maanantai 21. elokuuta 2017

Askel kerrallaan paimenessa

Viikonloppuna käytiin molempina päivinä paimenessa, lauantaina tavallisilla treeneillä Seutulassa ja sunnuntaina Collieyhdistyksen Pirkanmaan alaosaston paimennuspäivässä Pukkilassa. Viimeksi, kun oltiin lampailla, Koda oli hyvin rauhallinen ja sijaistoiminnot alkoivat selvästi vähenemään. Välillä meno oli kuitenkin liiankin leppoisaa ja lampaita pääsi helposti Kodalta karkuun, kun sillä ei ole rohkeutta lähteä yksin karkureiden perään. Myös kaaret ovat ottaneet takapakkia. Näiden paimennusten jälkeen kuitenkin huomasin, että Kodalla on vatsa kipeä matolääkkeestä, kipu meni ajoittain sen verran pahaksi, ettei Koda suostunut pahimman krampin aikana kävelemään. Vatsaa hellästi silittäessäkin Koda veti selän kaarelle ja väisti kosketusta. Luultavasti vatsakipu häiritsi paimennusta ja meno oli suurilta osin kivun takia niin tahmeaa.


Viikonloppuna Koda oli selvästi jo pirteämpi ja iloinen oma itsensä, kun vatsakipu ei enää vaivannut. Lauantaina alotettiin pienellä laumalla kentällä. Koda teki hyvin, mutta yksi lammasmammoista tajusi, ettei Koda ole täysin hereillä, tai siis ettei Kodalla riitä rohkeus lähteä yhden yksittäisen karkurin perään, kun tästä on sitä aiemmin virheellisen tiukasti kielletty. Mamma käytti tätä kyllä törkeästi hyväkseen ja ampaisi heti tilaisuuden tullen eroon muusta laumasta, paraskin laumaeläin... Pari kertaa Koda kävi jälkikäteen korjaamassa tilanteen ja haki karkurin kannustuksen jälkeen takaisin muun lauman luokse. Pari häkitystäkin kokeiltiin tehdä ja pari jopa onnistuneesti, kun vain itse osasin ohjata koiraa oikein ja liikkua itse oikea-aikaisesti.

Toisella kierroksella Mervi ehdotti, että mennään treenaamaan toiseen aitaukseen eri lampaille, kun tämä yksi mamma nyt keksi karkailla. Toinen lauma olikin omassa kotiaitauksessaan helpompi paimennettava ja pääsin kehumaan Kodaa reilusti. Se on nyt jo selvästi paremmin kiinnittynyt laumaan, ei haahuile tai nappaile kakkaa jatkuvasti suuhunsa. Tehtiin tässäkin aitauksessa häkityksiä ja Koda hoiti homman tosi onnistuneesti, hieno jätkä!


Sunnuntaina paimennuspäivään kuului tiivis teoriaosuus, joka oli itselle hyvää kertausta lajin periaatteista ja taas uusi herätys siihen, miten vaikea laji tää paimennus oikeesti on, kun koiraa ei voi tähän varsinaisesti opettaa. Mervi kuvailee paimennusta myös agilityna, jossa esteet juoksevat karkuun, mutta ne on silti suoritettava tietyssä järjestyksessä. Lisäksi pitää huomioida se, että myös lampaat ovat eläimiä ja että niiden hyvinvointi tulee ensin, eipä tartte aksassa välittää, että esteeseen sattuisi tai että putki ahdistuisi.

Teoriaosuuden lisäksi sunnuntaina jokainen koirakko pääsi kolmesti lampaille. Koda oli ainoa, jolla oli hieman enemmän kokemusta paimennuksesta ja me saatiin siten tehdä hieman pidempiä pätkiä. Koda teki hyvällä maltilla, kuunteli ohjeita ja sijaistoimintoja oli todella vähän kahdella ekalla kierroksella. Kolmannella kierroksella alkoi väsymys selvästi painaa ja haahuilua oli paljon enemmän. Mitään varsinaisen hölmöähän Koda ei tee ja on kauheen kiltti lampaille, mutta se ajautuu todella lähelle lampaiden perää, mikä aiheuttaa sen, ettei se voi mitenkään hahmottaa koko laumaa ja helposti joku reunimmainen lammas lähtee silloin karkuteille.

Muutamia kertoja Koda kuitenkin osoitti sunnuntain aikana, että kyllä se osaa ne karkuritkin kotiin hoitaa, kunhan vain on sillä sopivalla etäisyydellä, että näkee laumasta irtautuvan lampaan. Se huomasi esimerkiksi pari kertaa laumasta jälkeen jääneen lampaan ilman, että mä tajusin mitään. Käskin sitä takaisin hommiin haahuilemasta, kunnes tajusin, että sehän oli ihan oikein hoitamassa yhtä yksinäistä takaisin laumaan. Kovasti kehuja näistä hetkistä!


Paimennuksen suhteen ei meille nyt sitten taukoa tulekaan, vaan uusi treenikortti on taskussa ja myös kovasti hinkua ratakursseille opettelemaan enemmän kokeenomaista treeniä. Itselle tämä paimennus kun on vielä niin uutta ja ihmeellistä, eikä ole oikeen käsitystä, mitä niissä kokeissa sitten koiralta vaaditaankaan. Ensisijaisesti nyt oma ohjaaminen vaatii keskittymistä ja parannusta, sanon käskyjä miten sattuu ja sekoitan koiraa... Mutta pikkuhiljaa, askel kerrallaan kohti pätevää paimenkoiraa ja paimenkoiran ohjaajaa.


Kiira & Koda

5 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! Taitava Koda :) kovasti ootte päässyt kehittymään! Meillä pitkä tauko takana ja lauantaina päästään taas moikkaamaan lampaita, jännittävää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä, hidastahan toi kehitys on ja nyt taas turhan pitkä tauko menossa, mut eteenpäin kuitenkin! Toivottavasti teillä meni lauantaina kivasti!

      Poista
  2. Hei! Saisiko toivoa postausaihetta? Opiskelet, asut yksin ja olet ilmeisen aktiivinen myös kaveriesi kanssa. ja sinulla tuli hankitta tähän tilanteeseen koira. MAhtava juttu! Minua kuitenkin kiinnostaisi lukea myös varjopuolia elämästä koiran kanssa yksin - ja vielä etenkin opiskelijana. Minä hetkinä tulee se fiilis että voisipa jäädä sohvalle, tai tuleeko tilanteita että joutuu valitsemaan mitä tekee ? ja paljonko on joutunut luopumaan, koska tietysti Koda menee esim. opiskelijaelämä-menojen edelle jos ei saa otettua mukaan / hoitajaa.

    Ei siis mitään negistelypostausta, itse vain koiraa miettivänä oikeasti kiinnostaisi myös se puoli että mistä joutuu joustamaan jne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Saa tietysti toivoa! Hyvä postausidea, toteutan ehdottomasti :)

      Poista
  3. Mahtava juttu! Itsellä kun samantyyppinen elämäntilanne (miinus koira) niin kovasti kiinnostaa oikeasti se todellisuus muiden menojen ja harrastusten suhteen - myös heikot hetket :) ehkä sitten oma hauva ei olisi niin iso järkytys todellisuuteen kun tietää mitä odottaa :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)