keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Tunteenpurkaus remmirähjäyksestä

Olen aiemmin kertonut Kodan olevan sellainen vastaremmirähjä, eli jos vastaantuleva koira räkyttää, Koda rähjää takaisin. Olen tähän nyt paljon puuttunut ja saanut omasta mielestäni tosi hyviä edistysaskeleita. Parhaiten Kodaan saa kontaktin lelulla, tai lelun puuttuessa esimerkiksi hanskakin kelpaa tälle leluhullulle, namiin se ei tällaisessa tilanteessa oikeen reagoi. Aiemmin Koda meni ihan omaan sfääriinsä toisen koiran haukkuessa, eikä ottanut oikeen mitään käskyä tai kutsua kuuleviin korviinsa. Nyt tilanne on kuitenkin se, että Koda saattaa haukahtaa kerran tai kaksi, mutta tulee kutsusta luokse ja vierelle, keskittyy leluun ja kävelee hyvin räksyttävänkin koiran ohi. Erityisen hyvin menee sellaiset ohitustilanteet, kun vastaantuleva koira räksyttää jo kauempana ja osaan ottaa Kodaan oikeanlaisen kontaktin hyvissä ajoin.

Tai ainakin tilanne oli tämä. Eilen lenkillä naapuritalon pieni räksyttävä lattiamoppi oli sitten vapaana pihalla ja pihan portti AUKI... Tottakai tää isoegoinen pikkuräyhä juoksi oikeen tyytyväisenä räkyttäen suoraan Kodan eteen, haukkui, murisi ja taisi vilauttaa hampaitakin. Koda oli mulla tietysti hihnassa, mutta ei päästy tilannetta karkuun, kun toinen oli vapaana. Voitte kuvitella, miten tähän tilanteeseen reagoi paimenkoiran terävyydellä ja  nuoren uroksen testosteronia tursuavilla aivoilla varustettu Koda.

vouhkausta tasapainottamaan rauhoittavia kuvia metsästä

Nojoo, rähisemällä tietenkin takaisin ja selvästi oli halu näyttää pikkuräksylle kaapin paikka. Ohikiitävän hetken teki mieli päästää hihnasta irti, antaa Kodan rökittää pikkupiski ja antaa omistajan kuulla kunnolla kunniansa. Omistajahan siis ei edes heti tullut hakemaan koiraansa pois. Kutsui sitä vaan nätisti portilta. Ja voitte varmaan uskoa, ettei tällaiset koirat ole niitä 100% (tai edes 30%) varmalla luoksetulolla koulutettuja tokovalioita. Pian valkeni onneksi omistajallekin, ettei se fifi nyt tule luokse, vaikka kuinka nätisti kutsuisi ja tuli nappaamaan koiran syliinsä. Anteeksipyyntö kyllä tuli, mutta vähän sellaisella "nooh, ei kai tämä nyt mitään oikeesti haitannut, harmiton pikkukoirahan tämä" -asenteella. 

Ja siis vahinkojahan sattuu, portti oli voinut jäädä epähuomiossa ihan hetkeksi auki tai mitä vain, mutta kun olisi edes ensimmäinen kerta. Viimeksi sieltä portilta posotti peräkanaa kaksi lattiamoppia, molemmat tietysti räksyttäen. Mikähän siinäkin on, että näille ei yleensä riitä se yksi huonosti koulutettu pikkukoira, vaan pitää seuraksi hankkia toinen, yleensä vielä samanrotuinen, jota ei sitäkään jakseta kouluttaa... Eletäänkö siinä toivossa, että ensimmäinen olikin maanantaikappale ja toinen on luonteeltaan parempi, eikä vika ollutkaan koulutuksessa, tai siis sen puutteessa?

Yritä tässä nyt sitten omaa koiraa kouluttaa, kun juuri kun saa edistysaskelia, tapahtuu tällaista. Toivotaan, ettei kovin montaa askelta otettu tämän takia takapakkia hihnakäytöksessä.



Kiitos, anteeksi ja mukavaa keskiviikon jatkoa kaikille,

Kiira & Koda

8 kommenttia:

  1. Meillä on myös painittu saman ongelman parissa keskimmäisen koiran kanssa aina puolivuotiaasta saakka. Välillä on kausia kun ohitukset on rumempia ja välillä ollaan niin nätisti. Aina kuitenkin puutun räkyttämiseen enkä paina vaan villasella niinkuin valitettavan moni koiranomistaja täällä tekee. Mua tietysti suunnattomasti ärsyttää kun omani on sen verta hermostunut ja jännittynyt, että provosoituu aika ajoin erittäin helposti, ja silloin mun työ menee hukkaan koska toinen ihminen ei laita omaa koiraansa ojennukseen. En voi ymmärtää, miksi ihmiset hyväksyy (usein etenkin pikkukoirien) räkyttämisen. Mut toisaalta se tunne kun oot saanu oman koiran siihen pisteeseen että ohittaa huutavat koirat edes vilkaisematta päin niin se fiilis on huikea, tietää tehneensä jotain oikein.

    VastaaPoista
  2. Meillä on myös painittu saman ongelman parissa keskimmäisen koiran kanssa aina puolivuotiaasta saakka. Välillä on kausia kun ohitukset on rumempia ja välillä ollaan niin nätisti. Aina kuitenkin puutun räkyttämiseen enkä paina vaan villasella niinkuin valitettavan moni koiranomistaja täällä tekee. Mua tietysti suunnattomasti ärsyttää kun omani on sen verta hermostunut ja jännittynyt, että provosoituu aika ajoin erittäin helposti, ja silloin mun työ menee hukkaan koska toinen ihminen ei laita omaa koiraansa ojennukseen. En voi ymmärtää, miksi ihmiset hyväksyy (usein etenkin pikkukoirien) räkyttämisen. Mut toisaalta se tunne kun oot saanu oman koiran siihen pisteeseen että ohittaa huutavat koirat edes vilkaisematta päin niin se fiilis on huikea, tietää tehneensä jotain oikein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Mietin, että onko niille oikeesti ok, että se oma koira räkyttää, vai eikö vain ole keinoja/energiaa puuttua asiaan. Vaatiihan se hitosti työtä koiran kanssa, joka on vaikkapa muutaman vuoden saanut räkyttää kaikelle mikä liikkuu, mutta luulis ettei kukaan täysin hyväksy koiran räkyttämistä. Toivotaan, että mekin Kodan kanssa päästään tohon, ettei edes vilkastais ohittavaa räksyttäjää!

      Poista
  3. TIEDÄN TUNTEEN. Ainakin periaatteessa. Meidän lähellä on yksi koira omistajansa kanssa ja omistaja pitää koiraansa auki. Fine, jos se tottelisi. Mutta se koira juoksee Dalin luo joka ikinen kerta ja omistaja ei pyydä luokseen, ei tee mitään, ei edes pyydä anteeksi. Ei se koira tee mitään, mutta mua kiukuttaa se tilanne todella paljon! Dalilta menee tossa pasmat niin sekaisin (se koira on sellanen itseään tarjoava narttu), etten voi pitää Dalia enää loppulenkkiä auki vaan mennään hihnassa ja sit se vaan vetää ja haahuilee ympäriinsä.
    Dali ei rähjää takaisin remmirähjääjille, vaan luojan kiitos siinä tulee esiin sen omantunnonarvo ja kävelee nokka pystyssä ohi. :D Mutta voi luoja miten ärsyttäviä jotkut pikkukoirat ja niiden omistajat on. Ei se koira lopeta sitä räksyttämistä "voi voi olepas nyt hiljaa, jos et ole otan sinut syliin" sössötyksellä. Jos itse omistaisin sellaisen koiran niin en kyllä katsois tollasta käytöstä hetkeäkään. Argh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä! Tosi ärsyttävää toikin... voin uskoo, että menee nuorella miehellä pää pyörälle. Ja hyvä Dali, omantunnonarvo on hyvä! Toivotaan, että Kodakin pian tajuu, ettei noille kannata korvaansa lotkauttaa. No niinpä, ja väittäisin, että moni pieni koira kuitenkin haukkuu, koska pelottaa, niin omistajan ottaessa räkyttävän koiran syliinsä saa koira juuri sen, mitä se haukkumisella tavoitteleekin. Pääsee turvaan vastaantulevalta koiralta. Oppiikohan se näin olemaan räkyttämättä vai räkyttämään enemmän...

      Poista
  4. Joo, samaistun täälläkin... Toinen, mikä itseäni ärsyttää on lenkillä kun toiset päästävät omat koiransa flexissä aivan kiinni meidän koiraan (joka kärsii samasta vastaremmirähjäyksestä) ja sitten ihmetellään kun kiellän päästämästä koiraa meidän luokse... Ja btw, sulla on tosi ihanat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Näitä flexisankareita löytyy täältäkin! Ja voi kiitos! :) ajattelin, että täytyy jotkut rauhoittavat kuvat lätkäistä tähän tasapainottamaan kiukkua, nämä tuntuivat sopivilta vaikka ovatkin vähän kesäisiä.

      Poista
  5. Joo voin kyllä ainakin osittain samaistua. Minulla viisi koiraa, joista yksi rähjää jos vastaantuleva rähjää. Onneksi kuitenkin muut neljä osaavat käyttäytyä nätisti näissä tilanteissa. Monesti on myös käynyt juurikin niin, että olen kävellyt kaikkien viiden kanssa ja vastaantuleva päästää koiransa aivan mun koirien lähelle, ja siinä vaiheessa omat koirani haluavat tietenkin mennä moikkaamaan. Yritän vain aina mahdollisimman nopeasti kävellä ohi, koska en halua että nämä kaikki jää moikkailemaan vastaantulijoita. Sitten kun huomautan, että voisitko pitää koirasi hieman kauempana minun koirista, saan vihaisia katseita ja ihmetellään miksi koirat ei saa moikata toisiaan. :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)