tiistai 20. maaliskuuta 2018

RTK2 Kodeiini

Lauantaina suunnattiin Ylöjärvelle meidän kolmanteen avoimen luokan rally-tokokokeeseen. Koe järjestettiin Ylökk hallissa ja tuomarina toimi Jaana Karppinen. Taas mulla oli aamulla jotenkin korkea kynnys lähteä kokeeseen, ehkä tollanen iltapäivällä alkava koe ei oikeen sovi mulle, kun aamulla ehtii ajatukset liikaa kiertää kehää. Ei oltu taas treenattu itse rallya yhtään, tottistelemassa lähinnä käyty. Tiesinhän mä tietysti, että Koda ne liikkeet suunnilleen osaa, mutta itsellä aina nuo kyltit ja niiden suoritustavat vähän hukassa.

Koska Koda oli maanantaina ontunut ja viikolla vielä oikea takajalka näytti hieman vasenta jäykemmältä, toivoin, ettei radalla olisi ollut hyppyä. Tietystihän se rata sitten sillä hypyllä alkoi, mutta muuten oli ihan hauska rata. Paljon takapään tehokasta käyttöä vaativia kylttejä, mutta onneksi pienestä vinoudesta ei tässä vaiheessa hirveästi pisteitä menetä. Rataantutustuminen aloitettiin kymmenen minuuttia etuajassa ja olin Kodan kanssa vielä lämmittelykävelyllä. Ehdin kuitenkin viidenneltä kyltiltä mukaan ja ehtihän siinä hyvin vielä kysellä epäselvät kyltit moneen kertaan läpi. Ylökkin halli oli muuten kisahallina tosi mahtava! Lämmittelytila oli yhtä suuri tai ehkä isompikin kuin itse radalle varattu tila ja sai hyvin omaa tilaa.



Hypyn ohjasin hieman liioitellusti, että Koda varmasti tajuaisin lähteä hyppäämään. Eipä siinä mitään ongelmaa ollut. Pyörähdykseen heti hypyn jälkeen Koda lähti vähän empien ja jouduin murto-osa sekunniksi pysähtymään, tästä -1. Ensimmäinen eteen siirtyminen meni plörinäksi, Koda kiersi vaan mut ympäri ja palasi perusasentoon, joten uusittiin se. Muilta kylteiltä yksittäisiä pistemenetyksiä vinoudesta, kontrollin puutteesta ja ohjaajavirheistä (radan kyltit 7, 8 & 14). Viimeiseltä kyltiltä en tajunnut tarpeeksi jyrkästi lähteä vasempaan päin ja jouduin oikealla jalalla astumaan maali -kyltin yli, etten törmännyt siihen. Tästä vielä miinukset ohjaajavirheestä ja kontrollin puutteesta (vaikka en kyllä ymmärrä, miten toi mun mokailu kontrollin puutteesta johtui).

Mulla oli jotenkin hassu olo radan jälkeen. Tuntui, että varmasti tein jonkun kyltin ihan väärin tai unohdin jotain. Lopulta ei mitään suurempia mokia kuitenkaan ollut tapahtunut ja pisteitä jäi miinustelun jälkeen 90. Täten Koda sai toisen koulutustunnuksensa rally-tokosta ja me siirrytään rallattelusta kesän ajaksi (kisa)tauolle ja palataan taas hallikauden alkaessa voittajaluokan merkeissä rallyn pariin. Ennen voittajaluokan korkkaamista on sataviiskyt asiaa ainakin opeteltavana, suoritustarkkuutta ehdottomasti hiottava niin koiran kuin ohjaajankin, puhumattakaan oikean puolen tehtävistä ja käytösruudusta. Huhhei.





Kiira & RTK2 Koda

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Talven riemuja

Vielä ehti ainakin muutamat talviset kuvat käydä nappaamassa viime viikolla. Josko pian jo jotain värikkäämpää!










Odottaako muutkin jo vihreetä kevättä ja vähän värikkäämpiä kuvia?


Kiira & Koda

tiistai 13. maaliskuuta 2018

Hei me hiihdetään!

Edellisessä postauksessa uhosin, että käydään Kodan kanssa kokeilemassa vielä koirahiihtoa, kun tätä talvea nyt tuntuu riittävän (tai tuntui, terveisin juutuin juuri autolla kotipihassa loskaan). Lauantaina käytiin vähän herättelemässä intoa collieporukalla Näsijärven jäällä. Tehtiin ihan vaan pari sadan metrin vetopätkää per koirakko, lämmittelyineen ja jäähdyttelyineen tottakai.

Koda ei ollut ennen nähnyt suksia, eikä tosin oikeen mitään muutakaan perässä vedettävää vekotinta, mutta oli heti alusta lähtien ihan tosissaan ja täysillä mukana hommassa. Helppoa on elämä tuollaisen hölmöläisen kanssa, joka ei tajua stressata tai ahdistua mistään uudesta. Täytyy myöntää, että yllätyin hieman itsekin, millaisella innolla se ampaisi kirittäjän luokse. Ensimmäisellä pätkällä en ollut ihan varautunut sellaiseen vauhtiin ja sain kyllä muutamat ensimmäiset kymmenen metriä keräillä itseäni ja tasapainoani, jotta pysyin Kodan vauhdissa mukana. Jätettiin suosiolla lauantain treeni lyhyeksi,  kun tiedossa oli vielä sunnuntai saman lajin parissa. 




Sunnuntaina jatkettiin TPKH:n jäsenilleen järjestämässä koirahiihdon tutustumispäivässä kokeneempien opissa. Koda selväti puhkui intoa heti, kun mentiin valjaat päällä jäälle. Tehtiin ensimmäinen kierros niin, että seurakaveri toimi lainakoiralla kirittäjänä ja lähdettiin takaa-ajoasetelmista Kodan kanssa perään. Koda haukkui odottaessa lähtölupaa ja oli todellakin menossa ja valmiina ottamaan edelliset kiinni. Ensimmäinen parin sadan metrin suora mentiin täysiä, mutta valitettavasti ensimmäisen suoran jälkeen mentiin paikoin jarrutellessa ja hillitessä koiraa, kun kirittäjänä toiminut koira ei oikein ymmärtänyt lainaohjaajan päälle ja rupesi jarruttelemaan edellä. Kodan pyrkimys oli kuitenkin koko ajan eteen, mikä tässä lajissa toki alkuun tosi positiivista.

Toisella kierroksella tehtiin niin, että kirittäjänä oli vain ihminen Kodan lelun kanssa. Kirittäjä hetsasi lelua lähdössä ja hiihti jonkun matkaa edelle, otettiin kiinni, kirittäjä leikitti Kodan ja sama uudestaan. Tässä toisella kierroksella tuli muutamia kävelijöitä vastaan ja niistä päästiin tosi hienosti ohi, Kodan ajatus oli selvästi vain edellä matkaavaan patukkaan. Yllätyin, miten kovaa toi karvakasa oikeesti juokseekaan ja vielä niin, että mä roikun suksilla perässä. Hieman ehkä hurahdettiin tähänkin lajiin... Täytyy vaan jatkossa miettiä tuota kirittäjää paremmin, ettei palkka tule suksilla olevalta, muuten voi joskus tulevaisuudessa olla ongelma ohitusten kanssa, JOS tätä koskaan tämän enempää edes tehdään.

Tässä pätkä sunnuntain hiihdosta. GoPro:n teline olis vaatinut vielä yhden jatkopalan, että sen olisi saanut tarpeeksi pystyyn, mutta kyllä tästä varmaan tunnelma jotenkin välittyy. Äänetkin otin loppuvideosta pois, kun huudan siinä kirittäjälle :D


Hiihdon jälkeen käytiin vielä jäähdyttelemässä ensin maitohapot pois kicksparkilla rennosti potkutellen muutamia minuutteja ja hetken päästä käytiin vielä kävellen kaverin malinoisin kanssa reilu puolen tunnin lenkki. Lisäksi illalla kevyesti venytin Kodan lihaksiston läpi. Tästä huolimatta Koda alkoi eilen illalla levon jälkeen ylös noustessa ontumaan toista takajalkaansa, liekö johtunut edellisen päivän hiihdosta vai jostain ihan muusta. Tänään jalka on ollut kuitenkin jo huomattavasti parempi, hieman jäykemmän oloinen, mutta varsinaista ontumista ei ole enää ollut ja mun tullessa koulusta juoksi vastaan hanska suussa :D Nyt kuitenkin lepäillään muutama päivä ja katsotaan, että jalka lähtee varmasti kunnolla paranemaan!

Onko muut päässeet koiran kanssa hiihtämään? 


Kiira & Koda

lauantai 10. maaliskuuta 2018

Kodan kuntokuuri

Keväälle suunnitellun treenitauon aikana oli tarkoitus keskittyä Kodan kunnon kohottamiseen, käydä pitkiä lenkkejä hangessa, vierailla pari kertaa koirauimalassa, doboilla ja huoltaa lihaksistoa venyttelemällä. Lopulta treenitauko tuli kuitenkin pakotetusti kennelyskän takia ja noh, kolmen viikon sisällä löhöilyn seurauksena ei todellakaan ollut kunnon koheneminen - päinvastoin. Nyt kun koira on kunnolla parantunut tuosta ikävästä taudista, on siis aika lähteä rakentamaan perus- ja lihaskuntoa päivä päivältä paremmaksi. Suunnitelmissa on nyt pari kuukautta kuntoilla erityisen ahkerasti ja monipuolisesti, jotta esimerkiksi haku- ja pk-tottistreenikausien kunnolla alkaessa ei tarvitsisi juurikaan miettiä koiran fyysistä jaksamista.



Sain vihdoin hankittua itselleni kunnollisen Non-Stopin vetovyön ja aiempaa pidemmän joustoliinan, ja uusien tarvikkeiden innoittamana käyntiinkin viime lauantaina jo lyhyellä juoksulenkillä Kodan kanssa. Pikkasen oli koira innoissaan, kun pääsi juoksemaan täysiä, tai siis niin täysiä kuin omistaja jaksoi roikkua perässä. Oli aivan parasta nähdä, miten paljon Koda nautti juoksemisesta pimeällä, tyhjällä kylätiellä, ja parhaani mukaan yritin pinkoa mukana pakkasen purressa poskipäitä. Pidettiin juoksupätkät melko lyhyinä, muutaman sadan metrin pituisina, ihan meidän molempien kunnon vuoksi. Koda oli pari viikkoa kyllä jo reippaasti ravaten päässyt lenkkeilemään mun vanhempien kanssa, mutta mitään kovatempoista ei oltu helmikuun alun jälkeen tehtykään. Juoksupätkien välissä kävelin reippaasti, jotta Koda sai ravata. Tarkoitus on jatkossa käydä vähintään kerran viikkoon juoksemassa kunnollinen intervallilenkki, lisäksi vielä lumien ollessa maassa mennään kokeilemaan koirahiihtoa - ainakin tänään ja huomenna.

Vetolenkkien lisäksi Koda kaipaisi vapaana juoksemista. Tätä varten siis pyritään lenkkeilemään pari kertaa viikossa vapaana metsässä tai pellolla. Kunnolliset spurtit ja monipuolisempi, koordinaatiota vaativa liikunta varmistetaan koirakavereiden kanssa riehumalla. Nyt on ollut hyvät mahdollisuudet käydä jäällä (ja lumisella golfkentällä) juoksuttamassa koiria, toivottavasti vielä hetken aikaa ilmat pysyvät sille hommalle suotuisina. Malinoisneidin leikkityyliä Koda ei täysin ymmärtänyt, mutta kolme bortsutyttöä saivat sen jo eri tavalla innostumaan, vaikka tuo kuukauden tauko rankemmasta liikunnasta näkyi kyllä selvästi leikki-innossa.



Tammikuussa hyppytekniikkatunnin inspiroimana käytiin Kodan kanssa kokeilemassa vesikävelyä (= koira kävelee/ravaa juoksumatolla altaassa, jossa on vettä, veden korkeus riippuu halutusta treenistä). Vesikävelyä käytetään usein koirien kuntoutuksessa, mutta jostain lueskelin, että vedessä kävely paitsi tietysti tekee hyvää lihaksille ja nivelille, auttaa koiraa hahmottamaan liikkeessä takapäätään paremmin. Koda käyttää takapäätään hyvin tehtävissä, joissa sitä täytyy käyttää, mutta hyppytekniikkatunnilla huomattiin, että esimerkiksi hypyissä se takapää välillä vielä jää hieman passiiviseksi. Altaassa Kodan takapää pysyi hyvin matkassa mukana ja muutenkin liike näytti kävelyttäjän mukaan terveeltä, vaikka välillä Koda unohtuukin vielä juoksumatolla seisomaan paikoilleen. Vesikävelyäkin siis tiedossa kevään aikana muutaman viikon välein, jotta saadaan takaosan hermostoa toimivammaksi ja takapäätä ehkä siten paremmin mukaan niihin hyppyihinkin.

Viime talvena Koda ui suunnilleen kerran kuukaudessa, kun oltiin ostettu sarjakortti uimalaan. Tänä talvena ei olla uimalassa käyty kertaakaan, mutta ajatus olisi nyt kevään aikana ainakin viitisen kertaa käydä uimassa ja kesän tultua jatkaa luonnonvesissä. Jos onnistuisi vuoro viikoin käydä uimassa ja vesikävelyssä, niin olisin erittäin tyytyväinen. Vaihtoehtona näille liikuntamuodoille on vielä dobo, joka nyt ei tietenkää täysin vastaa samaa asiaa, mutta uinnin ja vesikävelyn tavoin aktivoi lihaksia, jotka eivät ehkä muussa liikkeessä ole aktiivisina.



Tottakai osa kuntokuuria on myös palauttavat lenkit, peruskuntoa kohottavat pitkät, reippaat ravilenkit (itse hölkkään tai myöhemmin keväällä pyöräilen), venyttelyt ja ne päivät, kun ei tehdä juuri mitään. Lajitreenejä Kodalla on varsinaisesti viikolla kahtena tai kolmena päivänä ja sunnuntaisin maaliskuun loppuun asti halleillaan, jonka jälkeen aletaan varmaan jo siirtyä hakumetsään. Kevättä kohti todennäköisesti myös treenipäivien määrä lisääntyy (plus paljon tiedossa viikonloppuleirejä yms), mutta maalis-huhtikuu yritetään pitää treenimäärä pienempänä ja keskittyä kuntoiluun. Varsinaisten treenien lisäksi toki pieniä juttuja treenaillaan kotona päivittäin ruokakupin ääressä - kaukojen tekniikkaa, tiivistä luoksetuloa, takapään käyttöä, temppuja...

Alla suunnilleen sama tiivistetysti taulukossa (viikonpäivät tosin tulevat varmasti vaihtelemaan):


Miltäs kuulostaa? Olenko unohtanut jotain tärkeetä? Onko jotain liikaa, jotain liian vähän? Onko sun koira kuntokuurin tarpeessa talven jälkeen?

Kiira & Koda

maanantai 5. maaliskuuta 2018

Lomalta suoraan kokeeseen

Perjantaina ajelin Seinäjoelta takaisin kotiin Tampereelle ja jatkoin pian matkaa Toijalaan SCY:n alaosaston kokoukseen. Kokouksen aikana sain sähköpostiviestin, että meille on vapautunut varasijalta paikka sunnuntain rally-tokokokeeseen Porvooseen. Vastasin toki heti, että otetaan paikka vastaan ja iloitsin, että meillä on sittenkin mahdollisuus maaliskuun aikana saada RTK2! Kokouksesta oli siis tarkoitus jatkaa matkaa suoraan vanhempieni ja Kodan luokse pääkaupunkiseudulle kahden viikon erossa olon jälkeen. Juuri ennen kuin ehdin kääntyä moottoritielle Helsinkiin päin tajusin, että eihän mulla tietenkään ole koiran kisakirjaa saati rokotustodistusta matkassa mukana. Ei muuta kuin nokka takaisin kohti Tamperetta, 80 kilometriä turhaa ajoa, juuttuminen Hakametsän ruuhkaan (juuri samaan aikaan päättynyt jääkiekko-ottelu...) ja puolentoista tunnin lisäaika Koda -ikävään.

Koe järjestettiin siis Porskin hallilla, jossa oltiin jo joulukuussa käyty yhdessä alokasluokan rt-kokeessa, joten uuteen halliin totutteluun ei tarvinnut varata aikaa. Tuomarina kokeessa toimi Kirsi Petäjä. Sain jo ennen kokeeseen lähtöä aamupäivällä mestariluokassa kisanneelta kaverilta kuvan avoimen radasta ja aika yksinkertaiselta näytti, ainakin verrattuna meidän ekaan avoimen kokeeseen. Ajellessani kohti koepaikkaa tajusin kuitenkin, etten muistanut juuri ollenkaan kylttien oikeita suoritustapoja, hyvin oli kuukauden treenitauon aikana nollaantunut ohjaajan pää. Onneksi ehti kisapaikalla vielä selailla netistä epäselvät kyltit läpi :D tajusin myös, ettei oltu Kodan kanssa harjoteltu kertaakaan kylttiä, jossa koiran tulee perusasennosta nousta seisomaan ja ohjaajan kiertää seisovan koiran ympäri. Nopeat treenit siis lämmitellessä tätä liikettä.



Meidän vuoro oli yhdeksäntenä ja Kodalla tuntui olevan aivan älyttömästi sellaista hölmöily-energiaa. No, omaa tyhmyyttä kun lähtee yli kuukauden treenitauon jälkeen suoraan kokeeseen. Rata tuntui lähinnä kaaoksen keskellä tasapainoilulta, Koda edisti seuruussa, pari kertaa hypähti innokkuuttaan, ennakoi käskyjä väärin ja lopun pujottelussa oli niin tiiviissä seuruussa vähän poikittain, etten meinannut päästä eteenpäin. Ajattelin kuitenkin, ettei meillä mitään sen suurempia katastrofeja radalla tapahtunut, etteikö hyväksyttyä tulosta pitäisi tulla. Lopulta pisteitä tuli 91, menetettiin pari pistettä kontrollista ja yksi vinoudesta, yksi kolmen pisteen menetys tuli ohjaajavirheestä ja yksi kolmonen epätarkasti suoritetusta tehtävästä.

Tuomari totesi kisakirjoja jakaessaan, että ihanan innokas collie mulla (itse olin ihanasta eri mieltä :D). Koda oli kuulemma jopa yksi potentiaalinen ehdokas tuomaripalkinnon saajaksi, mutta tällä kertaa se pysti päätyi kuitenkin muualle. Hölmöilystä huolimatta siis toinen hyväksytty tulos rallyn avoimesta luokasta ja parin viikon päästä päästään metsästämään sitä viimeistä koulariin vaadittavaa tulosta!



Kiira & Koda