keskiviikko 16. elokuuta 2017

Collieiden pk-leiri 12.-13.8.

Viikonloppu vierähti Keski-Suomessa Surkeenjärvellä collieiden palveluskoiraleirillä. Olin ilmottautunut Kodan kanssa molempina päivinä hakukoulutukseen. Ilmottautuminen alkoi toukokuussa ja silloin ei ollut vielä tietoa, että päästään kesän aikana hyvin hakua treenaamaan. Ilmottautumalla siis varmistin, että edes muutamia maastotreenejä kesän aikana tulee. Leirillä aloin miettimään, että tottiskoulutus olisi ollut toiselle päivälle myös mainio vaihtoehto, kouluttajana kun oli erittäin pätevä Susanna Korri.

hakukoira


Pitäydyttiin kuitenkin alkuperäisessä suunnitelmassa ja hakuiltiin molempina päivinä. Kouluttajana hakumetsässä oli Anni Rytkönen. Lauantaina kartoitettiin ensin juttelemalla koirakoiden taso ja toiveet päivän treeneistä. Kerroin, että ollaan aloitettu näkö- ja ääniavuin, Koda palkattu riehakkaalla leikillä ja erikseen ollaan treenattu haukkuilmaisua. Koda on kesän aikana hyvin tajunnut lähteä haukkumaan tilanteessa, jossa maalimies seisoo hieman jännittyneenä paikallaan, mielellään lelu kainalossa. Kodan haukku on yllättävän voimakas ja miehekäs, yleensä tuon ääntely kuulostaa hieman neitimäisemmältä. Kodalla on hyvä maalimiesmotivaatio, lähtö maalimiehelle on vauhdikas ja vaikka Koda arjessa on vähän neiti, hakumetsässä se hyppää sujuvasti risukasojen läpi ja menee yleensä suorinta reittiä maalimiehelle. Toistaiseksi Koda kuitenkin vielä etsii ensisijaisesti silmillään, joten siihen halusin parannusta leirillä, toki myös treeniä uudessa maastossa ja uusilla maalimiehillä.

Tallattiin rata melko vaikeaan maastoon, kaatuneita puita, isoja kiviä, risukkoja, jyrkkiä nousuja ja hyviä kuoppia piiloille. Kodalle aloitettiin pari ensimmäistä maalimiestä ääniavuin, jotta se saisi kiinni, että mitä ollaan tekemässä. Hyvin Koda ampaisi maalimiehille ja hetken puolivälissä pohdittuaan lähti nenällään etsimään ja löysi kaikki maalimiehet. Korkealle jyrkänteelle nousevalle piilolle Kodan joutui lähettää pari kertaa. Ensimmäisellä lähetyksellä Koda kääntyi määrätietoisesti hieman väärään suuntaan ja mun kutsuessa sitä takaisin mulkaisi mua ihmeissään, että mitäs siellä häiritset mun hommia. Kuitenkin palasi takaisin ja lähti toisellakin lähetyksellä aavistuksen samaan suuntaan vinoon, mutta kaarsi kuitenkin hyvin takaisin oikealle linjalle ja kapusi hyvin jyrkänteen reunalle.

Lauantaina oli melkein hellettä, 24 astetta ja aurinko paistoi, lisäksi kaikki piilot olivat aivan hakuradan rajalla ja juoksua tuli siten aika paljon. Lämmin ilma kävi nopeasti Kodan kunnolle ja se ei meinannut jaksaa maalimiehen löytäessään enää leikkiä. Osin kyllä luulen syynä olleen myös maalimiehet, joilla ei kaikilla ollut kokemusta maalimiehenä toimimisesta, eikä kaikilla edes koiran kanssa leikkimisestä. Koda kun on tottunut riehakkaisiin vetoleikkeihin, eikä oikein ymmärrä, jos sille vaan lelun viskaisee maahan. Vaikea maasto ja kuuma ilma olisivat vaatineet erityisen hyvän palkkaamisen.

Ennen lauantain toista kierrosta käytiin lounaalla ja Koda kävi järvessä viilentymässä. Uimisesta huolimatta toinen kierros meni aika väsyneissä tunnelmissa ja otettiin vain pari pistoa samoihin piiloihin kuin edellisellä kierroksella ja pari ilmaisuharjoitusta aivan keskilinjan vieressä.

Glenoak Enlightened


Sunnuntaina jatkettiin siitä, mihin lauantaina jäätiin. Kodan kanssa tehtiin hajun hakuja, jotta se lähtisi maalimiehelle alusta asti nenä auki. Samoin kuin Nose Workissa myös hakumetsässä Koda aika näkymättömästi haistelee eikä se hirveän selkeästi merkkaa, missä vaiheessa vainun saa.  Ensimmäisellä kierroksella maalimiehet eivät olleet tarpeeksi hyvin piilossa ja Koda ehtikin nähdä maalimiehet ennen kuin se selvästi merkkasi hajun. Myös turnausväsymys alkoi selvästi painaa. Lauantain ja sunnuntain välisen yön Koda joutui nukkumaan häkissä, kun samassa huoneessa oli kaksi muutakin koiraa. Huoneessa ilma lämpeni ja aamuyöstä lähtien Koda läähätti häkissä melko äänekkäästi, eikä varmastikaan saanut levättyä kunnolla.

Toisella kierroksella painotin, että maalimiesten pitää oikeasti olla piilossa. Vaikka käytäisiin metrin päässä hakemassa haju, Koda ei saisi nähdä heitä. Tokalla kierroksella Koda selvästi paremmin tajusi, mitä siltä haluttiin ja lähti innolla hakemaan hajua ja merkkasi selvemmin, milloin vainun sai. Näitä hajun hakuja jatketaan nyt sitten ja toivotaan, että pian Koda käyttää nenäänsä heti keskilinjalta lähtiessään. Ilmaisuharjoituksia jatketaan vielä erikseen tottiskentällä ja hakutreeneissä keskilinjan lähellä ilman varsinaista hakua, jotta saadaan Kodalle varmuutta ja kestoa haukkuun ennen kuin lisätään sitä itse etsimiseen. Lisäksi aion jatkossa harjoitella haukkua myös pyörälenkkien yhteydessä, jotta Koda jaksaa hakumetsässäkin haukkua vielä juoksemisenkin jälkeen.

collieiden palveluskoiraleiri


Kaiken kaikkiaan oikein mukava ja inspiroiva leiri, paljon tuli opittua, hyviä vinkkejä, uusia tuttavuuksia ja kivoja koiria. Ja mikä tärkeintä, luotto oman koiran taitoihin kasvoi ja sitä myötä myös treenimotivaatiota tuli rutkasti lisää. On toi Koda vaan niin ♥♥♥

Kiitos kaikille kanssaleireilijöille hyvästä fiiliksestä ja järjestäjille onnistuneesta leiristä, eikä edes oma nimikkomyrsky tullut riehumaan Keski-Suomeen asti...


Kiira & Koda

2 kommenttia:

  1. Omille koirilleni, jotka varsinkin ensimmäisen piston toisinaan tapaavat käydä vain innoissaan juoksemassa ja toisesta lähetyksestä alkaen on sitten vasta nenä mukana, on ollut hyödyksi, että joskus ensimmäinen maalimies on niin lähellä (pari kolme metriä) keskilinjaa, että tullessa koiran kanssa radan alkuun, koira jo haistaa sen. Näin niille on saatu nenää auki heti aloituspaikasta lähtien. Ja maalimiehen tosiaan pitää olla niin hyvässä paikassa hyvin piilossa, ettei sitä yhtään näy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei tämähän on hyvä ajatus! Pitääkin kokeilla. Kiitos vinkistä! :)

      Poista

Kiitos kommentista! :)