tiistai 16. tammikuuta 2018

Viikon treenikoonti

Paluu arkeen, paluu treenirutiineihin ja paluu treenirutiinien rikkomiseen, tai ainakin sen yrittämiseen. Viime viikko meni opiskeluihin orientoituessa ja valitettavasti treenisuunnitelmat siinä sivussa kärsi. Jos ei ole kunnollista suunnitelmaa, mulla on paha tapa tehdä vähän kaikkea ja laajoja kokonaisuuksia ilman mitään päämäärää, ja lopulta treeneistä ei juuri hyötyä olekaan, vaikka koiralla varmaan ihan hauskaa onkin. Onneksi on sentään viikottainen Jalosen Mikan tokovalkku, on edes yksi treeni, missä hiotaan niitä pienempiä palasia ja katsotaan, että palkkauksessa on edes joku järki.

Viikon aikana on kuitenkin muutamia selkeytyksiä tehty treenisuunnitelmiin ja eiliset treenit olivat jo jossain mielessä tolkullisemmat. Viikon aikana ollaan keskitytty erityisesti peruutuksiin, ruutuun, merkin kiertoon ja tunnariin. Jääviin pitäisi keskittyä myös isolla energialla, samoin kaukojen vaihtonopeuteen ja istu-seiso-istu -vaihtojen alkeisiin, mutta niiden treenaamiseen ei tunnu ohjaajalta löytyvän intoa...



Koda osaa kyllä peruuttaa, mutta ollaan opeteltu se vähän sellaisena höpöhöpö -liikkeenä jo pentuna, ja sille tasolle se on jäänyt. Koda siis käskystä peruuttaa askelen tai kaksi ja jää odottamaan lisäohjeita. Lisäksi peruuttaminen tapahtuu usein aivan vinoon. Peruutusten avuksi otettiin käyttöön takajalkatargetti. Ideana opettaa koira peruuttamaan suoraan niin kauan, kunnes alusta tulee vastaan. Alustana olen käyttänyt kirjaa tai vastaavan korkuista, tuntumaltaan matosta selvästi erottuvaa alustaa. Koda on tajunnut alustan ihan hyvin ja tavoittelee sitä takajaloillaan, mutta vielä liikerata helposti kulkee hieman vinoon, takajalat steppaa alustaa alle hakiessaan ja muutaman askelen jälkeen Koda jää odottamaan lisäkäskyä. Tarkoitus olisi saada peruutus ohjaajan edessä sujuvaksi ja suoraksi, ja yleistää sitten seuraamisen yhteydessä tapahtuvaan peruutukseen samoin takajalkatargettia apuna käyttäen. Etenkin seuraamisen yhteydessä Koda kaartaa peruuttaessaan heti toisella askeleella voimakkaasti vasempaan.



Merkin kierrossa jatketaan kuuntelu- ja erottelutreenejä - kapuloita maahan häiritsemään, ruutu kiertotörpön viereen, leluja matkan varrelle, ennen käskyä kapulan heitto jne. Toistaiseksi Koda reagoi näihin häiriöihin, etenkin kapuloihin, tosi vahvasti ja mieluusti karkaisi noutamaan kapulaa. Tähänkin jatkossa tarvitaan apparia estämään kapulalle juoksu ja siitä palkkautuminen. Itse kierto sujuu jo hyvin, tosin olen liiaksi kehunut Kodaa samassa kohdassa, jolloin paluuvauhti ilman kehua on hieman ruvennut kärsimään.

Ruudussa palattiin, kuten jo aiemmin vähän ennustelinkin, takaisin kosketusalustaan. Pari päivää peruutusta alustalle treenattuamme Koda tarjosi ruudussakin alustalle takajalkoja. Alkuun korjasin etujalat alustalle, mutta sinnikkäästi Koda kiepautti takajalkansa sinne ja mietin, onko sillä nyt niin väliä kummat jalat siellä alustalla on? Jos jollain lukijalla on tästä mielipide, kuulisin sen erittäin mielelläni! Lisäksi olen nyt laittanut palkkapurkin/lelun apparin kanssa odottamaan ruutunauhan taakse, jotta Kodan ajatus olisi jatkossa ennemmin ruudun taka- kuin eturajalle.



Syksyn tokovalkussa muutamia harjoituksia tehtiin tunnistusnoudon edistämiseksi, mutta Koda ei ymmärtänyt näiden perusteella vielä yhtään, mitä siltä haluttiin. Se suoritti kyllä, mutta ajattelin tehtävän olevan vaan puukapuloiden etsiminen. Joululomalla alettiin sitten vanhempieni luona tosissaan työstämään tunnaria ja hetken erilaisia tekniikoita mietittyäni päädyin tulitikku -tyyliin. Eli ensin opetetaan ohjaajan hajuisen tulitikun (sytytyspää toki katkaistuna) etsiminen. Nose Workia treenanneelta Kodalta tämän oppiminen kävi nopeasti ja aloin lisätä hajuttomia tunnarikapuloita häiriöksi. Edistystä tapahtui tosi nopeasti ja pian jo vaihdettiinkin oikea tunnarikapula tulitikun tilalle. Ollaan treenattu myös niin, että hajuttomat kapulat ovat esillä ja oma kapula piilotettuna esimerkiksi peiton sisälle tai maton reunan alle.

Nyt ollaan siinä tilanteessa, että kaksi kertaa hallissa ollaan treenattu liikkuroitua tunnaria, molemmilla kerroilla häiriökapulat siis hajustettu liikkurilla ja sillä ei ole ollut mitään vaikutusta Kodan työskentelyyn. Oikean kapulan etsiminen sujuu treenimäärään nähden upeasti, nyt vain varmuutta tunnarikapulan pitoon ja palautukseen.




Videopätkiin otan taas ilolla vastaan kommenttia! Ja etenkin tuosta ruudun takajalkatargetista kaipaisin mielipiteitä :)

Jospa seuraavan kerran kirjoittelisin noista tällä hetkellä vastenmielisiltä tuntuvista liikkeistä, jäävistä, kaukoista ja osin myös paikkamakuusta /-istumisesta.


Kiira & Koda

maanantai 15. tammikuuta 2018

Isojärven Kansallispuisto

Täytin vuosia tuossa viikko takaperin ja ehkä pienessä ikäkriisissä asetin itselleni tavoitteen retkeillä kaikissa Suomen kansallispuistoissa, ennen kuin täytän kolmekymmentä. Aluksi suunnittelin, että haluan yöpyä kaikissa, mutta se olis kyllä liian korkealle asetettu tavoite, joten tyydytään myös päiväretkiin. Kesälle tietty jo alustavasti suunnitteilla montakin retkeä, mutta pitihän sitä määrätietoisena ihmisenä heti, nyt, samantien ottaa askel kohti päämäärää ja lauantaina lähdettiinkin Ilonan ja Hennun ja meidän colliepoikien kanssa Isojärven kansallispuistoon päiväretkelle.

Lähdettiin Heretyn kämpältä yhdentoista maissa liikkeelle tarkoituksena kiertää noin seitsemän kilometrin pituinen Kuorejärven reitti. Heretyn parkkipaikalla oli meidän autojen lisäksi muutama auto parkissa, mutta vain yksi pariskunta päivän aikana tuli poluilla vastaan. Heretyn kämpältä lähdettiin kulkemaan reittiä myötäpäivään ja ylitettiin alkumatkasta Kannuslahden silta, johon täytyi pysähtyä ihailemaan kauniin lumista maisemaa ja nappaamaan muutama valokuva. Joukon nuorimmainen, yhdeksän kuukauden ikäinen Nova ei malttanut vielä alkumatkasta poseerata kuvissa, joten kesäkaverit Halti ja Koda saivat edustaa kahdestaan.



Vaikka opastekylttejä oli jokaisessa risteyksessä, onnistuttiin jotenkin jutellessa ohittamaan Kuorejärven suuntaan kääntyvä polku ja jatkettiin ehkä vajaan parin kilometrin verran Lortikan suuntaan. Todennäköisesti oltiin Kaakkolammin kohdalla, kun tajuttiin kävelleemme harhaan ja käännyttiin takaisin. Lunta kansallispuistossa oli kiitettävästi, mutta polut olivat tehokkaasti tallautuneet ja pääsivät koirat kapealla uralla toistensa ohikin ongelmitta. Reitti Heretyltä Lortikkaan päin oli helppokulkuista, vaikka paikoin tamppaantunut lumi olikin liukasta.

Kuorejärvelle opastavan risteyksen jälkeen reitti kuitenkin muuttui selvästi vaikeakulkuisemmaksi. Polku vuoroin nousi korkealle mäelle, josta avautui kaunis näkymä Kuorejärvelle, ja vuoroin laski alas rantaviivaan. Laskut olivat paikoin jyrkkiä ja pakkaantunut lumi oli liukas jalkojen alla. Koirista, ainakin nuorimmaisesta, ja myös meistä ihmisistä alkoi jo hieman näkyä tauon tarve, ja huokaistiinkin kaikki helpotuksesta, kun monen nousun ja laskun jälkeen Kuorejärven laavu ja nuotiopaikka avautui edessämme.

Laavu oli kauniilla paikalla ja eväitä syödessämme saatiin ihailla lumista järvimaisemaa. Koda opetteli taukokäytöstä tulevia, pidempiä retkiä ja kesän vaelluksia varten, ja oikeastaan koko tauon ajan makoili laavussa. Halti ja Nova riehaantuivat taukopaikalla pieneen leikkiin, ja se toi jo vähän haastetta Kodan taukoilulle. Ilona oli kantanut pieniä polttopuita repussaan ja kuivien puiden ansiosta nuotio saatiin nopeasti syttymään. Nautittiin eväsleivät, makkarat ja kaakaot kaikessa rauhassa koirien nautiskellessa kanafileitä.



Nuotion sammuttua jatkettiin matkaa kohti Latokuusikkoa. Kuorejärven laavun jälkeen polku tuntui taas helpottavan, liekö osasyynä myös lyhyt lepohetki. Latokuusikkoa kohti mennessä ylitettiin muutamia pienien ojien yli meneviä siltoja ja kuljettiin lumisilla pitkospuilla. Latokuusikossa kapea tie oli muuttunut vettä virtaavaksi, puoliksi jäätyneeksi puroksi, ilmeisesti joka kesä Latokuusikon reitit muuttuvat ja tulvivat eri tavoin majavien rakentaessa patojaan. Latokuusikon jälkeen jatkettiin kohti Heretyn kämppää ja hämärä alkoikin jo viimeisen kilometrin aikana laskeutua metsään. Heretyn kämpällä Koda ja Halti innostuivat vielä juoksemaan kilpaa, kun porukan nuorimmainen pisti heti pysähdyttyämme maate.

Lopulta matkaa kertyi arviolta reilun kymmenen kilometrin verran ja aikaa taukoineen kului lähes viisi tuntia. Nuoret urokset tulivat loistavasti toimeen keskenään, Nova mallioppi isommiltaan ja Koda oli edelleen yhtä rakastunut Haltiin kuin kesällä. Retken myötä myös yksi kansallispuisto kuitattu listalta, enää 34 jäljellä!




Kiira & Koda

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Rally-tokon avossa sijoituksilla

Tänään avattiin Ylöjärven Koirakoutsiareenalla tämän vuoden koekausi (olihan tosta edellisestä kokeesta tosiaan jo yli viikko) ja samalla tuli avatuksi myös rally-tokon avoin luokka. Ilmoitin Kodan kokeeseen hetken mielijohteesta, ajattelin, että lähikoe ja meille tuttu halli auttaisivat, vaikka avoimen luokan liikkeet ovat muuten oikeastaan lähinnä tokopohjan varassa.

Aamupäivällä mikään ei enteillyt hyvää koesuoritusta, olin nukkunut huonosti oman hammas-/yläleukasäryn (pe poistettu viisuri) vuoksi, aamulla niskat olivat jumissa huonosti nukutusta yöstä ja lievää pahoinvointiakin niskasärkyyn liittyen alkoi puolilta päivin esiintyä. Lisäksi Kodakin nukkui huonosti, sillä oli aamuneljältä joku ihmeellinen närästyskohtaus ja tunki mun viereen kertomaan epämukavasta olostaan. Aamulla käytiin vielä hallivuorolla harjoittelemassa hyppyjä pk-tottista varten ja Koda oli aika vallaton parin lepopäivän aikana keräämän energiansa kanssa.

Avoimen luokan rataantutustuminen oli merkattu alkavasti hieman ennen kahta ja oltiin paikalla puolta tuntia aiemmin. Mun onneksi voittajaluokka oli alkanut puolisen tuntia myöhässä ja ehdin ilmoittautumisen jälkeen vielä poistua paikalta ja käydä nopeasti apteekissa ostamassa särkylääkettä päänsäryn yhä yltyessä. Koda ei onneksi näin tutussa hallissa tarvinnut oikeastaan yhtään valmisteluaikaa ja oli hienosti kuulolla ja kontaktissa heti, eikä edes reagoinut muiden rähinöihin mitenkään. Hieman liikaa energiaa sillä edelleen oli ja äänteli herkästi.

Vastoinkäymiset eivät kuitenkaan loppuneet tähän. Koepaikalla särkylääkkeet naamaan vetästyäni tajusin, ettei mulla ole Kodalle kuin ketjupanta mukana, mikä ei siis ole rally-tokon sääntöjen mukainen panta. Onneksi paikalla oli useampikin tuttu ja kyselemällä löytyi sopiva rally-tokokyltein kuvioitu panta karvakasallekin, pannan oikea omistaja olikin jo käynyt nappaamassa palkintosijoituksen mestariluokasta, eli hippunen onnea taisi tulla lainapannan mukana meillekin.



Meidän vuoro oli neljäntenä ja rata oli melko haastava, lähes kaikki uudet kyltit mukana, niin hyppy, houkutus kuin pyörähdyskin, lisäksi kaksi eteen siirtymistä ja vaikeita käännöksiä. Haasteita oli monella hieman ahtaasti asetetussa hypyssä, jonka jälkeen heti liikkeestä maahanmeno. Valitettavasti meidän rata ei tullut videolle, koepäivän muu sähellys vei liikaa huomiota, enkä tajunnut pyytää ketään kuvaamaan. Itsekään en jännitykseltä radasta kauheasti muista, mutta koira tuntui hyvältä, vaikka pelkäsin sen olevan aivan liian innokas. Radan aikana Koda pari kertaa tippui kontaktista, mutta palasi uudella käskyllä heti matkaan. Muutamista vinoista perusasennoista olisin itse sitä rokottanut ja pyörähdyksessä pyörähti vasta toisella käskyllä, mutta kuitenkin hyvissä ajoin ennen seuraavaa kylttiä. Itsekään en mielestäni ollut aivan niin hätäinen kuin aiemmin, vaikka meidän rata taisi siltikin olla avoimen luokan nopeiten suoritettu...

Lopulta tuomari oli rokottanut kahdeksan pisteen (1 x 3p, 5 x 1 p) verran ohjaajan virheistä, mitä lie olenkaan sössinyt, ja yhden pisteen kontrollin puutteesta kyltin 13 kohdalla. Radan vaikeudesta kertoo, että vain kuusi koiraa seitsemästätoista sai lopulta hyväksytyn tuloksen. Lopulta pisteitä meille siis 91, mikä riitti lopulta jopa 2. sijalle asti. Maailman mahtavin Koda-Popi <3



Kiira & Koda