maanantai 16. huhtikuuta 2018

Vaivaa yliliikkuvuudesta

Käytiin Kodan kanssa tänään ensimmäistä kertaa naprapaatilla. Ensisijaisesti olisin halunnut Kodalle ajan osteopaatille, naprapaatti kun ei nimityksenä oikein soittanut mun päässä mitään kelloja, mutta Tampereella ei koirien osteopaatteja ole kai oikeastaan kuin yksi ja sille saakin sitten pari kuukautta jonottaa aikoja. Naprapaatti kuitenkin (selvisi pienen googlettelun jälkeen) on aika samaa ammattiryhmää edustava asiantuntija kuin osteopaattikin, käsittelee niveliä ja lihaksia - manipuloi, mobilisoi, hieroo ja venyttää.

Miksi sitten halusin käyttää Kodan osteopaatilla tai naprapaatilla alunperinkään? Noin kuukausi takaperin kokeiltiin ekoja kertoja Kodan kanssa koirahiihtoa, mikä tietysti on jo ihan uudenlainen rasite koiralle ja vaikka koira vetääkin näennäisesti etupäällään, suurin voima liikkeeseen lähtee takapäästä ja rasittaa siten paitsi takaosan lihaksia, myös lanneselkää. (Liian) pian koirahiihdon jälkeen käytiin myös hyppytekniikkatreeneissä, jonka puolessa välissä Koda alkoi kouluttajan mukaan vaihtaa laukkaa aina esteen päällä ja kouluttaja epäili, että sillä jotain häikkää takapäässään nyt on. Hyppytekniikkatreeneistä kotiin päästyämme Koda meni normaalisti nukkumaan, mutta levosta noustuaan sen oikea takajalka ei pitänyt ollenkaan ja Koda läsähti uudelleen maahan. Säikähdin tietysti älyttömästi, mutta toisella yrittämällä Koda pääsi ylös ja pari askelta ontuen käveltyään jalka vertyi ja käynti näytti suhteellisen normaalilta. Vaiva toistui lievempänä pari kertaa, mutta seuraavana iltana Koda oli jo normaali eikä liikkumisessa vaikuttanut olevan mitään ongelmaa.



Otettiin tietysti viikon verran rennommin, hieroin ja venyttelin Kodaa kevyesti iltaisin ja se nukkui Back On Track -loimi päällä. Seuraavalla viikolla vesikävelyssä ei näkynyt liikkeessä mitään poikkeavaa, varasi tasaisesti molemmille takajaloille ja askelpituus oli hyvä. Reilun kahdenkymmenen minuutin vesikävelyn jälkeenkään ei minkäänlaista keventämistä näkynyt oikeassa takajalassa.

Tästä reilun viikon päästä käytiin taas hyppytekniikkatreeneissä ja alkuun Koda hyppi ihan mallikkaasti. Lopputreeniä kohden kuitenkin takapään käyttö selvästi heikentyi, Koda ei siirtänyt painoa enää kunnolla taakse ja korkeudet, joista se normaalisti pääsee vaivatta yli, alkoivat selvästi hieman jännittää. Kouluttaja totesi, että jotain epäsymmetriaa sillä vaikuttaisi hidastettujen hyppyvideoiden perusteella takapäässä edelleen olevan.

Tästä päästään siis tämänpäiväiseen hoitoon. Alkuun kerroin naprapaatille Kodan taustaa (luustokuvat, harrastukset yms.) ja hoitoon hakeutumiseen johtaneista oireista. Naprapaatti katsoi Kodan liikkeet ja seisomisen läpi, niistä ei mitään poikkeavaa löytynyt. Koda liikkui hyvin, tasaisesti ja tasapainoisesti, samaten seistessään varasi painon tasaisesti kaikille neljälle jalalle. Siirryttiin sisälle ja naprapaatti kopeloi Kodan nivelet kauttaaltaan läpi. Koda seisoskeli rennosti paikallaan, kunnes päästiin lannerangan kohdalle - ilme muuttui, pää kääntyi ja Koda painoi takapuolen maahan. Selvästi löytyi siis ainakin yksi triggeripiste, oireisiin sopien lannerangan oikealta puolelta (nikamat L5-L6). Mikäli ymmärsin oikein, tähän nikamavälille kiinnittyvä lihas (oletan, että ainakin m. sartorius) oli kireä ja ärtynyt. Laitettiin Koda makoilemaan kyljeleen ja lihas käsiteltiin läpi hieronnalla, venyttäen ja laserilla, lisäksi naprapaatti ihan kevyesti käsitteli rankaa tältä kohdin.



Käsittelyn jälkeen käytiin vielä koko koira uudelleen läpi, löytyisikö muita triggeripisteitä, mutta muualta kropasta ei löytynyt mitään, mikä olisi aiheuttanut koirassa reaktiota. Naprapaatti kokeili vielä SI-nivelen ja testasi takapään neurologiaa, näistäkään ei löytynyt poikkeavaa. Käsittelyn lopuksi kokeiltiin vielä uudelleen käsitellä lannerankaa Kodan seisoessa ja tällä kertaa reaktio oli jo paljon aiempaa lievempi, eikä peppu painunut enää maahan. Kuten aiemmin hieronnoissa, myös naprapaatin käsittelyssä Koda vastasi jo kevyeeseenkin käsittelyyn tosi hyvin.

Lopulliseksi diagnoosiksi naprapaatti epäili yliliikkuvaa lannerankaa, joka on päässyt vetohiihdossa (ja hyppytekniikassa) liikkumaan liikaa, kun uudenlaisessa, takapäälle rankassa liikunnassa syvissä selkälihaksissa ei olekaan riittänyt voima tukemaan rankaa tarpeeksi. Kun syvistä selkälihaksista loppuu potku, joutuvat isommat lihakset tulemaan avuksi rankaa tukemaan, joutuvat vähän erilaiseen rasitukseen, mihin ovat tottuneet ja tästä on aiheutunut oikean takajalan lihaskireydet. Yliliikkuva ranka on kuulemma nuorilla koirilla aikalailla yhtä yleistä kuin ihmisillä, yliliikkuvuus vähenee iän myötä, eikä se välttämättä koskaan sen ihmeemmin oireita koiralle aiheuta.

Helpottavaa oli kuulla, ettei mistään sen kummemmasta vaivasta ole kyse. Tiedän omasta kokemuksesta kuitenkin, että yliliikkuva ranka voi joissain tilanteissa aiheuttaa ikäviäkin oireita, joten kyllä tämä oli ihan tarpeellista tietää. Onneksi yliliikkuvan rangan aiheuttamaa vaivaa on helppo ehkäistä syviä lihaksia vahvistamalla, tähän sopii parhaiten uinti, doboilu ja muu tasapainoilu!




Onko muiden koirilla todettu rangan yliliikkuvuutta? Mielenkiintosta olisi kuulla muiden kokemuksia! 


Kiira & Koda

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Totuuden hetkiä lampailla

Viime viikon tiistaina käytiin pitkästä aikaa Seutulassa paimentamassa, edellisestä kerrasta oli ehtinyt kulua jo reilu kolme kuukautta. Lopputalvi on ollut kiireinen, mutta mulla on ollut paimennuksen suhteen myös vähän ailahteleva fiilis. Välillä mulla on siis hankaluuksia tulkita Kodaa, ei se täysin sydämellään paimennuksessa ole mukana, mutta onko edes puolella sydämellä? Välillä Koda tekee hienosti suhteellisen tarkkaa työtä, huomaa karkaavat lampaat ja lähtee perään, on kiltti ja kuuntelee. Ja välillä omistaa laitumella vain kaksi vaihdetta - täyden sikailun tai lampaan kakan napostelun, kun kerran kielletään sikailemasta. Primal Sense Farmilla on käytössä kymmenen kerran treenikortit ja Koda on ottanut tavaksi pelleillä ja sikailla aina kortin ensimmäiset kerrat, niin että todella kadun uuden treenikortin ostamista, ja vastaavasti pari viimeistä kertaa tekee oman tasonsa ylärajoilla, oikein houkutellen ostamaan seuraavankin kortin...


Ja niin taas. Tiistaina siis oli meidän nykyisen treenikortin toiseksi viimeinen kerta ja pitkän tauon jälkeenkin Koda teki aikalailla oman osaamisensa ylärajoilla. Se lähti lampaille hyvällä fiiliksellä, oli koko treenin ajan iloinen oma itsensä, ei juuri possuillut, mutta ei myöskään valahtanut sellaiseen haahuilumoodiin. Se reagoi lampaiden karkaamiseen (vähän kevättä rinnassa parilla matamilla), lähti oma-aloitteisesti perään, mutta kääntyi välillä varmistamaan multa, että saiko näin sittenkään tehdä. Näissä tilanteissa yritin parhaani mukaan kannustaa Kodaa, koska kuuluuhan se yksinäinen lammas hakea takaisin (jos sen vain tekee kiltisti), vaikka aiempien kieltojen takia Koda tätä hieman empii. Tehtiin oikeastaan molemmat kierrokset ihan vaan peruskuljetusta ja muutamia pysähdyksiä. Vaikka Koda välillä karkaili liian lähelle lampaita työntäen ne reippaasti mun ohi ja pari kertaa kyllä ihan suoranaisesti hölmöilikin, niin tällä kertaa huomattavasti enemmän parannettavaa oli kyllä ohjaajan kuin koiran suorituksessa (kuinka vaikeeta voikaan olla käskeä koiraa ja samalla kävellä tasaista vauhtia eteenpäin?! :D)

Katsotaan, milloin ehditään seuraavan kerran paimentamaan, mutta erittäin positiivinen fiilis jäi pitkän tauon jälkeen Kodan tekemisestä. Seuraava kerta tuleekin olemaan todellinen totuuden hetki, kun pohdittavaksi sen perusteella jää, ostanko kesälle vielä treenikortin ja yritän saada Kodan esikoekuntoon syksyksi vai luovutanko suosiolla paimennuksen kanssa... Muuten uskoisin luovuttavani, mutta satun menemään kesäksi töihin ja asumaan ihan Seutulan viereen, joten nyt jos koskaan olisi loistava tilaisuus treenata säännöllisesti myös tätä lajia.




Kiira & Koda

torstai 5. huhtikuuta 2018

Collieiden pk-rinki 1/6

Maaliskuun lopulla starttasi Suomen collieyhdistyksen palveluskoirarinki vuosimallia 2018. Ringissä on tänä vuonna mukana yksitoista koirakkoa, koirista viisi on pitkäkarvaisia ja kuusi sileäkarvaisia. Lisäksi koirakoita löytyy puolivuotiaasta pennusta pian jo voittajaluokassa starttaaviin, aikuisiin koiriin. Palveluskoirarinki pyörii siis tällä kokoonpanolla tämän vuoden, rinki sisältää yhteensä kuusi koulutusviikonloppua, joiden aikana treenataan vaihtelevasti tottelevaisuutta, hakua, jälkeä ja toivottavasti myös raunioita. Kouluttajana ringissä tottelevaisuuksien osalta toimii Heidi Kailio, maastolajeissa kouluttajat vaihtelevat lajin mukaan. Palveluskoiraringin tarkoituksena on saada collieharrastajia kiinnostumaan taas pk-lajeista ja toisaalta viemään niitä lupaavia ja innokkaita koirakoita eteenpäin pk-kentillä.

Maaliskuun koulutusviikonloppu pidettiin Kauhajoella Canis&Catus -hallissa ja ensimmäinen viikonloppu keskityttiin tottelevaisuuden lisäksi koirakoiden lähtötason tarkistuksiin ja tavoitteiden ja toiveiden läpikäymiseen. Kodan kanssa suoritettiin alkuun hieman halliolosuhteisiin ja Kodan tasoon mukautettu alokasluokan tottelevaisuuskaavio - eli lyhyemmällä seuruulla, ilman A-estettä ja matalammalla hyppynoudolla. Ja ai että Koda teki upeesti. Pientä hiottavaa nyt löytyy aina, mutta olosuhteet (uusi halli, suht paljon ihmisiä, yö vieraassa paikassa, matkustus vieraassa autossa komentavan nartun kanssa jne.) huomioon ottaen Koda oli erinomainen. Ylsi kaikilla osa-alueilla omalla tasollaan parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Seuruukaaviossa kontakti ei tainnut tipahtaa kertaakaan, Koda suoritti todella iloisesti, henkilöryhmässä ei vilkuillut ihmisiä, vaikka se on ollut yltiösosiaaliselle Kodalle aina se vaikein osio. Jäävät ovat hiukan jähmeät ja hitaat, mutta niitä en ole itse osannut opettaa teräviksi, joten turha odottaa kokeenomaisessa treenissäkään yhtään enempää. Myös noudot sujuivat Kodan omalla tasolla erinomaisesti. Kodalle tyypillisesti perusasennot hieman vinoja ja välillä seuruussa hieman poikittaa ja edistää, mutta ne virheet ovatkin olleet jo tiedossa.



Lähtötasotestin jälkeen käytiin palaveri kouluttajan kanssa - miten meni omasta ja kouluttajan mielestä, mitä parannettavaa, mihin haluaisi itse eniten keskittyä jne. Mä otin viikonlopun treenattaviksi kohteiksi erityisesti liikkeestä istumisen, suoran perusasennon ja liikkeelle lähdöt. Liikkeelle lähdöissä olen itse mokannut, kun olen "seuraa" -käskyn jälkeen lähtenyt heti liikkeelle ja liikkeelle lähtö näyttää levottomalta. Koska kaikki nämä mun valitsemat kehityskohteet oli aika pientä näpertämistä, valitsin rinnalle myös hypyn ja luoksetulon, että Koda ei turhautuisi suoruuden ja malttamisen vaatimisesta.

Saatiin jatkotehtäviksi treenata apparin tai peilin kanssa perusasentoa. Mä helposti palkkaan hieman vinoa asentoa, kun karvan läpi ei näe, että koira istuukin vinossa. Lisäksi meitä kiellettiin treenaamasta varsinaista seuruuta, ennen kuin saadaan liikkeelle lähtöön malttia. Tähän ei ehkä kyetä, mutta pyrin siihen, ettei treenata seuruuta perusasennosta asti, vaan lähdetään esimerkiksi suoraan leikistä seuruuseen, jolloin en vahingossakaan vahvista liikkeelle lähtöön kiirehtimistä. Yritän myös vahvistaa suoruutta ja tiiviyttä luoksetuloon. Ollaan tehty nyt tarjoamisen kautta oikeaa asentoa ihan lähietäisyydeltä, jatkossa siis pidennetään hiljalleen matkaa.

Tämä video on jo pari viikkoa vanhempi, mutta kun pk-ringin tilaisuudesta kuvattua en videotiedostoa ole saanut käsiini, niin tästä näkee jotain nykyistä tasoa kuitenkin.




Hyvä fiilis jäi ensimmäisestä koulutusviikonlopusta ja erityisesti toki Kodan mahtavasta tekemisestä. Antaa toivoa, että se HK1 saattaisi hyvinkin syksyllä olla jo mahdollinen (jos sinne maastoon joskus päästään...)!


Kiira & Koda