torstai 30. kesäkuuta 2016

Syntymäpäivän paimennukset

Koda vietti eilen ensimmäisiä syntymäpäiviään! Koska Koda ei suuremmin arvosta herkkuja ja lisäksi Kodalla on ollut alkuviikon inhottavia vatsavaivoja, niin synttärilahjaksi Koda pääsi pitkästä aikaa treenaamaan lammaspaimenen hommia. Edellisestä paimennuskerrasta oli ehtinyt kulua tasan kuukausi, mutta nyt uskaltauduin varpaani kanssa jo lähteä kokeilemaan tätäkin hommaa.

Koda oli ensin hieman ihmeissään ja oli selvästi ottanut vähän liikaa itseensä viime kerran komennukseni. Hän kyllä vilkuili lampaita, mutta keskittyi enemmän syömään aitauksen laidalla olevaa ruohoa. Tässä vaiheessa pidin Kodan hihnasta vielä kiinni, mutta kun päästin hihnasta irti, muuttui ääni kellossa. Koda innostui, ja innostuikin sitten vähän liikaa. Kouluttaja keskeytti meidät ja sanoi, että Koda jahtaa liikaa, eikä paimenna kuten olisi tarkoitus.


Hetken rauhoittuminen
Viime kerralla Koda rauhoittui, kun ehdin asettaa kepin hänen eteensä, mutta tällä kertaa Koda ei piitannut kepistä ja huitomisestani pätkääkään. Piti keksiä muu keino saada Kodan huomio pois lampaista ja keksittyminen enemmän siihen, mitä minä pyydän.

Muutama kuukausi sitten Koda puri minua vahingossa ja kiljaisin "ai" ja olin hieman vihainen Kodalle. Tämän jälkeen huomasin, että Koda reagoi voimakkaasti aina, kun sanon "ai" ja olenkin käyttänyt tätä hyödyksi silloin, kun Koda tekee jotain epätoivottua.

Päätin siis käyttää tätä Kodan hölmöilyn keskeyttämiseen. Ja se toimi, jopa liiankin hyvin. Koda kyllä rauhoittui ja lopetti lampaiden perässä säntäilyn, mutta osittain reagoi liian voimakkaasti, ikäänkuin luovutti ja osoitti, että "pidä sitten lampaasi, en enää puutu tähän". Seuraavaksi sitten vähän innostettiin ja kehuttiin heti, kun Koda taas kiinnostui lampaista. Kunnon tasapainoilua.    





Päästiin kuitenkin melko nopeasti yhteisymmärrykseen siitä, minkä takia komennan. Koska Koda on vähän herkkä, käytin "ai" sanaa vain sellaisissa tilanteissa, kun Kodalla selvästi lähti homma lapasesta. Tilanteissa, joissa mopo vasta alkoi keulia, käytin sanaa "rauha" matalalla ja rauhallisella äänellä, jolloin Koda ehti laskea kiihtymystilansa ennen kuin innostus sai yliotteen. Näin saimme yhteistyömme toimimaan ja onnistuimme muutaman kerran oikein hyvin! Kouluttaja kehuikin, että aitauksen ulkopuolelta huomasi, miten Koda muutaman kerran aivan selvästi katsoi lampaita "järjenvalo" silmissään. Eli vietti kuitenkin oli vielä tauon jälkeen tallessa, kunhan innostuksen sai laantumaan. 

Hyvä tilanne on silloin, kun Koda on rauhallinen, ottaa katsekontaktia myös minuun, mutta samalla tietää koko ajan, missä lampaat ovat. Lisäksi paimenkoira ei saa ottaa yhtä lammasta silmätikuksi, vaan enemmänkin keskittyä ohjaamaan lauma yhden yksinäisen lampaan luokse. Treenin aluksi Koda enemmän kuitenkin teki ensin mainittua ja keskittyi juurikin jahtaamiseen, eikä paimentamiseen. Pienen pohdinnan jälkeen tämä kuitenkin muuttui paremmaksi ja Koda muutaman kerran osasi jo hienosti tuoda muun lauman yhden eksyneen lampaan luokse. 


Varvaskin kesti ihan hyvin, joten ensi viikolla seuraavan kerran treenaamaan! Toivotaan, ettei tule vastaavia hidasteita enää ja ehditään saada Kodan paimennusvietti kunnolla syttymään tämän paimennuskauden aikana.

Koda vaikutti nauttivan syntymäpäivästään, nukahti kotona melkein heti ja nukkui vatsavaivoistaan huolimatta sikeästi aamuun asti. Upeaa omistaa koira, jonka kanssa on mielettömän hauskaa ja palkitsevaa harrastaa erilaisia lajeja. Täytyy vaan muistaa myös levätä ja rauhoittua välillä. Tämän päivän vepe-treenit jätettiinkin välistä ja otetaan viikonloppukin rauhallisesti, jos Kodan vatsavaivat sattuisivatkin olemaan stressin aiheuttamia.

Ottakaahan muutkin rennosti!

Kiira & Koda
 

lauantai 25. kesäkuuta 2016

Vesipelastuksesta

Olen maininnut aiemmissa postauksissa, että olemme käyneet Kodan kanssa vesipelastusharjoituksissa. Nyt vihdoin onnistuin räpsimään muutaman kelvollisen kuvan treeneistä ja lisäksi isäni otti muutaman kuvan tämän päiväisistä itsenäisistä harjoituksistamme, joten sain hyvän tilaisuuden kertoa enemmän tästä lajista. Vesipelastus on koirille Suomessa vain harrastus, eikä niitä käytetä siis oikeasti rantavahteina.

Vesipelastukseen jalostettuja koiria ovat landseer ja newfounlandin koira, ja ne saavat näin ollen kilpailla suoraan alokasluokassa vesipelastuskokeissa. Muut rodut joutuvat kilpaillakseen suorittamaan soveltuvuuskokeen (=sove) ennen kuin pääsevät varsinaisesti kisaamaan. Tällä hetkellä soveltuvuuskoetta saa yrittää vain kahdesti, joten kannattaa harjoitella kunnolla ennen kokeisiin menemistä. Lajin säännöt ovat kuitenkin muuttumassa vuoden vaihteessa, joten minua ja Kodaa tulee koskemaan uudet säännöt.




Colliet eivät ole rakenteeltaan varsinaisesti uimareita, joten minulla ei vesipelastuksen suhteen ole mitään suuria tavoitteita ja haaveita. Upeaa olisi saada edes soveltuvuuskoe läpi. Koda on uimisen suhteen hieman pohdiskeleva, menee kyllä veteen, tykkää kovasti kahlailla ja hyppää myös kutsuttaessa veneestä ja ui rantaan, mutta ei kuitenkaan ole vielä täysin innostunut. Odotankin, että päästään yhdessä mökille heinäkuun puolen välin jälkeen ja päästään harjoittelemaan lisää niin, että minäkin uin.

Vesipelastus olisi mielestäni Kodalle hyvä harrastus, sillä uiminen on hyvää liikuntaa, ensinnäkin viilentämään kuumina kesäpäivinä ja toisekseen tekemään hyvää ison koiran nivelille. Lisäksi uiminen kehittää monipuolisesti ja eri tavalla koiran lihaksistoa kuin juokseminen. Olen myös hieman itsekäs, nimittäin minun mielestä olisi vaan todella kivaa, jos koirani tykkäisi uida. En tietenkään Kodaa pakottaisi uimaan, jos huomaisin sen olevan hänen mielestään täysin vastenmielistä.

Treeneissä koirakoita on vaihteleva määrä, joskus viisi, joskus yli kymmenen. Koirat treenaavat vuorotellen yhden liikkeen kerrallaan ja muut koirat odottavat sivussa. Liikkeitä ovat muun muassa veneen hinaaminen rantaan, tavaran vieminen rannalta/toisesta veneestä veneeseen, veneestä hyppy ja hukkuvan pelastaminen. Edellisissä treeneissä sain kunnian olla hukkuva, tai itseasiassa itse lupauduin tähän tehtävään ja kaduin samantien. Edellisissä harjoituksissa nimittäin satoi vettä ja lämpötila oli noin 16 astetta. Siinä sitten hypättiin viiteen kertaan veneestä, huidottiin käsillä ja lilluttiin mukana, kun koira kuljetti rantaan. Onneksi olin ottanut vaihtovaatteet mukaan ja autossa on tehokkaat lämmitykset.



Kodan kanssa olemme harjoitelleet varsinaisesti vasta veneestä hyppyä ja rantaan uimista, sekä köyden hakemista vedestä maalle ja viime treeneissä vähän myös dummyn viemistä rannalta veneeseen. Haluan treenata pieniä pätkiä kerrallaan ja korkeintaan yhtä uutta juttua treenejä kohti, ettei Kodan innostus laannu. Koska en tavoittele Kodalle vepevalion arvoa, vaan haluan hyvän ja tehokkaan kesäharrastuksen, ei ole järkeä väsyttää nuorta koiraa liian vaikeilla tehtävillä. Lisäksi muut koirat ja ympärillä häärivät vieraat ihmiset tuovat lisähaastetta nuoren koiran treeneihin, joten edetään rauhallisesti Kodan ehdoilla.

Olen opettanut Kodalle tosiaan maalla köyden hakemista, jotta se sujuisi vedestäkin luontevammin. Olen huomannut, että Koda vaatii miettimisaikaa ennen kuin uskaltaa kokonaan pulahtaa uimaan. Sen vuoksi oli hyvä päästä harjoittelemaan itsenäisesti, jotta Kodalla olisi rauha suorittaa omaan tahtiin. Sitten kun Koda on kerran ponnistanut rannasta uimaan, sujuu loppu harjoitukset helposti ja Koda juoksee pomppien veteen. Köyden hakemisen lisäksi harjoittelimme tänään dummyn hakemista vedestä.





Tämän päivän itsenäisissä harjoituksissa yritin opettaa Kodalle hukkuvan pelastamista. Koska käytössäni oli rantasauna, uskalsin mennä uimaan ja Kodan pelastettavaksi. Pelastaminen tapahtuu siis niin, että hukkuvalla on dummy käden jatkona, koira ottaa dummysta kiinni ja tuo hukkuvan rantaan. Kodalta pelastaminen onnistui erittäin hyvin ensimmäiseksi kerraksi, Koda oli rauhallinen, vaikka olin ensimmäistä kertaa sen kanssa uimassa, otti dummyn suuhunsa, eikä päästänyt irti, vaikka roikuin perässä. Kokeilin ensin niin, että kävelin Kodan vierellä vedessä ja toisella kerralla niin, että uin kevyesti mukana. Viimeisellä kerralla Koda sai hetken aikaa vetää minua kunnolla perässä.   






Uimisen jälkeen Koda on aina aivan poikki ja pyrinkin ottamaan seuraavan päivän kevyemmin, etenkin jos Koda on vepetreeneissä joutunut uimaan pitkiä matkoja. Lisäksi pitäisi ottaa tavaksi kevyet venyttelyt uintipäivän jälkeen, jotta Koda selviää ilman suurempia lihaskipuja.

Pidän Kodalla uintiliivejä pidemmillä uintimatkoilla, jotta Koda ui varmasti hyvässä asennossa, eivätkä lihakset rasitu liikaa. Lisäksi uinnin jälkeen on hyvä käydä vielä kevyellä palauttavalla kävelyllä ja kuivata koira hyvin välttääkseen iho-ongelmia, itse useimmiten föönaan Kodan tiiviin ja paksun turkin takia.


Sitten pääsin vielä itse nauttimaan lämpimistä löylyistä ja Koda pääsi lepäämään. Tästä on hyvä jatkaa ensi viikon vepetreeneihin, itsenäisten treenien perusteella voi hieman lisätä vaikeusastetta.


Kiira & Koda

torstai 23. kesäkuuta 2016

Lisää doboilua

Huhhuh, onpahan ollut hieman hankalaa keksiä tekemistä, kun Kodalla on ollut luultavasti nenäpunkki ja minun varvas edelleen häiritsee normaalia lenkkeilyä. Nenäpunkki siis asustelee nimensä mukaan koiran nenässä ja tarttuu koirasta toiseen suorassa kontaktissa, joten emme ole voineet käydä esimerkiksi koirapuistossa purkamassa Kodan ylimääräistä energiaa. Kipeän varpaan takia olemme joutuneet pitämään myös muutaman viikon tauon paimennuksesta ja vesipelastustreenitkin ovat vain kerran viikossa, eikä tuota turkkia sen useammin viitsikään kastella. Koska nenäpunkki saattaa haitata myös koiran hajuaistia, en ole viittinyt Nose Work -harjoituksiakaan teettää Kodalla.

Olemme siis keskittyneet leikkimisen lisäksi lähinnä doboiluun ja olen uskaltautunut itsekin treenaamaan. Koda ei oikein tahdo ponnistaa maasta pallon päälle, joten olen pitänyt palloa sohvaa vasten niin, että Koda voi kiivetä sohvalta pallolle. Muuten Koda on jo vähän innostunut touhusta ja kiihtyy heti, kun laitan musiikit soimaan ja otan pallon esille. Saimme yhdellä treenikerralla hieman kuvausapua eräältä kaveriltani ja näistä otoksista kiitos Nooralle. Kuvien laatu on vähän heikko huonon valaistuksen takia, mutta ehkä näistä jotain selvää saa.




Lämmittelyksi olemme käyneet kävelyllä, tehneet kumarruksia, kieppejä, jalkojen välistä pujottelua ja kiertäneet palloa molempiin suuntiin. Kodalta onnistuu jo jotenkin pallolla istuminen, makaaminen ja seisominen, sekä näiden asentojen vaihdot. Lisäksi Koda on tehnyt pallolla punnerruksia ja osaa antaa toisen etutassun, kun seisoo pallolla takatassut maassa.


Itse olen saanut treenattua lähinnä punnerruksia niin, että sääreni ovat pallon päällä (ei siis satu varpaaseen), ja lantionnostoja kantapäät pallolla. Punnerrusten välissä Koda antaa minulle tassun ja lantionnostojen aikana menee vuorotellen minun ali tai yli. Lisäksi Koda osaa kiertää palloa lantionnostojeni aikana. Kokeilin myös itse tasapainotella pallon päällä samalla, kun Koda kiertää palloa ympäri. Omistajan tasapaino vaatii selvästi lisää harjoitusta.





Edellisen treenikerran jälkeen oli ainakin vatsalihakset kipeänä, eli treeni mennyt perille. Hirveästi en ole uskaltanut vielä treenata sellaisia liikkeitä, joissa olisi riski varpaan satuttamiseen. En nimittäin halua, että tämän paraneminen pitkittyy enää yhtään enempää. Alkaa olla hermo kireällä hetkittäin sekä koiralla että omistajalla. Doboilu kulutti kuitenkin hyvin poitsun ylimääräiset energiat, harmi ettei sitäkään voi päivittäin treenata.



Mukavaa ja toivottavasti aurinkoista juhannusta kaikille!

Kiira & Koda


maanantai 20. kesäkuuta 2016

Näyttelyiden jälkipuintia

Kodan, ja myös minun, ensimmäisistä virallisista näyttelyistä on kulunut reilu kuukausi ja monet ovat ihmetelleet, että miten on mahdollista pärjätä heti ensimmäisissä näyttelyissä näin hyvin. Ja täytyy myöntää, että olen kyllä itsekin ihmetellyt samaa. Pohdiskelenkin tämän päivän postauksessani vähän sitä, mitkä asiat edesauttoivat onnistumistamme.


Tärkeää tietenkin on se, että koira on hyvännäköinen ja rodunomainen. Sen suhteen Kodalla ei ole ollut oikeastaan ongelmia, mutta toisaalta asia on myös sellainen, mihin ei voi ihan hirveästi koiran hankkimisen jälkeen vaikuttaa. Toki jotain hienosäätöä voidaan tehdä, eli esimerkiksi collieilla osittain teipataan korvia pentuna, jotta ne pysyvät oikeassa asennossa. Lisäksi tärkeää on oikeanlainen liikunta ja ruoka, jotta koira kasvaa, ja lihaksisto ja luusto kehittyvät oikein. Terve rakenne nimittäin auttaa koiraa liikkumaan kauniisti ja iloisesti kehässä ja asettamaan itsensä luonnostaan edustavaan ja ryhdikkääseen asentoon. Lisäksi tietenkin hoidetaan turkkia ja hampaita, kuten muillakin kuin näyttelyihin tähtäävillä koirilla.

Näyttelyihin ei kuitenkaan mielestäni voi lähteä kylmiltään, vaikka koira olisikin kaunis ja terverakenteinen. Ainakin isojen koirien kanssa on tärkeää, että koira myös käyttäytyy kehässä edes lähestulkoon maltillisesti, jotta tuomari voi keskittyä koiran ulkonäön, rakenteen ja liikkumisen arviointiin. Tietysti näyttelyt etenkin tällaisten pitkäkarvaisten rotujen kanssa vaativat myös puunaamista ja laittamista, jotta koira saadaan mahdollisimman edustavan näköiseksi. Tässä minulla oli asiantuntevaa apua, josta jo aiemmassa postauksessa mainitsin. Keskitytään tässä postauksessa siis lähinnä oikeanlaiseen näyttelykäyttäytymiseen, eli kuinka kesyttää pienestä leijonasta kehäkelpoinen hurmuri.


Kasvattaja oli osittain jo pentuaikana opettanut Kodaa seisomaan, kulkemaan vierellä ja kohtaamaan erilaisia koiria ja ihmisiä, mikä antoi minulle loistavat lähtökohdat Kodan kouluttamiseen. En kuitenkaan ole itse koskaan käynyt koiranäyttelyissä, en koiran kanssa enkä ilman, joten tarvitsin apua tässäkin. Päätin osallistua näyttelykurssille, ja hetken internetin ihmeellistä maailmaa selailtuani paikaksi valikoitui Koirapalvelu Taidogas.

Koirapalvelu Taidogas on Kangasalan Lentolassa toimiva yritys, joka tarjoaa koulutuksia, kursseja, luentoja, säännöllisiä viikkotreenejä ja koirahierontaa, lisäksi huhtikuussa samoihin tiloihin aukesi koirauimala, jonka olemmekin jo Kodan kanssa käyneet testaamassa. Kurssitarjonnasta löytyy näyttelykurssin lisäksi muun muassa agilitya, doboa, tokoa, nose workia, rallytokoa ja pentu- ja arkitottelevaisuuskursseja. 


Näyttelykurssimme alkoi helmikuussa ja sisälsi neljänä viikkona tunnin pituisen opetuskerran. Kurssi järjestettiin lämmitetyssä hallissa ja kouluttajana toimi Heidi Ruoho. Näin jälkeen päin ajateltuna en olisi oikeastaan voinut olla tyytyväisempi kurssin sisältöön. Ensimmäisellä kerralla olimme kyllä aivan hukassa ja meinasin jo vaipua epätoivoon, koska välillä olen vähän sellainen "kaikki minulle nyt ja heti" -tyylinen ihminen. Eivätkä näyttelyt olleet minulle ensisijainen tai mieluisin koiraharrastus, ja se vaikutti myös hermoiluuni. Ensimmäisissä treeneissä Koda säntäili muiden luokse, haukkui heti, kun joku muu juoksi, eikä hampaiden katsomisesta tullut yhtään mitään. Nopeasti epätoivoon vaipumisen jälkeen muistin kuitenkin, että Koda on vasta seitsemän kuukauden ikäinen ja on tottunut siihen, että toisia koiria moikataan ja niiden kanssa saa leikkiä ja riehua. Ei pidä vaatia liikoja ensimmäisellä treenikerralla. 


Toisissa ja kolmansissa treeneissä Koda jo seisoi melko kauniisti paikallaan, silloin kun muutkin seisoivat, mutta edelleen haukkui ja säntäili, kun muut juoksivat. Koda ei oikein osannut rauhoittua muiden koirien liikkuessa ja meidän yrittäessä juosta, Koda roikkui hihnassa ja pomppi iloisesti ympäriinsä. Tuntui, että Koda kiihtyi nollasta sataan sekunnissa, eikä jarruttamisesta ollut tietoakaan.

Heidi antoi meille kuitenkin lelun kanssa tehtäviä rauhoittumisharjoituksia, joita voisimme treenata kotona ja joiden avulla Koda oppisi tarjoamaan rauhoittumista itse, ilman käskemistä. Nuorille koirille, ja vielä erityisesti paimenkoirille, oli Heidin mukaan tyypillistä se, että ne osaavat kiihdyttää itsensä pienenkin ärsykkeen vuoksi todella nopeasti, mutta rauhoittuminen vaatii melko paljon harjoittelua.

Lisäksi Heidi neuvoi harjoittelemaan vierellä juoksemista ilman, että Koda nappaa hihnasta kiinni. Tätäkin niin, että koira ymmärtäisi itse olla ottamatta hihnaa suuhunsa, eli lopettamalla juoksemisen heti, kun tätä tapahtuu ja jatkamalla taas, kun Koda irrottaa otteensa hihnasta.

Harjoiteltiin kotona siis viikon ajan rauhoittumista sekä hihnakäytöstä ja viimeisellä kerralla näyttelytreeneissä menikin paremmin, vaikkakin edistysaskeleet olivat edelleen melko pieniä. Vieläkin Koda pomppi vierellä juostessa ja hampaiden katsominen oli hankalaa, mutta haukkuminen, riehuminen ja muu sähellys olivat jääneet jo vähemmälle.


Näyttelykurssin jälkeen pidimme tauon näyttelyihin treenaamisesta, vaikka välillä toki kotona harjoittelimme paikallaan seisomista ja lenkillä vieressä ravaamista. Lisäksi keskityin palkitsemaan Kodan aina rauhoittumisesta Heidin ohjeiden mukaan ja parantamaan Kodan keskittymiskykyä häiriötreeneillä.

Huhtikuun lopulla kävimme vielä yksittäisissä näyttelytreeneissä Koirapalvelu Taidoggaassa ja pieni pohdintatauko oli selvästi tehnyt Kodalle erittäin hyvää! Koda seisoi paikallaan, ravasi kauniisti vieressä ja antoi jopa kerran katsoa oikein hienosti hampaat. Kyllä Koda selvästi edelleen olisi halunnut leikkiä muiden koirien kanssa ja välillä liikehti levottomasti, kun muut juoksivat. Haukkuminen, säntäily ja muu sähellys oli kuitenkin vähentynyt merkittävästi ensimmäisistä kerroista, ja omistajana pystyin olemaan treenien jälkeen oikein tyytyväinen ja ylpeä.

Treenihallissa oli myös peili, josta pystyi katsomaan koiran seisomista sivulta. Huomasin, ja Heidikin mainitsi, että Koda asettaa itsensä edustavaan asentoon ilman apuja. Pystyinkin siis näyttelyissä keskittymään muihin asioihin kuin koiran jalkojen siirtelyyn, esimerkiksi oman jännitykseni kontrolloimiseen.


Olimme valmiit ensimmäisiin näyttelyihin! Kiitos Koirapalvelu Taidogas ja Heidi! Tietysti Kodasta huomasi näyttelyissä, että hän on nuori ja kokematon, mutta en olisi voinut kuvitellakaan, että menisi noinkin mukavasti. Ehkä jopa hieman innostuin tästä näyttelytouhusta.

Ei siis muuta kuin kohti seuraavia näyttelyitä ja haasteita! Seuraavat näyttelymme tulevat todennäköisesti olemaan Porvoon kaikkien rotujen näyttelyt 10.-11.9. Tauko tulee olemaan aika pitkä kesäharrastusten, eli paimennuksen ja vesipelastuksen takia, joten yritän ehtiä Kodan kanssa vielä muutamiin näyttelytreeneihin Taidoggaalle ennen H-hetkeä.



Kiira & Koda 

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Doboilun alkeita

Aloitimme viikonloppuna Kodan kanssa uuden harrastuksen, kun tilaamani dobo-pallo ja ohjekirja saapuivat postissa perjantaina. Lauantaina sain pallon pumpattua täyteen ja aloitimme tutustumisen. Pallon lisäksi käytössäni on fysioterapeutti-äidiltä saatu tasapainotyyny. Dobo-pallo on soikion muotoinen ja paksumpaa materiaalia kuin ihmisten jumppapallot, jotta se kestää koiran kynnet. Pallon koko valitaan koiran koon ja osittain myös vartalon pituuden perusteella, meidän pallo on kokoa 85 cm. 


Dobo on Suomessa keksitty, melko uusi laji. Dobossa on tarkoituksena, että molemmat, koira ja omistaja, saavat liikuntaa. Osa liikkeistä tehdään yhdessä, osan koira tekee yksin ja osan liikkeistä ihminen tekee yksin, jolloin koira saa pitää taukoa. Dobon sanotaan kehittävän erityisesti koiran syviä lihaksia, jotka kirjan mukaan alkavat heikentyä jo neljän kuukauden iässä. Lisäksi laji kehittää keskittymiskykyä, ketteryyttä, tasapainoa ja omistajan ja koiran yhteistyötä. Vahva syvä lihaksisto auttaa niin ihmistä kuin koiraakin muissa urheilulajeissa, Kodalle esimerkiksi uinnissa keskivartalon syvä lihaksisto ehkäisee selän kipeytymistä ja auttaa oikean uintiasennon löytämisessä. Lisäksi syvät lihakset tukevat kirjan mukaan koiraa nopeissa käännöksissä ja liikkeissä, jotka eivät ole koiralle luonnollisia. Tällaisia liikkeitä on erityisesti agilityssa, mutta uskon doboilusta olevan hyötyä myös esimerkiksi paimennuksessa. Lisäksi vahvat syvät lihakset ehkäisevät esimerkiksi selkävaivoja, joita voisin kuvitella tulevan melko helposti collieille pitkän selän vuoksi.



Olimme Kodan kanssa jo vähän tutustuneet äidin jumppapalloon ja esimerkiksi harjoitelleet nostamaan tassut pallot päälle. Äidin jumppapallon kanssa Koda olisi kyllä lähinnä halunnut leikkiä ja yritti purra sitä, mutta jostain syystä dobo-pallon pureskeluun Kodalta ei löytynyt intoa. Luultavasti Koda ei mieltänyt soikiota kummajaista palloksi.

Aloitimme harjoituksen tasapainotyynyllä, jotta sain Kodan keskittymään, ymmärtämään, ettei kyseessä ole leikki ja samalla vähän lihaksia lämpimiksi. Pyysin Kodaa ensin laittamaan yhden tassun tyynylle ja naksautin ja palkkasin maksamakkaralla onnistuneesta suorituksesta. Hieman Koda ihmetteli tyynyä, eikä oikein innostunut laittamaan molempia tassujaan sen päälle. Tyyny saattoi myös olla hieman liian tyhjä ja teki sen päällä seisomisesta vähän turhan haastavaa. Pari kertaa Koda kuitenkin onnistui tasapainottelemaan molemmat tassut tyynyllä.

Lisäksi treenasimme kumartamista etutassut tyynyllä, jota Koda itseasiassa tarjosi omatoimisesti, kun ei halunnut mennä tyynylle seisomaan. Kumartaminen lämmittää ja vähän myös venyttää koiran lihaksia ja onkin hyvä liike, mitä voi myöhemmin tehdä myös dobopallon päällä.


Treenin dobo-pallon kanssa aloitimme niin, että pyysin Kodaa kiertämään sitä ympäri molempiin suuntiin. Ajattelin tämän kertovan Kodalle, ettei pallolla ole tarkoitus leikkiä. Koska kiertäminen sujuu Kodalta hyvin, tämä harjoitus toi myös uutta innostusta treeniin vaikeiden tasapainotyynyllä tehtyjen harjoitusten jälkeen. Lisäksi teimme hieman jalkojen välistä pujottelua ja kevyet niskan venytykset, jotka neuvottiin kirjassa.

Lopulta pääsimme itse pallon kimppuun, ja itseasiassa treenasimme muutamaan otteeseen päivän aikana, sillä doboilu vaati kyllä paljon keskittymistä ja huomasin, että Kodan lihaksetkin olivat joissain liikkeissä jo täydessä työssä. Pidin varsinaiset doboiluhetket vain noin viiden minuutin pituisina, jotta innostus säilyy eivätkä lihakset rasitu liikaa.

Harjoittelimme ensin etutassujen nostamista pallon päälle ja siinä paikallaan pysymistä. Lisäksi treenasimme myös pallolta alasmenoa. Koska Koda on melko iso koira ja kokematon doboilussa, minulla oli kova työ pitää pallo paikallaan. Sai siis itse hyvän reisien lähentäjien treenin samalla, kun piti palloa jalkojen välissä.




Koda tarjosi itse vaihtoehdoiksi sekä pallolla makaamista niin, että takatassut ovat maassa, että etutassujen varassa seisomista. Päätin siis kokeilla ns. punnerruksia, joissa Koda ensin on etutassujen varassa ja sitten laskeutuu ikäänkuin makaamaan pallolle ja nousee uudelleen etutassujen varaan. Tämä onnistui tosi hyvin.



Päivän viimeisellä treenikerralla kokeilin vielä, saisinko Kodan kokonaan pallon päälle. Asetin pallon sohvan ja sohvapöydän väliin ja lisäksi pidin sitä vielä osittain jalkojeni välissä. Sitten ei muuta kuin koiraa pallon päälle. Koda oli hieman ihmeissään, mutta suostui namien kannustamana hyppäämään kokonaan pallolle. Siinä sitten tärisivät koira, pallo ja omistaja, kun Kodan lihakset tekivät hurjasti töitä tasapainon säilyttämiseksi. Pallolla seisominen oli työlään näköistä ja nopeasti Koda istahtikin pallon päälle. Tämä sujui hieman vähemmällä tärinällä, mutta vaati silti selvästi Kodalta paljon. Pyysin Kodan alas pallolta ja lopetimme päivän treenit kehuihin.

Olen tosi tyytyväinen, että Koda hyppäsi pallolle ja suostui vielä rauhoittumaan siinä. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. En malta odottaa, että pääsen itsekin treenailemaan ja kokeilemaan koiran ja omistajan yhteisiä liikkeitä. Tarkoituksena olisi alkuun treenailla pieniä pätkiä joka toinen päivä ja myöhemmin ehkä noin kerran tai kaksi viikossa. Aion myös kokeilla pihalla treenaamista, mikäli tuo pallo ei pahemmin nurmikolla liu'u.

Mikäli ei halua ostaa dobo-palloa kotiin, järjestävät monet koirakoulut dobo-tunteja. Tampereella esimerkiksi Koirapalvelu Taidogas ja Helsingissä Koirakoulu Kompassi. Koirakoulu Kompassin yhteydessä toimii myös koulutustarvike.fi -verkkokauppa, mistä tilasin itselleni dobo-pallon ja ohjekirjan.




Kiira & Koda


lauantai 11. kesäkuuta 2016

Kouluttamista leikin varjolla

Otan monesti aamu- ja/tai iltalenkillä mukaan jonkun Kodan lelun, yleensä frisbeen tai pallon. Jäämme kesken lenkin hiekkakentälle tai muulle aukealle alueelle leikkimään. Samalla opetan Kodalle paikallaan istumista tai makaamista, seuraamista, luoksetuloa ja esimerkiksi kiertämistä jalkapallomaalien avulla. Palkinnoksi hyvästä suorituksesta leikki jatkuu. Leikimme vetoleikkejä, noutamista, jahtaamista jne. 

Tämä kuluttaa tavallista lenkkiä paremmin Kodan ylimääräistä energiaa, sillä leikin lomassa joutuu sekä ottamaan spurtteja että keskittymään tehtäviin saadakseen taas leikkiä. Lisäksi tämä on erittäin hyvää liikuntaa myös minulle, joudun juoksemaan vuoroin Kodan perässä, vuoroin Kodaa karkuun ja vetämään täysillä, jos aion selviytyä vetoleikistä voittajana.


Tällä kertaa toteutimme tätä ajatusta vanhempieni pihalla, ja koska varpaani estää vielä normaalin kävelyn, jätimme toistemme jahtaamisen leikkiohjelmasta. Harjoituksina leikin ohessa teimme paikallaan makuuta, köyden tuomista ja kiertämistä. Kävin ostamassa Kodalle Kodin Terrasta pätkän paksumpaa köyttä, ettei nuori herra opi liikaa pureskelemaan aiemmin noutamisessa käyttämääni hihnaa. 

Olen yrittänyt opettaa Kodalle kiertämisen kahteen suuntaan kahdella eri käskyllä. Vastapäivään on meillä "kierrä" ja myötäpäivään "ympäri", toistaiseksi nämä menee kyllä Kodalla vielä aika pahasti sekaisin. Lisäksi Koda kiertää aina välillä vähän mitä sattuu. Esimerkiksi alla olevassa kuvassa pyysin kiertämään yhden omenapuun, niin Koda päätti kiertää koko kukkapenkin, noh ajatus on tärkein. 

Olen alkanut kuitenkin sanomaan "hups" aina, kun Koda tekee jonkun pyytämäni asian väärin, eli esimerkiksi kiertää väärään suuntaan. Käytän samaa muun muassa nose workissa, kun Koda menee väärälle purkille. Tällöin ei tietenkään saa palkintoa, mutta ei myöskään käytetä kieltosanaa, jotta koiralla pysyy positiivisuus ja ilo tekemiseen. Eihän se kuitenkaan mitään pahaa tehnyt, Sitten tehdään uudelleen ja toivottavasti tällä kertaa oikein, ja kehutaan paljon!    






Keksin vihdoin, kuinka opettaa Kodalle yksin viemisen alkeita. Laitoin pieneen muovipussiin Kodan lemppariherkkua, maksamakkaraa, ja asetin pussin maahan, ensin aika lähelle paikkaa, jossa Kodan kanssa seisoimme. Otin naksuttimen käteen ja ojensin Kodalle köyden. Koska Koda tiesi, että pussissa on hänen suurinta herkkuaan, hän lähti oitis kävelemään pussia kohti, kun sai luvan lähteä ja käskyn "vie köysi". Köysi tarttui mukaan matkaan helposti, sillä olimme juuri harjoitelleet sen noutamista.

Aluksi naksautin heti, kun Koda käveli edes pienen matkan köysi suussa pussia kohti. Palkan kävin antamassa pussista. Todella nopeasti Koda ymmärsi jutun juonen ja pidensin hieman etäisyyttä namipussiin. Kertaakaan Koda ei tiputtanut köyttä matkan varrelle, maksamakkara toimii! Emme kuitenkaan treenanneet kovin kauaa, kyseessä kuitenkin ensimmäinen kerta viemisharjoituksia.

Lopuksi vielä leikimme köydellä hetken palkaksi keskittymisestä.





Pääsin eilen ensimmäistä kertaa varpaan murtumisen jälkeen kävelylle, ja vielä kahteen kertaan. Hitaastihan sitä edettiin, ja Koda joutui opettelemaan hieman kärsivällisyyttä. Tosi nätisti Koda kuitenkin kulki hihna löysällä ja lähes koko ajan minun vieressä. Ei varmaankaan siksi, että olisi tajunnut minuun sattuvan hieman joka askeleella, vaan ennemminkin siksi, että taskussani tuoksui maukkaat lihapullat. Joka tapauksessa kävelylenkki meni oikein mukavasti ja illalla kävin sitten Jeppe-vanhuksen kanssa toisella matelulenkillä. Samalla innostuin keräämään tien varresta kukkakimpun ja siitä tulikin yllättävän kaunis. Tuon liljan tosin nappasin äidin kukkapenkistä...


Leikkikää koirienne kanssa, löytäkää keino kouluttaa koiraanne ilon kautta ja nauttikaa joka hetkestä! Näin ainakin meidän hyvä yhteistyö on syntynyt ja toivottavasti kehittyy edelleen eteenpäin. 



Kiira & Koda