maanantai 16. huhtikuuta 2018

Vaivaa yliliikkuvuudesta

Käytiin Kodan kanssa tänään ensimmäistä kertaa naprapaatilla. Ensisijaisesti olisin halunnut Kodalle ajan osteopaatille, naprapaatti kun ei nimityksenä oikein soittanut mun päässä mitään kelloja, mutta Tampereella ei koirien osteopaatteja ole kai oikeastaan kuin yksi ja sille saakin sitten pari kuukautta jonottaa aikoja. Naprapaatti kuitenkin (selvisi pienen googlettelun jälkeen) on aika samaa ammattiryhmää edustava asiantuntija kuin osteopaattikin, käsittelee niveliä ja lihaksia - manipuloi, mobilisoi, hieroo ja venyttää.

Miksi sitten halusin käyttää Kodan osteopaatilla tai naprapaatilla alunperinkään? Noin kuukausi takaperin kokeiltiin ekoja kertoja Kodan kanssa koirahiihtoa, mikä tietysti on jo ihan uudenlainen rasite koiralle ja vaikka koira vetääkin näennäisesti etupäällään, suurin voima liikkeeseen lähtee takapäästä ja rasittaa siten paitsi takaosan lihaksia, myös lanneselkää. (Liian) pian koirahiihdon jälkeen käytiin myös hyppytekniikkatreeneissä, jonka puolessa välissä Koda alkoi kouluttajan mukaan vaihtaa laukkaa aina esteen päällä ja kouluttaja epäili, että sillä jotain häikkää takapäässään nyt on. Hyppytekniikkatreeneistä kotiin päästyämme Koda meni normaalisti nukkumaan, mutta levosta noustuaan sen oikea takajalka ei pitänyt ollenkaan ja Koda läsähti uudelleen maahan. Säikähdin tietysti älyttömästi, mutta toisella yrittämällä Koda pääsi ylös ja pari askelta ontuen käveltyään jalka vertyi ja käynti näytti suhteellisen normaalilta. Vaiva toistui lievempänä pari kertaa, mutta seuraavana iltana Koda oli jo normaali eikä liikkumisessa vaikuttanut olevan mitään ongelmaa.



Otettiin tietysti viikon verran rennommin, hieroin ja venyttelin Kodaa kevyesti iltaisin ja se nukkui Back On Track -loimi päällä. Seuraavalla viikolla vesikävelyssä ei näkynyt liikkeessä mitään poikkeavaa, varasi tasaisesti molemmille takajaloille ja askelpituus oli hyvä. Reilun kahdenkymmenen minuutin vesikävelyn jälkeenkään ei minkäänlaista keventämistä näkynyt oikeassa takajalassa.

Tästä reilun viikon päästä käytiin taas hyppytekniikkatreeneissä ja alkuun Koda hyppi ihan mallikkaasti. Lopputreeniä kohden kuitenkin takapään käyttö selvästi heikentyi, Koda ei siirtänyt painoa enää kunnolla taakse ja korkeudet, joista se normaalisti pääsee vaivatta yli, alkoivat selvästi hieman jännittää. Kouluttaja totesi, että jotain epäsymmetriaa sillä vaikuttaisi hidastettujen hyppyvideoiden perusteella takapäässä edelleen olevan.

Tästä päästään siis tämänpäiväiseen hoitoon. Alkuun kerroin naprapaatille Kodan taustaa (luustokuvat, harrastukset yms.) ja hoitoon hakeutumiseen johtaneista oireista. Naprapaatti katsoi Kodan liikkeet ja seisomisen läpi, niistä ei mitään poikkeavaa löytynyt. Koda liikkui hyvin, tasaisesti ja tasapainoisesti, samaten seistessään varasi painon tasaisesti kaikille neljälle jalalle. Siirryttiin sisälle ja naprapaatti kopeloi Kodan nivelet kauttaaltaan läpi. Koda seisoskeli rennosti paikallaan, kunnes päästiin lannerangan kohdalle - ilme muuttui, pää kääntyi ja Koda painoi takapuolen maahan. Selvästi löytyi siis ainakin yksi triggeripiste, oireisiin sopien lannerangan oikealta puolelta (nikamat L5-L6). Mikäli ymmärsin oikein, tähän nikamavälille kiinnittyvä lihas (oletan, että ainakin m. sartorius) oli kireä ja ärtynyt. Laitettiin Koda makoilemaan kyljeleen ja lihas käsiteltiin läpi hieronnalla, venyttäen ja laserilla, lisäksi naprapaatti ihan kevyesti käsitteli rankaa tältä kohdin.



Käsittelyn jälkeen käytiin vielä koko koira uudelleen läpi, löytyisikö muita triggeripisteitä, mutta muualta kropasta ei löytynyt mitään, mikä olisi aiheuttanut koirassa reaktiota. Naprapaatti kokeili vielä SI-nivelen ja testasi takapään neurologiaa, näistäkään ei löytynyt poikkeavaa. Käsittelyn lopuksi kokeiltiin vielä uudelleen käsitellä lannerankaa Kodan seisoessa ja tällä kertaa reaktio oli jo paljon aiempaa lievempi, eikä peppu painunut enää maahan. Kuten aiemmin hieronnoissa, myös naprapaatin käsittelyssä Koda vastasi jo kevyeeseenkin käsittelyyn tosi hyvin.

Lopulliseksi diagnoosiksi naprapaatti epäili yliliikkuvaa lannerankaa, joka on päässyt vetohiihdossa (ja hyppytekniikassa) liikkumaan liikaa, kun uudenlaisessa, takapäälle rankassa liikunnassa syvissä selkälihaksissa ei olekaan riittänyt voima tukemaan rankaa tarpeeksi. Kun syvistä selkälihaksista loppuu potku, joutuvat isommat lihakset tulemaan avuksi rankaa tukemaan, joutuvat vähän erilaiseen rasitukseen, mihin ovat tottuneet ja tästä on aiheutunut oikean takajalan lihaskireydet. Yliliikkuva ranka on kuulemma nuorilla koirilla aikalailla yhtä yleistä kuin ihmisillä, yliliikkuvuus vähenee iän myötä, eikä se välttämättä koskaan sen ihmeemmin oireita koiralle aiheuta.

Helpottavaa oli kuulla, ettei mistään sen kummemmasta vaivasta ole kyse. Tiedän omasta kokemuksesta kuitenkin, että yliliikkuva ranka voi joissain tilanteissa aiheuttaa ikäviäkin oireita, joten kyllä tämä oli ihan tarpeellista tietää. Onneksi yliliikkuvan rangan aiheuttamaa vaivaa on helppo ehkäistä syviä lihaksia vahvistamalla, tähän sopii parhaiten uinti, doboilu ja muu tasapainoilu!




Onko muiden koirilla todettu rangan yliliikkuvuutta? Mielenkiintosta olisi kuulla muiden kokemuksia! 


Kiira & Koda

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! :)