tiistai 31. tammikuuta 2017

Nose Work -päivä Turussa

SCY:n Turun alaosasto järjesti viime viikonloppuna Nose Work -työpajan Turussa, Koirakoulu Vainuvoiman tiloissa. Kouluttajana toimi Vainuvoiman Anna Loimaranta. Oltiin Kodan kanssa paikalla vain lauantaina, jolloin ohjelmassa oli laatikkoetsintää. Tarkoituksella ilmoittauduin vain laatikkoetsintäpäiväksi, sillä se on meille haaste. Koda osaa hienosti käyttää nenäänsä sisäetsinnässä, mutta purkkiradalla/laatikkoetsinnässä se innostuu niin purkeista, että menee maahan ihan mihin sattuu, eikä kyllä paljoakaan haistele. Hassua tässä on se, että sisäetsinnässä olen välillä hämäykseksi laitellut tyhjiä purkkeja lattialle lojumaan ja silloin Koda ei kiinnitä näihin huomiota... Lähdin Nose Work -päivään sillä ajatuksella, että saisin kouluttajalta jotain vinkkiä tämän ongelman ratkomiseksi.

Ajeltiin lauantaina aamupäivällä siis pari tuntia Turkuun. Koda oli ollut edellisen yön jostain syystä hieman levoton, eikä meinannut autoonkaan rauhoittua, vaikka yleensä nukkuu tai vähintään makoilee paikallaan kaikki matkat. Päästiin kuitenkin hyvin perille ja Koda rauhoittui hienosti omaan häkkiinsä odotustilassa, vähän harvinaisenkin hyvin ollakseen Koda. Ilmeisesti huonosti nukuttu yö painoi, ja ties vaikka olisi tiiviistä viikosta ollut jotain stressiäkin jäljellä, vaikka pari päivää oltiin otettukin rennommin.



Aloitettiin treenit purkkiradalla ja Koda ei tajunnut yhtään, mistä oli kyse. Se säntäsi heti ensimmäisen purkin luo ja heittäytyi maahan. Ei yllättänyt, koska se tekee tätä kotonakin. Muutamia kertoja mentiin heti oikean purkin luo, mutta veikkaan sen olleen enemmän tuuria kuin taitoa. Laatikkoetsinnässä Koda tarjosi kyllä kaikkea mahdollista, se kasasi koreja päällekkäin, laittoi tassut pahvilaatikkoon ja toi yhden laatikoista mulle, mutta itse haistelu jäi kyllä monessa kohdassa täysin toissijaiseksi. Muut kurssilaiset kyllä lohduttivat, että oikean purkin kohdalla maahan mennessään Kodan ilme ja olemus on ihan erilainen kuin tyhjää purkkia ilmaistessaan, mutta eipä tuo nyt paljon auttanut.

Viimeisellä kierroksella jätin namit pois taskuista ja haju oli piilotettu reppuun. Lattialla oli ehkä noin kahdeksan reppua/laukkua, joista yhdessä siis haju, enkä itsekään tiennyt, missä se on. Kouluttajalla oli naksutin kädessä ja Kodan namit odotteli sohvalla. Annoin Kodalle alkuhajun ja lähetin etsimään, ja tämän se tietysti löysi ja ilmaisi aivan oikein... Vaikee ymmärtää. Toki huoneessa siis leijaili varmasti eukalyptuksen tuoksua jo ennen kuin edes päästiin aloittamaan, olihan samassa tilassa treenaillut jo kolmen tunnin ajan toinen ryhmä. Mutta tämä ei silti selitä, miksi Koda löytää viimeisellä kierroksella repussa olevan tuoksun, muttei tajua purkkiradan kohdalla samalla käskyllä käyttää nenäänsä.




Valitettavasti ei lopulta saatu koulutuspäivästä irti hirveästi muuta kuin pieni turhautuminen ja onneksi se yksi tosi onnistunut suoritus loppuun. Kouluttaja ei osannut oikeen auttaa meidän ongelmassa, mikä oli kyllä suuri pettymys, juuri sen takiahan me tuonne Turkuun asti ajeltiin ja käytettiin tähän mun kolmen viikon sisään ainoa vapaapäivä. Kouluttajan vinkkinä oli vain "vahvistaa hajua", mutta eikös se haju ole kuitenkin jo ihan hyvin vahvistettu, jos Koda löytää loppuhajun helposti 150 neliön omakotitalosta? Miten mä saan sen käyttämään sitä saakelin nokkaansa myös noissa purkkiradoissa?

Nojoo, ehkä olin turhan pessimistinen, tulihan siellä tavattua uusia mukavia ihmisiä ja koiria, opittua muiden koirien työskentelytavoista ja ehkä Kodallakin jossain vaiheessa se lamppu syttyy. Tietäisipä vain, mitä on tehnyt väärin, että tähän on päädytty?

Turusta ajeltiinkin sitten yöksi Hauholle, Ilorantaan, missä mä pääsin rentoutumaan hyvän ruoan ja muutaman viinilasillisen äärelle, ja Koda sai sunnuntaiaamuna rentoutua juoksemalla vapaana jäällä ja leikkimällä ihanien tytsyjen kanssa.


Kiira & Koda

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! :)