torstai 3. elokuuta 2017

Taukoa vaiko eikö?

Palattiin takaisin Etelä-Suomeen ja sitä myötä myös tutulle ja turvalliselle Primal Sense Farmille paimennustreeneihin. Parit viimeiset treenit Kuttukuussa menivät niin penkin alle, että suunnittelin Kodalle piiitkää taukoa koko paimennushommasta ja energian keskittämistä hetkeksi täysin muihin harrastuksiin. Koda oli siis viimeisissä treeneissä aivan lukossa, se seisoskeli lampaiden seassa ja tuijotti mua. Kun sitä yritti paimensauvalla ohjata, ei se väistänyt sauvaa yhtään, ei reagoinut käskyihin, ei kehuihin. Se ei tehnyt edes sijaistoimintoja, se ei tehnyt mitään.

Yllättävää kyllä, ihan hyvillä mielin lähdin kuitenkin torstaina treenaamaan PSF:lle. Liekö syynä ollut aurinkoinen ilma, vai se, että tykkään Mervistä kouluttajana tosi paljon ja Mervi on tässä vuoden aikana oppinut hyvin Kodan metkuja tuntemaan. Aloitettiin treenit peruskuljetuksilla laitumella noin kymmenpäisen lammaslauman kanssa. Ja Koda teki hirmuisen hyvin! Siis varmaan parasta Kodaa tähän mennessä. Se pysyi laumalla, teki aika oikeassa vireessä, eikä juurikaan hairahtunut haistelemaan tai maistelemaan kakkoja. Se reagoi hyvin mun käskyihin, kulki rauhassa lampaiden perässä, mutta reagoi silti melko nopeasti, jos joku meinasi lähteä karkuun.

Tehtiin yksi häkityskin, kun Koda oli niin hienosti. Häkityskin sujui yllättävän hyvin, eipä niitä olla juurikaan aiemmin tehty, Primal Sense Farmilla ei ehkä kertaakaan, ainakaan onnistuneesti. Yksi lammas karkasi pyöröaitauksen taakse häkitystilanteessa ja Kodalla oli vaikeuksia ymmärtää, että joku sinne muka karkasi. Muutamalla käskyllä se kuitenkin lähti kiertämään pyöröä ja sai viimeisenkin lampaan aitaukseen. Koda sai myös hakea lampaat takaisin aitauksesta ja hoiti homman lopulta ihan hienosti, vaikka alkuun meinasikin sännätä lauman keskelle.



Koda aloitti toisenkin kierroksen hyvin. Tehtiin jopa vahingossa pienen pieni pätkä poispäin ajoa ja Koda kuunteli hienosti ohjeita. Siirryttiin kuitenkin nopeasti takaisin peruskuljetukseen, ettei mene liian vaikeaksi ja koira taas vedä päätään lukkoon. Tehtiin paljon käännöksiä ja Koda sai useamman kerran itsenäisesti käydä hakemassa lampaat mulle lyhyen etäisyyden päästä. Kiertäminen myötäpäivään sujuu jo suht hyvin, mutta jostain syystä vastapäivään kiertämistä Kodan on vaikea hahmottaa ja helposti eksyy lammaslauman keskelle.

Olen hieman säikkynyt aina, kun Koda kiihdyttää vauhtia, koska viime kesänä liian herkillä lampailla se johti nopeasti jahtaamiseen. Kuttukuussa oltiin myös osin tilanteessa, ettei Koda uskalla kiihdyttää vauhtia ollenkaan, edes tilanteen sitä vaatiessa, koska olen siitä liian nopeasti kieltänyt. Nyt olikin ihana huomata, että Koda tarvittaessa taas kiihdyttää, mutta joko ymmärtää hidastaa itse tai reagoi mun rauhalliseen "rauha" -käskyyn, kun lauma on taas hallinnassa. Koda ei myöskään lamaantunut treeneissä kielloista tai pysäytyskäskyistä, vaan näistä tylsemmistä jutuista huolimatta sen mielenkiinto pysyi lampailla, eikä se juurikaan siirtynyt sijaistoiminnoille. Luulen, että tutumpi treeniympäristö toi itselle jonkinlaista rentoutta ja varmuutta ohjaamiseen sekä luottoa koiraan, jolloin Kodakin vapautui ja avasi vähän paimennuslukkojaan.


Täytyy nyt vakavasti pohtia, malttaako sitä taukoa sittenkään pitää...

Kiira & Koda

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! :)