keskiviikko 31. elokuuta 2016

Hiljaa hyvä tulee

Eilen, tiistaina, käytiin taas viikko-ohjelman mukaisesti katselemassa lampaita. Viime viikon onnistumisesta viisastuneena kävin taas Kodan kanssa muutaman kilometrin juoksulenkin ennen paimentamaan lähtemistä. Vastassa tilalla olikin ihana pieni ilmestys, Briteistä Suomeen saapunut 12-viikkoinen paimenkoiran alku. Pitihän siitä muutama kuva napata, yhden onnistuneen otoksen ehdin saada ennen kuin pikkuinen pinkoi lampaiden luokse tilan vanhemman paimenen perässä. 


No niin, pentukuumeesta itse asiaan. Paimennus alkoi tavalliseen tapaan, Koda oli onnessaan lampaista ja hieman ryntäili. Tein kuitenkin alusta asti selväksi, että mä olen täällä pomo ja nappasin Kodan pari kertaa kiinni, kun säntäili täysillä lampaiden perään. Jonkun verran olen oppinut näkemään Kodan olemuksesta, milloin touhu on lähtemästä lapasesta ja yrittänyt heti puuttua asiaan. Välillä Kodan kuitenkin kuuluukin juosta lampaat kiinni, joten eron näkeminen olisi tärkeää, jotta pystyy keskeyttämään hölmöilyt viemättä kuitenkaan niitä oikeita paimennusfiiliksiä ja -iloja Kodalta pois.  



Nopeasti Koda ymmärsi rauhoittua kuten viime tiistainakin ja alettiin treenaamaan kulmia. Eli lampaat seisoivat nurkassa ja mä Kodan ja lampaiden välissä. Mun tehtävänä oli saada Koda kiertämään lampaita puolelta toiselle tarpeeksi suurella etäisyydellä. Yllä erittäin taiteellinen paintilla tehty kuva havainnollistamaan tätä (pitäisiköhän harkita graafisen suunnittelijan tms. uraa?). Kädessäni olevalla aurauskepillä suljin reitin, kun Koda pääsi aidan viereen ja oli kääntymässä kohti lampaita. Kodan pysähdyttyä pyysin vaihtamaan suuntaa, tässä siis käytössä kiertämiskäskyt "kierrä" ja "ympäri". Lisäksi keppiä käytetään, jotta saadaan koiraa ottamaan etäisyyttä lampaisiin, jossain vaiheessa Kodan tulisi ymmärtää, että kun keppi osoittaa suoraan sen kylkeä kohti, täytyy siirtyä kauemmas. Nyt jouduin vielä liikkumaan koko keholla Kodaa kohti ja muutaman kerran myös ottaa pannasta kiinni, jotta Koda suostui perääntymään. 

Näitä kulmia sitten hinkattiin ja hiottiin, aina välillä ikäänkuin palkinnoksi hyvin menneestä suorituksesta annoin Kodan käydä nurkassa asti ajamassa lampaat liikkeelle ja lähdin kulkemaan lampaiden kanssa aidan viertä Kodasta poispäin. Kodalle lampaiden perässä käveleminen on huomattavasti helpompaa kuin tämä nurkassa pyöriminen, joten Koda sai hieman helpotusta palkinnoksi. Muutaman kerran sujui oikein hyvin, Koda lähti kaartamaan oikein kunnolla ja aloitti lampaista poispäin suuntaavalla liikkeellä, kuten paimenkoiran olisi hyväkin tehdä. Näissä väleissä kehuin tietysti kovasti. 



Kodan ajautuessa liian lähelle lampaita, sen viretila nousee edelleen liiaksi, lampaat pinkovat pakoon ja Kodan viretila nousee entisestään. Muutamia kertoja annoin Kodan kuitenkin hakea "karanneet" lampaat takaisin luokseni, vaikka vauhtia onkin hieman liikaa, niin Koda on kiltti ja rauhoittuu selvästi heti, kun lampaat taas kasaantuvat viereeni. Kouluttaja sanoikin, että välillä näin on hyvä antaa koiran tehdä, jotta se oppii kasaamaan lampaat ja säätelemään omaa vauhtiaan, lisäksi tämä pitää nuoren koiran intoa yllä ja koira saa sellaisen "hauskan" hetken työn keskelle. 40 minuutin paimennusaika on kuitenkin aika pitkä tuollaiselle murkkuikäiselle aloittelijalle keskittyä täysillä.  

Treenien loppuun otettiin vielä hieman kuljetusta, eli mä lampaiden kanssa ja Koda lampaiden perässä käveltiin laidunta ympäriinsä. Pari kertaa Koda tuli liian lähelle ja lampaat hajaantuivat, hienosti poitsu kuitenkin kävi hakemassa ne takaisin mun luo ja saatiin vielä loppuun muutamat hyvät, rauhalliset kaarteet laitumen keskellä. Kehuin kovasti ja annoin pari lihapullaa herralle. Upeat suoritukset! <3 

Kovasti harmittaa, että GoPron muistikortilta loppui tila ja videolle tuli vain paimennuksen ensimmäiset 12 minuuttia, eli rauhallisimmat ja onnistuneimmat hetket jäivät taltioimatta. Yritetään ensi viikolla uudestaan, jos saisi onnistuneita pätkiä teille katseltavaksi.




Ylpeä omistaja ja väsynyt koira (ehkä myös vähän toisinpäin),

Kiira & Koda

maanantai 29. elokuuta 2016

Syksyn ensimmäiset hetket

Syksy alkaa olla ovella, tai on ehkä ollut koko kesän, tässä syksyfiilistelyksi Rauli -myrskyn sävyttämän mökkireissun kuvia. Kuvat muokkailin hieman syksyisemmiksi väreiltään. Joskus mustakin nousee esiin pieni syksyihminen ja tällä hetkellä nautin koiralenkeistä viileissä, pimenevissä illoissa, tulevista ruskan väreistä ja odottelen, että saan kuvata Kodaa värikkäiden lehtien seassa. Tässä nyt kuitenkin alkuun näitä enemmän tai vähemmän syksyisiä kuvia:











Tenttiviikon keskeltä,

Kiira & Koda

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Soutaa, huopaa, vai sittenkin meloo?

Tällä kertaa ihan kirjaimellisesti melottiin, ja tarkemmin vielä suppailtiin koiran kanssa. Lähdettiin perjantaina kaveriporukalla mökille Pyhtäälle meren rantaan ja yksi kavereistani sai meille lainaan kaksi sup-lautaa Helsinki Surf Shopista. Olin lukenut ja nähnyt kuvia koirasuppauksesta, joten olihan sitä pakko päästä kokeilemaan. Varmistettiin vielä Helsinki Surf Shopista, että koira on tervetullut sup-laudalle, ja jes, olihan se!


Oli kyllä aivan mielettömän upeeta, lauantaina heti aamusta aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja meri oli tyyni. Ei muuta kuin Kodalle pelastusliivit päälle ja laudalle. En ollut itsekään suppaillut aiemmin, mutta erittäin meni tosi hienosti, Koda pysyi laudalla, istui rauhallisesti suurimman osan ajasta ja toisella kierroksella jopa makoili laudalla. Ja pääsihän se Koda sitten mereen uimaankin. Videolta välittyy varmasti tunnelmat tästä, enjoy! :) 



Olettekos muut päässeet kokeilemaan suppausta, koiran kanssa tai ilman?


Lämpimistä keleistä nauttien,

Kiira & Koda 

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Vaikeuksien kautta voittoon(ko?)

Toivotaan ainakin näin, koska takana on aikalailla pieleen mennyt viikko. Ensinnäkin ajatus kahdesta paimennuskerrasta kariutui, kun heräsin aivan liian myöhään kyselemään vapaita paimennusaikoja, eikä tilalta sitten enää löytynyt meille treeniaikaa alkuviikolle. Noh, päästäisiinpä ainakin lauantaina paimennuspäivänä kahdesti lampaille. Sitä odotellessa.

Koska viikolta oli niin vähän kuvia, saatte nauttia Kodan pentukuvasta

Torstaina sitten viikko-ohjelman mukaan vepetreenit, joiden suhteen odotukset olivat melko korkealla, Kodahan oli mökillä uinut paljon. hakenut tosi hyvin köyttä ja dummya vedestä, sekä pelastanut mut onnistuneesti "hukkumasta". Ilma oli, kuten tän kesän vepetreeneille on ollut tyypillistä, sateinen ja kylmä (+13 astetta). Meillä oli kuitenkin vapaaehtoinen hukkuva, joten hyvät treenit varmasti saadaan aikaan. 

Ensimmäisenä liikkeenä otettiin köyden/veneen hakua, että Koda pääsisi samalla kastautumaan ja muut liikkeet sujuisivat tämän jälkeen paremmin. Eikä siitä tullut mitään! Koda taas neiteili ja ai että, kun oli vaikeeta se mahan kasteleminen... Vähän vaikea ymmärtää, kun mökillä ui oikein innokkaastikin ja sitten tällaista taas. Uhrasin sitten omat housuni heti treenien alkuun ja kävelin Kodan kanssa järveen, muutaman kerran se kävi köyden hakemassa, mutta taas sellaisella kahden hampaan hienohelma-otteella. Noh, aina ei voi voittaa ja olisihan meillä vielä muita liikkeitä jäljellä.

Seuraavana veneestä hyppy, joka oli myös melko jännää tälle prinsessalle, mutta kyllä Koda 30 sekunnissa veneestä hyppäsi, käskysanoja tosin taisi olla lähes kaksikymmentä. Ja palkaksi Kodan uutta superherkkua, eli naudan mahaa, toivotaan että muistaa herkut vielä ensi torstaina. 

Viimeisenä liikkeenä otettiin sitten sitä hukkuvan pelastamista ja ajattelin, että tämä nyt ainakin meiltä onnistuu, oli mennyt mökillä lähes erinomaisesti. Koda lähtikin rannasta tosi reippaasti, kun hukkuva tipahti veneestä ja alkoi räpiköimään. Koda ui hukkuvan luokse ja otti dummyn suuhun, jes! Ja siihen se sitten jäikin, dummy tippui suusta ja koira ui hukkuvaa ympäri. Olisi pitänyt ohjaistaa hukkuva vähän paremmin toimimaan tällaisen hienohelman kanssa, labradorit kun toimivat vedessä aivan eri tavalla kuin tämä "neiti". Olisi pitänyt neuvoa kutsumaan Kodaa takaisin heti, kun päästi dummysta irti, mun käskyt rannasta sai Kodan vaan uimaan rantaan päin. Kovasti Koda kyllä halusi auttaa, mutta ei jostain syystä oikeen osannut. Saatiin kuitenkin ehkä neljännellä yrityksellä Koda tuomaan hukkuva melkein maaliviivaan asti, joten kehuin ja palkkasin tästä. 



Hauskaa treeneissä kuitenkin oli kuten aina, sateesta ja epäonnistumisista viis. Ensi torstaina menen kuitenkin kyllä taas aikaisemmin paikalle ja uitan Kodan ennen varsinaisten treenien alkamista, suurin ongelma tuntuu kuitenkin olevan se kastautuminen. Luotan, että Koda toimii fiksusti vedessä, kunhan taas muistaa uimisen olevan kivaa. Jotenkin hassua, miten tuo koira ensin jännittää vettä niin paljon ja sitten, kun on hetken aikaa uinut, ei meinaisi tulla vedestä pois. 

Noh, vähän haastavien vepetreenien jälkeen ajettiin vanhempieni luokse Tuusulaan, jossa Jeppe ensimmäistä kertaa huomioi Kodan, nuoli Kodaa naamasta ja Koda oli aivan onnessaan! Epäilen kyllä, että Jeppe haistoi vain Kodan hengityksestä tuon naudan mahan ja yritti päästä apajille :D Jeppe kävi tiistaina hammaskivenpoistossa ja selvisi nukutuksesta oikein hyvin! Verikokeissa kuitenkin näkyi todennäköisesti alkava munuaisten vajaatoiminta, joten siirrytään nyt vanhuksen kanssa munuaisruokavalioon. Olisihan se toisaalta ihme, jos tuon ikäisellä (yli 15v) koiralla ei verikokeissa mitään vikaa näkyisi. 


Perjantaina aamulla käytiin Jepen ja Kodan kanssa vähän pellolla kävelemässä ja lähdettiin sitten Kodan kanssa Helsinkiin trimmattavaksi. Nyt tuo tupsukorva on taas vähän siistimmän näköinen ja hieman valmiimpi syyskuun näyttelyihin :) Hieman murrosikää kyllä Kodalla pukkaa päälle, ei meinannut millään pysyä trimmauksen aikana paikoillaan ja heitti kaikki näyttelijän lahjansa peliin. Kun trimmaaja leikkasi takatassun karvoja. Koda vinkaisi, nosti jalan ilmaan, eikä suostunut enää varaamaan painoa koko takaosalleen, näytti kuin jalka olisi vähintään murtunut, ellei jopa halvaantunut. Saatiin kuitenkin trimmaus hoidettua ja kun homma oli hoidettu, niin yllättäen ei ollut nuoren herran jalassa enää minkäänlaista vikaa... Innokkaasti juoksi autolle ja sulavasti hyppäsi omalle paikalleen takapenkille. Oscarin arvoinen suoritus kyllä taas.

Vasemmalla kuva ennen trimmausta, oikealla trimmauksen jälkeen

Ja mahtuihan viikkoon sitten vielä yksi pettymys, perjantaina paimennustilan lampuri laittoi viestiä, että joutuu perumaan paimennuspäivämme, eli kahden paimennuskerran sijaan ei päästy tällä viikolla lampaille ollenkaan... Toivotaan nyt, että päästäisiin edes ensi viikolla, Kodan paimennusvietti on vielä sen verran huteralla pohjalla, että se vaatisi vielä toistaiseksi hieman tiiviimpää treenitahtia. 

Tästä on varmasti suunta vain ylöspäin eli kohti uusia haasteita hymy huulilla. Tsemppiä kaikille alkavaan viikkoon!


Kiira & Koda

tiistai 9. elokuuta 2016

Haaveilua ja syksyn suunnittelua

Nyt kun on lomat lomailtu, on hyvä aika miettiä tulevaa syksyä ja mitä kaikkea onkaan, tai toivoisi olevan, edessä. Mulla jatkuivat opiskelut eilen ja sitä myötä aikaa koiraharrastuksille on luultavasti hieman vähemmän. Myös kesän kääntyminen syksyksi muuttaa meidän harrastuksia, eli vesipelastus ja paimennus tulevat jäämään pois viikko-ohjelmasta. Vepe luultavasti syyskuun aikana ja paimennus loka-/marraskuussa.


Vepessä ja paimennuksessa en tänä vuonna aio mitään tuloksia yrittää Kodalle hankkia. Jatketaan sitten ensi vuonna siitä, mihin syksyllä jäädään. Vepen kuivaharjoituksia toki tehdään talvellakin, eli harjoitellaan vientiä, noutoa jne. Lisäksi on tarkoituksena käydä koirauimalassa muutaman kerran talven aikana polskimassa. Yritän myös selvitellä löytyisikö järkevän matkan päästä paikkaa, jossa pääsisi talvellakin paimentamaan, jos edes pari kertaa talven aikana käytäisi lampailla. Jotta ensi kesänä saataisiin aloitettua paimennustreenit täysillä, yritän talven aikana opettaa Kodaa paremmin kuulolle, vahvistaa edelleen kiertämiskäskyjä ja opettaa lisäksi Kodalle etäisyyden ottamista.


Alkusyksystä yritetään hankkia Kodalle lisää näyttelytuloksia, Koda on ilmoitettu Porvoon kaikkien rotujen näyttelyyn 10.9 ja Hyvinkään ryhmänäyttelyyn 18.9. Lisäksi harkitsen Kodan ilmoittamista Helsinki Winner näyttelyyn jouluun alussa, sieltä olisi mahdollisuus saada ensimmäinen CACIB, vaikkakin taso tulee olemaan kova. Tarkasti olen katsellut syksyn ja talven näyttelyitä, tuomareita ja tuomareiden aiemmin palkitsemia koiria, sekä kysellyt viisaampia mielipiteitä. Turha maksaa 59€, jos tietää jo valmiiksi tuomarin pitävän aivan erilaisista collieista, mitä Koda on. Näyttelytouhu ei kuitenkaan ole meille se ykkösjuttu.


Aiotaan myös jatkaa doboilua ja kehittää siten Kodan keskittymiskykyä ja syviä lihaksia, jotka ensi kesänä tukisivat entistä paremmin vesipelastusharrastusta. Tavoitteenani olisi myös opetella temppuja, joita on vielä treenaamatta keväällä käymämme temppu- ja aktivointiverkkokurssin jäljiltä. Etenkin temput, joita voi myöhemmin alkaa treenaamaan myös dobopallon kanssa, houkuttelevat. Aion myös kaivaa uudelleen esiin hajutaiturit -verkkokurssin materiaalit ja jatkaa Kodan hajuerottelu- ja etsintätaitojen kehittämistä. Äitini haaveilee, että Koda voisi ensi syksynä etsiä kanttarelleja, äiti kun monista etsimisyrityksistä huolimatta on löytänyt tänä kesänä vain mustikoita :D Itse en pidä sienistä, joten katsellaan nyt miten ehditään.


Kuten jo mökkitoko -postauksessa mainitsin, ilmoittauduin Kodan kanssa tokon alkeiskurssille Koirakoulu Vuhuulle. Se on meitä lähellä ja lokakuussa alkava kurssi sopii hyvin paimennus- ja vepe-aikatauluihin. Toivotaan, että sieltä saadaan apua motivoimishaasteisiin ja uusia ideoita treenaamiseen. Yritetään itsenäisesti pärjätä siihen asti ja saada välillä myös treeniseuraa, jotta saataisiin Kodan häiriöherkkyyttä vähän vähennettyä. Pirkanmaalta saa siis ilmoittautua meille häiriötreeniseuraksi!

Alkeiskurssin jälkeen mietin sitten, onko meillä rahkeita liittyä ihan treeniryhmään vai mennäänkö ensin jatkokurssille. Lisäksi etsinnässä on treenipaikka hakuryhmässä, luultavasti tämä menee kuitenkin ensi vuoden puolelle. Mutta kyllä näissäkin harrastuksissa tekemistä riittää!



Itse haluan oppia käyttämään monipuolisemmin kameraani, saada veljeltäni lainassa olevalla GoPro:lla Kodasta hauskoja videoita ja oppia myös käyttämään paremmin kuvanmuokkausohjelmia. Lisäksi toki täytyy keskittyä opiskeluunkin, jotta musta joskus valmis lääkäri saadaan. Lisäksi pitäisi hieman opetella järkevämpää rahankäyttöä näissä koirajutuissa... Noh, kukaan ei ole täydellinen ;D

Tärkeimpänä opeteltavana asiana on kuitenkin oppia, miten Koda parhaiten oppii ja miten voisin edelleen kehittää omaa toimimistani Kodan luottoihmisenä. Miten voisin ottaa epäonnistumisista opikseni ja opetella olemaan rauhallisempi ja johdonmukaisempi. Miten löytäisimme yhä paremman yhteisen sävelen ja saisin Kodan keskittymiskykyä edes hieman paremmaksi (tiedän, haastavaa teini-ikäisen uroskoiran kanssa). Eiköhän näillä tavoitteilla saada syksyn aikataulut melko kiireisiksi.


Arkeen palaillen,

Kiira & Koda


torstai 4. elokuuta 2016

Rikkinäinen vaihdelaatikko

Eilen käytiin ennen mun töitä Kodan kanssa paimentamassa. Ei oltu aiemmin oltu heti aamusta lampailla ja Kodalla olikin taas hieman liikaa virtaa. Meillä oli myös lomailun takia taas liian pitkä paimennustauko (3 viikkoa), joten Kodalla oli täysi työ yrittää muistaa, että miten tätä hommaa nyt oikein hoidetaankaan.  

Aloitettiin taas pyöröaitauksesta, kuten tähän asti kaikilla kerroilla. Haettiin lampaat "karsinasta" aitaukseen, jo tässä vaiheessa Kodalla alkoi päässä surista ja vaihdekeppi hyppäsi suoraan ykköseltä seiskalle. Lähdettiin kiertämään aitausta Koda hihnassa vieressäni. Muutaman kerran Koda yritti säntäillä lampaita kohti, mutta pian kiinnostus lopahti, kun tajusi, ettei saa lähteä leikkimään. 

paimennus

pitkäkarvainen collie

paimenkoira

Kun Koda vaikutti rauhoittuneelta, päästin hihnan päästä irti ja lähdin kulkemaan lampaiden kanssa pyöröaitausta ympäri. Kodalla oli tällä kertaa selvästi vain kaksi vaihdetta käytössä, ykkönen ja se suurin mahdollinen, Kodalla se on seiska. Koda joko oli aivan lampaiden iholla, eikä reagoinut mun käskyihin, tai sitten se mökötti ja mussutti ruohoa aitauksen reunalla. Kehuin aina, kun Koda kohdisti katseensa lampaisiin säntäämättä niiden perään. Ehkä kolme kertaa sillä oli oikea asenne hommaan, kunnes nuori herra pääsi taas liian lähelle lampaita ja innostui.

Kouluttaja totesi juomataukoa pidettäessä, että Kodalla on aivan selvästi teini-ikä. Se ei oikein tiedä, pitäisikö sen astua lampaita vai leikkiä niiden kanssa, paimennusvietti oli jäänyt loman aikana vähän teini-ikäisen aivojen uumeniin nukkumaan. Pari kertaa se sieltä kuitenkin löytyi, joten toivoa ei ole menetetty, ainakaan vielä. Kauhulla odotan, mitä talven paimennustauko tuo tullessaan. 



Lopuksi kouluttaja ehdotti, että kokeillaan vielä tutustuttaa Koda laitumella isompaan lammaslaumaan ja näyttää Kodalle, että lampaat saavat säntäillä ympäriinsä ilman, että Kodan tarvitsee villiintyä. Kävelin siis Koda vierelläni hihnassa laidunta ympäri lampaiden perässä kehuen aina, kun Koda kulki rauhallisena vierelläni, ei vetänyt, eikä toisaalta myöskään irrottanut huomiotaan liiaksi lampaista. Tämä meni ihan mukavasti, joten saatiin treenien loppuun suht positiivinen fiilis, vaikka muuten treenit menivätkin enemmän pelleillessä kuin oikeasti treenatessa. Todettiin yhdessä kouluttajan kanssa, että olisi hyvä ensi viikolla päästä kahdesti lampaille, jotta saataisiin taas sitä pientä paimennusviettiä enemmän hereille ja nousemaan leikki- ja jahtaamisvietin yli. Lisäksi olisi tärkeää löytää Kodalle ne keskimmäisetkin vaihteet ja siten saamaan Kodaa kuulolle myös lampailla. Haluisin kovasti saada muutamia onnistuneita paimennuskertoja ennen talvea, jotta meille jäisi molemmille positiiviset fiilikset ja siten ehkä Kodan paimennusvietti kypsyisi talven aikana. 

Sopivasti sattuikin, että SCY:n Pirkanmaan alaosaston facebook-ryhmässä huudeltiin eilen illalla koirakkoja viettämään lauantaina 13.8 Koira-Kehrolle paimennuspäivää. Ei olisi paremmin voinut sattua! Päästiin Kodan kanssa ilmottautumaan mukaan, päivä alkaa klo 10 ja sisältää kaksi kertaa lampailla sekä teoriaopetusta. Koska Koira-Kehrolla paimennuspäivät ovat normaalisti tiistai ja keskiviikko, on mahtavaa saada toinen paimennuspäivä lauantaille. Saadaan siis ensi viikolle kahdet treenit ja toivottavasti saadaan Kodan vaihdelaatikkoa hieman ruuvailtua toimintakuntoon. 

Tavoitteeni paimennuksen suhteen ovat kesän aikana hieman selkeytyneet. Ensimmäinen tavoite toki on, että Kodan paimennusvietti kypsyy edelleen talven aikana ja ensi kesänä päästäisiin kunnolla treenaamaan. Tämän kesän aikana olemme oikeastaan vasta tutustuttaneet Kodaa lampaille ja ihan vähän olen vasta uskaltanut vaatia Kodalta keskittymistä ja rauhoittumista. Ollaan kuitenkin vielä aivan alkutekijöissään koulutuksen suhteen, eikä Kodan teini-ikäisiä aivoja kannata kouluttajan mukaan enempää tässä vaiheessa painostaa. Mikäli ensi kesänä Kodan paimennusvietti on tallessa ja pystyn siten alkaa treenaamaan kunnolla Kodaa kuulolle lampailla, tavoitteena olisi, että Koda saataisiin loppukesään mennessä treenattua siihen kuntoon, että voisin ilmoittaa Kodan paimennuksen esikokeisiin. Nämä tietysti ovat vasta kaukaisia haaveita ja edetään päivä kerrallaan. Täytyy kuitenkin välillä haaveilla, jaksaa tällaisten hölmöilyn täyteisten päivienkin läpi.

Koira-Kehro



Vaihdelaatikkoa fiksaillen (ja lauantain Eppu Normaalin keikkaa odotellen),

Kiira & Koda


ps. Blogin facebook-sivu on nyt avattu, löytyy täältä. Käykäähän tykkäämässä!