maanantai 16. huhtikuuta 2018

Vaivaa yliliikkuvuudesta

Käytiin Kodan kanssa tänään ensimmäistä kertaa naprapaatilla. Ensisijaisesti olisin halunnut Kodalle ajan osteopaatille, naprapaatti kun ei nimityksenä oikein soittanut mun päässä mitään kelloja, mutta Tampereella ei koirien osteopaatteja ole kai oikeastaan kuin yksi ja sille saakin sitten pari kuukautta jonottaa aikoja. Naprapaatti kuitenkin (selvisi pienen googlettelun jälkeen) on aika samaa ammattiryhmää edustava asiantuntija kuin osteopaattikin, käsittelee niveliä ja lihaksia - manipuloi, mobilisoi, hieroo ja venyttää.

Miksi sitten halusin käyttää Kodan osteopaatilla tai naprapaatilla alunperinkään? Noin kuukausi takaperin kokeiltiin ekoja kertoja Kodan kanssa koirahiihtoa, mikä tietysti on jo ihan uudenlainen rasite koiralle ja vaikka koira vetääkin näennäisesti etupäällään, suurin voima liikkeeseen lähtee takapäästä ja rasittaa siten paitsi takaosan lihaksia, myös lanneselkää. (Liian) pian koirahiihdon jälkeen käytiin myös hyppytekniikkatreeneissä, jonka puolessa välissä Koda alkoi kouluttajan mukaan vaihtaa laukkaa aina esteen päällä ja kouluttaja epäili, että sillä jotain häikkää takapäässään nyt on. Hyppytekniikkatreeneistä kotiin päästyämme Koda meni normaalisti nukkumaan, mutta levosta noustuaan sen oikea takajalka ei pitänyt ollenkaan ja Koda läsähti uudelleen maahan. Säikähdin tietysti älyttömästi, mutta toisella yrittämällä Koda pääsi ylös ja pari askelta ontuen käveltyään jalka vertyi ja käynti näytti suhteellisen normaalilta. Vaiva toistui lievempänä pari kertaa, mutta seuraavana iltana Koda oli jo normaali eikä liikkumisessa vaikuttanut olevan mitään ongelmaa.



Otettiin tietysti viikon verran rennommin, hieroin ja venyttelin Kodaa kevyesti iltaisin ja se nukkui Back On Track -loimi päällä. Seuraavalla viikolla vesikävelyssä ei näkynyt liikkeessä mitään poikkeavaa, varasi tasaisesti molemmille takajaloille ja askelpituus oli hyvä. Reilun kahdenkymmenen minuutin vesikävelyn jälkeenkään ei minkäänlaista keventämistä näkynyt oikeassa takajalassa.

Tästä reilun viikon päästä käytiin taas hyppytekniikkatreeneissä ja alkuun Koda hyppi ihan mallikkaasti. Lopputreeniä kohden kuitenkin takapään käyttö selvästi heikentyi, Koda ei siirtänyt painoa enää kunnolla taakse ja korkeudet, joista se normaalisti pääsee vaivatta yli, alkoivat selvästi hieman jännittää. Kouluttaja totesi, että jotain epäsymmetriaa sillä vaikuttaisi hidastettujen hyppyvideoiden perusteella takapäässä edelleen olevan.

Tästä päästään siis tämänpäiväiseen hoitoon. Alkuun kerroin naprapaatille Kodan taustaa (luustokuvat, harrastukset yms.) ja hoitoon hakeutumiseen johtaneista oireista. Naprapaatti katsoi Kodan liikkeet ja seisomisen läpi, niistä ei mitään poikkeavaa löytynyt. Koda liikkui hyvin, tasaisesti ja tasapainoisesti, samaten seistessään varasi painon tasaisesti kaikille neljälle jalalle. Siirryttiin sisälle ja naprapaatti kopeloi Kodan nivelet kauttaaltaan läpi. Koda seisoskeli rennosti paikallaan, kunnes päästiin lannerangan kohdalle - ilme muuttui, pää kääntyi ja Koda painoi takapuolen maahan. Selvästi löytyi siis ainakin yksi triggeripiste, oireisiin sopien lannerangan oikealta puolelta (nikamat L5-L6). Mikäli ymmärsin oikein, tähän nikamavälille kiinnittyvä lihas (oletan, että ainakin m. sartorius) oli kireä ja ärtynyt. Laitettiin Koda makoilemaan kyljeleen ja lihas käsiteltiin läpi hieronnalla, venyttäen ja laserilla, lisäksi naprapaatti ihan kevyesti käsitteli rankaa tältä kohdin.



Käsittelyn jälkeen käytiin vielä koko koira uudelleen läpi, löytyisikö muita triggeripisteitä, mutta muualta kropasta ei löytynyt mitään, mikä olisi aiheuttanut koirassa reaktiota. Naprapaatti kokeili vielä SI-nivelen ja testasi takapään neurologiaa, näistäkään ei löytynyt poikkeavaa. Käsittelyn lopuksi kokeiltiin vielä uudelleen käsitellä lannerankaa Kodan seisoessa ja tällä kertaa reaktio oli jo paljon aiempaa lievempi, eikä peppu painunut enää maahan. Kuten aiemmin hieronnoissa, myös naprapaatin käsittelyssä Koda vastasi jo kevyeeseenkin käsittelyyn tosi hyvin.

Lopulliseksi diagnoosiksi naprapaatti epäili yliliikkuvaa lannerankaa, joka on päässyt vetohiihdossa (ja hyppytekniikassa) liikkumaan liikaa, kun uudenlaisessa, takapäälle rankassa liikunnassa syvissä selkälihaksissa ei olekaan riittänyt voima tukemaan rankaa tarpeeksi. Kun syvistä selkälihaksista loppuu potku, joutuvat isommat lihakset tulemaan avuksi rankaa tukemaan, joutuvat vähän erilaiseen rasitukseen, mihin ovat tottuneet ja tästä on aiheutunut oikean takajalan lihaskireydet. Yliliikkuva ranka on kuulemma nuorilla koirilla aikalailla yhtä yleistä kuin ihmisillä, yliliikkuvuus vähenee iän myötä, eikä se välttämättä koskaan sen ihmeemmin oireita koiralle aiheuta.

Helpottavaa oli kuulla, ettei mistään sen kummemmasta vaivasta ole kyse. Tiedän omasta kokemuksesta kuitenkin, että yliliikkuva ranka voi joissain tilanteissa aiheuttaa ikäviäkin oireita, joten kyllä tämä oli ihan tarpeellista tietää. Onneksi yliliikkuvan rangan aiheuttamaa vaivaa on helppo ehkäistä syviä lihaksia vahvistamalla, tähän sopii parhaiten uinti, doboilu ja muu tasapainoilu!




Onko muiden koirilla todettu rangan yliliikkuvuutta? Mielenkiintosta olisi kuulla muiden kokemuksia! 


Kiira & Koda

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Totuuden hetkiä lampailla

Viime viikon tiistaina käytiin pitkästä aikaa Seutulassa paimentamassa, edellisestä kerrasta oli ehtinyt kulua jo reilu kolme kuukautta. Lopputalvi on ollut kiireinen, mutta mulla on ollut paimennuksen suhteen myös vähän ailahteleva fiilis. Välillä mulla on siis hankaluuksia tulkita Kodaa, ei se täysin sydämellään paimennuksessa ole mukana, mutta onko edes puolella sydämellä? Välillä Koda tekee hienosti suhteellisen tarkkaa työtä, huomaa karkaavat lampaat ja lähtee perään, on kiltti ja kuuntelee. Ja välillä omistaa laitumella vain kaksi vaihdetta - täyden sikailun tai lampaan kakan napostelun, kun kerran kielletään sikailemasta. Primal Sense Farmilla on käytössä kymmenen kerran treenikortit ja Koda on ottanut tavaksi pelleillä ja sikailla aina kortin ensimmäiset kerrat, niin että todella kadun uuden treenikortin ostamista, ja vastaavasti pari viimeistä kertaa tekee oman tasonsa ylärajoilla, oikein houkutellen ostamaan seuraavankin kortin...


Ja niin taas. Tiistaina siis oli meidän nykyisen treenikortin toiseksi viimeinen kerta ja pitkän tauon jälkeenkin Koda teki aikalailla oman osaamisensa ylärajoilla. Se lähti lampaille hyvällä fiiliksellä, oli koko treenin ajan iloinen oma itsensä, ei juuri possuillut, mutta ei myöskään valahtanut sellaiseen haahuilumoodiin. Se reagoi lampaiden karkaamiseen (vähän kevättä rinnassa parilla matamilla), lähti oma-aloitteisesti perään, mutta kääntyi välillä varmistamaan multa, että saiko näin sittenkään tehdä. Näissä tilanteissa yritin parhaani mukaan kannustaa Kodaa, koska kuuluuhan se yksinäinen lammas hakea takaisin (jos sen vain tekee kiltisti), vaikka aiempien kieltojen takia Koda tätä hieman empii. Tehtiin oikeastaan molemmat kierrokset ihan vaan peruskuljetusta ja muutamia pysähdyksiä. Vaikka Koda välillä karkaili liian lähelle lampaita työntäen ne reippaasti mun ohi ja pari kertaa kyllä ihan suoranaisesti hölmöilikin, niin tällä kertaa huomattavasti enemmän parannettavaa oli kyllä ohjaajan kuin koiran suorituksessa (kuinka vaikeeta voikaan olla käskeä koiraa ja samalla kävellä tasaista vauhtia eteenpäin?! :D)

Katsotaan, milloin ehditään seuraavan kerran paimentamaan, mutta erittäin positiivinen fiilis jäi pitkän tauon jälkeen Kodan tekemisestä. Seuraava kerta tuleekin olemaan todellinen totuuden hetki, kun pohdittavaksi sen perusteella jää, ostanko kesälle vielä treenikortin ja yritän saada Kodan esikoekuntoon syksyksi vai luovutanko suosiolla paimennuksen kanssa... Muuten uskoisin luovuttavani, mutta satun menemään kesäksi töihin ja asumaan ihan Seutulan viereen, joten nyt jos koskaan olisi loistava tilaisuus treenata säännöllisesti myös tätä lajia.




Kiira & Koda

torstai 5. huhtikuuta 2018

Collieiden pk-rinki 1/6

Maaliskuun lopulla starttasi Suomen collieyhdistyksen palveluskoirarinki vuosimallia 2018. Ringissä on tänä vuonna mukana yksitoista koirakkoa, koirista viisi on pitkäkarvaisia ja kuusi sileäkarvaisia. Lisäksi koirakoita löytyy puolivuotiaasta pennusta pian jo voittajaluokassa starttaaviin, aikuisiin koiriin. Palveluskoirarinki pyörii siis tällä kokoonpanolla tämän vuoden, rinki sisältää yhteensä kuusi koulutusviikonloppua, joiden aikana treenataan vaihtelevasti tottelevaisuutta, hakua, jälkeä ja toivottavasti myös raunioita. Kouluttajana ringissä tottelevaisuuksien osalta toimii Heidi Kailio, maastolajeissa kouluttajat vaihtelevat lajin mukaan. Palveluskoiraringin tarkoituksena on saada collieharrastajia kiinnostumaan taas pk-lajeista ja toisaalta viemään niitä lupaavia ja innokkaita koirakoita eteenpäin pk-kentillä.

Maaliskuun koulutusviikonloppu pidettiin Kauhajoella Canis&Catus -hallissa ja ensimmäinen viikonloppu keskityttiin tottelevaisuuden lisäksi koirakoiden lähtötason tarkistuksiin ja tavoitteiden ja toiveiden läpikäymiseen. Kodan kanssa suoritettiin alkuun hieman halliolosuhteisiin ja Kodan tasoon mukautettu alokasluokan tottelevaisuuskaavio - eli lyhyemmällä seuruulla, ilman A-estettä ja matalammalla hyppynoudolla. Ja ai että Koda teki upeesti. Pientä hiottavaa nyt löytyy aina, mutta olosuhteet (uusi halli, suht paljon ihmisiä, yö vieraassa paikassa, matkustus vieraassa autossa komentavan nartun kanssa jne.) huomioon ottaen Koda oli erinomainen. Ylsi kaikilla osa-alueilla omalla tasollaan parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Seuruukaaviossa kontakti ei tainnut tipahtaa kertaakaan, Koda suoritti todella iloisesti, henkilöryhmässä ei vilkuillut ihmisiä, vaikka se on ollut yltiösosiaaliselle Kodalle aina se vaikein osio. Jäävät ovat hiukan jähmeät ja hitaat, mutta niitä en ole itse osannut opettaa teräviksi, joten turha odottaa kokeenomaisessa treenissäkään yhtään enempää. Myös noudot sujuivat Kodan omalla tasolla erinomaisesti. Kodalle tyypillisesti perusasennot hieman vinoja ja välillä seuruussa hieman poikittaa ja edistää, mutta ne virheet ovatkin olleet jo tiedossa.



Lähtötasotestin jälkeen käytiin palaveri kouluttajan kanssa - miten meni omasta ja kouluttajan mielestä, mitä parannettavaa, mihin haluaisi itse eniten keskittyä jne. Mä otin viikonlopun treenattaviksi kohteiksi erityisesti liikkeestä istumisen, suoran perusasennon ja liikkeelle lähdöt. Liikkeelle lähdöissä olen itse mokannut, kun olen "seuraa" -käskyn jälkeen lähtenyt heti liikkeelle ja liikkeelle lähtö näyttää levottomalta. Koska kaikki nämä mun valitsemat kehityskohteet oli aika pientä näpertämistä, valitsin rinnalle myös hypyn ja luoksetulon, että Koda ei turhautuisi suoruuden ja malttamisen vaatimisesta.

Saatiin jatkotehtäviksi treenata apparin tai peilin kanssa perusasentoa. Mä helposti palkkaan hieman vinoa asentoa, kun karvan läpi ei näe, että koira istuukin vinossa. Lisäksi meitä kiellettiin treenaamasta varsinaista seuruuta, ennen kuin saadaan liikkeelle lähtöön malttia. Tähän ei ehkä kyetä, mutta pyrin siihen, ettei treenata seuruuta perusasennosta asti, vaan lähdetään esimerkiksi suoraan leikistä seuruuseen, jolloin en vahingossakaan vahvista liikkeelle lähtöön kiirehtimistä. Yritän myös vahvistaa suoruutta ja tiiviyttä luoksetuloon. Ollaan tehty nyt tarjoamisen kautta oikeaa asentoa ihan lähietäisyydeltä, jatkossa siis pidennetään hiljalleen matkaa.

Tämä video on jo pari viikkoa vanhempi, mutta kun pk-ringin tilaisuudesta kuvattua en videotiedostoa ole saanut käsiini, niin tästä näkee jotain nykyistä tasoa kuitenkin.




Hyvä fiilis jäi ensimmäisestä koulutusviikonlopusta ja erityisesti toki Kodan mahtavasta tekemisestä. Antaa toivoa, että se HK1 saattaisi hyvinkin syksyllä olla jo mahdollinen (jos sinne maastoon joskus päästään...)!


Kiira & Koda 

tiistai 20. maaliskuuta 2018

RTK2 Kodeiini

Lauantaina suunnattiin Ylöjärvelle meidän kolmanteen avoimen luokan rally-tokokokeeseen. Koe järjestettiin Ylökk hallissa ja tuomarina toimi Jaana Karppinen. Taas mulla oli aamulla jotenkin korkea kynnys lähteä kokeeseen, ehkä tollanen iltapäivällä alkava koe ei oikeen sovi mulle, kun aamulla ehtii ajatukset liikaa kiertää kehää. Ei oltu taas treenattu itse rallya yhtään, tottistelemassa lähinnä käyty. Tiesinhän mä tietysti, että Koda ne liikkeet suunnilleen osaa, mutta itsellä aina nuo kyltit ja niiden suoritustavat vähän hukassa.

Koska Koda oli maanantaina ontunut ja viikolla vielä oikea takajalka näytti hieman vasenta jäykemmältä, toivoin, ettei radalla olisi ollut hyppyä. Tietystihän se rata sitten sillä hypyllä alkoi, mutta muuten oli ihan hauska rata. Paljon takapään tehokasta käyttöä vaativia kylttejä, mutta onneksi pienestä vinoudesta ei tässä vaiheessa hirveästi pisteitä menetä. Rataantutustuminen aloitettiin kymmenen minuuttia etuajassa ja olin Kodan kanssa vielä lämmittelykävelyllä. Ehdin kuitenkin viidenneltä kyltiltä mukaan ja ehtihän siinä hyvin vielä kysellä epäselvät kyltit moneen kertaan läpi. Ylökkin halli oli muuten kisahallina tosi mahtava! Lämmittelytila oli yhtä suuri tai ehkä isompikin kuin itse radalle varattu tila ja sai hyvin omaa tilaa.



Hypyn ohjasin hieman liioitellusti, että Koda varmasti tajuaisin lähteä hyppäämään. Eipä siinä mitään ongelmaa ollut. Pyörähdykseen heti hypyn jälkeen Koda lähti vähän empien ja jouduin murto-osa sekunniksi pysähtymään, tästä -1. Ensimmäinen eteen siirtyminen meni plörinäksi, Koda kiersi vaan mut ympäri ja palasi perusasentoon, joten uusittiin se. Muilta kylteiltä yksittäisiä pistemenetyksiä vinoudesta, kontrollin puutteesta ja ohjaajavirheistä (radan kyltit 7, 8 & 14). Viimeiseltä kyltiltä en tajunnut tarpeeksi jyrkästi lähteä vasempaan päin ja jouduin oikealla jalalla astumaan maali -kyltin yli, etten törmännyt siihen. Tästä vielä miinukset ohjaajavirheestä ja kontrollin puutteesta (vaikka en kyllä ymmärrä, miten toi mun mokailu kontrollin puutteesta johtui).

Mulla oli jotenkin hassu olo radan jälkeen. Tuntui, että varmasti tein jonkun kyltin ihan väärin tai unohdin jotain. Lopulta ei mitään suurempia mokia kuitenkaan ollut tapahtunut ja pisteitä jäi miinustelun jälkeen 90. Täten Koda sai toisen koulutustunnuksensa rally-tokosta ja me siirrytään rallattelusta kesän ajaksi (kisa)tauolle ja palataan taas hallikauden alkaessa voittajaluokan merkeissä rallyn pariin. Ennen voittajaluokan korkkaamista on sataviiskyt asiaa ainakin opeteltavana, suoritustarkkuutta ehdottomasti hiottava niin koiran kuin ohjaajankin, puhumattakaan oikean puolen tehtävistä ja käytösruudusta. Huhhei.





Kiira & RTK2 Koda

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Talven riemuja

Vielä ehti ainakin muutamat talviset kuvat käydä nappaamassa viime viikolla. Josko pian jo jotain värikkäämpää!










Odottaako muutkin jo vihreetä kevättä ja vähän värikkäämpiä kuvia?


Kiira & Koda

tiistai 13. maaliskuuta 2018

Hei me hiihdetään!

Edellisessä postauksessa uhosin, että käydään Kodan kanssa kokeilemassa vielä koirahiihtoa, kun tätä talvea nyt tuntuu riittävän (tai tuntui, terveisin juutuin juuri autolla kotipihassa loskaan). Lauantaina käytiin vähän herättelemässä intoa collieporukalla Näsijärven jäällä. Tehtiin ihan vaan pari sadan metrin vetopätkää per koirakko, lämmittelyineen ja jäähdyttelyineen tottakai.

Koda ei ollut ennen nähnyt suksia, eikä tosin oikeen mitään muutakaan perässä vedettävää vekotinta, mutta oli heti alusta lähtien ihan tosissaan ja täysillä mukana hommassa. Helppoa on elämä tuollaisen hölmöläisen kanssa, joka ei tajua stressata tai ahdistua mistään uudesta. Täytyy myöntää, että yllätyin hieman itsekin, millaisella innolla se ampaisi kirittäjän luokse. Ensimmäisellä pätkällä en ollut ihan varautunut sellaiseen vauhtiin ja sain kyllä muutamat ensimmäiset kymmenen metriä keräillä itseäni ja tasapainoani, jotta pysyin Kodan vauhdissa mukana. Jätettiin suosiolla lauantain treeni lyhyeksi,  kun tiedossa oli vielä sunnuntai saman lajin parissa. 




Sunnuntaina jatkettiin TPKH:n jäsenilleen järjestämässä koirahiihdon tutustumispäivässä kokeneempien opissa. Koda selväti puhkui intoa heti, kun mentiin valjaat päällä jäälle. Tehtiin ensimmäinen kierros niin, että seurakaveri toimi lainakoiralla kirittäjänä ja lähdettiin takaa-ajoasetelmista Kodan kanssa perään. Koda haukkui odottaessa lähtölupaa ja oli todellakin menossa ja valmiina ottamaan edelliset kiinni. Ensimmäinen parin sadan metrin suora mentiin täysiä, mutta valitettavasti ensimmäisen suoran jälkeen mentiin paikoin jarrutellessa ja hillitessä koiraa, kun kirittäjänä toiminut koira ei oikein ymmärtänyt lainaohjaajan päälle ja rupesi jarruttelemaan edellä. Kodan pyrkimys oli kuitenkin koko ajan eteen, mikä tässä lajissa toki alkuun tosi positiivista.

Toisella kierroksella tehtiin niin, että kirittäjänä oli vain ihminen Kodan lelun kanssa. Kirittäjä hetsasi lelua lähdössä ja hiihti jonkun matkaa edelle, otettiin kiinni, kirittäjä leikitti Kodan ja sama uudestaan. Tässä toisella kierroksella tuli muutamia kävelijöitä vastaan ja niistä päästiin tosi hienosti ohi, Kodan ajatus oli selvästi vain edellä matkaavaan patukkaan. Yllätyin, miten kovaa toi karvakasa oikeesti juokseekaan ja vielä niin, että mä roikun suksilla perässä. Hieman ehkä hurahdettiin tähänkin lajiin... Täytyy vaan jatkossa miettiä tuota kirittäjää paremmin, ettei palkka tule suksilla olevalta, muuten voi joskus tulevaisuudessa olla ongelma ohitusten kanssa, JOS tätä koskaan tämän enempää edes tehdään.

Tässä pätkä sunnuntain hiihdosta. GoPro:n teline olis vaatinut vielä yhden jatkopalan, että sen olisi saanut tarpeeksi pystyyn, mutta kyllä tästä varmaan tunnelma jotenkin välittyy. Äänetkin otin loppuvideosta pois, kun huudan siinä kirittäjälle :D


Hiihdon jälkeen käytiin vielä jäähdyttelemässä ensin maitohapot pois kicksparkilla rennosti potkutellen muutamia minuutteja ja hetken päästä käytiin vielä kävellen kaverin malinoisin kanssa reilu puolen tunnin lenkki. Lisäksi illalla kevyesti venytin Kodan lihaksiston läpi. Tästä huolimatta Koda alkoi eilen illalla levon jälkeen ylös noustessa ontumaan toista takajalkaansa, liekö johtunut edellisen päivän hiihdosta vai jostain ihan muusta. Tänään jalka on ollut kuitenkin jo huomattavasti parempi, hieman jäykemmän oloinen, mutta varsinaista ontumista ei ole enää ollut ja mun tullessa koulusta juoksi vastaan hanska suussa :D Nyt kuitenkin lepäillään muutama päivä ja katsotaan, että jalka lähtee varmasti kunnolla paranemaan!

Onko muut päässeet koiran kanssa hiihtämään? 


Kiira & Koda

lauantai 10. maaliskuuta 2018

Kodan kuntokuuri

Keväälle suunnitellun treenitauon aikana oli tarkoitus keskittyä Kodan kunnon kohottamiseen, käydä pitkiä lenkkejä hangessa, vierailla pari kertaa koirauimalassa, doboilla ja huoltaa lihaksistoa venyttelemällä. Lopulta treenitauko tuli kuitenkin pakotetusti kennelyskän takia ja noh, kolmen viikon sisällä löhöilyn seurauksena ei todellakaan ollut kunnon koheneminen - päinvastoin. Nyt kun koira on kunnolla parantunut tuosta ikävästä taudista, on siis aika lähteä rakentamaan perus- ja lihaskuntoa päivä päivältä paremmaksi. Suunnitelmissa on nyt pari kuukautta kuntoilla erityisen ahkerasti ja monipuolisesti, jotta esimerkiksi haku- ja pk-tottistreenikausien kunnolla alkaessa ei tarvitsisi juurikaan miettiä koiran fyysistä jaksamista.



Sain vihdoin hankittua itselleni kunnollisen Non-Stopin vetovyön ja aiempaa pidemmän joustoliinan, ja uusien tarvikkeiden innoittamana käyntiinkin viime lauantaina jo lyhyellä juoksulenkillä Kodan kanssa. Pikkasen oli koira innoissaan, kun pääsi juoksemaan täysiä, tai siis niin täysiä kuin omistaja jaksoi roikkua perässä. Oli aivan parasta nähdä, miten paljon Koda nautti juoksemisesta pimeällä, tyhjällä kylätiellä, ja parhaani mukaan yritin pinkoa mukana pakkasen purressa poskipäitä. Pidettiin juoksupätkät melko lyhyinä, muutaman sadan metrin pituisina, ihan meidän molempien kunnon vuoksi. Koda oli pari viikkoa kyllä jo reippaasti ravaten päässyt lenkkeilemään mun vanhempien kanssa, mutta mitään kovatempoista ei oltu helmikuun alun jälkeen tehtykään. Juoksupätkien välissä kävelin reippaasti, jotta Koda sai ravata. Tarkoitus on jatkossa käydä vähintään kerran viikkoon juoksemassa kunnollinen intervallilenkki, lisäksi vielä lumien ollessa maassa mennään kokeilemaan koirahiihtoa - ainakin tänään ja huomenna.

Vetolenkkien lisäksi Koda kaipaisi vapaana juoksemista. Tätä varten siis pyritään lenkkeilemään pari kertaa viikossa vapaana metsässä tai pellolla. Kunnolliset spurtit ja monipuolisempi, koordinaatiota vaativa liikunta varmistetaan koirakavereiden kanssa riehumalla. Nyt on ollut hyvät mahdollisuudet käydä jäällä (ja lumisella golfkentällä) juoksuttamassa koiria, toivottavasti vielä hetken aikaa ilmat pysyvät sille hommalle suotuisina. Malinoisneidin leikkityyliä Koda ei täysin ymmärtänyt, mutta kolme bortsutyttöä saivat sen jo eri tavalla innostumaan, vaikka tuo kuukauden tauko rankemmasta liikunnasta näkyi kyllä selvästi leikki-innossa.



Tammikuussa hyppytekniikkatunnin inspiroimana käytiin Kodan kanssa kokeilemassa vesikävelyä (= koira kävelee/ravaa juoksumatolla altaassa, jossa on vettä, veden korkeus riippuu halutusta treenistä). Vesikävelyä käytetään usein koirien kuntoutuksessa, mutta jostain lueskelin, että vedessä kävely paitsi tietysti tekee hyvää lihaksille ja nivelille, auttaa koiraa hahmottamaan liikkeessä takapäätään paremmin. Koda käyttää takapäätään hyvin tehtävissä, joissa sitä täytyy käyttää, mutta hyppytekniikkatunnilla huomattiin, että esimerkiksi hypyissä se takapää välillä vielä jää hieman passiiviseksi. Altaassa Kodan takapää pysyi hyvin matkassa mukana ja muutenkin liike näytti kävelyttäjän mukaan terveeltä, vaikka välillä Koda unohtuukin vielä juoksumatolla seisomaan paikoilleen. Vesikävelyäkin siis tiedossa kevään aikana muutaman viikon välein, jotta saadaan takaosan hermostoa toimivammaksi ja takapäätä ehkä siten paremmin mukaan niihin hyppyihinkin.

Viime talvena Koda ui suunnilleen kerran kuukaudessa, kun oltiin ostettu sarjakortti uimalaan. Tänä talvena ei olla uimalassa käyty kertaakaan, mutta ajatus olisi nyt kevään aikana ainakin viitisen kertaa käydä uimassa ja kesän tultua jatkaa luonnonvesissä. Jos onnistuisi vuoro viikoin käydä uimassa ja vesikävelyssä, niin olisin erittäin tyytyväinen. Vaihtoehtona näille liikuntamuodoille on vielä dobo, joka nyt ei tietenkää täysin vastaa samaa asiaa, mutta uinnin ja vesikävelyn tavoin aktivoi lihaksia, jotka eivät ehkä muussa liikkeessä ole aktiivisina.



Tottakai osa kuntokuuria on myös palauttavat lenkit, peruskuntoa kohottavat pitkät, reippaat ravilenkit (itse hölkkään tai myöhemmin keväällä pyöräilen), venyttelyt ja ne päivät, kun ei tehdä juuri mitään. Lajitreenejä Kodalla on varsinaisesti viikolla kahtena tai kolmena päivänä ja sunnuntaisin maaliskuun loppuun asti halleillaan, jonka jälkeen aletaan varmaan jo siirtyä hakumetsään. Kevättä kohti todennäköisesti myös treenipäivien määrä lisääntyy (plus paljon tiedossa viikonloppuleirejä yms), mutta maalis-huhtikuu yritetään pitää treenimäärä pienempänä ja keskittyä kuntoiluun. Varsinaisten treenien lisäksi toki pieniä juttuja treenaillaan kotona päivittäin ruokakupin ääressä - kaukojen tekniikkaa, tiivistä luoksetuloa, takapään käyttöä, temppuja...

Alla suunnilleen sama tiivistetysti taulukossa (viikonpäivät tosin tulevat varmasti vaihtelemaan):


Miltäs kuulostaa? Olenko unohtanut jotain tärkeetä? Onko jotain liikaa, jotain liian vähän? Onko sun koira kuntokuurin tarpeessa talven jälkeen?

Kiira & Koda

maanantai 5. maaliskuuta 2018

Lomalta suoraan kokeeseen

Perjantaina ajelin Seinäjoelta takaisin kotiin Tampereelle ja jatkoin pian matkaa Toijalaan SCY:n alaosaston kokoukseen. Kokouksen aikana sain sähköpostiviestin, että meille on vapautunut varasijalta paikka sunnuntain rally-tokokokeeseen Porvooseen. Vastasin toki heti, että otetaan paikka vastaan ja iloitsin, että meillä on sittenkin mahdollisuus maaliskuun aikana saada RTK2! Kokouksesta oli siis tarkoitus jatkaa matkaa suoraan vanhempieni ja Kodan luokse pääkaupunkiseudulle kahden viikon erossa olon jälkeen. Juuri ennen kuin ehdin kääntyä moottoritielle Helsinkiin päin tajusin, että eihän mulla tietenkään ole koiran kisakirjaa saati rokotustodistusta matkassa mukana. Ei muuta kuin nokka takaisin kohti Tamperetta, 80 kilometriä turhaa ajoa, juuttuminen Hakametsän ruuhkaan (juuri samaan aikaan päättynyt jääkiekko-ottelu...) ja puolentoista tunnin lisäaika Koda -ikävään.

Koe järjestettiin siis Porskin hallilla, jossa oltiin jo joulukuussa käyty yhdessä alokasluokan rt-kokeessa, joten uuteen halliin totutteluun ei tarvinnut varata aikaa. Tuomarina kokeessa toimi Kirsi Petäjä. Sain jo ennen kokeeseen lähtöä aamupäivällä mestariluokassa kisanneelta kaverilta kuvan avoimen radasta ja aika yksinkertaiselta näytti, ainakin verrattuna meidän ekaan avoimen kokeeseen. Ajellessani kohti koepaikkaa tajusin kuitenkin, etten muistanut juuri ollenkaan kylttien oikeita suoritustapoja, hyvin oli kuukauden treenitauon aikana nollaantunut ohjaajan pää. Onneksi ehti kisapaikalla vielä selailla netistä epäselvät kyltit läpi :D tajusin myös, ettei oltu Kodan kanssa harjoteltu kertaakaan kylttiä, jossa koiran tulee perusasennosta nousta seisomaan ja ohjaajan kiertää seisovan koiran ympäri. Nopeat treenit siis lämmitellessä tätä liikettä.



Meidän vuoro oli yhdeksäntenä ja Kodalla tuntui olevan aivan älyttömästi sellaista hölmöily-energiaa. No, omaa tyhmyyttä kun lähtee yli kuukauden treenitauon jälkeen suoraan kokeeseen. Rata tuntui lähinnä kaaoksen keskellä tasapainoilulta, Koda edisti seuruussa, pari kertaa hypähti innokkuuttaan, ennakoi käskyjä väärin ja lopun pujottelussa oli niin tiiviissä seuruussa vähän poikittain, etten meinannut päästä eteenpäin. Ajattelin kuitenkin, ettei meillä mitään sen suurempia katastrofeja radalla tapahtunut, etteikö hyväksyttyä tulosta pitäisi tulla. Lopulta pisteitä tuli 91, menetettiin pari pistettä kontrollista ja yksi vinoudesta, yksi kolmen pisteen menetys tuli ohjaajavirheestä ja yksi kolmonen epätarkasti suoritetusta tehtävästä.

Tuomari totesi kisakirjoja jakaessaan, että ihanan innokas collie mulla (itse olin ihanasta eri mieltä :D). Koda oli kuulemma jopa yksi potentiaalinen ehdokas tuomaripalkinnon saajaksi, mutta tällä kertaa se pysti päätyi kuitenkin muualle. Hölmöilystä huolimatta siis toinen hyväksytty tulos rallyn avoimesta luokasta ja parin viikon päästä päästään metsästämään sitä viimeistä koulariin vaadittavaa tulosta!



Kiira & Koda

maanantai 19. helmikuuta 2018

Terveisiä eristyksistä

Kaksi ja puoli viikkoa takana kennelyskää ja eristyksissä olemista, sen takia täällä blogin puolella on ollut hiljaista. Eipä sitä oikeen saa revittyä inspiraatiota postauksiin lyhyistä hihnalenkeistä, sohvalla löhöilystä ja yskivästä koirasta. Yskä loppui onneksi jo puolitoista viikkoa sitten ja viime viikon puolivälissä aloitettiin pidempiä ja reippaampia lenkkejä taas, viikonloppuna Koda sai jo juosta vapaana niin täysiä kuin tahtoi. Olisi se varmaan aiemminkin ollut siihen tarpeeksi terve, oireet kun olivat parin ensimmäisen päivän jälkeen aika lieviä ja varovaista köhää oli vain muutamia kertoja päivässä, mutta ajattelin, miltä itse tuntuisi keuhkoputkentulehduksen jälkeen juoksennella kymmenen asteen pakkasessa ja totesin, että otetaan nyt ihan suosiolla rauhassa hiukan pidempään.




Koda oli kuitenkin parin ensimmäisen sairastelupäivän jälkeen jo virkeä ja aktiivinen, joten ollaan tehty kaikkea aktivointia ja treenailuja kotona ruokakipon äärellä. Koda myös parin löysemmän päivän jälkeen lopettaa suoraan kupista syömisen, joten aktivointi ruoan äärellä on ollut jopa vähän pakollista. Sairausloman aikana olen sheipannut Kodalle uusia temppuja - vilkutuksen, sukkien ottamisen jalasta, lelujen siivoamisen, pään laskemisen maahan/tasolle, kuolleen esittämisen (käskysana tästä tosin puuttuu vielä)... Ollaan treenailtu olohuoneessa myös suoraa perusasentoa, suoraa ja tiivistä luoksetulon loppuasentoa, kunnollista otetta noudettavista esineistä ja takapään käyttöä tasapainotyynyllä.

Seuraavat kaksi viikkoa Koda saa kuitenkin täysin lomailla myös temppujen treenailusta, kun jätin sen pariksi viikoksi hoitoon vanhempieni luokse ja itse lähden opiskelujen perässä taas Seinäjoelle. Maaliskuussa palataan sitten uudella energialla ja tehdään tehokkaat treenisuunnitelmat kesäkaudelle, myös sekä omistajan että koiran kunnonkohotus saattaa olla paikallaan muutaman viikon löhöilyn jälkeen...





Nauttikaa ihanista, aurinkoisista ulkoilusäistä ja mahdollisista hiihtolomista!


Kiira & Koda

perjantai 2. helmikuuta 2018

Kutsumaton vieras

No niinhän siinä sitten kävi, että Tampereella pyörivä kennelyskän pirulainen tuli kylään meillekin. Meidän tokoporukasta yksi jos toinenkin koira on sairastunut kennelyskään, mutta meidän oltua jo reilu kaksi viikkoa pois näistä treeneistä, ehdin jo huokaista, ettei se ehkä tuolle rokotetulle koiralle kuitenkaan tarttunut. Noh, huokaisin liian aikaisin ja keskiviikkoiltana Koda alkoi köhiä. Ensin tokotreeneissä yskähti pari kertaa, mutta en osannut yhdistää sitä vielä kennelyskään. Se kun treeneissä unohtaa aika usein nielaista namit ja sitten ne seuraavassa hetkessä onkin väärässä kurkussa. Loppuiltana ei yskähdyksiä kuulunut, mutta yöllä alkoi köhiminen ja  hengenahdistuskohtaukset, äänimaailma muistuttaa jotain röhkivän porsaan ja hengästyneen mopsin välimuotoa...



Torstaina käytiin eläinlääkärissä, siis lähinnä hakemassa eläinlääkärin todistus, jotta pääsisin perumaan osallistumiset viikonlopun tuplarallykokeisiin ja helmikuun tokovalmennuksiin veloituksetta. Harmittaa kyllä pirusti, etenkin noi rallykokeet, kun olisi ollut kätevästi lähellä kahdet edulliset kokeet samana päivänä ja avoimen luokan koulariin mahdollisuus. No eniten tietysti harmittaa Kodan sairastelu, mutta reipas ja iloinen se kuitenkin on, ja hengenahdistuskohtausten välillä vaikuttaa oikein hyvinvoivalta onneksi. Mun oli tarkoitus pitää Kodalle treenitauko rallykokeiden jälkeen, mutta se alkoikin pakotetusti vähän aiemmin. Treenitauon ajatuksena oli tosin pään nollaamisen lisäksi koiran kunnon kohotus kesää varten, mutta se kuntokuuri saa nyt siirtyä myöhemmäksi.

Koska Koda on tosiaan yskäkohtausten välillä virkeä, eikä ehkä oikein edes tajua olevansa puolikuntoinen, se on aika närkästynyt lyhyistä hihnalenkeistä. Jotta se osaisi myös levätä, eikä vain hilluisi kotona ja kantaisi mulle leluja ja hanskoja syliin, olen ottanut sairausloman ja varoajan tavoitteeksi uusien temppujen opettelun ja myös joidenkin toko-/rally-tokoliikkeiden yksityiskohtien hiomisen. Varoajan loputtua lupaan julkaista teille temppuvideon kaikista kuukauden aikana treenatuista tempuista, listalla on muun muassa vilkutus, pään laskeminen maahan, pusu poskelle, "kuoleminen", kumartaminen, sukkien riisuminen, jalkojen ristiminen makuuasennossa ja ryömiminen.

Seuraavien viikkojen tavoitteena siis pitää molemmat meistä edes jokseenkin järjissään...

Kiira & Koda

tiistai 30. tammikuuta 2018

Laipanmaan retkeilymaastot

Elokuulle on suunnitteilla hieman pidempi vaellusreissu Kilpisjärvelle ja Pohjois-Norjaan (!! <3), joten retkikuntoa täytyy kohottaa niin omistajan kuin koirankin. Tällä ajatuksella, ja toki myös rentoutusmielessä, olen yrittänyt vähintään parin viikon välein lähteä Kodan kanssa pidemmälle päiväretkelle. Viime sunnuntain päiväretkikohteeksi valikoitui Laipanmaa Sappeella ja seuraksi retkelle lähtivät Elina ja Elli.

Elina tuli nappaamaan meidät kyytiin puoli kymmenen aikaan Tampereelta ja tunnin verran ajeltiin Laipanmaalle, Elamonkierroksen lähtöpisteeseen. Kierros starttasi Rajalan kämpältä, jonne johtava tie oli kyllä aurattu, mutta älyttömän liukas. Rajalan kämpän parkkipaikkaa aura-auto ei kuitenkaan ollut kokenut tarpeelliseksi aurata, olipa vielä kiltisti tuupannut lumikinokset parkkipaikan esteeksi, ettei varmastikaan kahta autoa enempää saisi parkkiin. Onneksi paikalla ei tähän aikaan ollut muita, joten saatiin auto ihan kivasti tien sivuun.






Rajalan kämpältä lähdettiin kulkemaan Elamonkierrosta vastapäivään, ensin Ruokojärveä kohti. Ruokojärvelle johtavaa polkua oli joku muukin käynyt talsimassa ennen meitä ja reilun kilometrin pituinen matka Ruokojärvelle oli vielä suht helppokulkuista. Tämän jälkeen kulku muuttui hankalammaksi. Merkatuilla poluilla oli kävellyt vain silloin tällöin yksinäinen hirvi isoine sorkkineen, muuten saatiin tarpoa melkein koskemattomassa hangessa. Oli toki talven aikana siellä joku retkeillyt, eli näki kyllä suunnilleen, missä polku kulki. Reitillä oli paljon ojien yli kulkevia kapeita lautoja, jotka kannattelivat päällään paikoin yli viidentoista sentin lumikerroksia, sai olla tarkkana, mihin astui, ettei luiskahtanut jääkylmään ojaan. Elli tosin noutajana kävi useammankin ojan Elinan kauhuksi kahlaamassa läpi. 

Pari kilometriä Ruokojärven jälkeen hangessa kahlattuamme saavuimme metsäautotielle, joka tosin sekin oli aikalailla lumen peitossa. Tien varteen pystytetyt opasteet kertoivat matkaa olevan suunnitellulle taukopaikalle vielä kolmen kilometrin verran. Syvä huokaus. Jatkettiin metsäautotietä pitkin puolisen kilometriä, talvivaatteissa tuli hiki, jalat alkoivat painaa, koirienkin vauhti alkoi hieman jo hyytyä. Tiellä tuntui olevan enemmän lunta kuin metsässä, ja vaikka tiellä kulki auton urat, mutta nekin olivat jo melko paksun lumikerroksen peitossa. Kaarrettiin reitin mukaisesti takaisin metsään, kulku metsässä tuntui helpommalta. 

Ohitettiin reitillä kaksi järveä, Iso- ja Vähä-Laippa, niiden jälkeen maasto muuttui hieman mäkisemmäksi. Nousut eivät todellisuudessa olleet varmastikaan niin jyrkkiä ja pitkiä kuin hangessa tarpoessa tuntui, mutta aina mäen päälle päästyämme oli pakko nojata puuhun ja hengähtää hetki. Koiratkaan eivät enää pysähdysten aikana intoutuneet painimaan kuten alkumatkasta. Pari kilometriä metsässä käveltyämme polku päätyi taas metsäautotielle, tällä kertaa tie oli aurattu ja kulkeminen vaihteeksi erittäin kevyttä. Vajaan kilometrin verran nautittiin kevyistä askelista ja helposta kulkemisesta, kunnes polku kaarsi uudelleen metsään puolisen kilometriä ennen taukopaikkaa. 

Voin kertoa, että fiilis oli aika huikea ja helpottunut, kun Elamonjärven puuvaja vilahti puiden lomasta. Huokaistiin molemmat helpotuksesta ja koiratkin näyttivät tyytyväisiltä. Elamonjärven laavu oli pieni, mutta sievä, ja laavulta avautui kaunis näkymä järvelle. Puuvajassa oli kosteita puita, mutta onneksi oltiin varauduttu muutamalla omalla puulla, jotta saataisiin tulet nopeasti syttymään. Nuotion kanssa sai kuitenkin aikansa kinastella, niin kosteaa oli ollut viime päivinä. Hangessa tarpoessa oli tullut hiki ja pysähtyessä tuli nopeasti kylmä. Koirille BOTit päälle ja itse lämmittelemään nuotion loimuun. Kahvi, eväsleivät, nuotiolla paistetut makkarat ja pari palaa suklaata maistuivat taivaallisilta. Koda sai maistella kuivattua ankkaa ja annoin sille myös loput makkarasta. Koirien voimat taisivat palautua nopeammin kuin omistajiensa ja pian ne taas painivat ja taistelivat kepistä.



Kello tuli jo puoli kolme, kun päästiin jatkamaan matkaa laavulta. Katsottiin karttaa ja yksimielisesti päätettiin, että loppumatkasta oikaistaan tietä pitkin autolle. Paluumatkalla siis metsässä rämpimistä oli luvassa vielä kolmen kilometrin verran ja sen jälkeen vielä kilometrin verran tietä pitkin autolle. Tauon jälkeen askel oli taas keveämpi, maha ei enää huutanut tyhjyyttään ja koiratkin kulkivat taas huomattavasti reippaammin. Lamminsuolla oli paikoin melko märkää, viikon aikana olleet plussakelit näkyivät vielä maastossa ja pitkospuita oli hankalat erottaa lumen alta. Lamminsuon loppupuolella vastaan tuli pariskunta suoraa kurkkua huutavan saksanpaimenkoiran kanssa ja heidän itsepintaisesti pysyessä polulla paikallaan, jouduttiin väistämään umpihankeen suolle. Kengät olivat täynnä märkää lunta, mutta onneksi matkaa autolle ei enää ollut kauheasti. 

Vaikka viimeinen metsäpätkä tauon jälkeen tuntuikin paljon helpommalta, oltiin molemmat erittäin onnellisia, kun päästiin autotielle. Varsinainen reitti olisi siis ylittänyt autotien ja kulkenut vielä parin kilometrin verran metsässä. Matkassa ei siis tietä pitkin oikaistaessa säästetty kuin kilometri, mutta ajallisesti varmaankin puolisen tuntia. Kello oli melkein neljä, kun päästiin takaisin Rajalan kämpälle. Noin kymmenen kilometriä ja viisi ja puoli tuntia lumessa tarpomista oli väsyttänyt niin koirat kuin omistajatkin ja automatka takaisin Tampereella sujui melko uneliaissa tunnelmissa. Kodan tajusin kevyesti venyttää ja hieroa illalla, mutta oma kroppa jäi tyypilliseen tapaan huoltamatta ja yöksi jouduinkin vetämään kompressiosukat jalkaan ja laittamaan lämmitetyn kauratyynyn sängyn jalkopäähän, kun sääriä, pohkeita ja nilkkoja pakotti niin kovasti.



Rankka, mutta mukava retkipäivä! Ja seuraava tietysti jo suunnitteilla!

Kiira & Koda

Tokosta toinen ALO1 ja 3. sija

Lauantaina startattiin meidän kolmannessa tokokokeessa, edelleen alokasluokassa. Tällä kertaa koe oli Tampereella Tamskin hallilla ja tuomarina oli Vesa Kallio. Alokasluokka oli laitettu kokeiden viimeiseksi luokaksi ja merkattu alkavaksi puoli neljältä. Koska samaan aikaan hallilla oli käynnissä myös rally-tokokokeet, ajattelin, että hälinää on paljon ja on kannattavaa mennä Kodan kanssa ajoissa paikalle rauhoittumaan. Oltiinkin Tamskilla jo noin varttia yli kaksi, mutta lopulta kokeen ollessa reilun tunnin myöhässä, tulikin odottelua aivan liikaa, etenkin kun paikkamakuut olivat vielä kokeen lopuksi.

Ajattelin jo aamulla ennen kokeeseen lähtöä, ettei tästä taida tulla mitään. Koda oli ollut edellisen viikon aika keskittymiskyvytön haahuilija, ruoka ei maistunut ja kaikki treenit olivat menneet enemmän tai vähemmän pieleen juoksuisten narttujen takia. Meidän yläkerran naapurin nartulla on ollut juoksut, Koda on ollut levoton, vinkunut ja läähättänyt kotona ja kaksi viikkoa käynyt ruokakupilla vain nyrpistämässä nokkaansa. Lisäksi hallivuoroilla on sattunut just ennen meitä olemaan juoksunarttuja (mm. veripisaroita hallin matolla), joten aikalailla vaatimattomilla harjoituksilla mentiin koetta edeltänyt viikko.



Noin kolmen tunnin hallilla odottelun jälkeen oli kuitenkin meidän yksilösuorituksen vuoro. Ennen kehään lähtöä hetsaaminen onnistui huonosti, Koda innostui liikaa vieressä seisovasta kaveristani, eikä sen keskittyminen ollut yhtään muhun päin. Aloitettiin seuruulla ja täytyy sanoa, etten ole Kodalta noin surkeata seuruuta nähnyt ehkä vuoteen. Kontakti tipahteli, tai ei vain tipahdellut, vaan isoja pätkiä ihan vaan puuttui, käännöksissä oltiin myöhässä ja vire oli huono. Loppua kohden suoritus ehkä vähän parani. Pisteiksi lopulta ansaitusti vain 7,5.

Seuraavana tuttuun tapaan vuorossa liikkeestä maahanmeno. Tässä jo paljon parempi seuruu, maahanmeno edelleen hieman "kerien", Koda jää tavallaan tässä kontaktiin kiinni ja menee muutaman askelen aikana ensin matalammaksi ja sitten vasta maahan. No eipä tätä ole nyt erityisesti treenattu, eli ei ihmekään, että samalla tyylillä jatkuu kuin aiemminkin. Liikkeestä maahanmenosta pisteitä 9.

Jatkettiin luoksetulolla. Koda jäi odottamaan hienosti ja keskittyneesti, luoksetulo nopea, mutta edessä vino ja sivulla vino. Mun täytyy tosiaan tähän nyt alkaa panostaa, en ole jaksanut näitä pieniä yksityiskohtia viilailla tarpeeksi, ja sen huomaa. Luoksetulosta pisteitä 8,5.

Luoksetulon jälkeen samalla paikalla kapulan pito. Edellisen kokeen täyden kympin kapulan pidon jälkeen tämä oli kyllä järkytys. Toisaalta Koda on nyt treeneissäkin mälvännyt kapulaa tavallista enemmän, mutta kokeen pito oli kyllä pohjanoteeraus. Ensinnäkin se jotenkin perusasennosta käännähti hieman lonkalle ja istuipa siis koko kapulan pidon ihan kierossa. Kapulan se nappasi kyllä muistaakseni ihan reippaasti suuhun, mutta järkyttävää kapulan pyörittelyä, hyvä ettei koko kapula tipahtanut suusta. Täytyy käydä sen hampaat läpi, ettei missään vain ole kipua, kun näin yhtäkkiä muuttunut huomattavasti huonommaksi. Kapulan pidosta pisteitä 6.

Samalta paikalta jatkettiin kaukokäskyihin. Maahanmennessä käännähti taas koetilanteille tyypillisesti ihan pienesti vasemmalle lonkalle. Nousi kuitenkin suht reippaasti ensimmäisellä käskyllä istumaan ja korjasi siinä asentonsa suoraksi, mutta toki tuo lievä lonkka-asento hidasti hieman istumaan nousua. Toinen maahanmeno aika tyypillistä Kodaa. Hieman hidas perusasento. En tiedä, miten mä koetilanteissa eri tavalla käskytän tai elehdin, kun Koda vaikuttaa hieman epävarmalta käskyistä ja tekee tavallista hitaammin. Pisteitä kaukokäskyistä kuitenkin 9.

Kaukokäskyjen jälkeen oli jäljellä yksilöliikkeistä enää estehyppy. Reipas hyppy, ihanan suoraan istui eteen, perusasento hieman vino. Pitäisi varmaan ihan tosissaan alkaa harkita sitä perusasentoon siirtymistä mun oikean puolen kautta. Tuo vasemman kautta kääntyminen tuntuu olevan ehkä vähän turhan ahdasta Kodalle. Estehypystä pisteitä myös 9.

Yksilöliikkeiden jälkeen laskeskelin meidän saamia pisteitä yhteen ja yritin pohtia, mitä pitäisi saada paikkiksesta ja kokonaisvaikutelmasta, että pisteet riittäisi ykköstulokseen. Alkoi jännittää ja hermostuttaa. Käytin Kodan ulkona pissalla, en uskaltanut lähteä kovin kauas, todella vaikea oli jännittyneenä arvioida ajankulua. Paikkis päästiin aloittamaan ehkä kuuden maissa, tässä vaiheessa siis noin neljä tuntia oli hallilla vietetty ja se näkyi koirasta. Ensimmäiset ehkä 30 sekuntia Koda keskittyi muhun, mutta sitten vieressä olevat koirat vähän tuijottivat sitä ja haistelivat maata, ja pian Kodakin intoutui hieman haistelemaan. Paikkamakuusta pisteitä 8.

Kokonaisvaikutelmasta saatiin mun mielestä yllättävän korkeat pisteet, jopa 9. Kodan vire oli kuitenkin kokeessa mun mielestä harvinaisen surkea. Olihan se osin iloinen oma itsensä, mutta keskittymiskyky kuin kultakalalla, seuruun surkea kontakti ja kaikkea muuta. Heti paikkiksesta päästyäni laskin pisteitä yhteen, 164. Juuri riittäisi toiseen ykköstulokseen. Hassua, tismalleen samat yhteispisteet kuin edellisestä kokeesta, joka tuntui menevän tuhat kertaa paremmin, toki silloin liikkeestä maahanmeno meni kokonaan nollille.

Lopulta palkintojen jaossa koettiin suuri yllätys, kun yllettiin huonosta suorituksesta huolimatta Kodan kanssa palkintopallille kolmannelle sijalle. Koda tunki onnellisena heti päänsä palkintopussiin, varasti palkintolelunsa ja sijoittuneista napattujen kuvien jälkeen juoksi onnellisena lelu suussa ympyrää.



Ehkä me nyt kuitenkin se yksi alokkaan koe vielä jostakin keksitään ja yritetään saada Kodalle se tokon ensimmäinen koulari ennen avoimeen luokkaan siirtymistä!


Kiira & Koda

lauantai 27. tammikuuta 2018

Hyppytekniikkaa - takaosa aktiiviseksi

Perjantaina käytiin Ylöjärven Tähtitekniikalla hyppytekniikan yksärillä Maiju Parviaisen koulutettavana. Koska Koda ei ole aksakoira, sen kanssa aika vähän on mitään hyppyjuttuja treenailtu. Toki se suht luontevasti metsässä kaatuneiden puiden ja ojien yli hyppii, ja mitä nyt tokoa varten on tullut yksittäistä hyppyä treenattua. Meillä on kuitenkin tavoitteet pk-puolelle, joten sitä hyppyä on tulossa jatkossa ohjelmaan reilusti lisää. Kodallahan tosiaan kesällä luustokuvissa todettiin lievä spondyloosin alku rintarangan yhdessä nikamavälissä, joka tosin Kennelliitosta lausuttiin nollana. Tämän huomioiden haluan Kodalle kuitenkin varmasti oikean hyppytekniikan ennen kuin alan mistään metrin hypystä edes haaveilemaan, (vääränlainen) laskeutuminen hypystä kuitenkin tömähtää juuri etuosalle ja saattaa rasittaa rankaa myös tästä spondyloosi -kohdasta.




Aloitettiin yksäri perussarjalla, eli viisi matalaa estettä kuuden jalanmitan päässä toisistaan ja palkka alas viimeisen esteen jälkeen. Koda kiihdytti vauhtia joka kierroksella ja tehtiin väliin muutama sarja, jossa palkkapurkki olikin jo ennen toisiksi viimeistä estettä ja Koda joutui kokoamaan kroppansa eri tavalla. Perussarjan jälkeen analysoitiin videolta vähän Kodan tekniikkaa, vielä ei lähde paino tarpeeksi siirtymään taakse ja sen vuoksi laskeutuminen hieman turhan paljon tömähtää. Koiran kropan kannalta ideaalein tapa olisi siis hypätä niin, että paino siirtyy ennen ponnistusvaihessa takaosalle, tosin jos ymmärsin kouluttajan puheet oikein, koirille luonnollisempi tapa olisi hypätä hieman väärin, eli paino nimenomaan enemmän etuosalla. 

Seuraavaksi lisättiin perussarjaan lisärimat, toinen puoli rimasta kiinni telineessä ja toinen alhaalla hieman kauempana telineestä (katsokaa videolta, en osaa selittää :D). Tämän tarkoituksena oli, että Koda joutuisi ponnistamaan kauempaa, joutuisi kokoamaan kroppansa joka hypyn välissä ja näin paino pakotettaisiin siirtymään taaemmas. Selvästi auttoi, Kodan vauhti hidastui ja ponnistuspiste oli lähempänä oikeaa kohtaa. 

Perussarjan jälkeen tehtiin treeniä, jonka nimi saattaisi olla set point. Kaksi estettä, matala noin 15 cm este ja kuuden jalanmitan päässä okseri, jota korotetaan joka hypyn jälkeen ja lopulta lasketaan takaisin alas, jotta koira saa viimeisenä onnistumisen tunteen. Ideana ymmärtääkseni oli hieman katsoa Kodan ponnistusvoimaa, miten se hahmottaa esteen korkeutta, ja tietysti myös sitä itse tekniikkaa, siirtyykö paino taakse, ponnistaako tasaisesti molemmilla takajaloilla, pysyykö pää alhaalla jne.

50 cm okseri meni kauniisti, katsottiin se useamman kerran videolta hidastettuna, Koda siirsi painon hienosti taakse ennen ponnistusta ja pää pysyi melko hyvin alhaalla. Koda hypätessään vetää takajalat rungon alle, mitä pk-piireissä tunnutaan pitävän vääränä tapana hypätä, mutta kouluttaja totesi tän olevan aika koirakohtaista. Koirat vetävät takajalat rungon alle suojatakseen vatsansa ja sisäelimensä, jos hyppy ei kannakaan ja putoavat esteen päälle. Joillakin on enemmän itsesuojeluvaistoa kuin toisilla, mutta ainakaan tämän kouluttajan mukaan kumpikaan tapa ei ole varsinaisesti väärä. Tietysti pk-estettä ajatellen koira joutuu ponnistamaan hieman korkeammalle, jos ne takajalat ovat siellä rungon alla, plus on suurempi riski, että koira ponnistaa uudelleen esteen päältä.


Seuraavaksi okseri nostettiin 60 cm ja tässä vaiheessa alkoi näkyä Kodasta jo väsymys. Kouluttaja tosin sanoi, ettei voi tämän perusteella sanoa, onko kyseessä vain pitkän ja uudenlaisen treenin tuoma uuvahdus vai oliko tämä este muutenkin jo hieman korkea. Koda ei siirtänyt enää painoaan tarpeeksi taakse, hipaisi hypyssä rimaa ja pää nousi ennenaikaisesti ylös. Tehtiin vielä pari matalampaa hyppyä, jotta Kodalle jäisi mielikuva, että kyllä tää onkin helppoa.

Kouluttaja sanoi, että töitä Kodan hyppytekniikassa vielä riittää, mutta ollenkaan toivoton tapaus se ei ole. Kouluttaja myös kopeloi Kodan ja totesi rakenteen olevan ihan hyvä hyppäämiseen. Koda on myös collieksi ihan inasen suora edestä, ainakin vielä toistaiseksi, mutta kouluttajan mukaan hyppäämistä ajatellen etukulmaukset ovat ihan hyvät, ei siis lisästressiä siitä, että etuosan suoruus rasittaisi rankaa. Saatiin tehtäväksi treenata yhä enemmän takapään käyttöä, mihin ollaan kyllä viime aikoina paljon keskityttykin, jotta Koda alkaisi hypätessäkin ottaa paremmin niitä takapään lihaksia mukaan ja keventäisi näin etuosan rasitusta. Kaiken kaikkiaan ihan älyttömän opettavainen ja antoisa reilu puolituntinen hyppytekniikan parissa!


Kiira & Koda    

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

"Sä varmaan harjaat sitä monta tuntia päivässä!"

Multa melko usein kysytään, kuinka paljon Kodan turkin hoitamiseen menee aikaa, kuinka usein pesen sitä, kuinka paljon siitä lähtee karvaa, miten pitkä karva pysyy puhtaana... Ja yleisin olettamus tuntuu olevan, että pesen, harjaan ja puunaan koiraani useita tunteja viikossa. Ja pitkäkarvaisen koiran kanssahan ei voi missään nimessä esimerkiksi sekä harrastaa uintia että käydä näyttelyissä, eihän sen karva sellaista kestä. Koska tämä ei ole lähelläkään totuutta, ajattelin tehdä yhteenvedon siitä, miten Kodan ulkonäöllistä (ja samalla toki terveydellistäkin) puolta hoidetaan.

Totuus on melko yksinkertainen. Pyrin harjaamaan ja kampaamaan Kodaa noin kerran parissa viikossa reilun puolen tunnin ajan, yleensä samalla kun katselen telkkaria. Myönnettäköön kuitenkin, että usein harjausvälit venyvät yli kuukaudenkin pituisiksi, mutta turkin kunnossa harjausvälin pitenemistä ei juuri huomaa. Karvaa ei juurikaan irtoa karvanlähdön ulkopuolella, tuntuu että jopa vähemmän kuin meidän Jepeltä ja turkki takkuuntuu lähinnä kainaloista, korvien takaa ja pannan kohdalta. Toki, jos koiran antaa juosta muutaman viikon vapaana metiköissä ja kuralätäköissä panta jatkuvasti kaulassa, ilman minkäänlaista turkinhoitoa, vaatii karva hetkellisesti suurempaa huomiota. Lisäksi aina kesää kohti mentäessä pyrin kampaamaan pohjavillaa auki useamminkin, jotta kaikki irtoamaisillaan oleva pohjavilla varmasti irtoaisi, Kodan olo kesähelteillä helpottuisi ja uusi, kaunis karva pääsisi vapaasti kasvamaan.



Kodaa on pesty melko tiheään tahtiin, viime talvena käytiin paljon uimalassa, jolloin altaaseen mentiin aina pesun kautta, lisäksi se pestään ennen näyttelyitä. Muutoin vähempikin kyllä riittäisi. Colliella oikeanlainen karva on englanninkielisen nimenkin (rough collie) mukaan karheaa ja siten pysyy melko hyvässä ja siistissä kunnossa ilman sen suurempaa puunaamista. Toki pitkä karva kuraantuu, mutta putsaantuu myös itsestään kuivuessaan, jos vain omistaja sietää hiekkakasoja eteisessään. Kura ja kaupungin saasteet näkyvät valkoisten osien harmaantumisena, mutta ei koira silti varsinaisesti likaiselta näytä. Ilman näyttelyitä ja uimista pesisin Kodan todennäköisesti kokonaan noin kolmesti vuodessa ja tassuja trimmaamisen yhteydessä ehkä kerran kahdessa kuukaudessa.

Tästä päästääkin hyvin trimmaamiseen. Collielta trimmataan yleisesti vain tassut ja korvakarvat. Tassuista siistitään etutassujen hapsut, lyhennellään hieman kinnerkarvoja tarvittaessa ja saksitaan tassukarvat sekä tassujen päältä että anturoiden välistä. Vaikka ei näyttelyissä kävisikään, helpottaa koiraa esimerkiksi talvella kovasti, ettei anturoiden välissä hirveästi ole karvaa, johon lumi pääsisi tarttumaan. Kotikoiralta (tai siis ei-näyttelykoiralta) mä varmaan leikkaisin etutassujen hapsuja ja takajalkojen pöksyjä reilusti lyhyemmiksi, niihin kun tarttuu milloin risuja ja milloin takiaisia. Ensi kesäksi myös hieman suunnittelen mahakarvojen reilua lyhentämistä, jotta koiran olo helteillä on mukavampaa.



trimmaus

trimmaus pitkäkarvainen collie


Kodan turkinhoito on suurimmaksi osaksi ihan rentouttavaa touhua, Koda on opetettu makoilemaan selällään mun jalkojen välissä trimmaamisen ajan ja köllöttelee siinä suht tyytyväisenä pitkiäkin aikoja, vain takatassujen pohjat kutisevat välillä ikävästi ja saavat Kodan hieman sätkimään... Tärkeintä siis opettaa koira jo pentuna rentoutumaan huoltotoimien yhteydessä, jolloin ei tälläisen karvakasankaan huoltaminen ole omistajalle hankalaa, ja puunaaminen on koirallekin vain mukavaa löhöilyä omistajan lähellä.



Karvamäärästä voisi päätellä turkin hoitamisen olevan todella paljon työläämpää, mitä se todellisuudessa onkaan. Mahdollisia näyttelypuunaamisia lukuunottamatta mulla menee kuukaudessa ehkä tunti tai enintään kaksi Kodan turkin hoitamiseen. Ei yhtään mahdotonta, vai mitä? 


Kiira & Koda

tiistai 16. tammikuuta 2018

Viikon treenikoonti

Paluu arkeen, paluu treenirutiineihin ja paluu treenirutiinien rikkomiseen, tai ainakin sen yrittämiseen. Viime viikko meni opiskeluihin orientoituessa ja valitettavasti treenisuunnitelmat siinä sivussa kärsi. Jos ei ole kunnollista suunnitelmaa, mulla on paha tapa tehdä vähän kaikkea ja laajoja kokonaisuuksia ilman mitään päämäärää, ja lopulta treeneistä ei juuri hyötyä olekaan, vaikka koiralla varmaan ihan hauskaa onkin. Onneksi on sentään viikottainen Jalosen Mikan tokovalkku, on edes yksi treeni, missä hiotaan niitä pienempiä palasia ja katsotaan, että palkkauksessa on edes joku järki.

Viikon aikana on kuitenkin muutamia selkeytyksiä tehty treenisuunnitelmiin ja eiliset treenit olivat jo jossain mielessä tolkullisemmat. Viikon aikana ollaan keskitytty erityisesti peruutuksiin, ruutuun, merkin kiertoon ja tunnariin. Jääviin pitäisi keskittyä myös isolla energialla, samoin kaukojen vaihtonopeuteen ja istu-seiso-istu -vaihtojen alkeisiin, mutta niiden treenaamiseen ei tunnu ohjaajalta löytyvän intoa...



Koda osaa kyllä peruuttaa, mutta ollaan opeteltu se vähän sellaisena höpöhöpö -liikkeenä jo pentuna, ja sille tasolle se on jäänyt. Koda siis käskystä peruuttaa askelen tai kaksi ja jää odottamaan lisäohjeita. Lisäksi peruuttaminen tapahtuu usein aivan vinoon. Peruutusten avuksi otettiin käyttöön takajalkatargetti. Ideana opettaa koira peruuttamaan suoraan niin kauan, kunnes alusta tulee vastaan. Alustana olen käyttänyt kirjaa tai vastaavan korkuista, tuntumaltaan matosta selvästi erottuvaa alustaa. Koda on tajunnut alustan ihan hyvin ja tavoittelee sitä takajaloillaan, mutta vielä liikerata helposti kulkee hieman vinoon, takajalat steppaa alustaa alle hakiessaan ja muutaman askelen jälkeen Koda jää odottamaan lisäkäskyä. Tarkoitus olisi saada peruutus ohjaajan edessä sujuvaksi ja suoraksi, ja yleistää sitten seuraamisen yhteydessä tapahtuvaan peruutukseen samoin takajalkatargettia apuna käyttäen. Etenkin seuraamisen yhteydessä Koda kaartaa peruuttaessaan heti toisella askeleella voimakkaasti vasempaan.



Merkin kierrossa jatketaan kuuntelu- ja erottelutreenejä - kapuloita maahan häiritsemään, ruutu kiertotörpön viereen, leluja matkan varrelle, ennen käskyä kapulan heitto jne. Toistaiseksi Koda reagoi näihin häiriöihin, etenkin kapuloihin, tosi vahvasti ja mieluusti karkaisi noutamaan kapulaa. Tähänkin jatkossa tarvitaan apparia estämään kapulalle juoksu ja siitä palkkautuminen. Itse kierto sujuu jo hyvin, tosin olen liiaksi kehunut Kodaa samassa kohdassa, jolloin paluuvauhti ilman kehua on hieman ruvennut kärsimään.

Ruudussa palattiin, kuten jo aiemmin vähän ennustelinkin, takaisin kosketusalustaan. Pari päivää peruutusta alustalle treenattuamme Koda tarjosi ruudussakin alustalle takajalkoja. Alkuun korjasin etujalat alustalle, mutta sinnikkäästi Koda kiepautti takajalkansa sinne ja mietin, onko sillä nyt niin väliä kummat jalat siellä alustalla on? Jos jollain lukijalla on tästä mielipide, kuulisin sen erittäin mielelläni! Lisäksi olen nyt laittanut palkkapurkin/lelun apparin kanssa odottamaan ruutunauhan taakse, jotta Kodan ajatus olisi jatkossa ennemmin ruudun taka- kuin eturajalle.



Syksyn tokovalkussa muutamia harjoituksia tehtiin tunnistusnoudon edistämiseksi, mutta Koda ei ymmärtänyt näiden perusteella vielä yhtään, mitä siltä haluttiin. Se suoritti kyllä, mutta ajattelin tehtävän olevan vaan puukapuloiden etsiminen. Joululomalla alettiin sitten vanhempieni luona tosissaan työstämään tunnaria ja hetken erilaisia tekniikoita mietittyäni päädyin tulitikku -tyyliin. Eli ensin opetetaan ohjaajan hajuisen tulitikun (sytytyspää toki katkaistuna) etsiminen. Nose Workia treenanneelta Kodalta tämän oppiminen kävi nopeasti ja aloin lisätä hajuttomia tunnarikapuloita häiriöksi. Edistystä tapahtui tosi nopeasti ja pian jo vaihdettiinkin oikea tunnarikapula tulitikun tilalle. Ollaan treenattu myös niin, että hajuttomat kapulat ovat esillä ja oma kapula piilotettuna esimerkiksi peiton sisälle tai maton reunan alle.

Nyt ollaan siinä tilanteessa, että kaksi kertaa hallissa ollaan treenattu liikkuroitua tunnaria, molemmilla kerroilla häiriökapulat siis hajustettu liikkurilla ja sillä ei ole ollut mitään vaikutusta Kodan työskentelyyn. Oikean kapulan etsiminen sujuu treenimäärään nähden upeasti, nyt vain varmuutta tunnarikapulan pitoon ja palautukseen.




Videopätkiin otan taas ilolla vastaan kommenttia! Ja etenkin tuosta ruudun takajalkatargetista kaipaisin mielipiteitä :)

Jospa seuraavan kerran kirjoittelisin noista tällä hetkellä vastenmielisiltä tuntuvista liikkeistä, jäävistä, kaukoista ja osin myös paikkamakuusta /-istumisesta.


Kiira & Koda

maanantai 15. tammikuuta 2018

Isojärven Kansallispuisto

Täytin vuosia tuossa viikko takaperin ja ehkä pienessä ikäkriisissä asetin itselleni tavoitteen retkeillä kaikissa Suomen kansallispuistoissa, ennen kuin täytän kolmekymmentä. Aluksi suunnittelin, että haluan yöpyä kaikissa, mutta se olis kyllä liian korkealle asetettu tavoite, joten tyydytään myös päiväretkiin. Kesälle tietty jo alustavasti suunnitteilla montakin retkeä, mutta pitihän sitä määrätietoisena ihmisenä heti, nyt, samantien ottaa askel kohti päämäärää ja lauantaina lähdettiinkin Ilonan ja Hennun ja meidän colliepoikien kanssa Isojärven kansallispuistoon päiväretkelle.

Lähdettiin Heretyn kämpältä yhdentoista maissa liikkeelle tarkoituksena kiertää noin seitsemän kilometrin pituinen Kuorejärven reitti. Heretyn parkkipaikalla oli meidän autojen lisäksi muutama auto parkissa, mutta vain yksi pariskunta päivän aikana tuli poluilla vastaan. Heretyn kämpältä lähdettiin kulkemaan reittiä myötäpäivään ja ylitettiin alkumatkasta Kannuslahden silta, johon täytyi pysähtyä ihailemaan kauniin lumista maisemaa ja nappaamaan muutama valokuva. Joukon nuorimmainen, yhdeksän kuukauden ikäinen Nova ei malttanut vielä alkumatkasta poseerata kuvissa, joten kesäkaverit Halti ja Koda saivat edustaa kahdestaan.



Vaikka opastekylttejä oli jokaisessa risteyksessä, onnistuttiin jotenkin jutellessa ohittamaan Kuorejärven suuntaan kääntyvä polku ja jatkettiin ehkä vajaan parin kilometrin verran Lortikan suuntaan. Todennäköisesti oltiin Kaakkolammin kohdalla, kun tajuttiin kävelleemme harhaan ja käännyttiin takaisin. Lunta kansallispuistossa oli kiitettävästi, mutta polut olivat tehokkaasti tallautuneet ja pääsivät koirat kapealla uralla toistensa ohikin ongelmitta. Reitti Heretyltä Lortikkaan päin oli helppokulkuista, vaikka paikoin tamppaantunut lumi olikin liukasta.

Kuorejärvelle opastavan risteyksen jälkeen reitti kuitenkin muuttui selvästi vaikeakulkuisemmaksi. Polku vuoroin nousi korkealle mäelle, josta avautui kaunis näkymä Kuorejärvelle, ja vuoroin laski alas rantaviivaan. Laskut olivat paikoin jyrkkiä ja pakkaantunut lumi oli liukas jalkojen alla. Koirista, ainakin nuorimmaisesta, ja myös meistä ihmisistä alkoi jo hieman näkyä tauon tarve, ja huokaistiinkin kaikki helpotuksesta, kun monen nousun ja laskun jälkeen Kuorejärven laavu ja nuotiopaikka avautui edessämme.

Laavu oli kauniilla paikalla ja eväitä syödessämme saatiin ihailla lumista järvimaisemaa. Koda opetteli taukokäytöstä tulevia, pidempiä retkiä ja kesän vaelluksia varten, ja oikeastaan koko tauon ajan makoili laavussa. Halti ja Nova riehaantuivat taukopaikalla pieneen leikkiin, ja se toi jo vähän haastetta Kodan taukoilulle. Ilona oli kantanut pieniä polttopuita repussaan ja kuivien puiden ansiosta nuotio saatiin nopeasti syttymään. Nautittiin eväsleivät, makkarat ja kaakaot kaikessa rauhassa koirien nautiskellessa kanafileitä.



Nuotion sammuttua jatkettiin matkaa kohti Latokuusikkoa. Kuorejärven laavun jälkeen polku tuntui taas helpottavan, liekö osasyynä myös lyhyt lepohetki. Latokuusikkoa kohti mennessä ylitettiin muutamia pienien ojien yli meneviä siltoja ja kuljettiin lumisilla pitkospuilla. Latokuusikossa kapea tie oli muuttunut vettä virtaavaksi, puoliksi jäätyneeksi puroksi, ilmeisesti joka kesä Latokuusikon reitit muuttuvat ja tulvivat eri tavoin majavien rakentaessa patojaan. Latokuusikon jälkeen jatkettiin kohti Heretyn kämppää ja hämärä alkoikin jo viimeisen kilometrin aikana laskeutua metsään. Heretyn kämpällä Koda ja Halti innostuivat vielä juoksemaan kilpaa, kun porukan nuorimmainen pisti heti pysähdyttyämme maate.

Lopulta matkaa kertyi arviolta reilun kymmenen kilometrin verran ja aikaa taukoineen kului lähes viisi tuntia. Nuoret urokset tulivat loistavasti toimeen keskenään, Nova mallioppi isommiltaan ja Koda oli edelleen yhtä rakastunut Haltiin kuin kesällä. Retken myötä myös yksi kansallispuisto kuitattu listalta, enää 34 jäljellä!




Kiira & Koda

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Rally-tokon avossa sijoituksilla

Tänään avattiin Ylöjärven Koirakoutsiareenalla tämän vuoden koekausi (olihan tosta edellisestä kokeesta tosiaan jo yli viikko) ja samalla tuli avatuksi myös rally-tokon avoin luokka. Ilmoitin Kodan kokeeseen hetken mielijohteesta, ajattelin, että lähikoe ja meille tuttu halli auttaisivat, vaikka avoimen luokan liikkeet ovat muuten oikeastaan lähinnä tokopohjan varassa.

Aamupäivällä mikään ei enteillyt hyvää koesuoritusta, olin nukkunut huonosti oman hammas-/yläleukasäryn (pe poistettu viisuri) vuoksi, aamulla niskat olivat jumissa huonosti nukutusta yöstä ja lievää pahoinvointiakin niskasärkyyn liittyen alkoi puolilta päivin esiintyä. Lisäksi Kodakin nukkui huonosti, sillä oli aamuneljältä joku ihmeellinen närästyskohtaus ja tunki mun viereen kertomaan epämukavasta olostaan. Aamulla käytiin vielä hallivuorolla harjoittelemassa hyppyjä pk-tottista varten ja Koda oli aika vallaton parin lepopäivän aikana keräämän energiansa kanssa.

Avoimen luokan rataantutustuminen oli merkattu alkavasti hieman ennen kahta ja oltiin paikalla puolta tuntia aiemmin. Mun onneksi voittajaluokka oli alkanut puolisen tuntia myöhässä ja ehdin ilmoittautumisen jälkeen vielä poistua paikalta ja käydä nopeasti apteekissa ostamassa särkylääkettä päänsäryn yhä yltyessä. Koda ei onneksi näin tutussa hallissa tarvinnut oikeastaan yhtään valmisteluaikaa ja oli hienosti kuulolla ja kontaktissa heti, eikä edes reagoinut muiden rähinöihin mitenkään. Hieman liikaa energiaa sillä edelleen oli ja äänteli herkästi.

Vastoinkäymiset eivät kuitenkaan loppuneet tähän. Koepaikalla särkylääkkeet naamaan vetästyäni tajusin, ettei mulla ole Kodalle kuin ketjupanta mukana, mikä ei siis ole rally-tokon sääntöjen mukainen panta. Onneksi paikalla oli useampikin tuttu ja kyselemällä löytyi sopiva rally-tokokyltein kuvioitu panta karvakasallekin, pannan oikea omistaja olikin jo käynyt nappaamassa palkintosijoituksen mestariluokasta, eli hippunen onnea taisi tulla lainapannan mukana meillekin.



Meidän vuoro oli neljäntenä ja rata oli melko haastava, lähes kaikki uudet kyltit mukana, niin hyppy, houkutus kuin pyörähdyskin, lisäksi kaksi eteen siirtymistä ja vaikeita käännöksiä. Haasteita oli monella hieman ahtaasti asetetussa hypyssä, jonka jälkeen heti liikkeestä maahanmeno. Valitettavasti meidän rata ei tullut videolle, koepäivän muu sähellys vei liikaa huomiota, enkä tajunnut pyytää ketään kuvaamaan. Itsekään en jännitykseltä radasta kauheasti muista, mutta koira tuntui hyvältä, vaikka pelkäsin sen olevan aivan liian innokas. Radan aikana Koda pari kertaa tippui kontaktista, mutta palasi uudella käskyllä heti matkaan. Muutamista vinoista perusasennoista olisin itse sitä rokottanut ja pyörähdyksessä pyörähti vasta toisella käskyllä, mutta kuitenkin hyvissä ajoin ennen seuraavaa kylttiä. Itsekään en mielestäni ollut aivan niin hätäinen kuin aiemmin, vaikka meidän rata taisi siltikin olla avoimen luokan nopeiten suoritettu...

Lopulta tuomari oli rokottanut kahdeksan pisteen (1 x 3p, 5 x 1 p) verran ohjaajan virheistä, mitä lie olenkaan sössinyt, ja yhden pisteen kontrollin puutteesta kyltin 13 kohdalla. Radan vaikeudesta kertoo, että vain kuusi koiraa seitsemästätoista sai lopulta hyväksytyn tuloksen. Lopulta pisteitä meille siis 91, mikä riitti lopulta jopa 2. sijalle asti. Maailman mahtavin Koda-Popi <3



Kiira & Koda