sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Hajutyöskentelyä sadekelien iloksi

Kuten olen aiemmin maininnut, Koda on melko aktiivinen tapaus. Koda kaipaa sekä liikuntaa että aivotyöskentelyä rauhoittuakseen ja väsyäkseen. Olen huomannut, että hajutyöskentely, eli nose work, on Kodalle erittäin hyvä aktiviteetti. Hajutyöskentely toimii myös hyvin koiran energian purkamiseen silloin, kun on itse esimerkiksi kipeänä tai ulkona on oikea koiranilma. Nose work on mainiota tekemistä myös esimerkiksi liikuntakiellossa oleville koirille.

Aloitimme Kodan kanssa hajutreenit hänen ollessa noin viiden kuukauden ikäinen. Ensimmäiset harjoituksemme olivat sellaisia, että Koda etsi nameja kotona. Kehitys oli aluksi nopeaa, mutta mahtuuhan tuon kokoiseen nenään paljon hajuepiteeliä, mitä hyödyntää.

Nopeasti Koda oppi ja omistajakin innostui. Marraskuussa ilmoittauduimme nose workin verkkokurssille, joka oli meille toimiva ratkaisu. Koda oli nuori ja minä ensikertalainen, oli kätevämpää harjoitella omaan tahtiin ja ihan pieniä pätkiä kerrallaan. Kurssi kesti viisi viikkoa, harjoituksia oli paljon ja itseasiassa minulla on edelleen kurssin videomateriaalit tallessa ja treenattavaa jäljellä. Ehkä kesän aikana ehtii! 


Ensin harjoiteltiin haista -käskyä, jotta koira oppii ymmärtämään, mitä täytyy etsiä. Sitten pikkuhiljaa saman tuoksuisia purkkeja asetettiin koiran näköetäisyydelle ja palkittiin aluksi heti, kun koira kiinnitti edes vähän huomiota tähän purkkiin. Siitä sitten edettiin niin, että koira oppii merkkaamaan oikean purkin. Meillä toimii merkkinä maahanmeno, joka tosin aiheuttaa vieläkin välillä haasteita, kuten allaolevalta hajutyöskentely II -videolta on nähtävissä.

Kanelin tuoksuinen purkin kansi









Aloitimme treenaamisen kanelin tuoksulla, emmekä toistaiseksi ole vielä siitä hirveästi edenneet. En myöskään ole pahemmin yrittänyt vielä lisätä häiriöhajuja, yksittäisiä harjoituksia olemme tosin tehneet rosmariinia häiriönä käyttäen. Lisäksi olemme harjoitelleet niin, että minulla on tyhjä purkki häiriönä, jolloin Kodan on pakko etsiä haistamalla, eikä vain näköaistin avulla. Kokeilin jossain vaiheessa myös vaniljasokeria häiriöhajuna, mutta se oli ilmeisesti Kodan mielestä liian herkullisen tuoksuista ja valitsi aina vaniljasokeria sisältävän purkin. 

Ajattelin jatkossa edetä niin, että jätän kanelin pois, opetan uuden hajun ja lisään niihin harjoituksiin häiriöhajuja. Koda on tällä hetkellä niin ehdollistunut (onkohan tämä oikea termi) kanelin tuoksuun, ettei hän oikein ymmärrä, jos yhtäkkiä pitääkin etsiä jotain muuta, ainakaan jos kanelia olisi silti piilossa.  




Suoritukseensa tyytyväinen Koda, kaksi kolmesta keilattu kumoon

Tähän mennessä olemme treenailleet oikeastaan vain sisällä, sillä Koda on ulkona melko häiriöherkkä, enkä ole halunnut teetättää Kodalla alkuun liian vaikeita tehtäviä, ettei innostus haistelua kohtaan katoaisi. Tavoitteena on kuitenkin siirtyä kesän aikana ulos treenaamaan, aloittaa ehkä mökillä saaressa ja lisätä haastetta pikkuhiljaa.

Suosittelen kokeilemaan hajutyöskentelyä, mikäli koiralla on liikaa virtaa ja tuntuu, ettei lenkkeily ja riehuminen auta. Meillä ainakin hajutyöskentely rauhoittaa Kodan vouhkaamista. Ja muistakaa, että hiljaa hyvä tulee! Minullakin on välillä paha tapa vaatia nuorelta koiralta liikoja, mutta olen kovasti yrittänyt oppia tuntemaan Kodan rajoja ja lopettamaan silloin, kun menee vielä hyvin ja koira on iloinen. 


Kiira & Koda

maanantai 23. toukokuuta 2016

Retkeilyä Pirkanmaalla

Meillä on ollut koulusta vapaata tässä muutama päivä ja ehdotin yhdelle opiskelukaverilleni, että lähdettäisiinkö Kodan kanssa retkeilemään, kun vielä toistaiseksi on näin ihanat ilmatkin. Emme olleet kumpikaan aiemmin Pirkanmaalla retkeilleet, joten hieman joutui summamutikassa lähtemään jonnekin. Hetken nettiä selailtuamme päätimme, että ensimmäinen retkikohde tulisi olemaan Ylöjärven harjut. 

Lähdimme liikkeelle Tampereelta kymmeneltä maanantaiaamuna ja ajoimme Julkujärvelle. Lähdimme kävelemään lupaavimmalta vaikuttavaan suuntaan ja jatkoimme samalla periaatteella jonkun matkaa eteenpäin. Kohteeksi valikoitui lopulta kylttien perusteella Lamminpää, jonne asti emme kuitenkaan ihan ehtineet, sillä minun piti ehtiä puoli neljäksi iltavuoroon, eikä tarkoituksena ollut kiirehtiä. 






Maisemat olivat kyllä ihanat ja reitit oli merkitty melko selkeästi. Koda seurasi reippaasti mukana ja nautti selvästi vapaana olosta. Tällaisena lämpimänä päivänä onkin fiksua lähteä metsään kävelemään, että koira saa olla varjossa ja jaksaa kuluttaa energiaansa. Sitä energiaa kuitenkin tuollaisessa nuoressa kaverissa on, ja jos ei sitä pysty kuluttamaan päivällä niin se täytyy kuluttaa yöllä... 

Kun olimme kääntyneet paluumatkalle, pysähdyimme syömään eväitä ja Koda sai pitää pienen lepotauon. Noin kaksi minuuttia Koda jaksoi levätä ison kiven varjossa, mutta ilmeisesti se riitti energiatasojen palauttamiseen ja muutaman kerran juotuaan Koda oli jo reippaana jatkamassa matkaa. Ei siis ollut huolta koiran jaksamisesta.

Kodalla oli jostain syystä sekä meno- että tulomatkalla kova hinku laavun suuntaan. Tulomatkalla huomasimme, että meillä onkin vielä reippaasti aikaa, joten poikkesimme reitiltä Kodan haluamaan suuntaan. Laavu oli järven rannalla ja hetken aikaa mietittyään Koda uskaltautui viilentymään rantaveteen. Järvi oli kuitenkin mutapohjainen ja ilmeisesti pohja upotti hieman, eikä Koda uskaltanut lähteä uimaan. Frisbeetä hän kävi kuitenkin muutaman kerran kahlaten hakemassa.




Paimenkoiran kanssa on helppoa lähteä tällaisille retkille, sillä ainakin Kodalla on tarve pitää omistajaa ja muita seurassa olevia tarkasti silmällä. Välillä Koda jäi meistä jälkeen, kun polun reunalta kantautui joitain mahtavia hajuja puikkonenää häiritsemään. Välillä taas nuori herra innostui ja juoksi meidän edelle. Molemmissa tilanteissa Koda tajusi kuitenkin nopeasti, että "enhän minä noita tuonne kahdestaan voi jättää" ja palasi äkkiä vierellemme. 




Yhteensä matkaa tuli arviolta noin 14 kilometriä ja aikaa koko reissuun kului ajomatkoineen neljä tuntia. Aika rauhallista vauhtia siis kävelimme ja Koda sai melko rauhassa haistella ja juoksennella ympäriinsä. Hyvin nuori poika jaksoi metsän varjossa juosta loppuun asti, vaikka ilma olikin melko lämmin. Loppumatkalla pysähdyimme ottamaan muutamia kuvia, kun Suomen luonto on juuri nyt niin vihreä ja kaunis. Ihanaa, että näin läheltä kaupunkia löytyy näin paljon retkeilyreittejä!


Nauttikaa näistä lämpimistä ilmoista!


Kiira & Koda


PS. Saa antaa vinkkejä hyvistä ulkoilu- ja retkeilyreiteistä Pirkanmaan alueella! Etenkin sellaisista, joiden lähistöllä on järvi, jossa koira voi käydä viilentymässä :)

torstai 19. toukokuuta 2016

Paimennusvietin sytyttelyä

Eilen olimme toista kertaa sytyttelemässä Kodan paimennusviettiä. Colliehan on siis alkuperäiseltä nimeltään skotlanninpaimenkoira ja jalostettu juuri lampaiden paimennukseen. Nykyään vietti on hieman katoamassa colliekannasta, sillä sitä ei jalostuksessa enää vaalita tai pidetä säilyttämisen arvoisena taitona. Minusta olisi kuitenkin hienoa, että koiraltani löytyisi rahkeita siihen hommaan, mihin se on alunperin luotu. 

Ymmärtääkseni Pirkanmaalla on nykyään enää yksi varsinainen paimennustila, Koira-Kehro. Koira-Kehro sijaitsee Kehron kylällä Urjalassa, noin 50 minuutin ajomatkan päässä Tampereelta ja siellä järjestetään paimennuskoulutusten lisäksi agilitytreenejä ja -koulutuksia. Reilu kuukausi sitten lähetin tilan omistajalle ja paimennuskouluttajalle, Sannalle, sähköpostia kysyäkseni, että miten tätä paimennushommaa kannattaisi nuoren koiran kanssa lähteä aloittamaan. Olin selaillut kyllä kennelliiton paimennus -osion läpi, mutta en kyllä sen jälkeen tiennyt vielä yhtään, että mitä tässä nyt oikeasti kannattaa tehdä.

Vastaus Koira-Kehrolta tuli nopeasti, oikea tapa aloittaa on sytyttelyvaihe. Sytyttely tarkoittaa sitä, että koira tutustutetaan lampaisiin ja odotellaan, että tapahtuuko koiran päässä haluttua reaktiota vai ei. Haluttu reaktio on siis paimennusvietin syttyminen, jota kouluttajamme Sanna kuvaili järjen valona, jonka syttymisen näkee koiran katseesta ja koko olemuksesta. Joillain koirilla tämä tapahtuu heti ensimmäisellä tutustumiskerralla, toisilta vaaditaan useampi ja osalla vietti ei syty koskaan.   



Ensimmäisellä kerralla keskityttiin lähinnä jahtaamaan lampaita. Kodalla oli hirveä into päällä, eikä sitä kyllä hyvällä tahdollakaan voinut sanoa muistuttavan edes etäisesti paimennusta. Toivoa kuitenkin oli, sillä Koda osoitti selvää kiinnostusta lampaita kohtaan, ei pelännyt tai toisaalta ei myöskään yrittänyt saalistaa. Kouluttajan mielestä ensimmäisellä kerralla on tärkeää, että koira pääsee vähän hölmöilemään ja säheltämään, eikä sen menemisiä ja tekemisiä rajoiteta liikaa tai esimerkiksi hirveästi koroteta koiralle ääntä. Tämä siksi, että koiralle tulisi jäädä positiivinen kokemus lampaista, ja nuorelle koiralle tämä on erityisen tärkeää, jotta mahdollistetaan paimennusvietin syttyminen.

Koda pidettiin kuitenkin ensimmäisellä kerralla koko ajan kiinni, sillä nuorilla innokkailla kavereilla on taipumusta siihen, että korvat jäävät jonnekin matkan varrelle, eikä kuitenkaan ole tarkoituksena aiheuttaa koiralle, lampaille tai meille seassa ihmetteleville ihmisille vahinkoa. Tuollaisessa pyöröaitauksessa, missä paimennusvietin sytyttely ainakin Koira-Kehrolla aloitetaan, koiran juostessa myös lampaat juoksevat ja välillä vauhti kiihtyy aika hurjastikin.


Toisen kerran olimme Kehrolla eilen ja alkuun meininki oli aikalailla samanlaista kuin ensimmäisellä kerralla. Koda oli innokas, veti heti lampaiden suuntaan ja yritti säntäillä niiden perään. Eroa huomasi kuitenkin alusta asti sen verran, että tällä kertaa Kodalla oli korvat päässä. Lisäksi Koda otti paljon enemmän katsekontaktia minuun sen sijaan, että olisi väsymykseen asti kiskonut päästäkseen jahtaamaan lammaspoloisia. Myös ensimmäisellä kerralla häirinnyt haukkuminen jäi nyt toisella kerralla kokonaan pois.

Kun olimme hetken seurailleet Kodan touhua lampaiden seassa, päästimme irti Kodan hihnasta sen jääden vielä roikkumaan Kodan perään, jos tarvittaisiin nopeaa hätäjarrutusta. Samalla kouluttaja otti käteensä pitkän kepin, jolla on tarkoitus ohjata koiraa kulkemaan oikeaan suuntaan ja jarruttaa tai kiihdyttää koiran vauhtia tarvittaessa. Koda pääsi siis käyttämään vähän omia aivojaan ja pohtimaan, että mitäs tässä nyt oikein kuuluu tehdä. Muutaman kerran vauhti kiihtyi vähän turhan paljon ja meno jouduttiin rauhoittamaan. Nopeasti Koda kuitenkin oppi, että kepin tullessa näkökentän eteen kuuluu jarruttaa ja kepin ollessa esimerkiksi Kodan vasemmalla puolella kuuluu liikkua oikealle.

Seuraavaksi Sanna iski kepin minun käteen ja poistui pyöröaitauksen toiselle puolelle seuraamaan, miten me Kodan kanssa kahdestaan pärjätään lampaille. Ja meni muuten yllättävän hyvin! Joitakin ohjeita Sanna toki huuteli aidan toiselta puolelta, mutta totesi myöhemmin, että meillä on Kodan kanssa selvästi hyvä yhteys ja että Koda toimi minun kanssa aitauksessa paremmin kuin hänen. Lisäksi sain kehuja hahmotuskyvystäni, ohjaajan kun tulisi jatkuvasti tietää. missä on koira ja missä ovat lampaat, jotta koiraa voidaan ohjata liikkumaan oikeaan suuntaan. Kouluttaja mietti, että lyhyellä koripallotaustallani voisi olla tekemistä hyvän hahmotuskyvn kanssa, ja uskon kyllä, että siitä on hyötyä! Muistakaa siis harrastaa monipuolisesti, ikinä ei tiedä mistä voi olla hyötyä myöhemmin!

Koda myös otti selvästi enemmän suorituspaineita silloin, kun minä olin ohjaamassa sen toimintaa. Tämä on kuulemma toisaalta hyvä, sillä paineen avulla koira saadaan myöhemmin koulutettua toimimaan ohjaajan ohjeiden mukaan, mutta toisaalta taas liika paineistus voi olla nuoren koiran innostuksen tappaja. Treenien loppupuolella Koda alkoikin hieman liikaa reagoimaan paineeseen, vähän aristelemaan lampaiden luokse menemistä ja keskittymään enemmän ruohikon syömiseen kuin lampaisiin. Tässä vaiheessa kouluttaja kehotti antamaan Kodan hetken aikaa taas jahdata lampaita, jotta positiivisuus ja hauskuus jäisivät sille päällimmäisenä mieleen. Eikä minun sitten tarvinnut kuin kaksi juoksuaskelta ottaa ja Koda ampaisi täyttä laukkaa lampaiden perään. Tähän riemuun oli hyvä lopettaa toinen paimennuskerta.


Itse paimennuksesta ei ole vielä valitettavasti kuvia, sillä se on ainakin toistaiseksi ollut aika hektistä touhua. Siellä oltiin Kodan kanssa vuorotellen rähmällään maassa, kun vauhti ajoittain kiihtyi liikaa. Mikäli paimennusvietti nyt herää, niin kuvia itse paimennustilanteista on varmasti tulossa myöhemmin!


Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Kiira & Kodzilla the paimenkoira


lauantai 14. toukokuuta 2016

Tuusulan RN 14.5.2016

Oltiin Kodan kanssa meidän molempien ensimmäisissä virallisissa koiranäyttelyissä tänään. Kyseessä oli siis Tuusulan ryhmänäyttelyt ryhmille 1 (lammaskoirat ja karjakoirat paitsi sveitsinpaimenkoira) ja 2 (pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoira).

Valmistelut aloitettiin jo hyvissä ajoin ensinnäkin treenaamalla näyttelyitä varten, käytiin viisi kertaa ohjatuissa näyttelytreeneissä, harjoiteltiin muuten häiriötä ja käytiin kahdet mätsärit. Ja treeni tuli erittäin tarpeeseen, suosittelen kyllä kaikille näyttelyihin tähtääville! Meidän ensimmäiset näyttelytreenit olivat nimittäin sellaista sirkusta, että meinasi mennä epätoivon puolelle. Varsinaisesti näihin näyttelyihin alettiin valmistautua alkuviikosta, sillä Kodan paksu turkki oli niin solmussa, että olisi ollut koko päivän urakka harjata se kerralla auki. Perjantaina sitten pestiin, föönattiin ja trimmattiin nuori herra ja ai että, kun tuli kaunista jälkeä. Kiitokset Rose-Marielle!

Koitti näyttelyaamu ja mua jännitti, hyvä että sain aamupalan syötyä. Sen jälkeen ei sitten maistunutkaan ruoka kuin vasta näyttelyiden päätyttyä meidän osaltamme. Ilma oli sentään ihan hyvä verrattuna siihen mitä alkuviikosta luvattiin, nimittäin kuukauden sateet yhden päivän aikana. Tuomarina näyttelyissä oli Myrna Shiboleth Israelista.

Kisailtiin siis ensin pitkäkarvaisten collieiden urosten junioriluokassa. Ensimmäisen kerran kehässä ja saatiin erinomainen. Olin erittäin tyytyväinen ja onnellinen jo tästä. Olin nähnyt etukäteen unta, että meidät hylätään...

Jatkettiin siis muiden erinomaisen saaneiden kanssa junioriurosten kilpailuluokkaan, ja kehän laidalla supistiin, että kukas tämä koira on ja ennen kaikkea, että kuka tämä omistaja on. Ihmetystä aiheutti omistajan tuntematon nimi collie-piireissä ja koira arvostetusta kennelistä (Glenoak Collies palkittiin juuri viime vuoden menestyneimpänä tulokaskasvattajana Saksassa). Kävi niin, että tuomari ihastui Kodaan, voitettiin urosten junioriluokka ja saatiin SA, eli tuomari oli sitä mieltä, että Koda olisi sertifikaatin arvoinen.

Odottelu siis jatkui, seuraavaksi alkoi urosten avoin luokka ja valioluokka, jonka jälkeen oli kaikki SA:n saaneet urokset kilpailivat vielä keskenään rodun paras uros –tittelistä. Ja me voitettiin! Ihan uskomatonta! Sekä minun että teinikakaran ensimmäiset näyttelyt ja Koda valitaan rodun parhaaksi urokseksi. Kannustusjoukot repesivät huutoon kehän laidalla. Meitä onniteltiin ja suhtauduttiin kehän reunalla kyllä hyvin tällaisiin uusiin tulokkaisiin.


Noh, sitten taas odotellaan. Kehässä mittelevät collie-nartut (kuulostipa jotenkin enemmän nyrkkeilyottelulta kuin koiranäyttelyltä). Parin tunnin päästä mennään sitten kilpailemaan vielä rodun parhaan –tittelistä. Tähän ei kuitenkaan meidän rahkeet enää riittäneet, Koda alkoi olla väsynyt, hyppi ja pomppi kehässä, ja olihan toki vastassa kansainvälinen muotovalio. Saatiin siis VSP, vastakkaisen sukupuolen paras. Ja tähän olen enemmän kuin tyytyväinen! Koda oli loistava, ja vaikka riehuikin kehän ulkopuolella, niin oli todella nätisti kehässä. Omaan perinteiseen tyyliinsä yritti hypätä tuomarin syliin ja silleen, mutta ei hölmöillyt muuta. Luulen myös, että oli Kodalle parempi, ettei jouduttu enää jäämään odottamaan Best In Show –kehää, vaan päästiin lähtemään pahimman sateen alta kotiin lepäämään.

ROP ja VSP

Tuomarin arvostelut kuuluivat näin:

Excellent type
Good size & bone, well shaped masculine head
Good expression, slightly full in the stop
Excellent ear set & cartilage
Good neck & length of body
Good angilation. Moves very well with power
Excellent coat
Excellent temperament







Olen niin ylpeä mun pienestä leijonasta! Ja kiitollinen kaikille tukijoukoille ja kasvattajalle!

Kiira ja Koda

PS. tähän jännitykseen jää koukkuun...

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Viime viikonloppu kuvina

Olimme sunnuntaina koko perheen voimin äitienpäivälounaalla Ilorannan maatilamatkailukeskuksessa. Olemme viettäneet Ilorannassa kesäisin ja joskus myös jouluisin aikaa siitä asti, kun olen ollut kolme vuotias. Koda pääsi viikonloppuna ensimmäistä kertaa nauttimaan maatilan riemuista, kävi ensimmäistä kertaa järvessä kunnolla uimassa (aiemmin ollaan käyty vain koirauimaloissa) ja pääsi näkemään lampaita toisen kerran (ensimmäinen kerta viime viikon paimennustreeneissä). Mukana menossa myös perheemme 15v. koiravanhus Jeppe, joka on itseasiassa syntynyt Ilorannassa. Kouluhommat ja Kodan ensimmäiset näyttelyt pitävät kiireisenä loppu viikon, näyttelyhommista ja omista mielipiteistäni näyttelyitä kohtaan tulossa päivitystä luultavasti ensi viikon puolella. Kuvia tällä kertaa reippaasti, kun iskä oli kameran kanssa mukana.
















maanantai 9. toukokuuta 2016

Blogin aloitus ja esittelyt


Ajatus koirablogin perustamiseen syntyi pari viikkoa sitten ja ensimmäiset esittelytekstit olisivat nyt valmiita julkaistavaksi. En täysin vielä tiedä, miten tai millaista tekstiä tulen kirjoittamaan, mutta blogin ajatuksena on kertoa koirastani Kodasta (esittely alempana), joka on tuonut paljon iloa ja piristystä elämääni, ja jonka kanssa touhutessa voisin viettää ehkä liiankin monta tuntia päivittäin. Koda on ensimmäinen ikioma koirani, ja olenkin kohdannut matkalla monia asioita, joista olisi kiva kertoa muille, ja joista voisi ehkä olla apua muille uusille koiranomistajille. Lisäksi olen kiinnostunut kokeilemaan Kodan kanssa jos jonkinlaista harrastusta, joista suurinosa ei ole ihan suosituimmasta päästä. Viime viikolla kävimme esimerkiksi ensimmäistä kertaa paimentamassa lampaita, ja toukokuun loppupuolella olisi tarkoitus yrittää päästä kokeilemaan, olisiko Kodasta harrastamaan vesipelastusta.

Tavoitteenani olisi päivittää blogia noin kerran viikossa, jotta olisi jotain oleellista kerrottavaakin välillä. Kuvia tulossa paljon, ja videoitakin mikäli mahdollista. Kuvien laatu ei tule varmastikaan aina olemaan täysin priimaa, yleensä minulla on matkassa mukana vain iphone, jonka kameran laadusta ei ole aina takeita. Tiuhempaan elämäämme voi halutessaan seurata instagramissa nimellä kodatheroughcollie.

Omistajan esittely

Olen 23-vuotias opiskelija Tampereelta, nimeltäni Kiira. Olen aina ollut koiraihminen, ja perheessäni on ollut koira siitä lähtien, kun olin 8-vuotias. Ajatus ensimmäisen oman koiran hankkimiseen syntyi melkeinpä heti, kun muutin omilleni 20-vuotiaana. Fuksivuoden kiireet ja aloilleen asettuminen siirsivät kuitenkin ajatusta tuonnemmaksi. En kuitenkaan tuntenut olevani kunnolla kotona tai täysin oma itseni, ennen kuin viime syksynä matkustin Frankfurtiin hakeakseni collie-poikani kotiin.

Kodan esittely


Koirani, blogin keskipiste, on siis Koda (myös esim. Kodzi, Kodzilla, Kodillak, Skoda). Koda on rodultaan pitkäkarvainen collie (pehko) ja sukupuoleltaan uros. Kävin hakemassa Kodan neljän kuukauden ikäisenä Saksasta, Frankfurtin läheltä. Kodzi on tällä hetkellä 10,5 kk ikäinen, eli reilun puoli vuotta tuo karvakasa on seuranani pyörinyt. Luonteeltaan hän on utelias, rohkea, sosiaalinen ja avoin, eikä siis ihan perinteinen collie, joiden tulisi luonnekuvauksen mukaan olla hieman varautuneita ja perhekeskeisiä. Minulle tällainen aktiivinen ja sosiaalinen hömppä sopii kuitenkin loistavasti. Minusta on ihan mahtavaa, että Kodan voi ottaa melkein joka paikkaan mukaan, eikä hän stressaannu suurissakaan ihmisjoukoissa, päinvastoin.



Koda rakastaa jahdata eläimiä, leikkiä niin ihmisten kuin koirienkin kanssa, uida, noutaa, etsiä piilotettuja tavaroita, kyylätä ihmisiä parvekkeelta ja poimia lenkillä mukaansa kepit, tölkit, pullot ja kaikki muutkin roskat. Aktiivisen luonteen ja nuoren iän vuoksi Kodan ongelmana on liika kiihtyminen, joka on hankaloittanut muun muassa näyttelytreeneissä, uimakoulussa ja lampaita paimentaessa. Vähän olemme onnistuneet treenaamaan rauhoittumista jo, mutta kyllä siinä vielä tekemistä riittää. Ja parempi kuitenkin, että harrastamaan hankittu koira on innokas ja iloinen kuin että koiraa joutuisi jatkuvasti aktivoimaan.