sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Mansesterin Dogfest

Käytiin Kodan kanssa tänään Tampereella, Kaupin vinttikoiraradalla järjestetyssä Mansesterin Dogfestissä. Dogfesteillä oli lajeina Joka Koiran Sprinttimestaruus ja mätsärit. Kun nyt kerran oltiin menossa, ilmoittauduttiin molempiin kisoihin. Sprintattava matka oli 80m ja Koda kuului jätti -luokkaan, eli yli 55cm korkeisiin. Lisäksi kisoissa oli erikseen vinttikoirien, vinttikoira-mixien ja whippettien luokat.

Päivä alkoi sprinttimestaruudella alkaen pienimmistä koirista, "jättien" luokka alkoi kahdentoista aikoihin. Koska ilmoittautuminen oli auki yhteentoista asti, jäi meille hyvin aikaa treenata myös vähän häiriötä ja yleistä käyttäytymistä. Yllättävän hyvin meni, kun ottaa huomioon, että olemme olleet kaukana sivistyksestä viimeiset kaksi viikkoa, emmekä ole kesän aikana häiriötä hirveästi treenailleet. Lisäksi tapasimme muutamia collieihmisiä ja kauniita nahkacollieita.


Koska kilpailu oli leikkimielinen, koiraa sai houkutella juoksemaan kuten halusi. Halusin kokeilla, miten Koda lähtee vieheen perään, mutta samalla tiesin kuitenkin, että mikäli jäisin lähtöviivalle seisoskelemaan, Koda kääntyisi pian katsomaan, minne jäin. Menin siis maalin lähelle odottelemaan ja kannustamaan Kodaa. Koda ampaisi vieheen perään kyllä nopeasti, mutta mun huudot sai sen katseen herpaantumaan vieheestä ja se lähti juoksemaan enemmänkin mua kohti. Seisoin kyllä melkein maalilinjalla, mutta en tiennyt voisinko juosta maaliviivan yli ilman, että maalikamera ottaisi musta sen ajan. Yritin siis lähteä hieman juoksemaan maalia kohti ja saada Kodan juoksemaan maalilinjan yli. Lopulta varmaan melkein samaan aikaan ylitettiin maaliviiva. Hieman Koda hidasti vauhtiaan lopuksi, kun oli saamassa mut kiinni, joten aika olisi varmaan ollut vähän parempi, jos olisin suoraan mennyt maaliviivan toiselle puolelle odottelemaan. Ajaksi Kodalle tuli lopulta 8.44 s, vertailun vuoksi katsoin, että viime vuonna dogfestien jätti -luokan voittotulos on ollut 6.18 s.


Ylläolevista kuvista kiitos Kari Lehtomaalle


Sprinttikilpailun jälkeen alkoikin sitten sataa ja satoi jossain vaiheessa oikein kunnolla. Ukkonenkin jyrähteli jossain kauempana. Odoteltiin mätsärin alkua. Koiria oli isojen aikuisten luokassa tosi paljon, olisiko ollut lähes 40. Jouduttiin siis odottelemaan aika kauan. Jossain vaiheessa kävin ajamassa auton lähemmäs mätsärikehää, että Koda saisi odotella autossa, eikä olisi aivan läpimärkä kehässä. Kodan ilme oli tässä vaiheessa jo sellainen, että mä muuten jään tänne autoon.


Kehässä vastaan tuli sileäkarvainen collie Pyry. Koda seisoi melko hyvin, antoi kiltisti katsoa hampaansa ja muutenkin kopeloida, vierellä juokseminen vähän kangerteli, kun eräs hienohelma hieman hyppelehti kuralätäköiden yli. Tasaväkisen kehän jälkeen Pyry sai punaisen ja Koda sinisen. Sade vain kiihtyi, kun odoteltiin sinisten kehää. Siinä Koda seisoi oikein nätisti, mutta valitettavasti tuomari ei siinä vaiheessa enää juoksuttanut. Olisin halunnut nimenomaan sitä ryhmässä juoksemista treenailla, kun se on Kodalle ollut haaste. Noh, ehkä ensi kerralla sitten. Sinisten kehässä ei sijoituttu ja päästiin äkkiä lähtemään kotiin kuivattelemaan. Mätsäristä ei valitettavasti kuvia nyt löydy, kun kamera piti laittaa autoon sadetta turvaan ja paikalla ollut kuvaajakin taisi kuvata lähinnä pienten koirien ja pentujen kehiä.

Kotiin päästyä Koda rojahti eteisen matolle, nautti kuivaamisesta ja nukahti kuono minun reittä vasten. Naureskellen sitten kuvasin pientä tuhisevaa hölmöä. Taisi olla rankka päivä, mutta hyvää treeniä saatiin taas näyttelykäyttäytymisestä ja aika tyytyväinen olen Kodan suoritukseen. Yhdet mätsärit/näyttelytreenit kun vielä saisi alle ennen Porvoon kaikkien rotujen näyttelyä, niin Koda luultavasti osaisi siellä käyttäytyä erittäin siivosti.





Päivän aikana opittua:
1. Se, että collieihin on joskus jalostettu mukaan vinttikoiraa, ei näy ainakaan Kodan juoksuvauhdissa.
2. Täytyy ostaa Kodalle kurapuku seuraavia näyttelyitä, mätsäreitä, kurakelejä, kaatosateita jne. ajatellen.
3. Laita puhelin vaikkapa koirankakkapussiin (huom. käyttämättömään sellaiseen) sadetta ja kosteutta suojaan. Puhelin koki kovia lauantain ja sunnuntain sateissa, molempien kameroiden linssien välissä on kosteutta ja kuvat sumeita, lisäksi näyttö pimenee välillä oudosti, toivotaan, että riisi imisi vähän sitä kosteutta pois
4.  Koiraihmiset on vaan mielettömiä (vaikkei tää nyt uusi tieto ollutkaan)! Ihana tapahtuma ja ihmiset oli positiivisia, vaikka sato niin ettei eteensä nähny.


Huomenna arkeen palaillen,

Kiira & Koda

torstai 28. heinäkuuta 2016

Vepeilyn onnistumisen hetket videolla

Joskus vepeily onneksi myös onnistuu, tässä video talteen saaduista onnistumisen hetkistä. Hukkuvan pelastus sujui jo oikein hyvin. Kaksi videota, kaksi onnistunutta pelastamista! Veneen haku osoittautui turhan vaikeaksi toteuttaa kahden ihmisen voimin, etenkin jos halusi vielä videoita suorituksen. Otettiin siis lämmittelyksi vain köyden hakua (pahasti epäonnistuneen veneenhaun jälkeen).



Kodan ihottuma on jo erittäin hyvin parantunut ja koska ihottuma oli hot spotille aika epätyypillisessä kohdassa, selässä, jossa Kodan aluskarva on kaikkein ohuin, niin luulen, että kyseessä oli joku muu ihottuma kuin hot spot. Tärkeintä kuitenkin, että on jo kunnossa!


Pikaterkuin,

Kiira & Koda

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Mökkitokoa ja viretilan säätelyä

Lomailun ohessa täytyy välillä myös vähän treenailla, ettei Koda ole täysi riiviö, kun palaa kaupunkiin. Muutaman kerran ollaan treenailtu siis tokoa, tai mitä lie tottelevaisuutta nyt onkaan näin aloittelijoille. Koska mökkimme on Saimaalla pienessä saaressa, joka on maastoltaan aika kivistä, olemme treenailleet "mantereella".

Treenattiin paikallaan makuuta, paikallaan istumista, seuraamista ja maahanmenoa. Treenien välissä vähän temppuiltiin ja leikittiin, jotta saatiin Kodan viretilaa nostettua ja sitä kautta enemmän oppia perille. Jos Kodan viretila on hyvin matalalla koulutustilanteissa, se siirtyy helposti haahuilemaan ja ajautuu esimerkiksi haistelemaan maata. Colliet ovat yleensä hieman pehmeitä, eivätkä välttämättä kestä hirveästi paineistusta. Vaikkei Koda collieksi kovin pehmeä olekaan, olisi koulutustilanteissa silti tärkeää, että Kodan vire olisi tarpeeksi korkea, jolloin se kestää myös paineistusta paremmin.



Toisaalta viretilan ollessa liian korkea ja minun painostaessa Kodaa hieman liikaa, Koda siirtyy sijaistoiminnolle, ikäänkuin ilmoittaen, että "ei sitten, jos ei kelpaa", keskittyy haistelemaan tai esimerkiksi paimentaessa alkaa syömään aitauksen reunalla kasvavaa ruohoa. Tässä suurin vaikuttaja on vielä toistaiseksi Kodan nuori ikä. Nuoret ja melko pehmeät koirat kestävät paineistusta huomattavasti vähemmän kuin kokeneemmat koirat. Tärkeää on siis löytää tasapaino viretilan säätelyssä ja tässä on mulla vielä paljon oppimista. Esimerkiksi paimentaessa opettelemme sitä, että Koda olisi korkeallakin viretilalla hallinnassa ja kestäisi mun luomaa painetta yhä paremmin. Ideaalitilanteessa Koda viretila ja hallittavuus siis pysyisivät tasapainossa ja toisaalta Koda olisi jatkossa hallittavissa yhä korkeammillakin viretiloilla. Viretiloista ja hallinnasta voit lukea enemmän täältä.

Näyttelytreeni -postauksessa kerroin, kuinka olemme harjoitelleet leikin avulla sitä, että Koda osaisi rauhoittua oma-aloitteisesti, eli että Koda osaisi hallita omaa viretilaansa ilman varsinaista käskysanaa. Huomaan, että tästä on ollut hyötyä ja Koda osaa jo melko hyvin rauhoittaa oman vireensä. Toisaalta vielä toinen puoli, eli se, että Koda osaisi itse myös nostaa viretilaansa esimerkiksi tokoillessa tai vepeillessä, on työn alla. Paimentaessa viretila nousee kyllä aivan itsestään, mikä toisaalta kertoo vain sen, että Kodalta tosiaan löytyy paimennusviettiä. 



Viretilaa voidaan siis nostaa esimerkiksi riehakkaalla leikillä. Tokoilun aloitammekin nykyään jahtaamisella, noutamisella ja vetoleikeillä. Leikki nostaa Kodan vireystilaa nopeasti ja sitten päästäänkin treenaamaan hallintaa. Aloitettiin seuraamisella, josta siirryttiin paikalleen makuun, jatkettiin seuruuta ja lopuksi vielä treenattiin hetki noutoesineen pitämistä.

Seuruu sujuu aika vaihtelevasti, tosiaan paljon kiinni Kodan viretilasta. Nyt lämpiminä päivinä, kun ollaan aivan pieniä hetkiä treenailtu, ei oikein meinaa löytyä yhteistä säveltä, mutta loman alussa viileämmillä keleillä seuruukin onnistui melko hyvin. Koda pitää seuruussa kyllä minuun aika paljon etäisyyttä, en tiedä onko tämäkin vähän sellainen lammaspaimenen ominaisuus, lampaidenkaan iholle kun koira ei saisi mennä. Sitä pitäisi siis myös parantaa, mutta ihan alkeitahan me muutenkin ollaan vasta treenailtu.



Koda on saanut hyvää paikallaan olo (seisominen ja istuminen) treeniä myös veneiden kanssa säheltäessä. Vanhempieni 15v sekarotuinen ja vettä yli kaiken inhoava Jeppe kun ei enää hirveän ketterästi pääse hyppäämään soutuveneeseen, joutuu sen houkutella veneeseen aina namin avulla. Tässä vaiheessa Kodan täytyy kiltisti olla paikallaan kauempana ja odottaa, että Jeppe on saanut itsensä kammettua veneeseen. Lisäksi veneessäkin täytyy nätisti istua paikallaan, kunnes ollaan soudettu rantaan, vene vedetty maihin ja Jeppe päässyt pois veneestä. Tokoillessa paikallaan olo sujuikin aika mukavasti, toki Koda on hyvin häiriöherkkä ja täytyykin yrittää saada muilta koirakoilta apua häiriötreeniin, kunhan päästään takaisin kaupunkiin.

Noutoesineen pitäminen tulee kyllä varmasti olemaan meille se suurin haaste. Kyllä Koda noutaa, mutta samantien, kun pitäisi esineen kanssa olla paikallaan, tippuu esine maahan. Treenasimme siis dummylla ja ajattelin, että sitä Koda pitäisi edes jotenkuten suussaan, mutta ei... Yritin vielä niin, että vedän sitä Kodan kanssa ja päästäessäni irti sanon "pidä", mutta maassahan se dummy oli heti. Lopulta oli kyllä maassa koko koira, pelleilyksi meni siis, kuten meille hyvin tavallista.




Colliet ovat pehmeyden lisäksi vähän itsepäisiä ja Koda melko paljonkin, eli ei kestä kovaa paineistusta, mutta silti vaatisi sitä, jotta tottelisi. Hieman ristiriitaista mielestäni, mutta aiheuttaa vain sen, että joutuu oikeasti löytämään sen oikean reitin tehdä yhteistyötä ja kouluttamistavan, joka sopii juuri sille omalle koirallesi. Täytyy kuitenkin myöntää, että välillä iskee pieni epätoivo esimerkiksi tuon seuruun kanssa, lisäksi Koda on älyttömän huono menemään maahan. Ilmoittauduttiin Kodan kanssa nyt lokakuussa alkavalle tokon alkeiskurssille, josko sieltä saisi ideoita tuon riiviön motivoimiseen. Lisäksi olen ajatellut meneväni jollekin luennolle, joka käsittelisi koiran oppimista. Syksyllä siis paljon uutta opeteltavaa edessä!

Onneksi mökillä saa ottaa vähän rennommin, vai mitä? Ilon kautta yritetään mennä ja välttää koiran tai omistajan turhautumista.


Viimeisistä lomapäivistä nauttien,

Kiira & Koda



maanantai 25. heinäkuuta 2016

Nose Workia ulkosalla

Kodan hot spot on lähtenyt parantumaan aika hyvin, mutta on tosiaan pitänyt uimisen tilalle keksiä muuta aktiviteettiä. Mukavasti tulivatkin juuri nämä lämpimät ilmat eikä Koda hirveän pitkiä lenkkejä tuon paksun turkkinsa kanssa jaksa, eikä voi uidenkaan enää viilentyä. Ollaan energian kuluttamiseksi tehty hieman nose workia tässä omassa saaressa, Koda kun ei vielä oikein ole ulkona osannut etsimiseen keskittyä. Nyt kun saari hajuineen on tullut viikon aikana tutuksi, uskoin, että Koda pystyy ehkä jo hieman keskittymään hajutyöskentelyyn.



Koda on kunnolla opetettu vasta kanelin tuoksuun, joten sitä ollaan saaressa etsitty. Ilmaisuna tällä hetkellä toimii maahanmeno, mutta haluaisin kyllä muuttaa sen jossain vaiheessa rullailmaukseksi, jotta samaa voisi sitten käyttää, mikäli se haku -harrastus saadaan tässä aloitettua. Koda on huono haukkumaan, joten rullailmaisu olisi Kodalle luontaisempi keino kuin haukkuminen.

Koda melko hyvin tuota kanelia löytää silloin kun oikeesti keskittyy, mutta nykyään tuon koiran keskittymiskyky on välillä kuin kultakalalla. Noh, pieniä pätkiä kerrallaan niin pysyy murrosikäisenkin aivot mukana ja ehkä jotain silti oppiikin. Pienet pätkät ovat tällä hetkellä sitä, että Koda on etsinyt kahteen kertaan kahta purkkia (joissa siis molemmissa kanelia).





Välillä Koda jää haahuilemaan ja haistelemaan muuta tai vain tuijottamaan mua hölmistyneenä. Luulen, että tässä on ongelmana liian matala vireystila, jota jotenkin pitäisi saada tässä Nose Workissa nostettua. En ole vielä oikeen keksinyt sopivaa innostamiskeinoa, joten vinkkejä otetaan ilomielin vastaan! Huomaan myös itse jostain syystä turhautuvani kovin helposti juuri Nose Workissa, eli varmaan mullekin vähän liian hidastempoista touhua. Ja tietty Koda sitten aistii mun turhautumisen eikä jaksa senkään takia panostaa etsimiseen.

Välillä huomaan, että Koda kyllä löytää kanelipurkin, mutta ei oikein ymmärrä ilmaista sitä. Haistelee vaan ja jatkaa matkaa. Tähänkin pitäisi siis kiinnittää huomiota ja varmaan vahvistaa sitä kanelin hajua edelleen. Syynä tähän on luultavasti se, ettemme ole kesän aikana hirveästi hajutyöskentelyä ehtineet treenata ja Kodalla on vähän koko homma hukassa.



En ole myöskään viitsinyt hirveästi lisätä vaikeusastetta, meidän harjoittelut kun ovat jääneet viime aikoina niin vähiin. Ehkäpä taas kun syksyn sateet ja talven kovat pakkaset alkaa... Hyvä kuitenkin pitää edes vähän taitoa yllä ja kehittäähän tuo sitä puuttuvaa keskittymiskykyä. Kodalla taitaa vain olla vähän enemmän sellainen murrosikäisen tekemisen meininki päällä kuin aivojen käyttö.



Kadonnutta keskittymiskykyä (ja pokemoneja) metsästäen,

Kiira & Koda


perjantai 22. heinäkuuta 2016

Itsenäistä vepeilyä ja pirun hot spot

Kuten jo lomalle lähtiessä uhosin, olemme treenailleet Kodan kanssa paljon vesipelastusta mökillä. Ihoreaktioita välttääkseni olen yrittänyt Kodaa jokaisen treenin jälkeen ainakin osittain föönata. Lisäksi olen yrittänyt myös pitää hyvin huolta siitä, että Kodan pohjavilla olisi kammattu auki, jotta iho saisi hengittää ja kuivuisi paremmin.


Glenoak Enlightened

Alkuun uimaan meneminen oli hankalaa, sillä mökkisaaremme on kivinen, eikä rannasta löydy sellaista täydellistä kohtaa, josta mennä uimaan. Lisäksi upouusi laiturimme on sen verran korkeiden ponttooneiden päällä, ettei Koda uskaltanut siitä hypätä. Parien uimiskertojen jälkeen Koda kuitenkin tunsi jo rannan sen verran hyvin, että uskaltautui jopa loikkien juoksemaan veteen. Ei se vieläkään mitään täydellinen vesipeto ole, mutta selvästi rohkeampi kuin ennen mökkeilyä.




Treenasimme kolmea vepe-liikettä, veneen hakua, hukkuvan pelastusta ja viemistä. Veneestä hyppyä emme treenanneet, sillä soutuveneestä hyppääminen on turhan vaarallista, koira voi esimerkiksi liukastua ja takatassut voivat jäädä kiinni veneen reunaan. Koda on muutenkin erittäin maltillinen näiden hyppyjen ja muutenkin veneestä pois tulemisen kanssa, soutuveneestä joutuisi kuitenkin jonkun verran ponnistamaan, että pääsisi turvallisesti laidan yli. Kerran Koda kyllä tipahti veneestä, kun palasimme vastarannalta mustikoita poimimasta. Molskahti onneksi melko pehmeästi ja turvallisesti veteen ja olimme sen verran lähellä rantaa, että jaksoi hyvin uida rantaan.

Veneen hakua treenasimme ensin pelkän köyden avulla ja muutaman kerran soutuvenettä hinaamalla. Tämä onnistui erittäin hyvin, kun ottaa huomioon, ettei Koda ole vepetreeneissä vasta kuin pari kertaa vetänyt onnistuneesti kumivenettä perässään. Soutuvene on kuitenkin aika paljon raskaampaa tekoa ja mökillämme on usein aika paljon aallokkoa.

Kodalla on paimenkoiralle tyypillinen "pehmeä" suu, eli collieita on jalostettu siten, etteivät ne hirveän hanakasti pure paimennettavia eläimiä liian kovaa, vaan pehmeästi näykkivät. Tämän takia Kodalle on välillä hankalaa pitää leluista tai muista tavaroista kovaa kiinni. Olen esimerkiksi vetoleikeillä yrittänyt parantaa Kodan kiinnipitämistä ja hieman tämä onkin jo parantunut. Helposti Koda vielä vepeillessä päästää esimerkiksi köydestä irti, kun alkaa tuntea veneen painon perässään.



Hukkuvan pelastamisen aloitin innostamalla Kodan vetämään dummya ja heittämällä sitä Kodalle veteen. Tämän jälkeen dummy omaan käteen, pelastusliivit niskaan ja veteen. Koda ui kyllä hyvin pelastettavan luokse ja yleensä ottaa myös hyvin dummysta kiinni, mutta nopeasti päästää irti ja ui rantaan yksinään. Mun käskyt menee sille kuitenkin suht hyvin perille, joten treenattiin pelkästään niin, että mä olin hukkuva ja sain samalla ohjeistettua Kodaa. Kaksi onnistunutta suoritusta ja lopetettiin hyvään fiilikseen, kyllä se tästä lähtee!



Viennin harjoittelu ollaan aloitettu vasta rannalla ja tarkoituksena on treenata se rannalla varmaksi ennen vedessä kokeilemista. Koska Kodalla on vielä paljon treenaamista hukkuvan pelastamisessa ja veneen haussa, ajattelin, ettei kannata pakkaa juuri nyt sekoittaa enempää. Tehtiin siis niin, että äitini seisoi ensin ihan lyhyen matkan päässä. Annoin Kodalle lelun, sanoin "vie" ja osoitin äidin suuntaan. Äiti otti lelun vastaan ja palkkasi. Pari kertaa näin ja sen jälkeen pidennettiin välimatkaa ja vaihdeltiin kummalta meistä palkka tuli. Olen vepetreeneissä huomannut, että koirat jäävät helposti esineen vietyään roikkumaan veneelle palkkaa odottamaan, joten haluan alusta asti opettaa, että palkka tulisi vasta minulta. Jotta Koda ei kuitenkaan lopettaisi viemistä, täytyy vastaanottavan henkilönkin näin alkuun välillä palkata.

Vienti on yleensä se liike, joka pilaa suorituksen vepekokeissa. Jostain syystä tämä on koirille hankalaa, joko ne eivät päästä viemästään tavarasta irti tai sitten eivät suostu viemään tavaraa veneeseen asti. Monet sanovatkin, että sovekokeeseen mentäessä on tärkeää, että muut kolme liikettä ovat varmat, niin viennin mennessä nollille voi silti saada soveltuvuuskokeen läpi. Nyt uskallan ehkä jo sanoa, että mielestäni realistinen tavoite olisi saada ensi kesänä sove läpi.


Kuivaustoimenpiteistä huolimatta Kodan selän iholta löytyi tänään pieni hot spot, kostea ihotulehdus, joka on uiville koirille valitettavan yleinen, nopeasti syntyvä vaiva. Kodan hot spot on onneksi kuitenkin melko pieni, rauhallisen ja kuivan näköinen. Lisäksi se on hyvässä paikassa sikäli, ettei Koda yletä sitä raapimaan tai nuolemaan. Luultavasti hot spot siis paranee nopeasti ja ostin apteekista tuollaista Vet Caren haavasumutetta paranemisen tueksi. Se on antiseptinen ja sisältää voimakkaalta tuoksuvia kasviuutteita, jotka estävät koiraa nuolemasta haavakohtaa. Toivotaan nyt siis nopeaa paranemista ja keskitytään nyt ainakin muutama päivä muihin juttuihin ja katsotaan saataisiinko vielä ennen kotiin lähtöä vedettyä yhdet vepetreenit.


Haavoja parannellen,

Kiira & Koda

torstai 21. heinäkuuta 2016

Mökkeilyn riemuja

Ollaan Kodan kanssa molemmat nautittu mökkeilystä. Alkukesä oli meille aika kiireistä ja tapahtumarikasta aikaa, kun olin paljon töissä, mursin varpaani ja Kodan kanssa aloitettiin vesipelastus ja paimennus. Molempien hermoille tämä luonnonrauha on tehnyt erittäin hyvää ja tässä hieman Kodan suosikkijuttuja ensimmäisiltä mökkipäiviltä:


Vapaana kulkeminen kaikilla lenkeillä, ihanaa kun saa poimia matkaan kaikki kepit ja juosta täysiä Jeppeä karkuun (ja kuvitella, että se jahtaa)

Koirakaverit, lähinnä Jeppe -vaari, mutta myös mökkinaapurin, pikkuserkkuni Barnaby, joka on Kodaa reilun viikon vanhempi





Veneily, veneen tutkiminen ja veneessä hölmöily. Veneen reunoilla voi aivan hyvin seistä ja lisäksi reunan yli kun kurkottaa, saa juotua raikasta järvivettä.

Uiminen, kuivaaminen, uiminen, kuivaaminen...






Ulkoilu, mökillä saa olla ulkona vaikka koko ajan. Mökkimme on saaressa, joten Koda saa olla vapaana ja on myös nukkunut öisin ulkona. 

Kepit, saaressa on todella paljon keppejä, oksia ja risuja. Keppihullun unelma.

Uudella laiturilla voi bongailla lintuja, kuunnella järveltä kantautuvia ääniä ja haistella tuulen tuomia tuoksuja. Lisäksi laiturilla tuulee mukavan viileästi.









Tulikin melko kuvapainotteinen postaus. Tämä netti vaikuttaisi nyt toimivan hyvin, joten treenipostauksia tulossa pian rennolla mökkimeiningillä.

Lomaterkuin,

Kiira & Koda