rampilta veteen niin, että kuono upposi oikeen kunnolla altaaseen.




Hyvin pettynyt nuori herra, kun uittaja ohjasi menemään rampilta veteen ilman hyppyä

Sarjakorttimme on siis 10 x 30 minuuttia ja ajattelin, että tuo puolen tunnin aika saattaa alkuun olla liian pitkä, että varmaan pikkuhiljaa pidennetään uintiaika vartista siihen täyteen 30 minuuttiin. Kopedikops kuitenkin yllätti täysin polskimalla innolla vuoron loppuun näyttämättä tässäkään vaiheessa oikeen mitään väsymyksen merkkejä. En tiedä olisiko kyse ollut huolellisesta lämmittelystä (ravaamista, kieppejä, jalkojen välistä pujottelua, kumarruksia), jonka teimme koirauimalan pihalla ennen vuoron alkua. Lisäksi edellisenä päivänä otettiin aika rennosti.

Jäähdyttelyksi käytiin sitten parinkymmenen minuutin vauhdikas kävelylenkki, mutta kotiin tultua Kodalla oli vielä sellaista pöhköilyenergiaa, tuo uiminen kun tuntuu käynnistävän Kodalta (niin kuin monelta muultakin koiralta) jonkun hetkellisen lisämoottorin. Ollaan treenailtu nyt kotosalla kevythäkkiin rauhoittumista, jotta häkistä on enemmän hyötyä tulevaisuudessa esimerkiksi näyttelyissä. Jäähdyttelyjen, ruokailun ja kuivauksen jälkeen pyysinkin Kodan häkkiin makoilemaan ja sinne se nopeasti rauhottui. Kymmenen minuutin päästä siellä maattiin jo selällään jalat ojossa.


Polskis,

Kiira & Koda

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Valokuvailua ja poseeraamista

Käytiin vapaapäivän kunniaksi kuvailemassa hieman erilaisessa miljöössä Tampereen vanhalla tulitikkutehtaalla. Pilvinen sää ei haitannut, sillä värikkäät graffitit toivat kuviin ihanaa tunnelmaa. Valitettavasti vanhalla tehdasalueella on tosi paljon roskaa ja esimerkiksi lasinsiruja, joten tosi varuillaan sai koiran kanssa olla. Koda oli päässyt ennen kuvailuja juoksemaan pari tuntia metsässä, joten se oli onneksi melko rauhallinen ja hienohelmana osaa myös itse olla suht varovainen. 

Vapaapäivän ilta kuluikin sitten kuvia karsiessa ja muokkaillessa. Karsiminen oli vaikeaa, kun värikkäät graffitit vanhassa tiilirakennuksessa tekee kyllä muhun ainakin suuren vaikutuksen. Aika moni kuva oli mielestäni julkaisemisen arvoinen, joten tässä lopputulos:





Glenoak Enlightened








Glenoak Enlightened

Glenoak Enlightened

Mikä kuvista oli sun suosikki?


Kiira & Koda

HUOM! Tulitikkutehdas siis ei ole sopiva paikka koiran riehumiseen tai leikkimiseen. Tehdasalueella, varsinkin varsinaisen tulitikkutehtaan alueella, on paljon rikkoutunutta lasia, huumeruiskuja jne. roskia. Kodaa kuvattiin lähinnä varsinaisen tulitikkutehtaan viereisien rakennusten edustoilla, joissa lasinsiruja oli huomattavasti vähemmän ja huumeruiskuja ei näkynyt ollenkaan. Rakennusten sisällä oletettavasti näitä koiralle, ja ihmisellekin, vaarallisia roskia on enemmän, joten sisällä Koda ei käynyt. Lisäksi mulla oli assari mukana kuvia otettaessa, joka oli valmiina ottamaan Kodan kiinni, jos se meinasi johonkin suuntaan liikkua ja joka kulki edeltämme katsomassa, näkyikö missään lasinsiruja. Viimeinen kuva on otettu siistillä alueella, jossa ei näkynyt lasia eikä muutenkaan juuri mitään roskia. Lisäksi tein vielä tarkan tassutarkastuksen Kodalle kotiin päästyämme, jos se olisikin varovaisuudesta huolimatta onnistunut astumaan johonkin terävään.

Jos siis menette alueelle, olkaa tarkkoina! 

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Syksyinen kuvapostaus

Koska Suomen syksy alkaa pian olla kauneimmillaan, lähdettiin Kodan kanssa pienelle metsäretkelle kameran kanssa. Tässä muutama otos matkalta, mikäs allaolevista on sun suosikki? :) 









Metsäisissä tunnelmissa,

Kiira & Koda

maanantai 19. syyskuuta 2016

Uikaa, uikaa, jos osaatte!

Ja osashan se! Elokuun puolessa välissä oltiin viimeisissä vepetreeneissä ja seuraavana viikonloppuna kaverini mökillä, jossa suppaillessa Koda pulahti mereen. Näiden jälkeen Koda ei kuitenkaan ole uinut. Tänään päästiin Koirapalvelu Taidoggaan koirauimalan avoimissa ovissa hieman edullisempaan hintaan polskimaan ja pienen epäröinnin jälkeen vesipeto löytyi. Kodan ensimmäinen kosketus uimiseen tapahtui pentu-uintikurssilla maaliskuussa ja Koda selvästi tykkää uida altaan lämpimässä ja kirkkaassa vedessä enemmän kuin järvessä. Sopii hyvin tähän muuhun prinsessan imagoon, jota Koda kantaa mukanaan. Rampilta on mukava hypätä, näkee mihin tassunsa laittaa, kun vesi on kirkasta, eikä tule kylmäkään.



Uintivuoro kesti viitisentoista minuuttia ja uittaja oli altaassa koko ajan Kodan kanssa. Olin ottanut tutun sinisen köyden Kodalle mukaan, koska sen noutamista vedestä ollaan paljon treenailtu ja sen vahvistaminen ensi kesän vepeilyjä varten olisi tärkeää, jotta veneen tuominen rantaan alkaisi sujua. Tosi hienosti Koda innostui heti köydestä ja haki sitä hyvin. Alkuun tosin tutulla kahden kulmahampaat otteella - ettei vain suuhun mee vettä! Pikkuhiljaa kuitenkin ote vahvistui ja Koda ui allasta ympäri köysi suussaan, eikä päästänyt irti, vaikka uittaja veti toisesta päästä.

Upeesti Koda oli melkein koko uintivuoron altaassa, muutaman kerran kävi rampilla kääntymässä, mutta nopeasti pyrki takaisin veteen. Vikalla uintikierroksella alkoi kuitenkin vähän väsymisen merkkejä näkyä, Koda lähinnä enää kellui vedessä. Jaksoi kuitenkin selkeästi paremmin kuin huhtikuussa, milloin viimeksi uimalassa käytiin. Silloin alkoi muutaman uintikierroksen jälkeen puuskuttaminen näkyä kapeista poskista ja tauot olivat paljon pidempiä kuin tänään. Eli vepeily on uintikuntoa ja -lihaksia kasvattanut. Varmasti myös karvakerroksen harventuminen on tehnyt uimisesta kevyempää, ja helpottaa muuten myös omistajaa, kun koira kuivuu edes vähän nopeammin.

Prinsessan otteella



Näissä alkaa olla jo asennetta!

Ostin tuossa kuukausi takaperin Kodalle kymmenen kerran sarjakortin koirauimalaan, joten talven aikana päästään enemmänkin polskimaan. Hyvä oli huomata, että altaassa uiminen sujuu tosi mukavasti ja Koda näytti nauttivan, kunhan ensin sai jutun juonesta taas kiinni. Ehkä se vepen sove-tulos ei ole ihan niin kaukaa haettua kuin olen tässä hetken aikaa ajatellut, jospa ens kesänä järvivedet lämpenisivät vähän enemmän niin hienohelma uskaltaisi rohkeammin uida.

Rankan treenin jälkeen hyvät herkut, palauttavalle lenkille ja tyytyväisenä nukkumaan

Kiira & Koda

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Hyvinkään RN 18.9.

Ensimmäisenä on mielessä pettymys. Valehtelisin, jos väittäisin muuta. Kaksi ERIä ja jopa SERT ja VSP takana ja sitten saadaan EH! Erittäin hyväkin nyt on junnukoiralle ihan hyvä tulos, mutta kyllä se silti harmittaa. Mutta suurin harmistus on kuitenkin siitä, että Koda on teini-ikänsä ja häiriötreenin puutteen takia ottanut paljon takapakkia käyttäytymisensä kanssa. Tuusulan ryhmänäyttelyissä toukokuussa Koda käyttäytyi paljon nätimmin ja esiintyi edukseen, vaikka silloinkin oli innokas ja iloinen itsensä. Nyt kuitenkin kehän laidalla vingutaan, kehässä katse harhailee muihin koiriin ja ravatessa pompitaan kuin citykani. Osasyynä luultavasti mun jännitys ja hermostuneisuus, jota ei Tuusulassa ollut samassa mittakaavassa kuin nyt Hyvinkäällä ja viime viikonloppuna Porvoossa. Lisäksi Hyvinkäällä satuimme kuulemaan, että viereisen kehän laidalla kahdella nartulla oli juoksut, joten voitte vaan kuvitella, miten hienoa katseltavaa näitten nuorten urosten kehä oli. Koda pomppi ja riehui, kun taas monen muun collien omistaja sanoi koiransa olleen aivan toisessa maailmassa, ravanneen löntystellen nenä kiinni maassa ja haahuillen ympäriinsä.


Tuomarina Hyvinkäällä oli suomalainen Tuula Savolainen. Arvosanaksi tosiaan Koda sai erittäin hyvän ja arvosteluksi saimme seuraavanlaista:

14 kk, vahva nuori uros. Voisi mittasuhteiltaan olla hieman lyhyempi.
Oikealinjainen pää. Hyvät, tummat silmät.
Hyvin taittuneet, hieman leveäasentoiset korvat.
Hyvä eturinta. Tilava rintakehä. Hieman pitkä lanne.
Korkealla kannettu häntä. Suurehkot olkavarret.
Hyvin kulmautunut takaa. Edestakasliikkeiden tulee vakiintua.
Hyvin/hyvän vaalea soopeli. Hyvä karvanlaatu. Reipas sivuaskel.


Suurin osa ongelmista siis sellaisia, joita saa treenillä karsittua pois, kuten korkealla kannettu häntä ja liikkeiden vakiintuminen. Sitähän jo Porvoossa sanottiin, että liikkuu hyvin, kunhan rauhoittuu. Ja isohkot olkavarrethan on siis tietty vaan iso haba eli tosi hyvä! 

Tällä tuloksella jäädään ainakin puolen vuoden mittaiselle näyttelytauolle, mätsärikehiin mennään pyörimään niin paljon kuin mahdollista ja lisäksi tokoa treenaillaan talven ajan kontaktin ja yhteistyön kehittämiseen. Lisäksi iho ja turkki saavat hieman uutta puhtia, kun ei vepeilyä treenata. Koirauimalassa aiotaan kyllä käydä, mutta siellä koira ui hetken ja kuivataan heti hyvin, kun vepetreeneissä menee monta tuntia ennen kuin koiran saa kotiin ja kuivaukseen.  

Tää kuva taitaa tiivistää meidän näyttelytauon tarpeen tehokkaasti

Ensi vuonna sitten uudella innolla sertifikaattien metsästykseen ja nyt hetkeksi muiden juttujen pariin,

Kiira & Koda

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Porvoon KR 10.9.

Lauantaina päivää vietettiin Porvoon kaikkien rotujen näyttelyissä, jossa pk collieita tuomaroi irlantilainen Colm Hastings. Meillä oli kiireinen viikko takana, lähinnä sen takia, että olin yrittänytkin pitää aikataulut tiukkoina, ettei jännitys saisi mua täysin valtaansa. Valmistelut aloitettiin taas hyvissä ajoin, olin harjannut Kodaa parin viikon ajan melkein päivittäin, sillä nuorukaisella on tällä hetkellä aika tehokas "eroon karvoista" -kuuri käynnissä. Äitini esimerkiksi totesi perjantaina Kodan nähdessään, että miten Koda näyttää aivan erilaiselta kuin ennen... Ilmeisesti oli parin viikon aikana ehtinyt karvapeite harventua sen verran, että Kodasta oli kuoriutunut aivan uusi koira.



Treenailtiin myös pari kertaa seisomista ja seuraamista koirakavereiden kanssa ja ilman. Keskiviikkona varasin Kodalle vielä nopealla varoitusajalla ajan koirahierontaan ja saatiin vähän kesän uimisten jäljiltä jumiutuneita lihaksia auki hieronnalla ja laserhoidolla. Jumeja löytyikin aikalailla, takareisistä, selästä ja lapojen seudulta, mutta melko hyvin lähtivät nuorelta koiralta aukeamaan. Perjantaina Koda puunattiin kunnolla, pestiin, kuivattiin, föönattiin, harjattiin, kammattiin ja trimmattiin. Ja mun jännitys sen kuin yltyi.

Lauantaina suunnattiin sitten aamusta heti Porvooseen, jotta Koda ehtisi vähän tutustua paikkaan ja rauhoittua ennen kehää. Olin jättänyt aamuruuan antamatta, jotta Koda keskittyisi kehässä mun lihapullakätösiin, eikä niinkään ottaisi muista koirista häiriötä. Junioriuroksia oli paikalla vain kolme ja Koda oli niistä ensimmäinen, jäätiin siis heti yhteiskierrosten jälkeen kehään. Ollessani kehässä edelleen jännityksestä sekaisin asettauduin seisomaan tuomaripöydän eteen väärinpäin... Haha, ja tajusin tämän vasta, kun seuraava koira oli jo kehässä. Itseasiassa tuomari vähän niin kuin ohjasi meidät siihen naama väärään suuntaan. Mutta eipä kai siinä mitään, samaltahan tuo koira näyttää molemmin puolin. Ja kyllähän se tuomari koiran kiertää katsomassa molemmilta puolilta joka tapauksessa.


Tyytyväisenä väärinpäin seisoskellaan

Juoksuttamiset menivät ihan mukavasti, Koda oli kyllä hieman turhan innostunut lihapullista ja hyppi välillä innokkaasti. Lisäksi seisoessaan nuori herra hiipi pikkuhiljaa lähemmäs mua, luultavasti niiden samaisten lihapullien toivossa. Ensi viikolla Hyvinkäälle mentäessa koira saa kyllä aamulla syödä... Noh, arvosteluksi saatiin erinomainen, jes! Kaksi muuta junnua olivat hieman Kodaa nuorempia ja aika paljon hitaammin kehittyneitä, eli Kodaan verrattuna tosi pienen näköisiä. Molemmat merlepojat saivat myös ERI:n eli kilpailuluokassa oltiin sitten taas kolmestaan. Junioriluokan voittajaksi tuomari valitsi sitten meidät, jihuu! Harmillisesti tuomari ei kuitenkaan halunnut antaa kenellekään juniorille SA:ta ja tiemme näissä näyttelyissä päättyi tähän. 

Arvostelulapun kanssa piti käännöspisteestä pyytää apua, ei siksi etten olisi englantia ymmärtänyt, vaan siksi että kehäsihteerin käsiala oli sellaista hepreaa, että käännöspisteessäkin oltiin vähän puulla päähän lyötyjä. Saatiin kuitenkin lopulta selkoa tähänkin asiaan ja arvostelu kuului jotakuinkin näin:

hyvät yleiset linjat, mantelisilmät, hyvä purenta
kaareva kaula, joka laskeutuu hyvin sijoittuneisiin olkapäihin
hyvän kokoinen, hyvin kulmautunut, 
runsas luusto ja rakenne ikäisekseen
hyvä etuosa, tarvitsee aikaa kehittyä
liikkui hyvin, kun rauhoittui
hyvin käsitelty ja esitetty



Arvostelun pohjalta jäi hieman epäselväksi, mistä se SA:n saaminen, tai siis saamattomuus, jäi kiinni, mutta ehkä se oli sitten tuo "tarvitsee aikaa kehittyä" -kohta. Ensi sunnuntaina jatketaan SERT:n metsästystä tosiaan Hyvinkään ryhmänäyttelyissä. Porvoosta oppineena Koda saa aamulla ruokaa, mä seisotan sitä toivottavasti oikeinpäin kehässä (:'D) ja lisäksi Koda saa ottaa nyt alkuviikon aivan rennosti, ettei ole liikaa stressiä nuorelle koiralle. Porvoossa kävi nimittäin kehässä sellainen pieni välikohtaus, että toiseksi sijoittunut koira vähän ärähti kehässä Kodalle, Koda provosoitui ja ärisi takaisin. Luultavasti stressi, mun hermostuneisuus ja nälkä saivat sen niin nopeasti kuumenevaksi. Tilanne oli kyllä ohi yhtä nopeasti kuin se oli alkanutkin ja teinipojat unohtivat rähinänsä. Täytyy kuitenkin nyt keskittyä siihen, että Kodan hermot saavat huilia ensi viikon ja muutenkin ehkä hieman hiljentää treenitahtia Kodan murrosiän ajan.


Omasta mielestäni Koda oli  tietenkin ruusukkeensa ansainnut, 
joten nappasin tätini kukkapenkistä pojalle aidon kukan koristeeksi


Kiira & Koda