Kiira

Blogin kirjoittajana toimin minä, Kiira. Olen 24-vuotias opiskelija Tampereelta, joka on vasta Kodan myötä hurahtanut koiraharrastuksiin. Toki olen aina ollut hyvin koirarakas ja perheessämme on ollut koira siitä asti, kun olin ala-asteella. Jepen kanssa ei kuitenkaan ikinä harrastettu mitään, vaan hän hoiti vain perhekoiran tehtäviä.  

Ensimmäinen elämäni koira oli Pepe, tätini kultainennoutaja. Pepe oli pienen Kiiran mielestä aivan mahtava, hän oli kiltti, rauhallinen ja jääräpäinen. Totteli omistajiaan, eli tätiäni ja hänen miestään, ja minua, ala-asteikäistä kakaraa. Viimeisinä kuukausinakin Pepe jaksoi olla iloinen minut nähdessään ja juoksi minua kohti, kun tapasimme, vaikka muuten ei jaksanut oikein edes lähteä kävelylle. En voisi ikinä ottaa itselleni kultaistanoutajaa, koska mikään toinen kultsu ei voisi olla niin mahtava ja upea kuin mitä Pepe oli minulle. 

Toinen koirarakkauteni oli Jeppe, vanhempieni joulukuussa -16 menehtynyt sekarotuinen. Jepessä oli todennäköisesti ainakin collieta, lapinkoiraa ja saksanpaimenkoiraa. Luonteeltaan Jeppe oli erittäin kiltti, rauhallinen ja vähän tosikko. Jeppe ei oikein koskaan leikkinyt niin kuin esimerkiksi Koda leikkii, kerran tai kaksi se on saattanut hakea palloa heitettäessä, mutta eipä oikein muuta. Vanhoilla päivillään Jepsu oppi muun muassa kantamaan kaljatölkkejä ja karkaamaan aina tilaisuuden tullen naapuriin syömään makkaraa. Jeppe oli vanhasta iästään huolimatta Kodalle mahtava koirakaveri. Jeppe ei leikkinyt, mutta se ei myöskään osannyt suuttua, jaksoi Kodan hölmöilyt ja kyllä se selvästi oikeasti Kodasta tykkäsi. Luulen myös, että tuo nuori herra sai Jeppeen viimeisenä vuotena vähän uutta virtaa.

Olen pienestä pitäen ollut enemmän sisätiloissa viihtyvä kuin ulkoilmaihminen. Minusta on videoita jo pienenä lapsena, joissa kaikissa vingun: "voidaanko jo mennä sisälle, mulla on kylmä". Kodan myötä olen kuitenkin alkanut rakastamaan ulkoilua, viihdyn pitkillä kävelyillä metsän keskellä, leikin onnellisena Kodan kanssa ulkona, vaikka sataisi kaatamalla ja on sitä tässä muutamalla yövaelluksellakin jo tullut Kodan ja muiden koiraharrastajien kanssa käytyä. Lisäksi esimerkiksi lenkkeilystä on Kodan myötä hävinnyt sellainen suorittaminen. Voin pysähtyä kesken lenkin katselemaan lintuja, leikkimään kepeillä ja poimimaan kukkia ilman, että ajattelen urheilusuorituksen kärsineen.

Minulla on paljon tavoitteita Kodan kanssa harrastamiselle. Mutta koska mulla on taipumuksena suorittaa ja tehdä vain asioita, joissa olen varmasti hyvä, yritän vain nauttia koiran kanssa tekemisestä, yhteisestä ajasta ja siitä, että se edes jotain joskus oppii. Yritän myös Kodan avulla opetella itse heittäytymään enemmän ja päästämään irti omasta ajatusmaailmastani, että kaikessa, mitä tekee, pitää olla paras. Jospa välillä tosiaan riittäisi, että olisi hauskaa tai että yrittäisi kaikkensa.

Vapaa-aikani on viime aikoina mennyt lähinnä Kodan kanssa touhuillessa, mutta silloin kun aikaa riittää, tykkään lukea, leipoa (lähinnä kakkuja), nauraa parhaiden ystävien kanssa, käydä kuntosalilla, valokuvata (lähinnä Kodaa), juoda hyvää teetä, katsoa rikos-/sairaalasarjoja ja retkeillä Suomen luonnossa. Yritän myös kovasti innostua joogasta. Mikäli rahat ja aika riittäisivät, matkustelisin enemmän, viettäisin kesällä kuukauden mökillä, ostaisin kunnolliset retkeilyvarusteet, harrastaisin ratsastusta, laittaisin parempaa ruokaa ja joisin laadukkaita kahveja.