sunnuntai 6. elokuuta 2017

Lajipohdintaa

Nyt kun Kodan terveystulokset ovat selvillä ja mitään radikaalia, harrastamista rajoittavaa ei toistaiseksi ainakaan Kodan luustossa ole, olen alkanut miettiä, mitä me todella halutaan harrastaa. Kaikkeahan tietty on kiva höntsäillä ja kokeilla, mutta että mitkä olisi ne meidän todelliset ykköslajit. Tavoite on Kodan kanssa kuitenkin harrastaa tavoitteellisesti, eikä tyytyä kokeilemaan kaikkea. JA kaikkeahan ei voi tavoitteellisesti harrastaa, joten on tullut päätöksien aika.

Kuvassa Kodan rintarankaa, nuolella merkittynä spondyloosin minimaalinen alku, ja lonkat.

Alusta asti mulla on ollut kiinnostusta pk-puolelle ja nimenomaan hakuun. En rehellisesti sanottuna edes tiedä, mistä tämä mun into ja kiinnostus on alunperin lähtenyt liikkeelle, mutta jostain syystä haku tuntui heti siitä luettuani omalta jutulta. Ja niinhän se on ollutkin. Huhtikuussa päästiin vihdoin starttaamaan laji, kun osallistuttiin TPKH:n hakuleirille. Vaikka leirillä rämmittiin pitkät päivät lumisessa maastossa, ei into laantunut, päinvastoin. Joensuussa päästiin kesän alusta heti mukaan collieporukan hakutreeneihin ja into on kasvanut treeni treeniltä. Koda tykkää ihan älyttömästi, sillä on kova maalimiesmotivaatio - ihmisrakas kun on, ilmaisuakin erikseen treenattu ja haukkua alkaa hieman jo löytyä. Myös esineruutua parilla viimeisellä kerralla treenattu ja siinä Koda ottaa upeasti pitkän nenänsä käyttöön. Haku tulee siis näillä näkymin olemaan meidän ykköslaji.

Pk-lajeissa kuitenkin mietityttää se tottispuoli, erityisesti se hyppy ja A-este. Vaikka Kodan selkä lausuttiinkin spondyloosin suhteen puhtaana, mietityttää mua lausunnon loppuun kirjoitettu "rajatapaus". Itsekin kuvissa pientä muutosta rintarangan nikamassa kyllä näen. Jos se spondyloosia on, saattaa se oireilla kivulla joskus pahastikin, jäykistää selkää ja kova kuormitus pahentaa tilannetta. Toisaalta muutoksen luuduttua sillaksi, ei sen enää koiraa pitäisi vaivata, ja toisilla spondyloosi ei oireile mitenkään. Muut nikamat kuitenkin olivat siistit, joten sinänsä yhtä nikamaväliä pahemmasta asiasta ei pitäisi olla kyse. Suunnitelmissa on kuitenkin kuvauttaa Kodan selkä uudelleen parin vuoden kuluttua, jotta näkee, onko tilanne johonkin suuntaan edennyt. Siihen asti treenataan syvät lihakset parhaaseen mahdolliseen kuntoon, harjoitellaan hyppytekniikkaa, liikutaan monipuolisesti, huolletaan lihaksistoa ja treenataan tottista muilta osin.


Kakkoslajina tulee todennäköisesti olemaan paimennus. Se tosin vaatii multa pitkää pinnaa, kehitys on toistaiseksi ainakin hidasta eikä kokeisiin heti olla menossa. Paimennus myös maksaa melko paljon ja matkat paimennustiloille ovat pitkiä, joten realistista varmastikin vain pari kertaa kuukaudessa päästä lampaille, joten mitään nopeaa kehitystä ei senkään puolesta voi odottaa. Paimennus kuitenkin kiehtoo mua ja olisi kyllä niin hienoa, jos Kodasta kunnollinen, jopa työhön kelpaava paimenkoira joskus kuoriutuisi. Ensimmäisellä ratakurssillamme käytiin ja niille aiotaan jatkossakin mennä, pidempiä, kokeenomaisia tehtäviä suorittaessa koira joutuu ajattelemaan paljon enemmän ja Koda oli kyllä ratakurssin jälkeen aivan loppu.

Näiden lisäksi harjoitellaan koetilanteita tokossa ja rallytokossa. Tavoitteena tokossa ehkä realistisesti TK2 -koulariin asti, sen pidemmälle ei varmaankaan aika riitä pk-lajeilta ja paimennukselta. Rallytokoa lähinnä höntsäillään omaksi iloksi, tasapainottamaan kroppaa ja helpottamaan omaa koejännitystä. RTK1 -koularin ajattelin tässä Kodalle hankkia ja mahdollisesti lajia jatkaa pidemmälle Kodan vanhetessa.

Vesipelastus meiltä jää todennäköisesti pois harrastuslistalta. Tämä kesä on mennyt treenien osalta aika kehnosti, kahdet treenit ollaan ehditty käydä, motivaatio on huono, laji ei tunnu oikein omalta, eikä Kodakaan siitä nauti kuten vaikkapa hausta tai tokoilusta. Luultavasti kuitenkin ensi kesänä yritetään oman ryhmän treeneihin silloin tällöin päästä höntsäilemään, uimaan ja pitämään jo opittuja asioita mielessä. Tällä treenitahdilla ei meillä kuitenkaan ole mitään asiaa kokeisiin, joten pidetään uinti nyt toistaiseksi vain hyvänä, erilaisena urheilumuotona.



Nose Workia ollaan myös kotona treenailtu ja joillakin yksittäisillä tunneilla ja kursseilla käyty, nyt tosin olen sen suhteen taas kovasti laiskistunut, eikä muutamaan kuukauteen olla mitään treenattu. Nose Work on mukavaa aivojumppaa Kodalle ja esimerkiksi joskus mun tai koiran sairastaessa hyvää, väsyttävää työskentelyä, joka ei vaadi koiralta liikkumista juurikaan. Pidetään Nose Work siis jatkossakin lähinnä aivojumppana ja nenänkäyttöharjoitteluna hakua varten, ja mietitään sitten seniori-iässä ehkä kokeita.

Myös näyttelykehissä meitä nähdään myös jatkossa, ainakin toistaiseksi. Ainakin siihen asti, että Kodasta tulee Suomen ja parin muun maan muotovalio, tai kunnes mulla menee hermo sertien metsästykseen... kumpi lie vastassa ensin.

Tälläistä pohdintaa tähän päivään, miltäs kuulostaa?


Kiira & Koda

4 kommenttia:

  1. Mun mielestä kuulostaa hyvältä. Hauskaa että hyvin samassa ikävaiheessa molemmat todettiin, että nyt riittää kokeilut ja nyt valitaan ne päälajit ja mitä harrastetaan tavoitteellisesti. :D Musta kuulostaa hyvältä ja realistiselta noi sun tavoitteet. Varsinkin, kun et tähtiä tavoittele ton tokon ja rallytokon kanssa, kun haluat panostaa hakuun ja paimennukseen. Ei pidä liikaa treenata, että sekä itsellä että koiralla säilyy mielenkiinto. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Uskon, että haussa ja paimennuksessa on meille tekemistä ihan riittävästi, ellei jo liikaakin. Haussakin kuitenkin itse henkilöhaun lisäksi esineruutu ja tottis treenattavana, ja paimennus nyt vie aikaa ja kärsivällisyyttä muuten vaan. Mut intoa on ja toivottavasti pysyykin! :)

      Poista
  2. Hyvältä kuulostaa teidän lajipohdinnat. Mä itse niin harrastaisin ihan kaikkea jos vaan vuorokaudessa olisi tunteja riittävästi ;) mutta koska näin ei ole niin pakko valita, ainakin jos kisaamaan asti haluaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nimenomaan, kun ei vaan pysty kaikkee mahollista enää pitää paletissa mukana :D Onneks on myös tollasia harrastuksia, joita voi jatkaa vaikka koiran ollessa jo seniori-iässä, esim vepe ja nose work!

      Poista

Kiitos kommentista! :)